torstai 4. elokuuta 2011

METSÄN MAKUJA

Nyt kun olen tänä vuonna myynyt sieluni, ruumiini ja kaiken uskoni hyvään, suomalaisille marjoille sekä sienille, on taivaallista lukea samanhenkisten ihmisten kirjoja samoista intohimon kohteista. Oikeastaan kaikki alkoi jo viime vuonna kun luin Suomalaiset marjat teoksen. Viimeisin innoittava uutuus on juuri tähän kiihkeään elokuuhun täydellisesti sopiva Metsän makuja (Otava 2011), jonka tekijät ovat ruokatoimittaja Kati Nappa sekä Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio.

Jo kirjan kansi alkaa heruttaa sylkirauhaseritteitä, sieni- ja marjahimot nousevat ja silmä panee tyytyväisenä merkille kirjan erittäin kauniin kannen sekä teoksen kaikki mattapintaiset kuvat, joista ansio lankeaa ruoka-annosten kohdalla Pekka Harasteelle sekä muissa kuvissa Arktiset Aromit ry:lle.

Tämä herkullinen kirja tarjoaa ensin sisällysluettelon, josta näemme saavamme ensin vinkkejä ja nopeita reseptejä, joissa löytyy mm. Aamun kuningatarkeitto, Kylmät karpalot kinuskikuorrutuksella, Puolukka-kasvisraaste sekä Suomalainen bruchetta.

Luvussa Hyvinvointia metsän marjoista kerrotaan miten perimätietona kulkeneet uskomukset marjojen terveysvaikutuksista ovat osoittautuneet luultuakin terveellisimmiksi. Ne ovat todellisia antioksidanttipommeja, jotka sisältävät flavoinodeja, C- ja E-vitamiineja sekä A-vitamiinin esiastetta. Nämä fenoliset yhdisteet ehkäisevät syöpää, estävät ja hillitsevät virusten ja bakteerien kasvua ja ehkäisevät tulehduksia sekä allergisia reaktioita. Tähän kohtaan en voi olla jälleen kertomatta, että tyttäremme vaikeiden allergiavuosien aikana mustikkaa käytettiin meillä joka päivä muodossa tai toisessa. Se oli kaiken selviytymisen perusta lapsella, jolla oli myös vaikeita ruoka-aineallergioita, mutta mikä parasta: mustikasta sai niin herkullista kiisseliä, että se teki kauppansa ihan silleen tai sitten niin, että lopsautin valmistusvaiheen lopussa mukaan jäiset vadelmat ja nautimme majesteetillista kuningatarkiisseliä. Ateriasta tuli kunnon ruoka kun se nautittiin vaikka riisipuuron kanssa. Minä takuulla osaan arvostaa marjoja ja kiitän mustikkaa paljosta!

Metsän makuja tarjoaa paljon tietoa mm. puolukasta, mustikasta, vadelmasta, karpalosta, lakasta…sekä myös sienistä, kuten herkkutatista, suppilovahverosta, kantarellista, korvasienestä…sekä luonnonyrteistä. Ja kaikista näistä ja vielä monesta muusta löytyy ruokaohjeita sekä hakemisto ruokalajeittain. Mukana ovat keitot, salaatit, lämpimät kala- ja liharuuat, lämpimät kasvisruuat, suolaiset ja makeat leivonnaiset, kastikkeet, lisäkkeet, säilykkeet…

Ohjeista sen verran, että nyt löysin sitten ruis-puolukkapuuron ohjeen! Moni voi hymähdellä, vaan minä en. Herkullista! Sitten on Pullapohjainen mustikkapiirakka, Lämmintä vuohenjuustoa ja marjoja, Maksapihvejä ja lämpimiä karpaloita, Lapin aurinkoja mustikkameressä, Tyrnigraavattu kala (tätä me kokeilemme!), Marjacorstinit…

On hienosti oivallettu, että kirjan tekijät ovat ottaneet sienet mukaan kirjaan. Sienethän ovat kevyttä herkkua, jota painoaan tarkkailevakin voi huoleti nauttia saaden samalla mm. luustolle tärkeää D-vitamiinia. Ja mikä syntyy helpommin kuin tuoresalaatti pienistä kiinteistä herkkutateista, jotka on leikattu ohuiksi viipaleiksi, joukkoon valkosipulia, persiljaa, oliivi- tai rypsiöljyä, tilkka sitruunamehua ja vähän suolaa ja pippuria ja eikun nauttimaan!

Erilaiset sienten säilömismenetelmät käydään läpi ja sen jälkeen seuraakin ohjeita, kuten Tattipasta, Sienipesto, Tumma tattijulienne, Sienimuffinit (ne herkut kannessa!), Sienikaalilaatikko ja monta, monta muuta.


Kirjan lopussa on taulukoita, joista saa tietoa marjojen ravintosisällöstä. E-vitamiinissa marjojen kärkikaarti on tyrni, lakka ja mustaherukka ja mustikka on neljäntenä, mutta kun puhutaan kokonaisantioksidanttipitoisuudesta on johtokolmikko variksenmarja, mustikka ja mustaherukka. Koska A-vitamiini on silmille ja myös limakalvoille tärkeä vitamiini, ja kuka siitä välittää, hän syö etenkin lakkaa, mustaherukka ja karviaisia. Tässäkin mustikka tulee heti neljäntenä.


Metsän makuja on herkullinen tietopaketti ja täyttä ylistystä Loppusuven Aistien Juhlien Vaalijalle. Esillepano on selkeä ja napakka, mutta ei nautinnon kustannuksella! Tässä kirja näihin huumaaviin päiviin, jolloin ei tiedä, minne päin lähtisi sadonkorjuuseen. Päiviin jolloin mieleen nousee leipoa Kantarelli-kukkakaalipiirakka jonkun hurmaavan sudenkorentoäivän juhlistamiseksi:


Valmiit pakastetaikinat helpottavat leipojan työtä. Ruistaikinat ovat tavallisia vehnätaikinoita maukkaampia ja terveellisempiä. Kaalit sopivat hyvin sienten makuun myös piirakoissa.


Pohja:
1 pak (400 g) ruisperunataikinaa
Täyte:
1 l tuoreita kantarelleja tai 2-4 dl esikäsiteltyjä paloiteltuja sieniä
1-2 sipulia (varsineen)
pieni kukkakaali tai 300 g pakastettua kukkakaalia
3 munaa
2 dl maitoa
1 prk (200 g) kevyttuorejuustoa
1-1,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl tuoreita tai 2 tl kuivattuja yrttejä, esim. basilikaa, persiljaa tai oreganoa
noin 1 dl kevytjuustoraastetta


1. Anna taikinan sulaa ja kaaviloi se leivinpaperin päällä pyöreäksi sopivan kokoiseksi levyksi vuoan pohjalle ja reunoille (metallinen irtopohjavuoka halkaisijaltaan 25 cm tai keraaminen vuoka halkaisijaltaan 27 cm). Voit painella taikinan keraamiseen vuokaan myös käsin. Nosta taikina odottamaan jääkaappiin.


2. Paloittele ja paista sienet ja hienonnetut sipulit kevyesti. Anna jäähtyä hetki. Kypsennä kukkakaali vesikattilassa puolikypsäksi. Jäähdytä se kylmässä vedessä ja valuta. Tai sulata pakastekukkakaali.


3. Ota vuoka kylmästä ja levitä kukkakaalinnuput ja sienet vuoan pohjalle.


4. Vatkaa munat, maito, tuorejuusto, mausteet ja yrtit sekaisin, ja kaada seos vuokaan.


5. Ripottele pinnalle juustoraaste ja kypsennä 200-225 asteessa 30-40 minuuttia uunin alimmalla tasolla. Keraaminen vuoka vaatii pidemmän kypsymisajan. Voit myös kypsentää piirakkapohjaa 10-15 minuuttia ennen täyttämistä. Tarjoa piirakan kanssa raikasta salaattia.


Guten Appetit!

20 kommenttia:

  1. Vaikuttaa hyvältä tämä kirja. Se on hienoa, kun luonnon antimet ovat saaneet ansaitsemansa kunnian viime aikoina. Ja Arktiset Aromit on tehnyt hyvää työtä sen eteen jo vuosien ajan.
    Kirjaa voisi suositella aika monelle ja varmaan se omassa hyllyssänikin olisi paikallaan, ehkä tietojen päivitys olisi jo tarpeen.
    Muuten tuo piiras on melkein sama mitä teen syksyisin, kukkakaalin tilalla on minulla porkkanaa..
    Kiitos Leena tästä ja nautitaan, nyt on aika siihen

    VastaaPoista
  2. Minttuli, minäkin olen iloinen, että itse olen tajunnut suomalaiset marjat nyt syvästi. Aina olen niitä poiminut ja käyttänyt, mutta lähdettiin ihan toisiin sfääreihin. Ja varmaan muille on käynyt samoin.

    Kuvittele nyt, että puolukankin kokonaissato on hyvänä marjavuonna 500 miljoonaa kiloa! Arvaa vaan tekeekö jo mieli vispipuuroa!


    Tämä kirja on sidottu, mikä minua ei yhtään haittaa keitto- eli käyttökirjoissa. Sidottuna aina kirja edullisempi.

    Arvaan monen osaavan näitä kantarellipiiraita, mutta kun minä en ole niin kova leipoja. Ja nyt kun sain ystävältä lahjaksi silikonisen muffinivuoan aion kokeilla noita sienimuffineja, jotka kannen kuvassa...Voisin syödä tuon kannen!

    Totta totisesti me nautimme;-)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että suomalaisia marjoja taas arvostetaan aivan uudella tavalla, kiitos tällaisten hyvien kirjojen.

    Mustikoita kävin juuri poimimassa ja senjälkeen uinti Päijänteessä oli ihanaa.

    Piirakoiden leipominen on mukavaa näin syksyllä, kun tuoreita sieniä löytyy metsissä ja hyviä ohjeitakin taas on tarjolla. Hyvä näin.

    VastaaPoista
  4. Unelma, me ehkä uimme Päijänteessä samaan aikaan!

    Kyllä kiitos on näiden arktisten marjojen esiin tuojien. Toisaalta äitni on minulle esimerkkinä, sillä hän syö ympäri vuoden kotimaisia marjoja 2-3 desiä joka päivä.

    Jos joku saa minut leipomaan, niin sienet. Jopa minut...


    Näin on hyvä.

    VastaaPoista
  5. Vaikuttaa todella mahtavalta kirjalta! Meilläkin rakastetaan sieniä ja marjoja.

    Ja kylläpä se mustikka onkin oivallinen juttu ja monen allergisen ruokavalion pelastus, usein vadelmakin. Nyt me vedellään päivittäin marjoja kourakaupalla. Ystävänikin toi juuri itse keräämiään mustikoita. Oli mieluinen lahja! :)

    VastaaPoista
  6. Tarjosin juuri kantarellikastiketta, mustikkapiirakan teen huomenna, kovassa kiireessä ehdin saada sentään sen verran mustikoita ja tatteja odotan. Siispä samat on himot.

    Olen muuten lopultakin keksinyt, miten pystyn lukemaan blogiasi. Maltilla. Ensin ei tapahdu mitään, mutta kun pari kertaa olen napannut pois ilmoituksen siitä, ettei blogi vastaa, se lopulta luovuttaa. Täällä siis ollaan vastakin!

    VastaaPoista
  7. Mustikkatyttö, kaikki ova tnyt ihan marja- ja sienihurmiossa;-)

    Tämä kirja on sekä tieto- että keittokirja. Nyt kun tiedän sinun 'erikoisalasi', suosittelen sinua ehdottomasti hankkimaan Sinikka Piipon Suomalaiset marjat, jossa jokaisen marjan kohdalla kerrotaan, miten se vaikuttaa ja mihin ja mitä vaikuttaa sen puute. Jopa: Mitä ko. marjalla voi ehkäistä/parantaa!

    Minä olen hiukan hulluna kokkaamiseen, mutta myös terveystietoon, vaikkakin olen hyvin kulinaarinen..., joten tämä kirja on ihan minulle, mutta varmaan myös sinulle.

    Siis miten kaikki eivät tajua, miten ihana lahja on saada vaikka mustikoita! Minä liikutun kyyneliin, kun eräs ystäväni kantaa minulle joka vuosi omasta halustaan kosteikkovahvaroita, joita ei meidän saarelta löydy. Tänä vuonna minä aionkin yllättää hänet.

    Siis ruokalahjat arvoonsa!

    VastaaPoista
  8. Raili, älä vain sano, että noin vaikeaa päästä minulle...Apua!

    Me ollaan kaikki kuin sekaisin näistä kantarelleista ja mustikoista...elämme ehkä Valan Syyskesän juhlaa, jossa lihamme on aurinko, tämä kaikki kypsymisen huumetta ja hedelmäin juhlaa. Tämä on niiiin autuasta kaikki, tämä elokuun suvi.

    Ihanaa, että olet täällä vastakin!

    VastaaPoista
  9. Ihanan houkutteleva kansikuva! Ja muutenkin vaikuttaa hyvältä kirjalta! Se marjakirja on niin hyvä,että jos tuo on jotenkuten sitä lähellä,niin sen on pakko olla hyvä!

    VastaaPoista
  10. Innostunut ja innostava kirjoitus!

    VastaaPoista
  11. Ruokalahjat ovat kauneimpia rakkaudenosoituksia! Sain juuri vierailtani uuden sadon herukkamehua, sangollisen kullankeltaisia kantarelleja ja jättimäisen kesäkurpitsan. Kahdesta viimeisestä syntyi rapean kullanruskeapintainen lasagne, jota parhaillaan ähkyyn saakka nautiskelen.
    Mulla on ollut tuo Napan kirja jo monta vuotta, ja ainoa mikä siinä ärsyttää, on tuo virallisterveellinen kevytlinja. Kevytkermaa, kevytjuustoraastetta jne, kun se aito oikea maku piilee juuri (metsän antimien lisäksi)oikeassa luonnollisessa, mahdollisimman vähän prosessoidussa rasvassa.
    Täällä odotellaan nyt sienisateita. Blogiasi seuraan, vaikka harvoin kommentoin, kiitos kauniista kielestä ja intohimosta!

    VastaaPoista
  12. Vesi herahti kielelleni tätä lukiessani. Olen lapsuudesta saakka (terveisiä vaan ensimmäiselle kommentoijalle ;)) tottunut metsän makuihin ja rakastan erilaisia marjoja ja sieniä. Sienistä opin tykkäämään vasta aikuisena, mikä lie monen muunkin suomalaisen tie. Nyt haaveilen reissusta sienimetsään.

    VastaaPoista
  13. Ihana elokuu, vaikka työt jo alkoikin. Nam, mikä kirja.. Toivottavasti saamme herkkuohjeita jatkossakin vai pitäisiköhän tämä ihan laittaa hankintalistalle ( joka muuten blogisi ansiosta venyy.. ;)

    VastaaPoista
  14. Jael, ostitko sen marjakirjan?

    Tässä on tosi upea kansi ja kirja antaa, mitä lupaa. Ja kuvittele, nyt tuli sille muffinivuoalle käyttöä;-) Teen niitä kannessa olevia sienimuffineja, joiden ohje löytyy kirjasta.

    ***

    Anna, kiitos!

    Yritin tulla sinulle yhtenä päivänä, mutta siinä oli jotain vaikeutta...en ymmärrä. Mutta eihän Railikaan ollut helposti päässyt Leena Lumiin. En ikinä totu näihin ketniikan saloihin (lue: kiroihin).

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  15. Pikkupaju, kiva kuulla sinusta!

    Huomasin juuri, että tämä kirja onkin ilmestynyt ensimmäisen kerran jo 2005, mutta hyvästä kannattaa aina ottaa uudet painokset. Kunpa myös sama tapahtuisi Ian McEwanin krijojen kohdalla...

    No minua hiukan harmitti myös jokainen 'kevyt' sanojen edessä. Mweidän perhe ei nauti enää mitään, missä on tuo sana, joka oikeasti on epäterveellisyyden merkki. Jollainhan se kevyt korvataan, eikä se ole terveellistä. Jopa kaikki keinomakeutus on epäterveellistä.

    Oi, sinun lasagnesi äärellä olisin tuupertunut, sillä olisin takuulla syönyt liikaa;-)

    Sienisateet alkoivat viimeyönä ja lupaavalta tuntuu. Omassa lehdossamme oli osa kantarelleista kuivunut, mutta nyt alkavat uudet nousta.

    Pikkupaju, kiitos kauniista sanoistasi! Pyrin hyvään kieleen, mutta joskus vähän leikin sillä. Intohimo on ehdottomasti osa minua, oli sitten puhe ruoasta tai intiaaneista;-)

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  16. Katja, niin se kehitys kehittyy Ihanan Äidin opeilla ja huomassa;-)

    Kyllä yksi suomalaisuuden upea rikkaus ovat metsänantimet.

    Ja joskus muna kanaa opettaa, sillä kiitos sinun, minun punainen lihani silloin harvoin kun sitä syön on poroa.

    Täällä alkoivat nyt sienisateet, joten toiveissa on runsaita saaliita.

    ***

    Anne, osta tämä kirjanen. Sinä saat siellä 'oikealla maalla' niin hyvin metsän antimia, että kannattaa opetella itse valmistamaan näitä herkkuja. Kuvittele nyt, että minäkin aion leipoa, kiitos tämän kirjan.

    Kohta korot kopisevat kohti 'Meidän Sitä Yhtä Paikkaa', jossa odottaa maailman paras kantarellikeitto ja...

    Sitä odotellessa: Kaikki irti elokuusta!

    VastaaPoista
  17. Kiitos mainiosta vinkistä Leena!
    Sinikka Piipon kirjoja on kyllä nyt hankinta-aielistalla!Selailin jo kiinnostavaa maustekirjaa ja tuo marjakirja on varmaan mitä hienoin. Kunhan taas vähän maallista mammonaa sen verran kertyy, hankin noita ihanuuksia. :)

    VastaaPoista
  18. Mustikkatyttö, ole hyvä!

    Kuule, minulta on tulossa se maustekirjakin. Jos toden sanon, niin jo blogisi kanalta sinun olisi parasta hankkia molemmat.

    Paljastan nyt sen verran, että tuo maustekirja SAATTAA tulla seuraavaan arvontaani. Marjakirjasta en voi luopua, sillä siitä on tullut minun 'elämänlankani'.

    VastaaPoista
  19. No sepä hienoa Leena ja olet muuten ihan oikeassa! Mukavia tuollaiset arvonnat laatukirjoista.Ja juu, elämänlangoista ei passaa luopua. :)

    VastaaPoista
  20. Mustikaktyttö. eli hanki nyt ekaksi se Suomalaiset marjat...;-) Vakuutan, että hämmästyt!

    Elämänlangoissa roikutaan kaksin käsin vahvasti kiinni, niitä ovat lohtukirjat, tiettyjen kirjailijoiden kirjat ja sitten eräät suorastaan dramaattiset tutkijoiden kirjat.

    VastaaPoista