Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä tapaaminen. Ehkä kyseessä on kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinut kulkemaan jonkin tärkeän matkan.
Kirjoita kohtaamisesta blogiisi.
Mainitse haasteen alkuperä tekstissä.
Haasta mukaan 3-6 bloggaajaa, joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla
Haastan mukaan:
Jonnan
Katrin
Katjan
Kirjakirpun
Marjatan
Mustikkakummun Annan
Sain kaikki Annat ja Runotytöt. Olin välillä niin runotyttöä että ja etenkin kun kirjoittelin päiväkirjaani varhaisihastuksista tai rustailin kaihoisia runoja. Itse elämä kuitenkin paljasti, että Annan vaikutus oli vahvempi. Ystävältäni, joka oli kuin ilmetty Anna sotkin ihanat, punaiset, pitkät hiukset sulatettuun muovailuvahaan, sillä eihän kukaan muu voinut olla enempää Anna kuin minä. Onneksi äiti ei tajunnut yhteyttä Vihervaaran Annaan ja sain aivan muun rangaistuksen kuin että olisin joutunut olemaan ilman Anna-kirjoja. Täällä kerron, miten me kaikki oltiin niin Vihervaaran Annoja...Sitten sattui se tapaus, kun olin isohkon ponin selässä ja raippa oli pakko olla kädessä, vaikka en ikinä ole hevosta lyönyt. Onnettomuudeksi se raippa siinä oli juuri, kun eräs innokas nuori mies roikkui jalustimessa ja minusta turhan ärsyttävästi vaati huomiotani. Sekunnin tuhannesosa ja muistin, miten Anna oli lyönyt rihvelitaulun Gilbertin päähän niin, että se hajosi ja silloin nostin käteni ja...Paljon, paljon myöhemmin katselin televisiosta Anna-sarjaa tyttäreni kanssa ja aina kun Gilbert esiintyi alkoivat kyyneleet valua. En vain voinut sille mitään.
Mutta Maud, missä oli Annan luoja Lucy Maud Montgomery? Kun luin Sisko Ylimartimon Anna ja muut ystävämme, oli kuin minulle olisi näytetty uusi polku ja lähdinkin seuraamaan Maudia.
Maudia ja hänen tyttöjään muistellen
Leena Lumi
Oi Leena ja oi Maud! Mikä ihana teksti. <3
VastaaPoistaMulla on vieläkin lukematta Ylimartion kirja (vaikka olet siitä mulle monesti kertonut) ja muutama Montgomeryn teos, kuten esim. tuo mainitsemasi Pat - Vanhan kartanon valtiatar. Vaikka Annat ja Runotytöt ja vähän muutakin olen Maudilta lukenut, ja osan kirjoista vielä monta kertaa, niin silti tunnen olevani noviisi sinun rinnallasi Montgomery-tuntijana.
Yksi minunkin tärkeimmistä kirjallisista kohtaamisista liittyy Montgomeryn luomaan henkilöhahmoon. Annaan, kuinkas muuten. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Anna on jättänyt lähtemättömän jäljen - ja näkyyhän se minun bloginimessäkin.
Mustikkakummun Anna, kiitos ♥
PoistaLue ihmeessä se heti kun ehdit: Minulle just tuo kirja oli avain Maudiin. Äläs nyt, sinähän olet oikea Anna;) Se kaikki vain kuin alkoi uudestaan, kun luin ensin nuoresta Patista ja sitten tuli Ylimartimon kirja ja...Tämä on sellainen vihervaaralainen virtaus, jossa Maudin henki elää.
Olenkin arvannut, että bloginiemsi tulee häneltä. Eikös sinut ole jo tähän haastettu...mielestäni niin näin, ellei niin tartu tähän. Haluaisin kuulla sinun Anna-tarinasi.
Kaunis kohtaaminen Leena!
VastaaPoistaAnni, kiitos!
PoistaKiitos Leena haasteesta! <3
VastaaPoistaJenni, ole hyvä ♥
PoistaKiitos haasteesta. Se ei olekaan helppo. :) Mietin, mietin ja vastaan sitten, kun keksin sopivan.
VastaaPoistaLucu Maud oli kyllä melkoinen kirjailija - ja melkoinen nainen! Ylimartimon kirja avasi hänen persoonaansa. Annat ovat ikuisesti lempikirjojani. Anna on se, joka tulee lähelle - Emilia, niin paljon kuin Runotytöistäkin pidän, jää vieraaksi.
Katja, ole hyvä. Jos ei helppo, mieti mitä kaikkia mahdollisuuksia tässä on. Kaikki tekevät ajallaan sitten kun sopii;)
PoistaHän oli. Ihan kunnon elämänkertakin hänestä kiinnostaisi kuvineen kaikkineen. Annassa on kuin enemmän...kaikkea.
En ole lukenut vielä Ylimartimon kirjaa, mutta Maud Montgomery kiinnostaa. Hänen kirjoillaan ei ollut suurta vaikutusta lapsuus- ja tyttövuosiini, sillä aloin lukea "aikuisten kirjoja" ehkä liian aikaisin.
PoistaVasta Kanadassa asuessani kiinnostuin todella Montgomeryn elämästä. Hänen päiväkirjojaan alkoi ilmestyä 1980-luvulla, ja niistä keskusteltiin hyvin paljon sillloin
.
Hänen tyttökirjojaan lukeneille oli suuri järkytys lukea siitä, miten Montgomeryn tyttökirjat ja Montgomery ihmisenä olivat suuressa ristiriidassa. Hän vuodatti päiväkirjoihin kaikki murheensa. Mutta tekevätkö useimmat ihmiset niin?
Olen monesti ajatellut, millaisia romaaneja L. M. Montgomery olisi kirjoittanut, jos olisi uskaltanut. Hän koki olevansa tyttökirjojen loukussa: vaadittiin aina lisää.
Montgomery kirjoittaa päiväkirjoissaan lukijoille, että nämä voivat tuntea todellisen Maudin nimenomaan hänen kirjoistaan. En ole aivan varma siitä.
Hänessä oli aurinkoinen puoli, ja hän oli säkenöivän älykäs, ja varsinkin se tulee esille päiväkirjoista. Hän puhtaaksikirjoitti päiväkirjansa, joten hän halusi lukijoiden tietävän yksityisen puolenkin. Hän oli myös yllättävän sovinnainen valinnoissaan.
Linkissäni lisää Montgomeryn elämästä ja linkkejä, joissa kuvia eri vaiheista)
Anna, Ylimartimon kirjan kautta vasta kuin osasin lukea Montgomeryn kirjoja. Ihan kuin olisivat silmä ja mieli auenneet. Minäkin aloin lukea aikuisten kirjoja liian aikaisin, mutta luin silti ohessa tyttökirjoja ja Viisikoita;)
PoistaEivätkö useimmat ihmiset vuodata juuri päiväkrjoihinsa sen, mitä eivät tohdi muuten julkituoda. Minäkin olen miettinyt, mitä ja miten Montgomery kirjoittaisi nyt. Toisaalta, kun olen lukenyt Ylimartimon kirjan, huomaa, että tietty surumieli kirjoissa, etenkin Patissa, näkyy. Myös Anna jäähyväiset on kuin lopullinen jäähyväiskirje, pitkät jäähyväiset.
Jos maud tarkoittikin, että hän on kirjoissaan heille, jotka osaavat lukea rivien välit. Montgoemryn Sininen linna oli minulle aivan kuin ihmeellinen uni...
Uskonkin, että hän säteili ja säkenöi, sopii hyvin kuvaan. Maud eli niin sovinnaista aikakautta ja sovinnaisessa maassa. Kuvittele hänet Ranskaan.
Anna, missä linkissä?
Leena,
Poistalaitan uudet linkit.
Ehkä Kanadan vanhoillisuus vaikutti. Mutta olihan siellä Mazo de la Roche, Maudin aikalainen, joka uskalsi tehdä valintoja.
Ehkäpä Maudilla oli hylätyn lapsen ikuinen halu miellyttää. Ihmettelen eniten avioliittoa. Se oli epäonnistunut järkiavioliitto, ja hän tuskastui sitten siihen, että aviomies ei ollut tarpeeksi nopeaälyinen - huippuälykkäiden tavallinen vika. Hän oli toisaalta aikaansa edellä analysoidessaan miehensä sairautta, masennusta. Pyrkimys olla huippusuoirittaja kaikilla aloilla uuvutti Maudin lopulta. Säälin hänen kohtaloaan.
Luin Kanadassa yhden Montgomeryn tyttökirjan, jonka luulin kertovan Torontosta, mutta se kertoikin kaipuusta Prinssi Edwardin saarelle. Kirjassa kuvataan avioeroa (Maudin poika oli juuri eronnut).
Tässä linkit suoraan entisiin lehtijuttuihini
http://amnellanna.blogspot.fi/2007/01/lucy-maud-montgomery_7616.html
http://amnellanna.blogspot.fi/2007/01/ihan-oikea-runotytt_9819.html
Anna, kiitos.
PoistaMazo de la Roxchelta olen lukunut Jalna-sarjan ja pidin. Toiset meistä ovat sovinnaisempia kuin toiset, mutta tietty maan kulttuurikin vähän vaikuttaa. Seuraan Kanadaa siellä asuvan sukulaiseni kautta, mutta toki sinä tiedät maasta paljon, kun olet siellä asunut.
Miellyttämisen halu, joka voi syntyä niin monesta, selittäisi paljon. Avioliitto oli Maudille pettymys. Hänhän on muistaakseni valittanut myös sitä, että aviomies ei hänen laillaan haltioitunut samoista asioista kuin hän. Siinä onkin jo taakkaa tartuntaan asti kun on ylisuorittaja ja on avioliitossa masentuneen kanssa. Hän oli niin pettynyt.
Kiitos linkeistä: Nämä varmaan kiinnostavat monia. Minä luen, kun palaan lenkiltä.
Kiitos näistä esittelyistä, kyllä nyt voi hemmotella itseä oikein luvalla. Olen vuosi pari hankkinut Annan jäähyväiset ja Runotytön, tuttua ihanaa lapsena luettua. Pelon kirjakin on tullut noudettavaksi kirjastoon, ehkä se ensin ja näitä sit välipaloina. Palautan samalla Aron Erityisherkän, mielenkiintoinen testitulos, onkohan se että sitä on vanhempana herkempi, 17tuli ja sosiaalisuudesta sain 16, se selittänee että viihdyin liike-elämässä yli 40v..
VastaaPoistaAnonyymi, voiko hemmotella;) Oi, sinulla on Pelo edessä=ihanaa! Sen kirjan minä vielä luen uudestaan. Osa minusta jäi siihen kirjaan...
PoistaS Eka sama ja toista en nyt muista, eikä Aron suostunut tulemaan nyt nopeasti hyllystä esiin. Apua, jos minusta tulee kuin oli karjalainen mammani, joka kyynelehti ilosta ja surusta.
40 vuotta liike-elämässä on paljon ja se kyllä vaatii jo sosiaalisia taitoja. Mieheni ehti olla 47 vuotta ja usein menossa pitkin maailmaa. Minä en ole ihan niin sosiaalinen, vaikka monet luulevat, että olen. Viestitän kai tietämättäni jotain väärin;)
No, kohta alat nauttimaan Pelosta. Laitahan minulle sitten ao. kirjan juttuun vähän mietteitäsi, jos muistat. Putosin siihen maailmaan jossa Marina eli niin sataa...
Vinkkaan :). Huhhuh, meinasin taas jäädä lainauksia kirjoittaessani taas de Waalin kirjan lumoon. Kiitos parhaasta kirjavinkistä.
VastaaPoistaBleue, kiitos! No eikö vain olekin: Kukaan joka on sen lukenut ei ole vielä moittinut. Mikä kaari, mikä kertomus! Ole hyvä.
PoistaMerkittävä kohtaaminen, Leena! Anna on ollut minullekin sellainen lukuelämys, että siitä alkoi oma lukuharrastukseni.
VastaaPoistaElina, ehdiottomasti! Miten eri ikäpolvia yhdistävä kohtaaminen Anna onkaan ollut! Omalle tyttärelleni ostin uudet painokset Annoista eli oli ihan eri kannet, hyvin kauniit, mutta Meri kiinnostuikin fantasiasta.
PoistaHienoja muistoja, Leena!
VastaaPoistaUskoistko, minulle on koko Montgomery ihan tuntematon. Olen lukenut hyvin vähän nuortenkirjoja. Merja Otavan Priskan muistan lukeneeni, en muita.
Kiitos haasteesta. Vastaan siihen kyllä, kunhan vähän mietin, ettei aina vain Coetzee vaan jotain muuta ...
Marjatta, ne ovat.
PoistaMiten silleen on voinut käydä. Ja minulla taas on niin, että juuri Priska jäi lukematta ja se vähän kalvaa, kun Sara kotimaisia tyttökirjoja koskevassa kirjassa just Merja Otava oli minusta kiinnostavin kaikista.
No olisinhan minäkin tähän vaikka mitä löytänyt, mutta sydän sanoi nyt näin. Odotan kiinnostuksella, mihin päädyt.
Ja: Ole hyvä!
PoistaIhana tarina, Leena. ♡ Ja kiitos haasteesta, tartun siihen piakkoin!
VastaaPoistaJonna, kiitos ♥ Ole hyvä. Jos minusta ei kuulu, anna vinkkiä.
PoistaAh! Arvasin, että tämä olisi aivan sinulle sopiva juttu :)
VastaaPoistaAivan ihana teksti ja kohtaaminen.
Hihitin ääneen tuon muovailuvahan kohdalla.
Ja se rihvelitaulu... ai että. Koen, että olen onnekas, kun olen löytänyt Annan. Jotakin merkittävää se on elämääni tuonut...
Valkoinen Kirahvi, kiitos sinulle! Minä itsekin yllätyin, miten vauhtiin pääsin;)
PoistaKiitos.
Mää olin kyllä aikamoinen murheenkryyni, kun olin vähän liian villi sekä kekseliäs...
Se oli jäänyt mun alitajuntaan ja tuli sitten väärällä tai sopivalla hetkellä alitajunnasta. Minä ihailin Annan temperementtia ja halusin olla just kuin Anna.
Anna tekee meistä vahvoja. Ei ole mitään, mistä emme selviäisi.
♥
Olipa ihana kohtaaminen!
VastaaPoistaTäytyy laittaa tuo Ylimartimon nimi ylös, jos vaikka joskus lukisin.
Kiinnostavia ajatuksia täällä kommenteissa Annasta ja Emiliasta. Täällä kyökkipsykologin päässä syttyi pieni lamppu...;)
Sanna, kiitos.
PoistaSe on aika ehdton kirja: Suosittelen!
Siis tuota ei killata, että ensin aloittaa ja sitten ei kerro;)
Minullakin oli kaikki Annat,ja pitäisi lukea ne uudelleen ja katsoa,nauttisinko niistä vielä tänä päivänä .
VastaaPoistaJael, mutta mehän ollaan tulossa lapsiksi jälleen;)
PoistaMutta Annan jäähyväisiä en olekaan lukenut,eli se pitää vielä lukea.
VastaaPoistaJael, suosittelen!
PoistaKommentoin tähän. Mulla meni eilisilta lukiessa ja selatessa tätä blogia. Voi ku mää tykkään tästä! Tutuista kirjoista hyviä kirjotuksia ja oudoista mielenkiintoa herättäviä. Kiitos ku pidät ja kirjotat tätäkin blogia!
VastaaPoistaKatarooma, kiitos ♥ Olen pitänyt tätä nyt yli viisi vuotta ja ehkä hieman liian innokkaana, sillä aikaa menee viikossa tosi paljon. Yritän aina välillä hiljetää, mutta ei se niin helppoa ole;) Ole hyvä!
PoistaKuhan tää blogi ei katoa mihinkään... :D Opin 5-vuotiaana lukemaan ja sen jälkeen kirjojen maailma on ollu minun, rentoutumista, pakopaikka, mielikuvituksen kehto. Nyt mulla on pino L.M.Montgomeryn ja Karin Slaughterin kirjoja pöydän kulmalla oottamassa mua. Ihanaa! <3
PoistaSuloinen postaus! :)
VastaaPoistaMontgomeryyn pitäisikin tutustua taiteilijakuvausten kautta... Hänen Annansa on jäänyt mieleen ikuisiksi ajoiksi! :)
Kaisa Reetta, kiitos.
PoistaJust niin: Elämänkertojen kautta.
Sain lopultakin vastattua tähän haasteeseen. Kiitos vielä kerran haastamisesta! Näitä on välillä mukava tehdä kirjapostausten vastapainoksi.
VastaaPoistaMustikkakummun Anna, kiva kun tulit kertomaan. Kiitä tästä Opuscoloa, joka laittoi ideoi haasteen. Minäkin teen mielelläni muita haasteita, mutta en lukuhaasteita, lukemisen väliin. Lukuhaasteisiin en ehdi, sillä olisi tarkoitus lukea muutakin kuin uutuuskirjoja ja suvi antaa siihen mahdollisuden, jos olen nyt ahkerana. Olen tulossa...
Poista