Päätin laittaa tähän kohtaan vähän tiedotusta, sillä ehkä minä en ole ainoa johon Heberleinin kirja on kolahtanut lujaa. Mitenkään ei liity tämä asia itsemurhaan tai sen riskiin, mutta haluan muistuttaa:
Yhtä luonnollista kuin tehdä avioehto ennen avioliittoa on tehdä hoitotahto ennen kuolemaa. Täältä löytyy minun: Hoitotahtoni/ My Last Will Asian hoitaminen on hieman vaikeaa sitten kun on liian huonossa kunnossa tai jo kuollut.
Aion pitää arvonnan heti kun lukijoita on 300 tai kävijöitä blogissani on ollut 300 000. Jännä nähdä, kumpi täyttyy ensin. Luvassa on mieletön kasa kirjoja, joista kolme arvan arpomaa saavat valita kolme mieleistään. Kisaan mukaan kelpuutetaan siis lukijakseni kirjautuneet ja muut ohjeet sitten kun aika on. Sen verran kuitenkin infoan, että alkaaa miettiä mikä tai mitkä kolme kirjaa voitte nimetä SIELUkirjoiksenne.
Huomenna saatte sitten kirjan, jonka avulla voitte ehkäistä ennenaikaista kuolemaa, mutta myös pelastua monilta vaivoilta ja säilyttää vitaalisutenne ja nuorekkuutenne KAUAN. Minä kuljen hiljempaa, siis kovasti yritän, sillä tapahtui unettomuutta ja vaikka mitä, kunnes tajusin ettei ihminen ole kone. Nyt haluankin haastaa teidät kaikki
- nukkumaan enemmän eli EI iltaisin koneella vaan tuutulullaa
- lenkille viitenä päivänä viikossa, kahtena saa olla vaikka yöpukupäivä;-)
- niskajumpat viitenä päivänä viikossa
- naura enemmän, stressaa vähemmän
- älä ryhdy toisten huolten kantajaksi eli valitse ystäväsi Valonkantajista
Merkkaan itselleni joka päivä kalenteriin punaisen plussan, kun olen tätä noudattanut ja sen jälkeen kun on sata plussaa, palkitsen itseni jollain tavalla. Nyt otan kyllä förskottia, sillä aion perjantaina lähteä Bessun kanssa Siihen Yhteen Paikkaan, jossa saa maailman parasta korvasienikeittoa, maailman parasta poroa (anteeksi kasvissyöjät!), maailman parasta tunnelmaa...Ja minusta tähän sopii nyt todella hyvin eräs Ailin runo:
Moniongelmaisen kriisipalveluksi
älä ikinä haksahda.
Törkytunkiona ja saostuskaivona
saat olla rakastettu sijaiskärsijä.
Omat ongelmansa hän kippaa ilomielin
sinun ristiksesi syytääkseen syyttömänä
yhä uusia ongelmia.
- Aili Nupponen -
Elämänpelto
Bis Morgen!
♥:lla Leena Lumi
PS. Jestas, nyt on 300 lukijaa! Avaan arvonnan pe aamuna, jos vielä silloin tuo 300, minun pitää tehdä kirjalista ja kuvakollaasi ja....Kaikki jotka rakastavat arvontoja, kiittäkää Norkkua, hän on 300. lukijani! Tervetuloa lukijakseni Norkku♥
Se hoitotahto on todella kamalan tärkeä. Ystäväni äidin tapauksessa sitä tarvittiin viime vuonna, onneksi olivat tehneet oikeat paperit, koska miniä oli geriatrian sosiaalihoitaja ja on ottanut tuollaiset asiat hoitoonsa.
VastaaPoistaAllu, se on todella. Kauhistuttaa ajatellakin loppua ilman sitä. Well...huomasimme juuri, ettei Lumimiehellä sitä ole;-) Taaskaan suutarin lapsella ei ole kenkiä...
VastaaPoistaPaljon viisaita sanoja, ja vielä tuollainen ihana arvontakin tulossa ihan pian (näytti olevan jo 299 lukijaa). Aloin heti miettiä sielukirjojani. <3
VastaaPoistaKaroliina, toivottavasti ei vain sanoja;-) Minä aloitan nyt lukemisen jo klo 19, joten hyvästi kaikki hauskat yökukkumiset koneella. Joskus hyvin harvoin sallin sen tapahtua...enää.
VastaaPoistaJuu, niitä kirjoja uskon ainakin kirjabloggaajilta tulevan ainakin kolme.
Siis juuri viime viikolla mietin, kun on usein miehen kanssa puhuttu, että olisi hyvä olla se hoitotahto, mutta myös ns. testamentti sen suhteen, että jos meille sattuisi joskus jotain, mitä haluamme lastemme suhteen, keiden kasvattavan jne. Ovathan ne raastavia asioita ajatella, mutta silti..
VastaaPoistaOi että mega-arvontaa ja paljon kirjoja. Nyt alan jo peukuttaa, että onni olisi myötä ;) Alan heti miettiä sielunkirjojani.
On sinulla kyllä aivan ihanat nuo ohjeet ja lupaan niistä heti alkaa muutamaa jo noudattamaan ;)
Hyviä ajatuksia, taidankin ottaa heti neuvosta vaarin ja lähteä koneella olemisen sijaan lenkille. Ja tosiaan aikaisin nukkumaan! Kiitos!
VastaaPoistaSielukirja on ihana, mutta vähän vaikeakin asia. Täytyy alkaa miettimään jos on kerran arvontakin tulossa.
Susa, meillä on jo kauan ollut testamentti. Sekin on tärkeää, että jos kummallekin tapahtuu jotain niin...kuten totesit. Eivät ne asiat sillä poistu, että niistä ei puhu tai ei toimi. Minulla on hoitotahto, mutta nyt saa kyllä Lumimies väsätä omansa...on syytä nyt todella. Laitan meilin sulle.
VastaaPoistaKiva, että haluat lisää kirjoja;-) Niitä voi sitten kierrättää ja voihan siellä olla joku, jota et mistään enää saa. Olen itse saanut tänä vuonna sekä sinulta että muutamalta muulta kirjabloggaajalta ihania yllätyksiä. Kiitos!
Susa, tiedät, että kyllä sinun täytyisi;-) Siis minun mielestä. Eihän kaikkien tarvitse hakata päätään seinään, minä tein sen jo muiden puolesta. Silti ikävöin yöriekkumisia koneella...
Norkku, näillä luvuilla, kiitos sinun, avaan arvonnan perjantaiaamuna. Huomiselle on jo kirja.
VastaaPoistaEhkä minä en nyt ihan klo 19 pääse koneelta, sillä alan valmistelemaan arvonnan kuvakollaasia;-)
Minusta sielukirja on sellainen, joka vain tuntuu 'omalta' viis siitä, onko se kauhean kova kirjallinen huippu tms., mutta voihan se olla joku best sellerkin. Minun sielukirjani eivät ihan sitä ole...vaan muuta.
Minua kiinnostaa kovasti, mitä kirjoja tulen näkemään sielukirjoina.
Reipasta lenkkiä! Siellä on nyt hyvä happi, jos sinulla on satanut, kuten meillä on tehnyt koko päivän.
Ah, sinä viisas nainen! Niin monta loistoajatusta. Syksy on aikaa tehdä parannuksia ja uusia alkuja.
VastaaPoistaMinä olen päättänyt, että pidän kahdesta tärkeimmästä huolta: uni ja ravinto. Unen kanssa olen nyt vielä ihan hyvässä tahdissa, mutta tuon ravinnon suhteen on nähtävä vähän vaivaa. Liikunta on sitten se kolmas.
Ja sielukirjat. Hmm...luulen, yksi nousi hetimmiten. Kahta täytynee haudutella. Miten ihmeessä valita vain kolme?
Ja arvontaa odotan tietenkin enemmän kuin innokkaasti. Kolmesataa on kyllä hieno luku!
Valkoinen kirahvi, minun on jo aika kasvaa aikuieksi, vaikka se kuulostaakin niin tylsältä;-)
VastaaPoistaMinulla on ravintopuoli ok, mutta uni ja liikunta on kiitos tämän innokkaan bloggailun, jäänyt vähiin.
No ei yli kolmea;-)
Tämä on hienoa ja ehkä olen sittenkin tehnyt jotain oikein. Nyt täytyy ryhtyä valitsemaan kansia kollaaseihin.
Tämä on hyvä postaus, täyttä asiaa.
VastaaPoistaMinulla ei tuota hoitotestamenttia ole, täytyypä asiaa pohtia.
Noista sinun teeseistäsi kolmea olen jo noudattanutkin.
Kun aamulla herää aikaisin, niin illalla onkin jo niin väsynyt, että viimeistään kymmeneltä nukkumaan.
Aili Nupponen osuu taas terävästi asian ytimeen.
No tulipas vauhdilla ne 300, onnittelut! Arvonnat aina kiinnostavat, joten täällä kärkyn ja hoitotestamenttisikin kävin lukemassa. Koskettavan kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaHieno ja ajatuksia herättävä postaus. Viisi ohjetta, kaikki ovat toteutettavissa, niin paitsi se viimeinen voi olla vaikeaa..
VastaaPoistaOnnea kolmesta sadasta, komea luku.
ja Ailin elämän ohjeet, kiitos niistä.
Näillä elämänohjeilla on hyvä aloittaa syksy.
Unelma, kiitos!
VastaaPoistaSinä ryhdyt toimeen, jos ehdin meilata sinulle ja kertoa eräästä, jolla ei ollut...ja mitä sitten. Onneksi en ehdi tänään;-)
Sinä olet niin kurinalainen, että takuulla noudat kymmentä ohjetta! Minä olen perso herkuille.
Se on juuri niin. Tänään meni ohjelma sekaisin, kun nyt pitää tehdä kollaaseja arvontaa varten. Minä alan lukea sängyssä, kuten aina teen, jo klo 19 ja sitten valot pois klo 22. En todellakaan halua sentään kuolla edes bloggaamisen takia...
Voi Ailia!, hän on super♥
Tärkeitä vinkkejä, otan onkeeni monet niistä :-)! Pelkästään jo se, että hymyilee entistä enemmän, lisää hyvinvointia (PALJON enemmän kuin väkisin kasvatettu kansantalous ;-))
VastaaPoistaOnnea 300:sta! Odotan arvontaa...
Elegia, kiitos! Itsekin tässä nyt ihmettelen iloisena ja valmistaudun arpajaisten avaukseen perjantaina.
VastaaPoistaHyvä, että sinä pidit siitä. Lapsiani se hiukan huvittaa...ne lokit ja kaikki...
Minttuli, kiitos ja kiitos!
VastaaPoistaSiis se viimeinen on vaikea, mutta jos ihminen on kovin yliempaattinen, niin sitä joutuu helposti Ailin sanoin törkytunkioksi ja oma energia ja säteily katoaa. Olin jonkin aikaa Punaisen Ristin ystäväpalvelussa, siis peräti kolme vuotta ja kun lähdin sieltä pois, nukuin viikon. Eräs uupui niin, että lähti lääkäriin. Kyllä täytyy osata pitää terveet rajat eikä antaa kaikkien kertoa kaikkia asioitaan ja murheitaan. Tulee se säkki selässä liian raskaaksi. Koen muutenkin huolta eläimistä, Somalian kuolevista lapsista, Norjan surmista, kaikesta...
Aloitetaan syksy vähän tyhjemmältä pöydältä ja tuodaan siihen sitäkin isompi kimppu kehäkukkia!
♥
Paula, minä niin pidänkin tuosta sinun pikkukuvastasi...
VastaaPoistaHymy on avainsana kaikkeen! Minä olen niin avomielinen ja hymyilevä, että oli aluksi vaikeaa täällä Keski-Suomessakin, vaikka luulin, että vain Satakunnassa pidetään hulluna, jos näyttää iloiselta;-)
Kiitos!
Voi Leena.Kiitos että olet juuri tuollainen kun olet♥
VastaaPoistaJa ilman muuta haluan arvontaan mukaan:D
Halit.
Hiano hortensia.
VastaaPoistaOho, sielukirjat... Nyt kyllä pistit pahan, mutta laitetaan asia mietintämyssyyn :).
VastaaPoistaOn kyllä jännä, miten tuota uni-ruoka-lepo -kombinaatiota on vaikea noudattaa vaikka se ei teoriassa niin vaikeaa pitäisi olla. Ihmismieli tekee kepposia...
Onnea kaikista lukijoistasi, Leena. En yhtään ihmettele lukijamäärääsi, koska täällä saa paitsi elämyksiä, myös yllättyy. Sinä osaat olla hauska, koskettava ja kaikkea muuta kuin tylsä. <3
VastaaPoistaNoista ohjeistasi, kunpa osaisinkin mennä ajoissa nukkumaan. Huoh. :)
Kiitos vaan tervetulotoivotuksista :)
VastaaPoistaTotta puhuen kävi niin vanhanaikaisesti että olen kuvitellut olevani jo lukijasi, kunnes eilen kommentoidessani huomasin etten olekaan. :D
Onnea lukijamääristä!
VastaaPoistaEn ole koskaan miettinys sielukirjoja, apua, entä jos en keksi mitään hyvää ja en voikaan osallistua arvontaan. Nyt täytyy kyllä miettiä.
Maria, taidan olla...jotenkin poikkeava;-)
VastaaPoistaTottakai mukaan, odotas kun näet kirjalistan...
Kiitos!
♥
Hannele, seuraava ja tämän suven viimeinen puutarhapostaukseni koskeekin syyshortensiaa. Rakenna sitä Leena Lumin kasvipankkia ja jatkan sitten ensi suvena taas.
VastaaPoista***
Tessa, se sielukirja ei ole pakollinen tietenkään, sillä onhan arvonnassa mukana kai hieman epäkirjallisempiakin lukijoita, mutta tämä aihe vain nyt kiinnostaa minua.
Uni-ravinto-liikunta -kolmion terve tajuaminen on kadonnut monelta nykyihmiseltä. Ja kun jotain tajutaan, mennään heti äärestä ääreen ja unohdetaan sana 'kohtuus'.
Katja, kiitos! Kuten Marialle totesin...jotenkin poikkeava;-)
VastaaPoistaNo ei minua kyllä tylsäksi olla sanottu...olen kärsimätön, mukavuudenhaluinen ja ikävystyn helposti. Uudessa Suur-Jyväskylän lehdessä Pasi Ilmari ilmaisee olevansa: 'kärsimätön, laiska ja helposti tylsistyvä'.
Minusta tuntuu, että sinä olet mennnyt tuutulullaa hiukan minua aikaisemmin, joten laske siitä: Minä olen ihan hukassa ellen nyt laita itseäni ruotuun.
Ota vastaan tuo minun kuntohaasteeni ´ja toimi noin 100 päivää ja katso sitten tuntuuko sen väärtiltä, että uutta elämäntapaa voisi jatkaa.
Norkku, ole hyvä ja toivottavasti viihdyt.
VastaaPoistaSellaista sattuu, sellaista sattuu. Minä taas ylikirjaudun eli joskus kahteenkin kertaan toisten blogeihin, mutta eihän se ole vaarallsita, sillä se on ihan ilmaista.
***
Hanna, kiitos!
Saa arvontaan osallistua ilmankin, mutta toivoisin edes kirjabloggaajilta vaikka vain yhtä sielukirjaa. Tosin uskon, että niitä tulee vähinätin ne kolme monelta.
Hoitotahtosi on hieno. (Pidin varsinkin ruokavalio-osuudesta :) Ja tärkeitä ohjeita jotka kyllä pitäisi muistaa! Nauran paljon, silloinkin kun ei ehkä pitäisi, se ei ole ongelma. Mutta uni ja liikunta! Aina ne jäävät kun on muka niin paljon muuta.
VastaaPoistaNyt miettimään sielukirjoja... :)
Satu, kiitos! Tuota ruokajuttua lapseni jaksavat nauraa;-)
VastaaPoistaKiva, että naurat. Minulla on takuunaurattajana muutama filmi, jooita rakastan, vaikka ne ovatkin hauskoja. Olen sisi tummien filmien ystävä, mutta kuka voi vastustaa vaikkapa Jotain annettavaa tai Neljät häät ja yhdet hautajaiset vai oliko se toisinpäin...Minullakin on aina niin paljon muuta. Joksus piätisi selvittää, mitä sisältää 'muuta'. Olen kiinnostunut niin monista asioista, että aikani ei tahdo riittää mihinkään.
Odotan jännityksellä, mitkä ovat sinun sielukirjojasi.
Moi Leena!
VastaaPoistaNo, nyt minä ymmärän, mitä vihjailit..;)
Kiitos runosta, kiitos sinulle, Leena LumiNainen<3
Ei tosiaan kannata ruveta miksikään oksennusastiaksi---.
"Nähdään" huomenna<3
Hei Aili!
VastaaPoistaNo pitäähän sut pitää vauhdissa mukana;-)
Ole hyvä, Sinä Ihanuus Runonlaulaja!
Ei todellakaan, mutta minulla on siihen synnynnäistä ominaisuutta, josta tosin yritän päästä eroon.
Huomiseen!
♥
Kiitos Leena, tuo Aili Nupposen runo on nyt elämänohjeena mulle ilmoitustaulullani.
VastaaPoistaHaluan olla tukena, jos läheiselläni on kriisi, tietenkin, mutta sellaiseen suhteeseen en toivoakseni enää haksahda, jossa olen vain terapeutti ja kaatopaikka toiselle.
Erittäin hyvät ohjeet annat myös syksyn varalle. Tuo unosille meno ajoissa on niin niin vaikeaa, kun olen tällainen iltaihminen ja unettomuuttakin pukkaa. Yritetään kumminkin. Pehmeän levollisia unia ja energiaa päiville! terv. Ilona.
Ilona, ole hyvä. Sen pitäiskin olla aina näkyvillä, vaikka jääkaapin ovessa.
VastaaPoistaOikea kriisi, akuutti kriisi, on aivan eri asia kuin olla ystävyyssuhteessa se, joka saa ottaa vastaan kaikki toisen elämän nurjat puolet tai kunnella niitä puhelimessa. Kun sitä aikansa jatkaa, tajuaa, että tällainen ystävyys on energiasyöppöyttä pahimmillaan. Ja itse uupuu ihan täysin.
Niinpä. Minäkin lähden iltaisin kierroksille ja on vaikea lopettaa. Olen aina hokenut: Yöt ovat minun! Kärsin itsekin unettomuudesta aika ajoin, sillä aivoni kihisevät ideoita ja vaikka kuinka etsin kosketinta, mistä ne sammuttaa, en sitä löydä. Mutta minulla on yksi kliseinen motto: 'Yrittänyttä ei laiteta.'Eli aion jatkaa varhaista iltanukkumaanmenon opettelua, vaikka mikä olisi.
Kiitos samoin sinulle!
Leena