LUUMUHILLOA, TUNNUSTUSTA, OMENIEN TUOKSUA, VÄHÄN TULEVASTA...
Hei!
Tein tänään elämäni ensimmäisen kerran luumuhilloa, sillä emme kuitenkaan kyenneet syömään edes yhden puun satoa kahdestaan. Ja hieman innostuin Syksyn makuja kirjan ohjeesta Kanelilla maustettu luumuhillo, jossa oli ohje yhdelle kilolle luumuja. Luumut piti ensin halkaista ja sitten poistaa kivi. Hah, hah, koittakaapa poistaa tuoreesta ja ihan kypsästä luumusta kivi;-) No, minä halkaisin luumut, mutta keitin kivineen päivineen. Ohjeen sokerin vaihdoin hillosokeriin ja puolitin sokerin määrän. Olen hirveän huono tottelemaan mitään sääntöjä, en noudata ikinä mitään ruokaohjeitakaan edes semmoisenaan, vaan muuntelen niitä. Lisäsin sen sijaan vaniljasokeria ja kanelit toki pidin mukana. Kun sose oli kiehunut, siivilöin sen ja sain näin lävikköön luumusosetta, josta kivet oli hiukan aikaa vievää, mutta helppoa noukkia pois. Sen jälkeen yhdistin liemen ja soseen ja siinä vasta tapahtui sitten sokerointi. Vielä pieni kiehautus ja sitten hiukan jäähdytin ennen purkkeihin laittoa. Maistoin ja se maistui aivaan taivaalliselta eli oli vaivan väärti! Purkkeihin laitoin mukaan myös kanelitangot, sillä olen aivan hulluna kanelin makuun.
Sinulle ihanaa alkanutta syksyn tuoksuista, pehmeää viikkoa..sadetta ja aurinkoa juoksussa kilpaa..
VastaaPoistaOmenien maku, piirakat, viileys..ne kutsuvat kohti värien maailmaan..
ei kaipausta kesään..
ihana omenakori!!
Mukavaa viikkoa sinulle Leena ja mieleni alkoi tekemään omenaa!
VastaaPoistaPakko kertoa, että minäkin luen dekkaria, jonka vinkin olen saanut blogistasi. Siitä kirjoitan myöhemmin, ensin tulee muuta :)
Hanne, sataa korentoja - vielä.
VastaaPoistaHuomenna, jo poissa.
Aurinkosade suvikastetta leikkii...
Yö tuoksuu omenoilta, suudelmat maistuvat luumuilta, kiitäjät hiuksillasi.
Ei kaipausta kesäkesään, syksyn sylissä soin!
Kiitos syyssamoin sinulle!
Vesi kielelle herahti tuosta luumuhillon teko kuvauksestasi. Viisas veto keittää vain siemenineen päivineen ja sitten vasta ne poistaa. Sain tänään herkutella työkaverin töihin tuuduilla kypsillä luumuilla, nam.
VastaaPoistaPihallemma on nuorien kirsikkapuiden kupeessa hoitoa vaille jäänyt kitulias luumupensaan (-puun?) alku. Se on joutunut aika usein isännän ruohonleikkurin kiduttamaksi. Otampa asiaksi ja pelastan sen - istutan parempaan paikkaan.
Sara, kiva, että herätän terveellisiä haluja;-)
VastaaPoistaTakuulla luet sitä erittäin erinomaista!!! Tein sullle siihen kaikki koukut...
Mitähän muuta eli poikkean.
Rita, siitä tuli milettömän hyvää. No miten voi hermo kestää niitä irrottaa, kun se hedelmäliha oli ihan kypsissäkin kiinni kuin tauti siinä luumun kivessä. Ei se ollut kuin aikaa vievää, kun noukin ne kivet sitten pois.
VastaaPoistaOsta semmoisia rautoja/kasvien suojia, joilla voit merkata luumupuusi, niin mies ei aja niitä rautoja päin. Kokeiltu on ja toimii!
Harmi kun meillä ei tässä lähellä tuttavilla ole kenelläkään luumupuita pihassaan. Olisin muutoin ehdottomasti käynyt nätisti pyytämässä pussillisen luumuja ja kokeillut tuota luumukanelihilloa..ajatuskin siitä saa veden kielelle.
VastaaPoistaSusa, nimenomaan noin voisi tehdä, sillä moni ei selviä sadostaan ilman apua. Meillä nyt vain yksi luumupuu, kun se yksi kuoli ja muuttui kärhöjen kodiksi, mutta omeninen kanssa on nyt ihmettä etenkin kun ne eivät ole niin suuria kuin Sinä Suurena Omenahillosyksynä, mutta silti kypsiä ja putoilevat puista.
VastaaPoistaKoska sinulla on ruokablogi, voisithan ihan itsetekemisen ilosta, syystunnelman takia, ostaa torilta kilon luumja. Ja huom. että siis laitoin siihen sitä vaniljasokeria lopuksi. Mutta kaneli sen kruunu on.
Istutan vielä yhden luumupuun, sitten riittää vaikka sinulle tuoda. Luumupuu tuottaa satoa nopeasti.
Tuo on kyllä totta, että kaupasta ja toriltakin niitä toki saa ja nyt kannattaisi kokeilla tehdä tuota hilloa! Saisi sitten mukavasti uutta juttua tosiaan ruokablogiinkin ;)
VastaaPoistaLuumut kanelilla. Kuullostaa todella herkulliselta. Olen iloinen ettet välitä mitä ohjeessa lukee, vain noin tehden saa uutta ja virkeää elämäänsä. Alan pikkuhiljaa oppia, perässä tullaan =)
VastaaPoistaKaneli-luumuhilloa... aah. Pakko mennä heti hakemaan luumu =)
Susa, minullahan piti olla tässä blogissa joka viikko uusi, omatekemä ruoka tms. Huoh! Nyt ihan huvittaa, että miten tämä tallaiseksi meni...Jos minulla olisi ruokablogi, toisin sinne syksyllä sieniruoat ja hillot ja hyytelöt etc. Sesonkityyli on jotenkin niin vuodenaikarikkauden ylistämistä!
VastaaPoistaBirgitta, melkein kuninkaallinen liitto: luumu ja kaneli. Luulin, että se kuuluu vain omenalle ja kanelille. Joku geenivika, kun tekee mieli kanelia koko ajan...
VastaaPoistaSäännöt on tehty rikottaviksi ja ohjeet muunneltaviksi. Tekee hyvää olla vieläkin se 'minä itte'. Ruoanlaitto parhaimmillaan on taidetta. Oikein rakastan tehdä jotian uutta ja hiukan haastavaa, jossa saa itse säveltää. No, tämä luumuhillo oli kyllä helppo.
Hae monta luumua!
Kanelinen luumuhillo kuulostaa todella herkulle! Olisi varmaan tosi hyvää ihan lämpimänäkin esimerkiksi lettujen kanssa.
VastaaPoistahienot kuvat omppu on parasta :D
VastaaPoistaAnne, no lämpinä sitä tänään maistelinkin, hyvä ettei mennyt kaikki;-) Arvaa onko söty lettja tänä suvena, kun tein sitä kuningatarhilloakin. Ikinä ennen en ole tehnyt hilloja! Olen aina pakastanut kaiken tuoreena, mutta nämä kirjat minut tähän tilaan saattoivat...On tämä aika kivaa ja syyskodikasta!
VastaaPoista***
Akiss, kiitos! Minäkin pidän hirveästi omenasta ja kaikkein eniten semmoisesta saksalaisesta Apfelsturdelista...
Ah, tuota hilloa voisi tehdä vaikka torilta ostetuilla luumuilla. Ja sen minä teenkin.
VastaaPoistaOmenansiementen maku, kirja jonka todellakin voisi lukea uudelleenkin. Luin sen viime vuonna..ja nyt sitten on sen aika, kuten sanoit.
Hienoa viikkoa sinulle!
Ihanalta kuulostaa luumuhillosi! Itse asiassa olen kerran tehnyt vähän samantapaista luumuhilloa.Ja Mustikkatytön blogiin onkin kiva mennä:)
VastaaPoistaIhana omppukuva,namskis niin hyvän näköisiä omppuja!
Ja kasviskeittokirja-arvostelua odotan kovasti;D
Mukavaa viikkoa Leena:)
Minttuli, nimenomaan. Omatekemässä on se tietty 'tatsi' ja tunnelma.
VastaaPoistaSiis kiloa kohti pohjalle kolme desiä vettä. Ja sitä sokeria oli ohjeessa kilo, minä laitoin puolet siitä, mutta lisäksi vaniljasokeria. Siis keitä ensin ne luumut kivineen vedessä. Sitten lävikköön ja alle astia, johon neste. Siinä on hyvä poimia kviet pois. Sitten yhdistät nesteen ja soseen takaisin kattilaan ja lisäät sokerin tai ´sokerit ja keität. Laita ne kanelitangot 2-3 jo siinä ihan alussa ja nostat ne sitten lopussa pois. Laitoin purkkeihin samat, mutta voi laittaa kuhunkin myös uuden. Siis käytin hillosokeria.
En anna ikinä Hagenan kirjaa mihinkään. Siitä on tullut minulle hyvän mielen ja olon kirja. Viehättävä!
Kiitos samoin sinulle! Mintulle pusu♥
Kiitos ohjeesta. Huomenna ei ehdi, mutta keskiviikkona sitten. Mintulle meni terkut ja hän kiittää. Samat Olgalle!
VastaaPoistaJael, ja maistuu paratiisilliselta, mutta mieti sitä sokerin määrää;-)
VastaaPoistaMustikkatytöllä on aina joku kiehtova ja pinnalla oleva aihe.
Omenoihin en nyt ehtisi millään...
Kaviskeittokirjoja tulee kaksi!
Kiitos samoin sinulle!
Hih, juuri tänään kommentoin sinulle omassa blogissani (Carlson-postaus), että kunpa kirjoittaisi luumuista tänne. Kaneli ja vanilja... Minä en ole koskaan keittänyt luumuhilloa, mutta omenahilloon laitan _aina_ ripauksen kumpaakin maustetta. Ihana tuoksu!
VastaaPoistaLuumuhilloa olisi ihana keittää ja tosiaan sen voisi tehdä ostohilloista. Meillä on käynyt kummallisesti viime syksynä istuttamalle luumupuulle. Muurahaiset söivät sen päärungon ja se on ihan rankana, mutta kaikki muut oksat versovat ja ovat vahvoja. Puu siis elää, mutta päärunko on huonvointinen. Mitä tuolle voisi tehdä? Ehkä se siitä kasvaa? Muurahaiset saimme onneksi pois (myrkyillä...).
Omenansiementen maku on siitä jännä kirja, ettei siinä ole mitään sinänsä erikoista, mutta silti sen tunnelman aistii ja miltei maistaa. Haluaisin omistaa tuon kirjan.
Ihanaa viikkoa, Leena!
Minttuli, siis en epäile, ettetkö osaisi, mutta varmistelin, kun minulle ainakin tämä oli eka kerta omatekoista luumhilloa.
VastaaPoistaOlga kiittää ja hyrisee! Novat ovat siinä kuin kissoja, että hyrisevät kun ovat tyytyväisiä;-)
Taidanpa minäkin kokeilla aamulla vielä tuota reseptiäsi luumuhillosta, kun luumuja on mutta ei enää mahdu pakastimiin. Minulla on keltaisia luumuja, joista kivi irtoaa helpommin kuin sinisistä, olen niitä keltaisia silputtanut satoja pakkaseen piirakkatarpeiksi. Ja kaneli antaa hyvän säväyksen, taattu juttu.
VastaaPoistaUpea puna jo aronian lehdissä, meillä täällä on vielä ihan vihreitä, vaikka marjat jo kypsyneet. Pian tämä säilömisrupeama on ohi ja sitten vaan nautitaan... no joo, puolukat viikonloppuna ja karpalot sitten vieläkin syksymmällä.
Kiitos ohjeesta. Mukavaa alkanutta viikko sinulle. Täällä sataa, mutta sade kuuluun syksyyn.
Katja, no kävin siellä juuri...sinulla.
VastaaPoistaNiin, kaneli ja vanilja...
Siis tarkoitat ostoluumuista.
Katja, voi hyvänen aika sentään, mun piti keväällä laittaa sulle se muurahaisvaroitus! Siis ne yrittävät tulla kaikkiin nuoriin hedelmäpuihin ja nuoren puun ne kyllä pystyvät murhaamaan. Voisiko siitä sahata varovasti sitä kuollutta pois...Siis nimenomaan myrkkyä ja sitä on monenmoista. Me käytämme Baition sirotetta, mutta jos menee pahaksi sitten otamme järeämmät aseet eli yhtä ainetta yksi teelusikallinen suihkutuspulloon ja loput vettä. Nimen saat minulta jos tarvitset, mutta sitten pullo pois johonkin korkealle lasten ulottuvilta.
Minusta on ihanaa omistaa Hagenan kirja, tiedän että se jää. Yritä Minervalta!
Kiitos samoin sinulle!
Anja, meillä oli ennen sitä punaluumua, josta kivi olisi takuulla irronnut helpommin. Minä sen vielä istutan. Tämä siniluumu tuli vahingossa. Kiireessä sattuu kaikenmoista outoa.
VastaaPoistaAnja, tuo aronia kuva on viime syksyltä eli kaikki ei ole aina totta. Laitoin sen koska tällä viikolla elokuu syleilee jo syyskuuta. Mutta olen kyllä nähnyt jo pari ihan punaista vaahteraa, mitä olen ihmetellyt eikä kyseessä verivaahtera. Myös osa pihlajista on alkanut saada ruskaa...
Puolukat, kaikki sienet ja sitten lakka. Pakko olla lakkaa ja vaniljaKERMAjäätelöä kun pakkanen paukkuu.
Ole hyvä. Se on siinä vastauskessa Minttulille tarkemmin.
Sade ei haittaa tee. Sade on suloista ja rauhoittavaa ja kasvit tykkäävät.
Kiitos samoin sinulle!
On taatusti ihanaa ja maukasta hilloa! Mullakin on sellainen ongelma, ettei kenelläkään tutulla ole luumuja. Mutta eihän ne nyt paljon maksaisi torilla. On kyllä suunniteltu oman luumupuun ostoa, mutta pitää katsoa tarkasti, mikä lajike pärjää täällä Joensuun korkeudella. Pari omenapuuta on nimittäin aiemmin kuollut, vaikka niiden piti soveltua tälle vyöhykkeelle.
VastaaPoistaMinäkään en yleensä keitä hilloja, kun olen oppinut, että siinä vitamiinit häviää. Mutta sama kai se olisi tehdä itse hillot, kun hilloa kuitenkin pitää huushollissa olla (meilläkin sitä menee juuri lettujen kanssa). Tänä kesänä tein hilloa musta- ja punaherukoista. Ja tuli tosi hyvää! Hillosokerilla se on niin helppoa.
Omenansiementen maku on tosiaan hieno, omenantuoksuinen ja -makuinen syksykirja.
Minäkin nautin tästä vuodenajasta. Kypsyvän kesän ihanuudet ennen pitkää ja pimeää loppusyksyä.
Ihanaa syyskesäisen viikon jatkoa!
Anna Elina, no en minäkän ennen näitä itse, mutta kun nämä hurmaavat säilömiskirjat huumaavat pääni. Olen toki muinaisuudessa keittänyt joka syksy kurkkuja, kuivannut mielettömät määrät oman maan sipuleita etc., mutta siitä on aikaa. Nyt tuli tämä hilloaika sitten.
VastaaPoistaMieheni oli kuunnellut yhden luennon, jossa tutkija sanoi, että suomalaiset marjat ovat niin terveellisiä, että ei väliä syökö tuoreena tai hillona, pääasia, että syö. Eihän niistä vähene mikään muu kuin C-vitamiini, sillä kaikki flavonoidit esim. säilyvät yms.
Omenansiementan maku pitäisi lukea aina uudestaan joka vuosi juuri tähän aikaan...
Kiitos samoin sinulle!
Minuakin tahdottiin kokoamaan omenoita villistä lännestä, istutin sinne joskus 100 vee 2 puuta, oma istuttamani keväällä on tehnyt vain 5 omenaa vaikka raakileita oli pilvin pimein, mutta se on niin nuori vielä. luumuja syön muuten vain:).. Mukavaa syyskuuta Sinulle Lumi.
VastaaPoistaMustaleski, siis 'from Wild West'...
VastaaPoistaTämä on ihanaa, mutta nyt alkaa kiehua yli. Jos tänään vielä yhden omenasoseen, mutta sitten opstan vain lakkaa ja laitan suoraan pakkaseen.
Luumuhillosta tuli huikean hyvää.
Kiitos samoin sinulle, Mustaleski!