keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Eija Aromaa: Asiakirjat

4. asiakirja

                       rakennustyömaan eteen oli asennettu
         ohikulkijoille silta jota
                                 pitkin ihmiset vaelsivat
                                             omiin suuntiinsa

                                 minä istuin lasitetussa konttorissa
                                                      violetti ionivalo oli kohdistettu
                                            niskaani ja aavistin vaeltajien
                                                                    näkevän levottomuuteni...


                         sattumanvaraisuudesta johtuen
         jatkoin elämääni vaikka käperryin
                         havaitsemattomaksi hiukkaseksi koska
olin pienempi kuin tunnetut mittayksiköt


oletettu elämää ei olla
                      kyetty todistamaan ja
                                   empiiristen tutkimusten mukaan
                                                            mitään rakennustyömaata ei ole 

Eija Aromaan uusin teos Asiakirjat (ntamo 2015) on hyvin erilainen kuin hänen aikaisemmat, paitsi tankarunot ovat edelleenkin kaikessa tiukasti mukana, mutta aivan eri tavalla kuin kirjoissa  Kallio. Tankoja tai Tankapyöräilijän talvi. Se alkaa jo kannesta, Eijan upeasta kuvasta. Nyt on reaalitodellisuutta, jonka kukin voi kokea tavallaan, niitä ovat kirjaan liitetyt 10 asiakirjaa, joista alussa näyte asiakirja 4:n parista säkeestä. Tuli outo olo, selvästi olin Stalinin urkintajärjestelmän uhri, jossakin, missä kuka vain voi tehdä toiselle mitä vain, jossakin, missä kuka vain voi tehdä valheellisen paljastuksen, jossakin, missä sattumanvaraisuus sanelee elämän ja lopulta se, mitä luulet olevaksi, on se vaikka rakennustyömaa, sitäkään, edes sitä ei ole. Olin vankileirien saaristossa.

Soudan sinua
pitkin pois pelkojeni
vankileiriltä.
Piikkilangat repivät
hiertymiä polviini.

Kirjastonhoitaja ja runoilija Eija Aromaan kertoo:

Kirjassa on monta tasoa, tarina ja niissä piilotettuja tarinoita. Jokainen lukee, minkä kokee ja näkee. Lukija voi löytää Asiakirjoista päivänpaisteensa tai viileän varjonsa. Ehkä maiseman, jota kohti kulkee ja miettii saavuttaako sen...

Minulle jo yksi tanka oli tarina, aloin muistella Herta Müllerin teoksia, pelon maantiedettä, olin metsämansikoiden tuoksussakin runoproosassa, joka oli vaarallinen leikki:

Metsämansikat,
kimaltavat rubiinit
polun laidalla.
Tahmeissa taskuissani
takertunut odotus.

Tanka on tanka, mutta jollekin se voi olla myös tarina. Tämä on kaunis, sillä olemme jääurkujen konsertissa:

Kilisevässä
tyrskyssä pelon pienet
kristallikiteet
soivat jään ensimmäistä
paljasta sinfoniaa.

Asiakirja 8, avannee konsertin pelkoa, mutta minä haluan olla vieläkin jääuruissa:

Sinfonia soi
meren juhlasalissa.
Taivaanrannassa
kiiltävä peilisali,
syvänpunaiset verhot.

Ah, syvänpunaiset verhot. Olemmeko me Pietarissa, kuulenko kadulla Ahmatovan askeleet vai Aleksandra Fjodorovnako runoilee peilien kuiskeesta. Nevako noin soi...

9. asiakirja

             sain kutsun joukkotarkastuksiin joita
                         valovontaviranomaiset suorittavat
              keinotekoisissa olosuhteissa
                         haluten tutkia uskottavuuttani

Huimaa! Eija Aromaa suorastaan kiitää Pegasoksellaan tähtitaivaan halki. Kaari vain kasvaa, tähdet kiirehtivät tuikkimaan kiihkeämmin. Lukekaa itse. Kokekaa jokainen asiakirja. Teistä itsestänne riippuu, miten tankat avautuvat, missä sitten olette, kuka olette, kestääkö jää, peilaatteko valon räjähdyksessä,  huudatteko kallion kutsuhuutoa vai jäättekö varjohin rapisemaan.

Tänä aamuna
en saa pimeydeltä suun-
vuoroa ja jään
varisseiden vaahteran
varjoihin rapisemaan.


*****

Eijan kaikkia kolmea runokirjaa saa tilattua täältä ja Asiakirjat tässä vielä erikseen.

*****

6 kommenttia:

  1. No olipa ihanasti kirjotettu ja tehty plikirjotus, jos on Eija ja sen kirjakki ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilkka, kiitos <3 Eijaa itseään ovat kaikki kursiivit ja tietysti tämä ihana kirja.

      Poista
  2. Tuo kuva voisi hyvin löytyä minunkin kuvistani. Sanatkin oli kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, kyllä, tälläisia rappioromanttisia kuvia sinä otit paljon. Kiva kuulla<3

      Poista