Kun suru on suurin, Kerron sinulle ystävyydestä, Kerron sinulle rakkaudesta, Kerron sinulle uneImista...

Olennaista

Tarvitsemme
täyttymättömiä toiveita
ehkä enemmänkin
kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä
meistä tulee
sietämättömän pöyhkeitä,
ahneita ja armottomia.
Ilman niitä
eivät pettymykset saa
tilaisuutta opettaa meille
ihmisyyttä.
Ilman niitä
emme oivalla olennaista.

Tämä runo on kirjasta Kerron Sinulle Unelmista (Minerva2009). Kirjan runot ovat Sinikka Svärdin ja herkänkauniit kuvat Sinikka Hautamäen. Tämä kirja kuuluu hurmaavaan sarjaan, jossa ovat ilmestyneet myös Kerron Sinulle Rakkaudesta (Minerva 2008), Kerron Sinulle Ystävyydestä (Minerva 2009) sekä nyt viimeksi Kun suru on suurin - Lohdutuksen sanoja (Minerva 2011).

Sanoit minulle
että olen ihana
kuin pieni lintu,
ja että haluat minun rakentavan
sisälleni pesän,
johon sinä sovit.
Etkö rakkaani huomannut
kuinka risut jo lentelivät
kuin viimeistä päivää,
että sirkutin hullun lailla
aina
sinut nähdessäni?
Kevät tuli sinä vuonna
kaksi kertaa
ja aurinko paahtoi
aamusta iltaan.

Sinikka Svärdin runot ovat hirveän suosittuja eikä syyttä. Ne suorastaan syleilevät sinua elämän kaikissa myrskyissä ilosta suruun, saamisesta menetykseen, unelmista niiden kaatumiseen. Kun rakastut silmittömästi vaellat kuin unessa kirjamessuilla ja etsit kuumeessa Minervan osastoa saadaksesi Kerron Sinulle Rakkaudesta, sillä et löytänyt sitä viimeksi kirjakaupasta. Saat kirjan ja alat lukea. Olet muualla kun kärsimätön ystäväsi kutittaa sinua vyötäröltä, jolloin kirja putoaa kädestäsi ja takavarikoituu niin, että saat sen käteesi vasta kotimatkalla. Kirjamessuilla ei keskitytä vain yhteen kirjaan;-) Ei edes rakastuneena!

Täydelliset naiset

Kerran vuodessa
varaamme
aikaa kalentereistamme
ja pöydän ravintolasta.
Nostamme maljan meille -
täydellisille naisille.
Kerran vuodessa
kikatamme kuin tytönhupakot,
puhumme pahki
huolet ja harmit,
moitimme pikkusielupomot
ja surkeat säät,
kehumme lapset
ja toistemme asut.

Kerran vuodessa
muistelemme menneet,
ja tähyilemme tulevat.
Puolet meistä on eronneita,
ja ihmettelemme
kuinka kummassa siinä niin kävi.
Toinen puoli meistä
on edelleen naimisissa
ja sitä me vasta hämmästelemmekin.
Kerran vuodessa
katsomme toisiamme silmiin
ja olemme jälleen
viisitoistavuotiaita.

Tämän Svärdin runon myötä haastan teidät kaikki samaan traditioon kuin on minulla ja parhaalla ystävälläni. Joka elokuu varaamme 'oman pöytämme' Siihen Yhteen Paikkaan ja silloin ei meille tule koskaan mitään estettä. Sinä iltana hyvän ruoan ääressä löydämme toisemme aina uudestaan ja uudestaan. Katsomme toisiamme silmiin ja näemme toistemme katseesta, että mikään ei ole niin tärkeää kuin ystävyys. Ystävyys, joka halaa lujimmin, kun olet heikoimmilasi, ystävyys, joka ottaa syliin, kun olet putoamassa, ystävyys, joka kohottaa samppnajalasin 'meille', kun olemme taas kerran selvinneet isosta myrskystä. Hän iloitsee ilostasi, hän suree surustasi, mutta ikinä, ikinä hän ei jätä, ei petä, ei kerskaa, ei kadehdi. Hän on Maailman Paras Ystävä ja yhdessä olemme maailman kaunein kaarisilta ylitse tummien vetten, ylitse pitkien vuosien ja kerran pidämme toisiamme kädestä kiinni, kun on aika lähteä.

Otan osaa

Sanot minulle niin kuin
surevalle sanotaan:
Otan osaa.
Katson sinua ja kysyn:
Minkä osan voit
surustani kantaa?
Kuinka suuren osan
voit ottaa minulta pois?
Itse minun on se kokonaan kannettava
niin kuin sinun
aikanaan omasi.
Mutta voit halata minua,
rutistaa lujasti,
itkeä kanssani,
kuunnella
ja pitää kädestä.


♥♥♥

Saima Harmaja, Sinikka Hautamäki: Elämä on kaunis (Minerva 2013)

Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa (Minerva 2017)

Katri Vala, Sinikka Hautamäki: Onnen lupauksia (Minerva 2018)

Arkirunouttako vai itse elämää! Runo ei tunnusta rajoja, ei rotua, ei uskontoa. Se tulee silloin kun sitä vähimmin odotat ja se ei tule, kun sitä pakotat. Se on unelmien sukua ja villi lintu, se koskettaa sinua juuri silloin kun sitä eniten tarvitset.

runoterveisin
Leena Lumi