En halua pelkooni kohmettua,
paras kutsua Bachin Chaconnea
ja muuatta miestä sen mukana.
Ei hänestä tule puolisoa,
mutta kahdeskymmenes vuosisata
hämmentyy meistä kahdesta.
Satuin luulemaan häntä siksi,
jolle salaisuus on lahjoitettu
ja katkera kohtalo säädetty.
Yö on sumuinen, hän on myöhässä
matkalla luokseni Fontankan taloon
juomaan uuden vuoden viiniä.
Ja siitä loppiaisillasta
hän muistaa kynttilänvalon
ja vaahteran ikkunan takana,
runoelmani kuoleman lennon...
Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
ei rukousta, ei sormustaan --
hän tuo minulle tuhon tullessaan.
- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa
Kiitos Leena näistä Anna Ahmatovan runoista, Ne ovat niin ihania:)
VastaaPoistaHanne,ole hyvä♥ Jaettu ilo on paras ilo. Toivon, että sinulla on tämä järisyttävän kaunis kirja Anna Ahmatova Fontankan talossa.
PoistaBeautiful.
VastaaPoistaR's Rue, I agree with you. Thanks♥
PoistaUpea runo, kylmät väreet kulkivat. Ahmatovalla on niin hienoja runoja, ja sinä osaat valita niistä parhaimmat. Hyvää loppiaista.
VastaaPoistaAnneli, Annan elämä oli dramaattinen ja kohtalokas, se siirtyi runoihin. Minäkin koen näistä väristyksiä ja tähtihuimauksia ja vaikka mitä. Kiitos ja kiitos samoin♥
Poista❤️
VastaaPoistaHyvää loppiaista! Ja joulun aikaa Nuuttiin asti!
Täällä on muuten nyt sumuinen yö (tai ilta)...
Sanna♥ Ihan sinulle!
PoistaJa siitä loppiaisrunosta/ hän muistaa ystävänsä sumuisilta kaduilta/ kaikki hänen koskettavat säkeensä/ Nizzan ja Wienin jaetun kohtalon, meripihkanvärisen.
♥♥
❤️❤️
PoistaSanna ♥♥
Poista