Canadian Rockies, Ian McEwanin Lauantai, Rannalla, Sementtipuutarha, Ikuinen rakkaus, Sovitus ja Vieraan turva. Vieraan turvan mieheni lopetti pari päivää sitten ja sanoo, ettei muista milloin olisi lukenut mitään niin dramaattista. Myönnän itsekin, että en ikinä katsoisi elokuvaa, joka on tästä kirjasta tehty. Näin trailerin ja suljin nopeasti. Minä taas pidän, todella pidän Vieraan turvasta ja aionkin sen lukea ensi tilassa uudestaan. Mieheni suosikki McEwanilta on Lauantai ja olenkin sen kirjan arvostelun omistanut hänelle. Nyt Lumimieheltä on lukematta McEwanilta enää vain Polte. Ja näiden kirjojen lisäksi hän on lukenut uskontotieteitä opiskelevan tyttäremme suosituksesta Terhi Utriaisen kirjan Alaston ja puettu - ruumiin ja uskonnon ääret.
Käsitykseni rauhallisesta, tasapainoisesta ja antavasta onnesta, on pariskunta, joka lukee iltaisin sängyssä. Ei kuuulu mitään muuta ääntä kuin kirjan lehtien hiljainen kuiske niiden kääntyessä. Ihmettelen kovasti, jos joku muu keksii sängyssä yömyöhällä jotain kiinnostavampaa tekemistä kuin yhdessä lukeminen. Me luemme joskus myös toisillemme ääneen pitkiä jaksoja jostain kiinnostavista teoksista.
Jos joku nyt jäi miettimään, että 'kauheeta, nuo eivät keksi tehdä sängyssä enää muuta kuin lukea ja nukkua', niin suosittelen lukemaan arovosteluni Lauantaista. Sieltä löytyy vastaus! Ja sen lisäksi vielä siellä sun täällä ja kärhöjen alla suviöinä puutarhassa...
Kunpa löytäisin Sovituksen ja Ikuisen rakkauden sidoittuina painoksina!
Miesten yöpöydät ovat suuri mysteeri, tosin minulla kokemusta vain tuon oman mieheni yöpöydästä, jossa tällä hetkellä pino ammttilehtiä, Pohjolan perhokalastajaa, iPad ja kasa minun kirjojani.
VastaaPoistaMinun McEwanit odottavat kirjastossa, en tiedä, missä välissä ennätän ne noutaa...
Hihii, hauska juttu :D Niin, mitäs lukemista ihanampaa siellä sängyssä nyt voisi kuvitella miehensä kanssa tekevän ;) Ei mutta ihan tosissaan, se on tosi mukavaa ja rauhoittavaa ja turvallista ja onnen tunteen antavaa, juuri tuo mitä kuvailet: molemmat syventyneinä omiin kirjoihinsa, omien lukulamppujensa valossa.
VastaaPoistaAi miehesi tytärkin on uskontotieteilijä? Minä myös :) Olen lukenut Terhi Utriaisen väitöskirjan, ja se oli varmasti vaikuttavin ja mieleenpainuvin tieteellinen teos, jota olen koskaan lukenut.
Joana, no yksikössä minullakin oli...minä jo pelästyin;-)
VastaaPoistaNo, enhän minä voinut kaikkea kertoa, kun sitä tavaraa oli niin paljon ja HÄN valittaa kun minulla on ahdas yöpöytä ja sen tähden kirjoja ja lehtiä muutamia kasoja siinä somasti vuoteeni vieressä. Hänen yöpöytänsä on minulle ikuinen mysteeri, sillä kaikki muu hänellä on täysin jämptiä, kuten esim. vaatehyllyt. Hän ei suostu pitämään enää kanssani samoja vaatehyllyjä, sillä minulla hallittu kaaos (Leena, sano suoraan vaan, että katastrofi!) ja hänellä kaikki viikattu viimeisen päälle.
Ei se Mcewan sulta mihinkään karkaa, mutta varmaan kirjoittaa piena uutta taas, mitä jo odotankin.
Lumikko, en mää ainaskaan keksi millään...;-)
VastaaPoistaSiis kuvailet sen juuri, kuten se on. Minullekin se on se oonentunteen antava tila: meidän koti, meidän hetki, me kahden, hyvä hiljaisuus...Tämä kaikki tuli muuten esille jollain tapaa elokuvassa Vuosi elämästä, jonka kävimme yhdessä katsomassa. taisin jopa postata siitä. Yhdessä elokuvissa käymisessä su ip talvella, on vähän samaa tunnelmaa...
Siis MEIDÄN tyttäremme Meri opiskelee nyt mm. uskontotieteitä, joka on hänelle aina olut se kiinnostava juttu.
Nyt sinä sait minutkin kiinnostumaan tuosta Utriaisen teoksesta. Onneksi Meri jätti sen meille pitkään lainaan...
Tosi hauska postaus.
VastaaPoistaOho, niinhän siinä lukikin (siis että tyttäreMME), minulla näkyy olevan lukihäiriö ;)
VastaaPoistaAllu, älä nyt vaan liikaa villiinny;-), istuta kärhöjä. Kiitos!
VastaaPoista***
Lumikko, ei, ei, kun minulla oli väärin. Kiitos SINUN huomasin korjata. // Minulla on nykyään monenlaista häiriötä...luen väärin,kirjoitan väärin, unohtelen...
Oi, sä mainitsit Vuosi elämästä-elokuvan. Kävin keväällä katsomassa, ja maistelin sitä mielessäni pitkän aikaa. Aivan ihana se pariskunta Tom ja Gerri, heidän harmonista ja viisasta vuosien hiomaa yhdessäolon tapaa oli hyvä seurata, ja heidän lämpöönsähän hakeutui myös monia siipirikkoja. Elämänkumppanini tykkäsi myös elokuvasta, yhdessä koettu elämys on aina enemmän kuin yksin koettu. Mistähän löytyisi sun postaus elokuvasta?
VastaaPoistaSamaa mieltä...en katso elokuvaa jos olen kirjan lukenut. Joskus näin tein ja petyin suuresti...☺
VastaaPoistaAi niin ja ne miehen yöpöydältä löytyvät kirja...hetkinen...
David Baldacci: Aikapommi, tuossa näkyy olevan kirjanmerkki, eli sitä juuri luetaan. Sitten näyttää olevan kaksi Sue Graftonia, Q niin kuin Quinn ja M niin kuin murhaaja...☺☺
Anonyymi, itse asiassa se elokuva on niin hyvä, että ostan sen huomenna. Katsomme hyvät filmit talviviikonloppuina uudestaan ja uudestaan. Ja jo ennen talveakin la iltana, sillä harvoin televisiosta tulee mitään kiinnostavaa.
VastaaPoistaSe löytyy googlettamalla Leena Lumi Leffasadetta. Tai sitten laita blogini hakukoneeseen sanan Leffasadetta.
Sama täällä, sama täällä. Minä ehdottomasti nautin käydä elokuvissa mieheni kanssa, sillä jaettu iko on tuplailo.
Irmastiina, kiitos, että kommentoit juuri noin, sillä minulla jo toinen kirjoitusvirhe yhdessä postauksessa;-) Ensin tein tyttärestämme vain mieheni tyttären, minkä Lumikon avulla sain oikaistua, sitten kirjoitin, etten ikinä katsoisi kirjasta tehtyä elokuvaa, kun tarkoitin: En ikinä katsoisi TÄSTÄ kirjasta tehtyä elokuvaa. Siis puhuin kirjasta Vieraan turva. Kyllä esim. Sovituksesta tehty elokuva Atonement on aivan mahtava ja palvoo Ian McEwanin kirjaa. Joskus voi käydä näinkin. Suosittelen!
VastaaPoistaSiinä olet kyllä oikeassa, että useimmiten kirjasta tehty elokuva on pettymys. Mutta sanotaanhan, että poikkeus vahvistaa säännön. Minulla poikkeuksia on muutama. Ja yksi on niin, että kirjasta tehty elokuva päihittää mielestäni kirjan ja se on Schlinkin Lukija. Kirja oli liian ennalta-arvattava, mutta filmissä Kate Winslet ja Ralph Fiennes tekevät niin hienot roolityöt, että filmi nousi ohitse kirjan.
Ai, miehesi lukee dekkareita. Niin minäkin! Mikä muu rentouttaa yhtä hyvin.
Aloin miettiä, mitä mieheni yöpöydällä on, mutta kommentit täällä veivät mukanaan. Tässä voisi olla ainesta sellaiseksi legendaariseksi kirjablogikeskusteluksi. ;)
VastaaPoistaMutta mitähän mieheni yöpöydällä on? Hän ei harmillisesti lue sängyssä, joten hänen yöpöydällään taitaa olla iPhone sekä Tekniikan maailma- ja Tiede-lehtiä. Silloin kun mies lukee, hän lukee joko laatua mm. Saramagoa, Austeria ja Ecoa tai sitten englanninkielisiä fantasiaroskaromaaneja. Mutta yöpöydällä niitä ei ole. Vähän tylsää.
(Meillä on vähän erikoiset, mutta ehkä pikkulapsiperheille tyypilliset nukkumisjärjestelyt: Hannan blogissa kerroinkin, että meillä mies-raasuni nukkuu yönsä poikamme huoneen lattialla (!) olevalla patjalla. Usein nimittäin käy niin, että poika (3v.) alkaa pelätä öisin ja kaipaa jonkun nukkumaan huoneeseensa. Samalla aikaan tytölle (5,5v.) tulee vessahätä ja hän haluaa tulla mieheni ja minun viereen nukkumaan. Niinpä sitten mies siirtyy pojan huoneen lattialle ja tyttö tulee nukkumaan minun viereeni.)
Kiitos linkityksestä. Ihana, kun innostuit jutusta. Minusta tämä on semmoinen suloisen hauska idea ja tuli mieleeni, kun vilkuilin Jurin kirjakasoja. Olette molemmat McEwan-faneja. <3
VastaaPoistaKatja, niin, tämä on aika kiva aihe. Meilläkin on se kamala iPhone, joka on kuulemma välttämätön sen herätyksen takia, mutta kun siinä on se hälyttävä kalenteri yms. ja se silloin tällöin unohtuu päälle. Ja löytyi siitä muutakin elektroniikkaa, kuten se Siihen Yhteen Asiaan tähtäävä kuntoseurantamittari. Et halua tietää, miten sitä käytetään;-)
VastaaPoistaOi, muistan nuo erikoiset nukkumisjärjestelyt, mutta meillä se oli vain yhden kanssa...
Hauska postaus! Minustakin yhdessä sängyssä lukeminen on mukavaa. Yleensä meillä käy kuitenkin niin, että mies nukahtaa melko nopeasti lukulasit nenällään, kirja sylissä ja valo lukulampussa...minä vielä jatkan.
VastaaPoistaMiehen yöpöytä täällä Suomen kodissa on nyt tyhjä, kun muu perhe on jo Moskovassa...yleensä siinä on suomalaisten miesten kirjoittamaa kirjallisuutta esim uusin Hotakainen on jo hankittu ja Paul Austerin uusin siitä löytyy aina kun sellainen alkukielellä ilmestyy.
Hanna, eipä kestä ja ilo oli minun.
VastaaPoistaPitää tehdä kevennyksiä myös.
Siis Ian McEwan ja sen lisäksi sekä minä että mieheni olemme lukeneet kaikki John Irvingit. Hän on vallan loukkaantunut, kun en Irvingejä maininnut;-) Mutta ei kai ollut tarkoitus hänen koko elämänsä kirjoja luetella...
Ja terveisiä Jurille (mikä ihana nimi!), että hänellä on hyvä maku, koska osaa arvostaa Ian McEwania!
Jaana, kiitos. Mieheni ymmäretää useimmiten lopettaa ajoissa eli ei nukahda vaarallsiin tilanteisiin. Minä sen sijaan jatkan pikkutunneille ja olen muutaman kerran herännyt kuulakärkikynä painamassa kaulaani. Mietin, voisiko se puhkaista vaikka kaulavaltimon! Siinä olisikin uutista, että nainen luki yöt kirjoja blogiin ja piti pientä vihkoa ja kynää vieressään ja kuoli kuulakärkikynään eli välillisesti lukemiseen.
VastaaPoistaTyhjä yöpöytä on kuin ikävä. Kun mieheni on viikon usein työmatkalla siellä sun täällä Kiinassa tms. minä haluan, että hänen tavaransa ovat kaikki kuten hän olisi kotona. Mutta teillä on varmasti pidemmästä ajasta kysymys kuin viikko tai kaksi...
Lumimies on lukenut Hotakaiset kuten minäkin ja Jussi Siirilät, mutta minä meillä luen Austeria. Mutta Austerin Näkymättömän aion vokotella mieheni lukemaan. On se sen verran nero teos.
Mielenkiintoinen tutkimuskohde tuo miehen yöpöytä. ;) Suosittelen myös Terhi Utriaisen Välimatkoja-kirjaa. Se on proosateos, julkaistiin samaan aikaan tuon mainitun väitöskirjan kanssa.
VastaaPoistaArvaapas, Leena, mitä löytyy minun mieheni yöpöydältä? Vastaus: vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä!!!
VastaaPoistaKyllä hän joskus lukee kirjojakin, mutta on hyvin hidas lukija, ja siksi ei ehdi lukea paljon. En minäkään nopea lukija ole, kaukana siitä..;)
Oikein miellyttävää viikonloppua sinulle, Leena IhaNainen<3
Oi, yhdessä sängyssä lukeminen, niin omia kirjoja kuin pätkiä toisillekin, on ihanaa, rauhoittavaakin.
VastaaPoistaLöysin itselleni Sovituksen 2 eurolla sieltä SPR:n Kirrin kirpparilta. Siellä on aika usein Ian McEaneita, mutta en ole vielä törmännyt siihen kaipaamaasi Amsterdamiin tai tuohon Ikuiseen rakkauteen, jota minäkin koitan metsästää. Mutta jos näen Sovituksen uudelleen, voin sen sinulle ostaa.
Anonyymi, ja tässä on kuvattu vain ylin hylly;-)
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Kun saan ensin aikaa lukea tuon tyttäremme tuoman, etsin käsiini Välimatkoja.
***
Hei Aili!
No...minun helmasyntini on lukea Hesari sängyssä aamulla ja toisin kuin mieheni, en heti siitä luovu, vaan otan talteen jutun sieltä, toisen täältä ja siinä niitä sitten viipyilee siinä sängyn ja yöpöydän epämääräisessä välimaastossa. Sanomalehtien lukeminen on tärkeää eli hyvinhän sinun miehesi on tämän oivaltanut.
Kiitos samoin sinulle, Aili!
Susa, jos Sovitus on hyväkuntoinen ja siisti ja sidottu, osta ihmeessä minulle, minä sitten sinulta etc.
VastaaPoistaMinulta uupuu se Amsterdam myös, sen vallan unohdinkin. Luinhan sen tänä vuonna ja toin blogiinikin.
Yhdessä lukemisessa on tyyliä ja suloa!