Siis...(naurua) tämä on ihan oikea pipomainos (naurua) ja kai ajankohtaan sopivakin (naurua), koska ennen kuin huomaammekaan, puhaltavat kylmät tuulet. Nyt sitten kaikki pipoja väkertämään ja ellet osaa, tilaa Mialta! Piti kertoa ensi viikosta, mutta (naurua) en pysty nyt (naurua)...
Jos olet marraskuun masentuja: Säilytä tämä kuva!
Rolling In The Deep
Samaa kuvaa tuossa aikaisemmin katsoin... ovat ne niin lutusia...☺☺☺
VastaaPoistaIrmastiina, se on siinä ja siinä, etteikö tämä kuva mene seinälleni, tähän kirjaston työpöydän viereen. Saisi nauraa joka päivä;-)
VastaaPoistaSamaten - tulin kyllä niin hyvälle tuulelle tuosta suloisesta makeesta kuvasta <3
VastaaPoistaMian kannattaa kyllä hyödyntää noita koirulikuvia kaikkien iloksi :))
Ainosofia, mennäänkin tänä vuonna yli sen kuukauden kun 'maa martona makaa' Mian koirulien avulla!
VastaaPoistaMonet naurut olen blogivuosieni aikana saanut Peikkokukkulalta, joten sinne kiitoksia minulta ja myös psta.
Herran jestas tuon vaalean tyypin vetoava ilme vielä! : ))
VastaaPoistaAnne, älä muuta sano;-) Olen huomannut, että vaaleissa koirissa silmät kuin korostuvat ja tietty siis se katseen syvyys.
VastaaPoistaOnhan söpöläisiä. Hyvän tuulen kuva, aivan mahtava.
VastaaPoista♥
Hauskaa! Ensin en ymmärtänyt, että pipojen esittelijät ovat oikeita koiria.
VastaaPoistaOlen aivan varma, että mies ainakaan ei veisi meidän Miroa ulos tuollainen pipo päässä. Miten Leena teillä?
Minttuli, täysin samaa mieltä!
VastaaPoista♥
Marjatta, sehän siinä onkin, että sitä ei ensin tajua. On olemass ayksi kuuluisa valokuvaja, joka on kuvannut weimarinseisojaansa vaatteissa ajamassa traktoria ja paras kuva on ehdottomasti kun koira on espanajalisessa suruharsossa muka leskenä...Minä vain näin espanjalaisen surijan, vanhan naisen...
VastaaPoistaMeillä Lumimies ulkoiluttaa tyttärensä kääpövillakoiraa, jolla nuttu päällä, hyvin kaunis neulenuttu. Yritin sitten ostaa meidän Olgalle pakkastöppöset, mutta LM sanoi,että se alentaa muka Olgan arvokkuutta...;-)
On nuo Mian chihut niin söpöjä! Bambi taas ei tykkää vaatteista,on talvella niin onnettoman näköinen sen sadetakinkin kanssa;D
VastaaPoistaJael, olen näihin ihan hurmaantunut, kuten tiedät. Mian koiruuksien tkaia käyn nyt eri koiratarvikeliikkeessäkin, puodissa, jossa omistajan chihu pitää vartiota myyntitiskin hiukan ulosvedetyn laatikon unelmapediltä;-)
VastaaPoistaOi!, muistan sen Bambin onnettoman ilmeen;-) Dina tykkää kudotusta/neulotusta pakkasnutustaan, mutta en tiedä, mitä pitäisi kurapuvusta...Ehkä sekin meille vielä tulee eteen kokeilla. Luulen, että Olgakan ei sietäisi niitä töppösiä, jossa on myös liukeste pohjassa.
(Minulla oli tänään lumiharha: Kävelin katsomaan hansaruusujen upeita kukintoja ja yhtäkkiä tuntui kuin olisi satanut hellää lunta...ja näin yöllä myös outoa unta. Ilmassa on jotain, jotain...)
Ihana ja hihitystä täälläkin suunnalla. Irlannin nummikanervaa olen nähdyt kodin anttilassa Jyväskylässä ainakin viikko sitten, oli kaksi eri sävyä, aivan ihania!
VastaaPoistaIlona
Ilona, eihän näiden nappisilmien kanssa voi muuta kuin hymyillä ja nauraa;-)
VastaaPoistaKiitos vinkistä!, ja eikun sinne viimeistään ensi arkena.
Voi reppanat!
VastaaPoistaAuts, mikä ihana kuva.. luulin ensin lelukoiriksi... ei meinannut nauru loppua, kun tajusin, että ovat oikeita. Kiitos päivän piristyksestä!
VastaaPoistaYoda ja Choko B kiittävät pääsystään Leena Lumin blogiin :) Ne ovat nyt sitä mieltä, että palkkaa on korotettava, että kai minun nyt pitää mennä leikkamaan nakkia paloiksi!
VastaaPoistaIkinä en ole ymmrätänyt koira pukeutumista, mutta tämä on vähän toista:) no pelleilin itsekin laittamalla huivin kauniin ajokoirani kaulaan kun lähti naapuriin kylään ja olipa kiva repiä huivi poikaystävän kanssa riekaleiksi.. ja kerran pistin urheilutakin koiran päälle ja kysyin mieheltä että joko mennään:)
VastaaPoistaNaurua, naurua, naurua.. tästä kyllä tuli!
VastaaPoistaHihii :-D
VastaaPoistaAllu, niinpä;-)
VastaaPoista***
Ellis, minä melkein luulen, että he tekevät tämän ihan meidän iloksi;-) Ja ole hyvä!
Mia, ilo ja nauru on meidän! Tottakai nyt ylimääräistä herkkua, kun noin hienosti jaksoivat sinulle poseerata. Yoda on kyllä ollut minulla ennenkin tähtenä, hän on jo kokenut stara.
VastaaPoista***
Mustaleski, tähän löytyy monta mieltä, mutta Mian koirat ovat sitten aivan oma lukunsa, niitä ei voi kuin nauraa ja ne selvästi tykkäävät. Minä olen muutaman kerran kevyesti kietaissut huivin meidän noutajan päähän ja herranen aika millä ilmeellä Hänen Majesteettinsa sitten osaakaan katsoa, näyttää niin majesteetilliselta että tulee ihan Englannin kuningatar mieleen.
Rita, no sitten tämä kuva on tehnyt tehtävänsä. Laita sinäkin värikopio tästä vaikka työhuoneesi seinälle ja jos sää tai elämä murjoo, katsot kuvaa ja muistat, että maailmassa on niin paljon kivaa - kuitenkin.
VastaaPoista***
Petriina, juuri niin;-)
Mitkä, ehkä maailman suloisimmat, karvaiset pipomallit! Tätä katsoessa sydän sulaa.
VastaaPoistaSusa, minä olen ihan myyty! Muistat takuulla, että tämä ei ole eka kerta Mian koiruuksien kanssa. Ne prinsessasängytkin...;-)
VastaaPoistatuo on yhtä ihana kuva kuin bannerikuvakin -olen Mialta pyytänyt, ettei ikinä ota sitä pois ☺☺
VastaaPoistaMinä olen jossain määrin marraskuun masentuja, joten kuva talteen, suloiset otukset :)Ihmiset muuten tunnetusti nauravat ihan liian vähän, tekisi hyvää koko kropalle naureskella oikein kunnolla joskus, olin naurujoogassa ja sen jälkeen oli mahanpohjakin kipeänä nauramisesta, hauskaa oli.
VastaaPoistaPepi, minulla on jo varasto näitä Mian 'ihanuuksia' pahan päivän varalta;-)
VastaaPoistaMialla ja monella, on nykyään aivan hurmaavat bannerikuvat. Niihin koukuttuu ja toivoo, etteivät ne vaihtuisi koskaan.
***
Sarppu, olet aivan oikeassa: Joskus sitä oikein pysähtyy miettimään, milloin on nauranut viimeksi...Minua esim. eivät naurata mitkään tv:n ns. hupiohjelmat, vaan koen niistä vain syvää myötähäpeää. Kotona on pari elokuvaa, joita en koskaan voi olla katsomatta ilman naurua ja sitten titty nämä Mian kuvat.
Pari marraskuuta en mennyt kuin unessa, mutta kuka sen tietää vaikka tuleva marraskuu olisi se rankin. Olen nyt jo tehnyt vuoden surutyötä tulevaa Isoa Eroa varten...ja istutin myös ne valkoiset särkyneet sydämet.
Naurua ei voi koskaan olla maailmassa liikaa...ihana kuva. Itse pyrin nauramaan joka päivä, koska se rentouttaa mieltä ja naurunaiheitahan löytyy ihan itsestäänkin. ;-)
VastaaPoistaKahden viikon lähes totaalisen koneelta poissaolon jälkeen minulla on kauheasti luettavaa...blogikirjoituksia kun on tullut ahkeraan tahtiin.
Absolutely white, luin ensin, että 'naurun aiheita löytyy ihan itsestäkin'...,mikä sekään ei ainakaan minun kohdalani ole kaukaa haettu. Toisaalta olen huomannut, että jos perheessä on edes yksi koira ja/tai mies, saa nauraa paljon.
VastaaPoistaOi, miten sinä olet niin paljon pystynyt olemaan poissa, vai onko nyt sitten ollut se Suuri Tapahtuma. Tulen kohta kylään erittäin uteliaana. Minä yritin pitää lomaa, mutta kirjabloggaajat kaikki muut pahhtoivat kuin mielettömät, ei siinä voinut jäädä niin pitkälle vapaalle kuin olin ajatellut. Paras vain painaa sataa ja kuolla korkkarit jalassa!