torstai 11. elokuuta 2011

SYKSYN MAKUJA

Näetkö jo mielessäsi kellarin hyllyt täynnä somia pikkelssi-, kurkku- ja marjahyytelöpurkkeja? Herääkö elokuussa sisäinen muumimammasi, joka haluaa höyrystää, pilkkoa, umpioida, hillota, säilöä, purkittaa loputtomasti syyskesän satoa? Näetkö luumupuusi luumut somissa purkeissa, joiden ympäri kiertää kaunis niininaru ja purkeissa tietysti vanhanaikaisella kaunokirjoituksella koristellut etiketit, joissa lukee Luumuhurmio tai Intohimolla luumuista? Jos näin on niin ihan sinua varten on hyödyllinen ja kaunis kirja Syksyn makuja (En Smak av Høst, Tammi 2011, suomennos Päivi Kivelä). Kirjan tekijät Kari Finngaard, Gudrun Ullveit sekä Kari Renberg ovat koonneet yhteen syysaromaattisen tietopaketin, jossa marjoista, sienistä, hedelmistä, vihanneksista ja yrteistä tehdään säilyviä herkkuja itselle tai lahjaksi annettavaksi. Yrttejä ja marjoja käytetään myös kirjan leivontaohjeissa kuten vaikka Karhunvatukkasarvissa. Syksyyn kuuluvat myös kauniit kranssit ja niihinkin voidaan hyödyntää syksyn satoa: kuivattuja sieniä, ruusunmarjoja ja omenoita. Hyvin näyttävä kranssi syntyy myös kävyistä, pihlajanmarjatertuista ja kuivatuista hedelmäviipaleista.

Tämä kirja on kuin sisko aikaisemmalle Metsän makuja, mutta kaikki ohjeet eri ja nyt myös löysin vihdoinkin mustaherukkahyytelön valmistusohjeen. Tämä herkullinen hyllyvä tumma hyytelö on minusta monen liha-aterian välttämätön lisuke, mutta se on usein kaupasta ostettuna liian kuivaa ja/tai kovaa. Kun luin ohjetta alkoi hieman hymyilyttää, sillä valmistus ei olekaan niin helppoa, sillä hiukankin väärä keittoaika suhteessa annoskokoon pilaa rakenteen. Ja kaiken huipuksi saman tekee liika ilmankosteus eli älä valmista mustaherukkahyytelöä sateella!

Kirjan kuvat ovat todella hurmaavat ja niissä leiskuvat kaikki syksyn vahvat värit. On isoja kuvia kuin keittiötauluja, mutta myös hyvin onnistuneita yksityiskohtia sekä upeita kollaaseja. Tekstiä ja ohjeita on juuri sopivasti niin, että niihin ei tukehdu ja osa on puhdasta tunnelmointia, jota syksyn ihminen kaipaakin. Marjoissa valmistetaan Kolmen tähden hilloa, Punaherukkahyytelöä, Talon omaa lakkalikööriä…Sienissä säilötään kantarelleja, valmistetaan Metsänmakuista sienipateeta ja kaiken aikaa saadaan hurjasti vinkkejä. Minä en ollut tajunnutkaan, että voisin valmistaa osan kuivatuista suppilovahveroista omaksi sienimausteekseen, jota sitten lisäisin ruokaan kuin ruokaan. Kauniissa lasipurkissa tällainen mauste on myös käypäinen pikkutuliainen.

Hedelmissä leivotaan Ranskalaishenkistä omenapiirakkaa ja luumuista valmistetaan Kanelilla maustettua luumuhilloa. Ah, mikä väri hillossa onkaan! Tämä sinetöi vielä yhden luumupuun istutuksen, sillä nykyään syömme kaikki luumut tuoreina, eikä riitä hilloihin. Vihanneksissa maistuu Inkiväärinmakuinen vihanneschutney, mutta me valmistamme tänään Provencelaista pastakastiketta:


2 kg kypsiä tomaatteja paloina
0,5 dl oliiviöljyä
100 g sipuleita silputtuna
100 g valkosipulinkynsiä silputtuna
1 mausteneilikka
1 laakerinlehti
tuoreita yrttejä maun mukaan:
0,5 nippua timjamia, basilikaa ja persiljaa
suolaa ja pippuria
pinnalle oliiviöljyä


Kuumenna öljy ja anna sipuli- ja valkosipulisilpun kiehua miedolla lämmöllä pehmeiksi, n. 10 minuuttia. Sekoita joukkoon tomaatit, mausteneilikka, laakerinlehti ja yrtit. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla n. 45 minuuttia. Sekoita hyvin ja kuumenna taas kiehumispisteeseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada tomaattikastike steriileihin lasitölkkeihin. Kaada päälle tilkka oliiviöljyä ja sulje kannet tiiviisti. Ja tässä sitten purkitettuna sitä aurinkoa, josta Katri Vala: ”Punaiset tomaatit laulavat: on lihamme aurinko!”


Syksyn makuja monipuolisine ohjeineen on juuri tätä syyskesän juhlaa palvova, innoittava kirja, josta on moneen lähtöön ja ohjeet ovat helppoja, idearikkaita sekä myös terveellisiä.


”Hedelmäin juhla, kypsymisen huume…”

14 kommenttia:

  1. Nyt kyllä lumouduin aika lailla ajatuksesta, että luumihillon voi maustaa kanelilla! Omenahilloon ripsautan joukkoon aina pienen määrän kanelia ja vaniljasokeria, mutta luumuhilloonkin... Vesi herahtaa kielelleni.

    Tässä kirjassa on oikeaa makuaistien iloa!

    VastaaPoista
  2. Katja, kaneli on kiinnostava mauste ja sillä on terveydellisiä vaikutuksiakin. Minulla on syntymähimo kaneliin, joten änkeän sitä joka paikkaan. Ja joskus pitää yhtäkkiä saada oikeaa riisipuuroa, ei mitään pikasellaista, vain sen kanelin takia.

    Tämäkin kirja on ihan sun oloinen!

    VastaaPoista
  3. Minun sisäinen muumimamma kyllä haaveilisi omista, itse tehdyistä hilloista ja monista muista ihanista syksyn sadon antimista..mutta tässä tulee taas kerran se sama reaaliteetti vastaan kuin sen puutarhan kanssa: luhtitalossa asuessa ei ole kellaria tms. mihin saisi niitä ihanuuksia säilöttyä. Siispä tyydyn vain haaveilemaan.

    Kanelilla maustettu luumuhillo kuulostaa aika ihanalta..

    VastaaPoista
  4. Minäkin rakastan kanelia enkä voi tajuta, miten saksalainen tyttökaverini voi inhota sitä, vaikka on hän tosin urheasti maistanut kanelipulliani ja kohteliaasti kehunut niitä, ehkä maku on muuttumassa.

    VastaaPoista
  5. Rupesin ihan mielessäni nuuhkimaan syksyn ruokatuoksuja tätä lukiessa;D Minulla on ollut vuosia tuon tapainen kirja,mutta en ole sitä vuosiin ottanut edes esille.Luumuja on meilläkin just nyt,mutta jostain syystä harvinaisen kalliita tänä kesänä:(

    VastaaPoista
  6. Susa, yksi jääkaapin laatikkokin riittää joskus. Minä mahdutin kuningatarhilloni jääkaappiin, sillä kellarimme on nyt liian lämmin, koska sitä on käytetty Hänen Majestiittansa & alimman hoviväen viilentämiseen. Nyt vie jonkin aikaa ennen kuin sen viileys riittää.

    Ei ole niin romanttista, mutta äitini totesi, koska hänellä ei ole enää rivitaloasunnossa kellaria, mutta on kaksi pakastinta, että 'kaiken voi pakastaa'. Torilla on nyt huumaavasti kaikkea. Kyllä minäkin sieltä kantarelleja sienihimooni noudan...

    No, sitä omaa luumuhilloa tässä nyt aloin himoamaan, mutta tuoreet luumut ovat niin hyviä, että ne syödään suoraan puusta. Kanelin kera kaikki on parempaa.

    ***

    Allu, ehkä teit jopa korvapuusteja;-) Lumimies on mestari niissä ja paljon kanelia. Eikös intialaisissa ruuissa ole kanelia lihapadoissakin...

    Kerron viikon kahden sisällä, mitä kaneli parantaa tai mitä sairautta ehkäisee.

    ***

    Jael, kaikki se, mitä ei ole tehnyt vuosiin, pitää aloittaa uudestaan. Olipa se sitten mitä tahansa...(En uskalla laittaa tähän hymiötä, vaan ♥)

    VastaaPoista
  7. Miten ihmeessä sinä sen teet, kirjoitat säilömistä ja ruokaohjeita käsittelevästä kirjasta noin kaunokirjallisen tunteellisesti ja kauniisti. En vain ymmärrä, mutta sinä sen osaat...:)

    VastaaPoista
  8. Pitsit sekaisin, niin...;-) Mahdanko osata tehdä mitään muulla tavalla kuin Isolla Tunteella. En ole kovinkaan rationaalinen, vaan semmoinen...levoton ja tunteellinen.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  9. Kauniita kuvia, lumoavia herkkuja..Joskus olen tehnyr paljon säilykkeitä ja kaikkea, vadelmalikööriäkin. Nyttemmin laiskuus kai vai vaivaa, kun en paljon muuta kuin vähäsen hilloa ja mehuja.
    Tuota pastakastiketta kyllä pitää tehdä, ihanan paljon yrttejä ja valkosipulia, nam!
    Herkullista tulevaa täysikuun viikonloppua!

    VastaaPoista
  10. Minttuli, minä tiadan innostua uudelleen, paitsi 20 kiloa kurkkuja en enää laita enkä ota mehumaijaa käyttöön ollenkaan. Nyt kiinostavat hyytelöt, erilaiset marjahillot ja olen minä yleensä yhden purkin omatekoista marjalikööriä, usein kirsikkaa, laittanut tekeytymään kellariin lasipurkkiin. Ja KAIKKI mikä liittyy sieniin. Nyt on tässä siis ohje kantarellien purkkisäilöntäänkin.

    Ja pastakstike näytti purkissa hurmavalta. Minäkin pidän yrteistä ja valkosipulista.

    Juu, se täysikuu: Olen ennakoinut sitä ja valvonut jo kaksi yötä. Soitin äidillekin ja kysyin, että joko on täysikuu;-) Ei ollut silloin vielä...Ihanaa se muuten on, mutta kunpa olisin nukkunut viikolla.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  11. Tämä kirja varmaankin innoittaa kotihengettäriä säilykkeitä valmistamaan. Voin jo tuntea sen tuoksun. :-)

    VastaaPoista
  12. Unelma, minä ainakin olen Kodin Hengetär, Kaikkien Aistien Juhlien vaalija, oikein nautin näistä viikoista, jolloin pensaat ja hedelmäpuut raskautettuina kantavat hedelmiensä satoa, jo mehunsa ylitsepursuavina...

    Ihan kohta, ihan kohta, syysillassa omenien tuoksu, oemansiementen kirpeä, pikantti maku jo ihan huulilla.

    VastaaPoista
  13. Ihanalta vaikuttava kirja, kuten ne pari aiempaakin keittiöpuuhastelua koskevaa teosta.
    Jos missä niin tällä sektorilla ovat veden kielelle tuovat ja kokeiluun houkuttelevat kuvat tärkeitä !

    www.nami-hiiri.com

    VastaaPoista
  14. Nami-Hiiri, tämä on!

    Nimenomaan: Kuvat ratkaisevat ruoka-, puutarha- ja sisustuskirjoissa. Niiden hankkimen tai tekeminen viekin mielettömästi aikaa ja energiaa, mutta en halua tarjota ilman kuvia.

    Yllä oleva kuva, joka on siis oma, lienee paras otos blogini aikana, mutta sen stailasikin Lumimies!

    Kunpa lisäkuvat tulisivat kirjan kansikuvien myötä...

    VastaaPoista