MEILLÄ SYÖDÄÄN NYT SESONKIHERKKUJA
Tänä iltana en tee kantarellimuhennosta, vaan paistamme kantarellit kevyesti sipulihakkeluksen kanssa voissa ja nautimme ruisleivän kera. Suureksi iloksemme lehdossamme kasvaa tätä metsän kultaa, mutta toki joudumme myös ostamaan. Maantai-iltana nautimme Ranskalaisissa koroissa kantarellikeittoa alkuruokana, pääruokana poroa, joka on muuten tässä ravintolassa maailman parasta sekä jälkiruokana Romanovin mansikat.
Mansikoita söimme myös tänään lounaaksi. Vadelmiakin on tullut sekä syötyä että pakastettua Viikonloppuna ajattelin valmistaa merikuhaa kantarellimuhennoksella. Eilen illalla nautimme partsillamme Lumimiehen paistamia lettuja runsaalla, omatekoisella kuningatarhillolla, johon olin käyttänyt vadelmia ja mustikoita tasan yhtä paljon. Aivan liian hyvää!
Yritän ehtiä tarjota teille ennen viikonloppua ajankohtaan erinomaisesti sopivan keittokirjan...
Voih mitä herkkuja. Nälkä tuli.
VastaaPoistaJa täällä on vain arkinen lihamureke tulossa. Mutta teen kumminkin mustikkapiirakka lohduksi.
Kyllä luonnosta löytää ne parhaat ainekset herkkuhetkiin.
Nautitaan nyt ♥
PS.Nyt luen Bolsoin perhosta!
Aikamoiset herkut siellä teillä ;)
VastaaPoistaMinttuli, no onhan meilläkin tehty ainakin kerran kolmen päivän makaroonilaatikko. LM tee sen niin hyvin, että olin ihan pakotettu hyödyntämään hänen lomavapaataan;-) Kummipoikakin tykkäsi.
VastaaPoistaMustikkapiirakka on jo herkkua!
Luonnonatimista saatan jatkaa huomenna...tai perjantaina.
Nyt me nautimme - surutta!
Tee ihmeessä Bolšoista kunnon kirjajuttu!
♥
Susa, täytyy pitää vaari, ettei pääse kuihtumaan;-) On tämä nyt vielä juhlaa ja nyt lähdemme uimaan ja Hänen Majesteettinsakin tulee vielä veteen.
VastaaPoistaIhan tässä vesi herahtaa kielelle.
VastaaPoistaIhania lähiruokia, tuohon täytyisi pyrkiä.
Ajattelin juuri tehdä linssi-jauhelihakeittoa. Saa nähdä mitä tulee.
Mukavaa pikkulauantai-iltaa:)
Oijoi mitä herkkuja!
VastaaPoistaLaitoin juuri yrttivalkosipulileivän paistumaan (tosi helpolla, ihan omalla ohjeella tehty). Ja illalla saadaan omasta metsästä kerätyistä mustikoista tehtyä mustikkapiirakkaa (mies keräsi mustikat, tytär leipoo pullan).
Herkuttelemisiin!
PS. Minttuli, minäkin toivon sinun kirjoittavan Bolsoin perhosesta.
minulla on ihan sama ruokalista ja nyt tulikin kiire keittiöön
VastaaPoistaHanne, niin minullekin;-)
VastaaPoistaMinäkin kannatan lähiruokaa.
Keitoista on moneksi ja nitä voi muunnella melkein joka tuulen mukaan.
Kiitos samoin sinulle!
***
Anna Elina, no eikö vain!
Herkulliselta kuulostaa teilläkin...ehkä minun täytyy hieman aikaistaa tuota kantarellihurmiota;-)
Kiitos samoin!
Minttuli, siis me KAIKKI toivomme sinun kirjoittavan Bolšoista;-) Ei niinku mitään paineita...
***
Oijoi, me olemme sitten samoissa Aistien Juhlissa! Minäkin päätin juuri aikaistaa illan menuuta;-)
Hurmaavia herkutteluhetkiä sinulle!
Ihania herkkuja ovat kuvannut.
VastaaPoistaMinäkin keitin taatalle kuningatarhilloa.
Vadelmat ovat ihania, mutta mustikka se vasta onkin terveyspommi.
Voi Leena,et tiedäkkään miten houkuttelevia nuo kantarellit ovat.Ja niitä ei täällä tietenkään saa. Romanovin mansikka-annos on myös niin herkullisen näköinen ja nuo vadelmat,ihan vesi tulee kielelle.Ja letut!
VastaaPoistaUnelma, minä rakastan kaikkea 'kuningatarruokaa'.
VastaaPoistaMinulla on tässä yksi usi kirja, jonka tuon blogiin heti kun ehdin. Siinä mainitaan mm. että kokonaisantioksidanttipitoisuudessa variksenmarja on kovin ja sitten tulee mustikka. A-vitamminipitoisuudessa voittaja on lakka ja kakksone atulee mustaherukka, mustikka on neljäntenä, sillä väliin pääsee yllättäen karviainen. Annan lisäinfoa sitten kirjan tiimoilta.
Meille mustikka on kaikkein tärkein ja voisipa sanoa, että ilman mustikkaa olisi ollut vaikeaa niinä vuosina, kun Merillä oli vaikeat allergiat. Meillä oli AINA kuningatarkiisseliä!
Kakkosena olen alkanut kovasti pitää lakasta, mutta nyt on mustikan aika. Nautitaan täysillä!
Jael, nuo Romanovin mansikat teet helposti ja kutsu sitten vaikka joku jakamaan nautinto kanssasi.
VastaaPoistaAivan, kantarellit ovat meidän metsiemme kultaa ja ne todellakin ovat niin suuri herkku ettei sanotuksi saa.
Tule seuraavan kerran meille 'Kuussa jona Leena tekee kuningatarhillloa', silloin Reima paistaa vaikka joka päivä meille ihania pitsireunaisia lettuja ja saamme syödä niitä ihan mahdottomasti;-)
Maiskis, mitä herkkuja.
VastaaPoistaKanttarelleja mekin olemme metsästä hakeneet..☺
Irmastiina, älä muuta sano, mutta seuraamus on se, että ruoka pyörii päässä koko ajan.
VastaaPoistaToivotaan vähän sadetta, että saadaan sieniä kauan, sillä tämän ei soisi loppuvan.
No hitsi, tämä postaus olisi pitänyt jättää väliin, niin ihania herkkuja, kukapa minulle tekisi, Ukkokin on Norjassa ja pyörä hajosi Osloon, koska mahtaa takaisinkaan tulla. Nuo mansikkajutut ihan huippukauniita...nam
VastaaPoistaVoi mitä ihania herkkuja, nam. Kaikki noista näyttää niin valtavan ihanalle ja herkulliselle.
VastaaPoistaOnneksi olen juuri syönyt... vaikka nälkä tuli uudelleen joka tapauksessa. Tai ainakin kuola alkoi valua :P
VastaaPoistaSarppu, älä ny;-) Herkuttelu on ihanaa ja osa Kaikkien Aistien Juhlia. Nyt saat syödä kaikki herkut tuplana, kun mies jäi Norjaan...//Porin toril on varmaa mahtava tarjonta. Siel mis mää kävi enne aamu kaffel enne ku meni töihi siihe yhte paikka siin vieres.
VastaaPoista***
Susanne ja noi kaikki on kai suhteellisen terveellistä. Elokuu on oikea herkutelukuu, mutta et halua tietää mitä harjukaupungin torilla pyydetään kantarelleista;-) Paras yrittää pystyä itse hankkimaan. Lykkyä tykö!
***
Vera, voisihan sitä koittaa, jos vaikka vielä mahtuisi. Minua huvittaa tämä meidän suven lettujen syöminen, kun nyt ei niinku pidättele yhtikäs mikään. Talvella on kaikki toisin...
Oih, miten mahtavan hyvän näköisiä ja kuuloisia herkkuja! Minäkin rakastan kantarelleja sekä kesän marjoja, joita meillä on omalla pihalla aika mukavasti ja monipuolisesti. Kantarellit täytyy ihan ostaa, valitettavasti.
VastaaPoistaOi nami nami kaikki nuo. Pikkuisen paasin kanttarelleja maistamaan jo Suomessa. Tanne ostin Blo Bandin kanttarellikastikepusseja vaan :(
VastaaPoistaKaroliina, meidän iltapala on mennä marjapuskiin;-) Se aika tosin alkaa vasta parin päivän päästä, jolloin mustat viinimarjat ja karviaiset ovat kunnolla kypsiä.
VastaaPoistaKantarellit maksoivat tänään harjukaupungin torilla 12 euroa litra!!!
Minä tosin en piittaa yhtään mistään, kun on sienistä kysymys. Sama koskee sitten keväällä korvasieniä. Täytyyhän sitä nyt edes yksi täydellinen hulluus olla. Se 'kostea lattari' ei voi olla hulluutta, eihän;-)
***
Anu, hienoa, että ehdit satokautta Suomessa hiukan kokemaan. Älä sano Blå Bandin kantarellikastikkeista 'vain'. Minä olen tarjonnut niitä ihan pokkana vieraille, etenkin sitä kantarelikeittoa, eikä kukaan ole huomannut mitään. Se salaisuus on siinä, että se ohjeen maito, pitää korvata KUOHUkermalla. Hyvänen aika, miksen huomannut Jaelille kertoa noista Blå Bandin keitto- ja kastikepusseista...
Eikö tunnekin itsensä rikkaaksi nyt.
VastaaPoista(yks kartta sua varmaan kiinnostaa;
Mrs Dallowayn kävelyreissut)
Siellä nyt herkutellaan korkeatasoisilla luonnon antimilla. Sain itsekin maistiaiset kantarellimuhennoksesta, jota veljeni vaimo oli tehnyt. Namia! Aloitin nyt mustaviinimarjojen keruun. Pari päivää ole puskissa piileskellyt ja missään ei vielä näy, että on kerätty. Puskia meillä riittää. Marjat maistuvat taivaalliselle. Ehkä innostun vielä tekemään Louhisaaren juomaa lehdistä.
VastaaPoistaTuo intiaanijuttusi oli hieno. Punaisen Pilven kuva sai minussa aikaan syvän liikutuksen tilan. Kiitos! Olen itsekkin aina ollut suuri inkkarifani. Vauvana isäni kutsui minua Intikaksi.
Hannele, nyt tuntuu rikkaalta, mutta kyllä tämä loppusuven harha tästä sitten viimeistään lokakuulla häipyy. Syskuussa on vielä omat herkkunsa puutarhassa ja luonnossa.
VastaaPoistaSinulta en Mrs. Dallowayn kävelypolkuja löytänyt. Pitää googlettaa...in English. Kiitos vinkistä!
Irene, juu, olo alkaa olla kuin kartanon rouvalla;-)
VastaaPoistaMeillä mustaviinimarjat eivät ole ihan vielä niin makeita, kuin pitäisi, mutta ehkä jo huomenna kökötämme puskissa...
Kiitos! Punainen pilvi valikoitui monista, monista kuvista koskettavuudellaan. Eikö olekin kiinnostavaa, että joitakin tyttöjä intinaanit erityisesti kiinnostavat ja kun se pikkulikkana alkaa ei se päätykkään.
Intika! Meidän Meri ei osannut pienenä sanoa diktaattori ja hän sanoi tikitaattori;-) Vieläkin kun haluamme naurattaa häntä, kuiskaamme: Tikitaattori.
Eikös Inka olisi ihan tytön nimi...
Mukavaa loppuviikkoa sinulle Vironperän emäntä!
Löytyy Mrs. Dallowayn kävelypolut, kun menet TÄSTÄ suoraan sivulleni ja katsot linkkiä: HÄR
VastaaPoista(erikoisen selvästi laitoin ihan sun takia ;)
Hannele, löytyi, kiitos! Kiinnostavaa. Ja kun tietää, miten hän käveli pakoon masennustaan, lenkit olivat pitkiä ja myöhemmin maaseudulla vieläkin pidempiä.
VastaaPoistaKiitos erityishuomiosta teknisen 'nerouteni' suhteen;-)
Kaikkien niitten reitit siinä kartassa; Septimus ja Rezia, Peter Walsh, Richard Dalloway, jopa Elisabethin bussireissu. Olisihan ihana joskus seurata niitä katuja ihan paikan päällä.
VastaaPoistaIhania herkkuja se Leena siellä laittelee, nuo letut suorastaan hyppäävät suuhun asti ja tuo kippo vadelmia...hmmhmmm..nyt alakerran kauppaan ( olen töissä ja meillä on iso c-market alapuolella) siellä on vielä paaaaljon vadelmia.
VastaaPoistaVadelmat on mun lemppareita. Kanttarellit on myös ihania, mutta olen tumpelo tekemään niistä mitään,muutenkin harmittaa, kun meillä ei voi tehdä mitään vähänkään erilaisempia ruokia, pojat ei syö...pitäs olla aina perunaa, lihapullia, makkaraa, makaronia etc..sitä tavallista.Paitsi kyllä ne viime talvena söi Teneriffalla vaikka mitä...:)
Illat hämärtyvät ja yöt viilenevät, Leena, se tarkoittaa että syksy tulee...nyyh...mutta hei ihan kohta voi kynttilälyhtyjä alkaa polttelemaan ja kaivaa kaikki ihanat kyntteliköt esille.
Mukavaa elokuun alkua sinulle Leena.
Hannele, juu, huomasin. Nyt tekee mieli lukea repaleinen kirjani taas uudestaan.
VastaaPoistaTodellakin olisi kiva kulkea nuo reitit.
***
Tuija, nyt ollaan rajattomia! Minä syön kaikkea hyvää just niin paljon kuin huvittaa. Kyllä näitä lettuanoksia ehtii sitten katua loka-marraskuun viimaisilla, reippailla lenkeillä.
Minusta tuntuu, että pojat voivat ola ruokien suhteen konservatiivisempia kuin tytöt. Tyttäremme on osannut ensikerrasta arvostaa korvasienikeittoa, kantarellimuhennosta etc. Poikien kanssa on ollut enempi sitä, että piti piilottaa sieniä lihapullliin etc.
Tuija, ei mitään nyyyyyh;-) Tiedät,että rrrrrrakastan syksyä. Mutta tänään mennään vielä uimaan ja nyt syön ensin paljon mansikoita...
Kiitos samoin sinulle!
Ihania herkkuja, mahtava, mukava syksy.. Tervetuloa! Odotan jo innolla "meidän iltaa" ja niitä herkkuja. Pian, pian korot kopisevat elokuisella kadulla. Nautitaan pimenevistä illoista ja syksyn sadosta. Tässähän tulee nälkä, lounastaukoa odotellen :)
VastaaPoistaAnne, kommentoin korkoja jo edelliseen, mutta sopiihan kaikkea ihanaa toistaa. Eli korot piiksaten kohta kohden Sitä Yhtä Paikkaa, jossa Herkkjen Taivas aukeaa!
VastaaPoistaMinä snaon myös: Tervetuloa syksy!
Sienisateet alkoivat viime yönä...
Nyt kyllä käy kateeksi, niin primitiisellä tavalla ettei ole tottakaan. Ja kuitenkin, olen äärettömän onnellinen siitä, että loistavat herkut löysivät kunniapaikan niiden ihmisten pöydästä, jotka osasivat arvostaa niitä...:)
VastaaPoistaPitsit sekaisin,tätä saa kadehtia!
VastaaPoistaJa meillä osataan kyllä arvostaa kaikkia herkkuja, mutta etenkin sieni- ja kalaruokia.
Ellet löydä metsästä kantarelleja, käyppä torilla. Se vähän kirpaisee kukkaroa, mutta sesonki on kuitenkin niin lyhyt, vaan kuitenkin suloinen.