sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä


Kerro se tarina, kokoa tapahtumat yhteen, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä. Muuten kudos rispaantuu langoiksi, jotka linnut poimivat pesäntekotarpeiksi. Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat puulattialle.

Ja Mimi kertoo tarinan: ”Olipa kerran pieni acadilainen sairanhoitaja, jonka nimi oli Mimi, ja nuori komea ilmavoimien upseeri, jonka nimi oli Jack...”

Ann-Marie MacDonaldin teos Linnuntietä (The Way the Crown Flies, Tammi 2004, suomennos Kaijamari Sivill) on lukemistani tarinoista yksi pakahduttavimmista. Luin kirjan joulun verkkaisina välipäivinä lukijani Tarun suosituksesta. Luen mieluusti välillä muutakin kuin uutuuksia, joten tartuin kirjaan odottaen keskihyvää tarinaa yli 800 sivun verran. Olin valmistautunut romantiikkaan, siihen kudottuun rikokseen sekä lapsikertojaan Madeleineen. Olin valmis kohtaamaan vääryyttä, petosta, valehtelua, verta...Kukaan ei kuitenkaan varoittanut minua niistä tunnemyrskyistä, joihin tietyt maisemat, paikannimet, täydelliset isät, rikotut pikkutytöt, särjetyt nuoret miehet, keltaiset perhoset, painajaisunten labyrintit, aikuisten sokeus, eläinten silmät, loputtomat kilometrit pitkin itärannikkoa, sitten taas uusi koti kaikkien muiden jälkeen ja lopulta siitäkin tulee taas koti...kaikki asettuu paikoilleen, on gemütlich, minut vie. Saksasta tulee yhtä kaunis kieli kuin on nainen kaunis yllään miesten paita ja Mimi laulaa ”Bei mir bist du schön...”, mutta vasta sen jälkeen kun he ovat tanssineet ”Unforgottable, that’s what you are...”

McCarthyn perhe on palaamassa komennukselta Saksasta. Isä Jack on ilmavoimien eversti ja Mimi on tietenkin kaiken järjestyksessä pitävä kotirouva, joka tuntee armeijan vaimonormit. Koti tehokkaasti sinne, missä on seuraava kohde, nopea, mutta kodikas asettuminen. Miehen paras on perheen paras, mikä McCarthyn perheessä on helppoa, sillä Jack ja Mimi ovat vieläkin Saksasta kaksi lasta mukanaan palatessaan hullunrakastuneita toisiinsa. Jack tuntee, että Mimi on hänen kotinsa ja Mimi saa tuskin pidettyään itseään irti komeasta, palvovasta miehestään. Mukanaan heillä on autossaan paitsi lapset, muistonsa Saksan vuosilta, alpit, herkut, monet ystävät, paljon saksan kieltä. On ’60-luvun alku ja satu on kuin alkamassa ja lentäjälle edes taivas ei ole kattona: He ovat päättäneet tehdä kaiken oikein, he ovat päättäneet saavuttaa paljon. Varjona seuraa kuitenkin kylmä sota, avaruuden valloituskilpa, taistelu kuusta, kertomus raketeista ja eräs tarina Hamelnista, vanha satu:

Rampa, niin kuin lapsi, joka säästyi joutumasta vuoreen kun pillipiipari johdatti lapset pois. Me emme ole maksaneet pillipiiparille ennen kuin olemme kuunnelleet tarinan. Ja hän vie meidän lapsemme yhä vain.

Tapahtumia ilman muistia. Luita ilman lihaa. Puolikas tarina – kuin tyhjään peiliin tuijottavat kasvot, kuin ihminen ilman varjoa.

Mitä varjot tekevät? Ne tavoittavat.

Hiljainen kanadalainen varuskunta Centralia ottaa sisään asettuvan McCarthyn perheen kotoisasti vastaan. Perhe asettuu ja kahdeksanvuotiaasta Madeleinesta tulee tarinan kertoja. Siinä, missä aina epäilen lapsikertojia, löysin Madeleinesta heti Joyce Carolyn Oatesin Sisareni,rakkaani Skylerin vertaisen kertojan. Hän on tarkka havannoija ja huomaa pienetkin yksityiskohdat, vaistoaa tunnelmat, näkee varjon pilkesilmissä, mutta hän on vain lapsi ja ennen kaikkea hän on isänsä tytär...Maman palvoo isoveljeä Mikea ja puhuu tämän kanssa ranskaa, Madeleine puolestaan tuskin jaksaa odottaa, että olisi jo ilta ja papa tulisi peittelemään hänet.  Papa kuuuntelee kuitenkin ehkä Kennedyn puhetta maailman pisimmästä aseettomasta rajasta...ei, nyt on jo menossa Kuuban kriisi ja vanhempien huomio on täysin kiinni sekä Kanadan että Yhdysvaltojen suunnitelmissa. Jack saattaa olla myös ajatuksissaan ja katua, että lähti mukaan korkean luokan poliittisiin salaisuuksiin, joista hän haluaisi eroon keinolla millä hyvänsä, mutta aika kuluu ja kohta on Oktoberfest –tanssiaiset upseerikerholla, Mimi näyttää niin houkuttavalta tirolilaispuvussaan, joka maksoi omaisuuden Garmischissa ja

”Aimees-tu cette couleur, Michel?”

“Très chic”, Mike sanoo.

“Sehr schön”, sanoo Madeleine, ja Mimi halaa häntä.

Kukaan ei nyt ehdi huomata kuka on poissa. Kohta ovat grillijuhlat ja sitten...Missä istuvat varikset ja katsovat kangasta, jossa on keltaisia perhosia ja kankaan alla? Missä alkaa vääryys? Kerro Jack, missä se alkaa? Jack...

Olen nyt lukenut Ann-Marie MacDonaldilta ensimmäisen kirjan ja Armon yö, hänen esikoisensa on jo tulossa. Kirjailija tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on syntynyt 1958 Baden-Badenissa, jossa  Kanadan ilmavoimilla oli tukikohta. Sen jälkeen kirjailija on asunut monissa Kanadan kaupungeissa. Linnuntietä on niin täydellinen teos, että jos tämä ei olisi lukuvuoteni ensimmäinen kirja, sanoisin, että tässä on lukuvuoteni 2016 paras tarina. Ajattelen silti niin, sillä MacDonaldilla on juuri se, mitä ihailen: Tarina kasvaa hänen kertoessaan, hän osaa kasvattaa uhkaa ja kuljettaa samalla mukana kontrasteja, joiden takia piina ei kasva Sisareni, rakkaani mittoihin, vaan liikumme jossain Suojeluksen hengityksessä, sillä sama surumielinen usva lopulta muokkaa kirjan henkilöiden kohtalot ja sen mitä heistä tulee. Madeleine tietää jo teininä, että hänestä tulee koomikko ja kun hänen draamaopettajansa Aida toteaa hänelle: ”Nauru kuplii kyynelten lähteistä, enkelini, ja sinun lähteesi pohjalla on verta”, minulle valaistui, että olen löytänyt uuden Phillipsini! Mutta palvon paitsi draamaa ja sen rakentamista, myös oikeaa tempoa ja kieltä joka ei kysy lupaa, vaan vie mennessään. Lukekaa, eläkää, maistakaa tätä:

Aamu on kaukainen maa, jonne pääsee vain yön kautta, eikä Sharon...

Milloin on aamu? Onko silloin aamu, kun ruohossa näkyy kastetta? Silloin kun lehti tömähtää rappusille? Silloin kun ikkunasta näkyvä vaisu valo hukuttaa lukulampun valon? Sammuta se. Päiväpeitto on yhä...Ne henget ja virtaukset, jotka kaikkea liikuttavat, jättävät huoneen ja kaiken mitä siellä on kuin...Maa vaatii huonetta omakseen. Milloin on aamu?

Linnuntietä on kirjoitettu tähtiin. Tähdet putoavat alas helähtäen soittaen tarinaa rikoksesta ja rakkaudesta, vääryydestä ja valosta, kaikesta mikä on meille annettu ja kaikesta mikä on otettu meiltä pois. Poissa ovat äänet, tuoksut, askeleet, nauru, eräs vilkutus...Talot katsovat tyhjin silmin ja olisimme aivan lohduttomia ellei loistava kertojamme tarjoaisi meille yhtenäisen juonen lohtua, tarinaa joka saa meidät näkemään keltaiset perhoset ilmassa juuri ennen kuin lennämme tähtiin.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Katja/Lumiomena, Irene/Kingiä, kahvia ja empatiaa,  Susa/Tunteella ja järjellä,  Kirsi/Kirsin kirjanurkka, Maria/ Sinisen linnan kirjasto  Luetut, lukemattomat  Annika/Rakkaudesta kirjoihin ja Maisku/Täysien sivujen nautinto

33 kommenttia:

  1. Voi kuinka mukava kuulla, että vinkkini oli mieleinen - niin monta hyvää vinkkiä kun olen sinulta saanut.

    Hyvin sait kirjan hengen tiivistettyä tekstiisi! Siitä ei ole kovin kauan, kun itse luin Linnuntietä, mutta tämän tekstin myötä tekee taas mieli palata Centraliaan ja MacDonaldin niin hienosti luomaan maailmaan ja ajankuvaan. Olen samaa mieltä kanssasi, että kirja onnistuu hienosti tarjoamaan ei pelkästään hienon ja koskettavan tarinan vaan myös kielellisesti erittäin kauniin ja eheän kokonaisuuden. Eli siis kaikkea sitä, minkä vuoksi ylipäätänsä luen.

    Linnuntietä on myös ainoa MacDonaldin teos, jonka tähän mennessä olen lukenut. Mielenkiinnolla odatan siis kommenttiasi Armon yöstä ja siitä, onko sama taika löydettävissä myös ko. kirjan sivuilta! -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, osui ja upposi, joten iso kiitos♥

      Älä mitä: Kirja laittoi minut hetkeksi kirjoitusjumiin, sillä tunsin niin suurta tarvetta saada jaettua oman tunnetilani täsät myös muille.Tässä on yksi niistä kirjoista, joiden takia ehkä elämme!

      Armon yö on MacDonaldin esikoinen. On kirjailijoita, joilla esikonen on paras ja sitten heitä aina verrataan vain siihen. Mutta sitten on niitä, jotka kypsyvät kirjoitamisensa myötä, puhkeavat kukkaan myöhemmin. Nyt on jännittävää nähdä, kumpi Ann-Marie on, mutta miten laittaa tästä paremmaksi...

      Poista
  2. Tässä teoksessa tosiaan näyttää olevan aika lailla kaikki ne ainekset, jotka sinut sytyttää ja tämä tulee hienosti myös tekstistäsi esiin. Kun nyt olet jo lukenut vuoden parhaan, niin voi voi loppuvuotta ... :) :) :) Mahtava kuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, oletko lukenut tämän? Entä Phillipsin Suojeluksen? No, olin kirjoitusjumissa, sillä halusin ladata tähän just miten tunnen. Lopulta se kai sitten kuitenkin onnistui. Jotenkin. Kyyneleeni eivät tässä näy, eikä se tunne, mikä jäi syvälle sinne jonnekin 'vatsanpohjaan'...lue rivien välit;)=Jack.

      Juu, voi loppuvuotta sanon minäkin. Mutta muista, että luin viime vuoden alussa mm. Hyviä ihmisiä, Sotenrin ja oliko Sopimuskin aika alkuvuotta. Kiitos<3

      Poista
  3. <3 ! Kuten tiedät, tämä oli minulle yksi parhaimmista lukemistani kirjoista pari vuotta sitten. Pakahduttava, väkevä, monipuolinen, kaunis ja ruma, melankolinen, lapsuudesta aikuisuuteen kurottava, mieleenpainuva... No, luonnehdintoja on paljon, mutta vakuuttava romaani joka jää mieleen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sen sain kuulla 5 minuuttia sitten;), mutta ilolla jaan tuntosi<3 Täåssä on kaikki ja pahaa pelkään, että olet tätä minulle joskus suositellut, mutta tiedäthän: Mulle se tätyy kiveen hakata, että 'tää on sun kirjasi', sillä en helposti suostu lukemaan yli listojeni, mutta kun lähden, rakastun, humallun. Nyt Taru teki työn puoelstasi, mutta sinä toit minulle Phillipsin! Tällaisten kirjojen takia elämme...

      <3

      Poista
    2. Seuraavalla kerralla sitten. ;) Jos löydän jonkun täsmäkirjan!

      Ja tiedätkö, joskus vuoden paras voi tosiaan tulla heti alkuvuonna. <3

      Poista
    3. OK, jänityksellä odotan, mikä se on tänä vuonna!

      Nyt minusta ihan tuntuu siltä, että se on tässä<3

      Poista
  4. Leena sinä tiedät onko tämä minulle?

    <3

    VastaaPoista
  5. Ah! Tämä pitää siis saada hyppysiin =)

    Ihanaa sunnuntai-iltaa teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ihan sinulle!

      Kiitos samoin teille<3 Meillä oli eilen romanttinen ilta, nyt vähemmän romanttista, kun R. katsoo lätkää tallenukselta;)

      Poista
    2. Sain tämän tänään kirjastosta joten ilta on pelastettu =) Toisaalta tässä riittää sivuja sen verran, että menee muutama muukin ilta.

      Niin tosiaankin, meilläkin lätkä on pyörinyt olohuoneessa. Minä istuin viimeisen pelin keittiössä ja kirjoittelin sitä pikku teostani. Jos tällä pikkulomalla saisin vielä puserrettua yhdet osiot valmiiksi, niin olisin supertyytyväinen.

      Oletko huomannut, että keskiviikkona tulee TV1 kanavalta Anna Karenina elokuva?

      Poista
    3. Birgitta, Linnuntietä vie sinua vielä viikonlopunkin. MacDonasldin Armon yön jo sain, mutta teen yhtä 'tietoa' nyt ja sitten taas MacDonaldin matkaan.

      Iiiik, siis kirjoitat<3 Hyvä sinä! Niin, on loppiaisaatto, mutta R:llä peli-ilta, nyt lätkä takuulla menee tallennukseen ja minä uppoan viimeiseen Downton Abbeyn jaksoon.

      Olen huomannut, kiitos, mutta meillä on se. Kävimme katsomassa ensin elokuvissa ja sitten niin ihastuimme, että ostimme omaksi. Se on upean upea. Siinä on monta erityistä asiaa verrattuna entisiin filmatisointeihin, mutta katso etenkin se valssikohtaus, joka on ihan uskomaton. Ja Keira...

      <3

      Poista
    4. Katsoin tänään Annan Kareninan, oih mikä elokuva! Aivan upea kertakaikkiaan. Muistan kun kehuit sitä aikoinaan ja vasta nyt näin sen. Tuo olisi ehdottomasti pitänyt nähdä elokuvateatterissa.

      Meidän piti mennä toissailtana klo 22 alkavaan keskustassa elokuviin, olin ostanut jo liputkin, mutta sitten tuo paukkupakkanen pisti meidät jäihin ja vietimme iltaa kotona -no toki se lätkä oli miehen mieleen =).

      Mulla on vielä huomenna lomapäivä. Olen ollut tyypillisesti kipeänä tämän viikon, joten ehkä paranen ennen maanantaina alkavaa työviikkoa. Ei mene ihan putkeen täällä, heh heh.

      Kaikkea hyvää sinun viikkoosi <3

      Poista
    5. Birgitta, mekin pidämme siitä leffasta ihan sekona;) Mehän on katsottu se monta kertaa ja ostin sen myös tyttärelle. Elokuvateatteri tekeekin sille enemmän oikeutta, mutta ei voi mitään, pakko se on saada katsoa silloin tällöin. Arvasin, että se on ihan sun leffa<3

      No, mitähän olisitte menneet katsomaan? Minä olen odottanut voden elokuva 45 vuotta tetaareihin, mutta nyt kun se tuli, se ei tullut Suomen Ateenaan eli Jysävkylään ollenkaan. Lefaa veiktaan vudoen aprhaaksi ja sitä ei nähdä täällä. Porissa oli paras teatteri, parhaat taidenäyttelyt, enkä muista mitä elokuvia siellä en olisi nähnyt. Jyväskylä on pyhitetty urheilulle ja myyvät eli toiminnalliset leffat tulevat. Ihme kun saimme sen brittiläisen Vuosi elämästä.

      Mulla on ollut hirveewti vapaata aikaa lukea, kun R. on katsonut runsasti lätkää. Jotain hyvääkin siis.

      Voi, voi, mun pitää kohta tehdä sulle vitamiini. ja hivenaine4lista, jotta sie paranet. Sairastat lomalla!

      Kiitos samon sinulle<3

      Poista
  6. Minulla on ollut NIIIN HYVÄ lukujoulu. Olen onnellinen. Nyt sain juuri anoppilasta oma osamani Avojaloin lainaan. Sitä ennen lopetan vielä Ketun Surujenkerääjän. Ja laitan tämän vinkin ylös seuraavaa kirjastokäyntiä varten. Nythän työt alkaa ja lukeminen pakostakin vähenee. Mutta tuleehan sitä vielä ainakin hiihtoloma:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, joulusi siis kuin jatkuu, sillä tämä tampaisee sinut mukaansa! Pelottava ajatus, että tämä olisi voinut mennä minulta ohi...

      Poista
  7. Ai ai, onkohan tämä liian vahva lukukokemus... onko tässä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa? Jos on niin jätän pois... Muistissa on vielä yksi kirja, jonka luin viime vuonna, en sano nimeä, ettei kukaan vaan kiinnostu siitä...yritän pysytellä erossa niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, nyt uskallan sanoa, että ei ole sinulle liian vahva minun mielestäni. Sitä mitä on ja tapahtuu, en voi paljastaa, muuten joku suuttuu. Saatan arvata: Enkös minäkin sen lukenut...Tämä on vahva ja pakahduttava, mutta ei minusta haavoittava. Jos kysyt privana, annan enemmän vinkkiä;)


      Poista
  8. Linnuntietä oli kyllä vaikuttava lukukokemus monella tapaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, ehdottomasti ja minulla ihan kaikellaan. Kunpa vielä löytäisin tämän omaksi. Miksi näistä ei oteta uusia painoksia...

      Poista
  9. Ai se oli tämä kirja! No en naura! Minun on myös tarkoitus hankkia tämä, jokohan taas kirjakaupasta saisi...? Viimeksi vei joku nenän edestä kirjaston poistomyynneissä. Haluaisin tämän nimittäin omaksi mutta ehkä alan kääntyä kirjaston puoleen kun en saa muuten luettua :)! Ihana että pidit tästä ja mikä kirjakauden aloitus! Mutta vähän veikkaan, että jotain kilpailuakin vielä vuoden sisään on tulossa, katsotaanhan vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, no juu;) Olen kuullut, miten kaikki tätä haluavat omistaa ja miten vaikea on löytää, siksi pitäisi kai anoa, että kustantaja ottaisi tästä uuden kovakantisen painoksen. Katsos, kun minäkin haluan tämän ehdottomasti omaksi. Tämä on kirja, joka luetaan uudelleen. Luen nyt Armon yönkin kirjastosta. Voipi olla, mutta aika kova saa olla, että minulla tämän ohittaa. Tosin on tulossa Siriä ja Minthea etc.,mutta katsotaan nyt.

      Poista
  10. Hieno kirja varmasti! Sinun ja Katjan vakuuttelut riittävät kertomaan, mitä kannattaa lukea. <3

    Kirjoitat lumoavasti, Leena! Eläytymisesi välittyy ja tekisi heti mieli aloittaa tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, takuulla! No, tämä on niitä, joita ei unohda, kun kirjan kannet on suljettu<3

      Kiitos<3 Olin kirjoitusjumissa, sillä en meinannut saada sitä draivia, jolla olisin voinut jakaa pakahduttavan tunteeni: Odotus autooi ja sitten se taas tuli, kirjan henki. Jos luet tämän, vinkaa minulle heti kun olet lukenut, kiitos<3 Tulen luoksesi valon nopeudella;)

      Poista
  11. Tämä on ollut varmasti täydellinen välipäivien kirja! Kuinka viehättävästi tarinasta kerrotkaan... kuuluisiko tämä samaan joukkoon kuin suosittelemasi Jänis jolla on meripihkan väriset silmät, eli yhtä sydämeenkäyvä?

    Pistän muistiin, kiitos Leena!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehdottomasti ja just tulin kirjastosta, josta noudin MacDonaldin Armon yön. Tämä kuuluu samaan sarjaan kuin 'jänis', joka oli aikanaan lukuvuoteni ykkönen ja vähän nyt muutenkin on vaikuttanut matkoihimme yms. Onneski sain toisen kappaleen 'jänistä' blogikollegalta Maijalta<3 Yhtä sydämeenkäyviä ovat, mutta omilla aiheillaan. Kiitos<3

      Ole hyvä Kaisa Reetta!<3

      Poista
  12. Miten mukava kuulla, että Linnuntietä on sinunkin mieleesi. Se on huikean hyvä kirja, luin sen muistaakseni toissa kesänä ja ihastuin kirjaan totaalisesti. Luin myöhemmin myös Armon yön, joka on myös hyvä, mutta ei (mielestäni) niin väkevä kuin Linnuntietä, ja siinä on jotenkin myös keveämpi ote kirjoittamisessa. Mukavia lukuhetkiä jatkoonkin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minulle ihan täydellinen kirja. En vain meinannut löytää postaustasi, kun et käyttänyt kirjan nimeä. Lopultakin, olit mielestäni yhtä myyty kuin minä. Minä noudin Armon yön tänään, mutta jos pystyn pidättälemään, teen väliin yhden tietokirjan tai sitten en. Haluan nyt lukea fiilisten mukaan, kun kevään kirjasato ei vielä kolkuttele päälle.

      Minullehan kävi Phillipsin kanssa niin, että luin kaksi tasavahvaa eli Suojeluksen sekä Kiurun ja Termiitin, melkein oli arvottava, kumpi oli parempi. Armon yötä odottaen...;)

      <3

      Poista
    2. Irene, ellet ole lkneut Phillipsiltä Suojelusta tai Kiuru ja Termitti, lue ihmeessä!

      Poista
    3. Olen lukenut Kiurun ja Termiitin; pidin siitä kyllä, mutta en niin paljon, että olisin vielä innostunut tarttumaan uudestaan Phillipsiin. Suojelus on toki mielessä ollut, sen otan lukuun jossain vaiheessa.

      Mukavaa loppiaista! =D

      Poista
    4. Irene, minulle sekin meni kuin häkä päähän, mutta lopulta Suojelus veti pidemmän korren, kun fundeerasin kokonaisuutta.

      Kiitos samoin!<3 Sytytän isoon lyhtyyn rapuilla kynttilän...

      Poista