Tavallaan tunnen olevani oudosti jäävi, sillä olen jo kauan pitänyt runoblogia Lumikarpalo sekä myös tarjonnut osan runoista tässäkin blogissa. Ja klikatkaapa silloin tällöin oikean palkin unikkoa, mitä sieltä löytyykään: runo! Siellä on runo, joka nyt soi minussa kovimmin eli Erzsébet Tóthin Luultavasti odotan sinua kokoelmasta Aamut, hiukset hajallaan.
Runo on tunnetila. Se missä joku runo on toisen helmi, toiselle se ei soita mitään sielun kieliä. Tunnetilat ovat elämän aikaan ja tapahtumiin sidottuja. Joillekin runo ei ole keino löytää lyyristä hyväilyä, toinen tuntee olevansa vajaa ilman runoa. Minä kuulun viime mainituuihin. Perustin oman erillisen runoblogin, koska en halunnut liikaa rasittaa niitä lukijoita, jotka haluavat pääasiassa kirjoja. Mutta välillä vereni kiehuu ja pudottelen runoja tänne Lumi -blogin puolellekin. Siis suorastaan tyrkytän runoja;-) Musiikkiakin on sillloin tällöin, mutta yleensä soi joku niistä kappaleista, jotka olen kerännyt oikeaan palkkiin otsikon Play it again alle. Musiikki on minusta niin henkilökohtainen asia, että en halua yleensä sanoa mitään tositen musiikkivalintoihin, enkä odota kenenkään sanovan mitään minun musiikkiini. Hän kuuntelee, ken haluaa.
Katson olevani kuitenkin mukana Jennin haasteessa, sillä minultahan löytyy jostain aina runoa, hengitän runoa, juon runoa, en selviä ilman runoa... Olen aina ylitsevirrannut runoa. En ole ehtinyt laskea montako runoa on Lumikarpalossa, mutta eräänlainen laajahko kokoelma suosikkirunojani sekä kauniita kuvia. Se on hiljaisuuden blogi, jossa saa soida vain runo, ei edes musiikki. Se jää jälkeeni ja ne jotka rakastavat runoja vaeltavat siellä muistellen.
Olen täynnä runoja ja kirjoitan niitä myös itse. Omista runoistani en pidä enää kuin ehkä kolmesta. Laitan tähän tuon edellä linkitetyn runon lisäksi kaksi runoa, jotka soivat minussa aina:
Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.
Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...
- Edith Södergran -
suomennos Pentti Saaritsa
Kohtaamisia (WSOY 1982)
Tuo Södergranin runo on yksi minunkin suosikkejani. Mirkka Rekolan tuotantoa taas en tunne laisinkaan. Toivonkin tämän runohaasteen myötä löytäväni kiinnostavia uusia runotuttavuuksia, sillä en tunne runoutta todellakaan mitenkään laajasti, vaikka runoista pidänkin.
VastaaPoistaLiisa, tämä on hyvin erityinen runo.
VastaaPoistaMirkkaa pidetään taitavana, mutta haastavana. Tämän asian luin Hesarista vasta sen jälkeen, kun olin jo hullaantunut Rekolaan. Olen tuonut hänen monta runoaan jo ainakin Lumikarpaloon.
Toivottavasti tämä Jennin haaste saa kaikki tuleen runoista!
vahvaa tekstii ja hiano tanssikuva
VastaaPoistaHannele, täysin samaa mieltä.
VastaaPoistaHei Leena, tämä runohaaste on todella hyvä! Minullekin on tulossa runosyksy, mutta se ei ole ihan helppo juttu minulle. Nyt liityin Lumikarpalon lukijaksi, se on ihana!3>
VastaaPoistaKertakaikkiaan herkkä ja kaunis kuva, minä perhostyttönä rakastan näitä:) Joo ja yhden runon raskin laittaa minäkin, vaikka olen päättänyt että en siihen sorru:) Toivottavasti Olgakin voi vielä olosuhteisiin nähden hyvin ja ihana syyskesä jatkukoon:)
VastaaPoistaSara, eikö vain, minuakin kovasti ilahduttaa saada runoseuraa.
VastaaPoistaKyllä se siitä. Sinun pitää vain ensin rauhassa lukea runoja ja sitten kun sytyt jonkun runoilijan tuotannosta tuleen, se on siinä. Sen jälkeen alat etsiä runoja yhä janoisempana...loppuelämäsi.
Lumikarpalo kiittää!
♥
Mustaleski, Hanne ei ehkä tajua, mikä VALOkuvaaja hänessa asuu.
VastaaPoistaHyvä sinä! Siitä se alkaa.
Well...nämä loppumattomat sateet ja ulkona kosteus. Niin...olosuhteisiin nähden kestämme/selviämme. Huomisesta en tiedä. Toivon nyt kuivempaa hänen takiaan...silloin olisi se mukava syyskesä etenkin hänelle ja sitä kautta koko perheelle.
Elämyksellisiä elokuun päiviä sinulle!
Kiitos runohaasteen mainostuksesta! Olen jo tänään ehtinyt lukea pari haastevastausta ja kaikki minulle uusia runoja. Olen siis oikein tyytyväinen. :)
VastaaPoistaLisäksi löysin kirjaston poistokorista ilmaiseksi kaksi Aulikko Oksasen teosta. Aarre!
Jenni, ole hyvä. Arvasinkin, että saat uusia runovinkkejä.
VastaaPoistaAulikki Oksanen on suomalaista klassikkohuippua. Minulla on häneltä Maallisia lauluja, joista suuri osa onkin tunnettuja lauluina. Aarteita sait!