Ostin tammikuun Maalla -lehden vasta nyt, kun olin unohtanut...Lehden ensimmäinen juttu kertoo Saaripalstan Sailasta. Juttu Myrskyluodon Saila on kiinnostava ja inspiroiva! Sailan sisustus on mielestäni just sellaista kodikkuutta, jota olen yrittänyt itsekin luoda, sillä funkkis on hyvästelty yhtä ruokaryhmää lukuunottamatta. Ihana tapetti Sailalla!
Muistatte ehkä kun kerroin viisi vuotta metsästäneeni tällaista kukkapöytää ja sitten äiti löysi Luvian torilta myyjän, joka pystyi toimittamaan yhden tällaisen. Muitakin oli, mutta niissä ei ollut lasista kukkahyllyä. Maalla -lehdessä on nyt kuva samanlaisesta ja siinä lukee, että 'klassikko toimii aina''. Tällainen rottinkinen kukkapöytä, leveys 80 cm, on saatavana 139 eurolla annansilmat.fi
Onnenpensaita odotellessa huomaa ajautuvansa monenlaisiin jumeihin kuin myös unelmiin. Nyt kun luin niin hyvän kirjan kuin Kotiinpaluu, olen kirjoitusjumissa. Teksti pakenee. Siis olen, kun muuta en voi. Toinen jumini on nyt niskat: Olen hyvä neuvomaan toisia niskajumpassa ja itse jouduin sellaiseen kun unohdin viikon ajaksi hyödyllisen jumppani. Olen tuplajumissa! Toisaalta olemme istuneet Vapaaherran kanssa tuntikausia takkahuoneessa kynttilöiden valossa puhumassa unelmiamme auki. Onhan niitä sinisiä unelmia aina pöydälle nostettu, mutta nyt kun kaikki peilautuu vasten kaivattua uutta koiruutta, olemme todenneet reiluudeksi sekä pientä karvapalleroa että itseämme kohtaan, elää reissu-unelmamme todeksi. Se tarkoittaa meillä viikkojen, seuraavaksi kuukauden poissaoloa, joten hyvästi vielä karvapallero siellä jossain...♥
Kovan ja pitkän pakkaskauden jälkeen saimme vihdoin lunta. Monta päivää oli todella kaunista, sillä en muista milloin puissa olisi ollut yhtä paksu kuura. Varjoliljat talventöröttävät alapuutarhassamme ja toivon pääseväni jo tänä vuonna tekemään niistä juttua tänne Olen myös aika täpinöissäni, sillä onnistuin viime suvena varsin hyvin nurmikon kadottamisprojektissani. Kun palasimme reissusta lokakuun lopulla, eräät unikot kukkivat vieläkin. Ne kukkivat itse asiassa marraskuun ekalle viikolle asti, joten onneksi, onneksi kotona on jo muutama siemenpussi varalta ja lähtö Viherlandiaan koittaa kohta! Kerron niistä enemmän, kun saan kuviakin mukaan.
Seuraavakin Maalla -lehti on ostettava, sillä siinä on koukuttava juttu Pihavaja kesähuoneeksi. Eipä muuten, mutta epäilen, että kuva on just siitä kesähuoneesta. Tämän koukku on tuo käsintehdyistä tiilistä valmistettu seinä vai onko tuo peräti korsteeni...Ovatkohan nuo valkoiset kukat leijonankitoja, joita aikanaan kovastikin kasvatin 11-vuotiaana 4H-kerholaisena. Onko niitä valkoisenakin!
Mitä sille voi, jos sielussa jo kukkivat kesälumipisarat kuin lunta uhmaten!
torstaitunnelmin
Leena Lumi
Mysteriet
Pitääpä hankkia tuo Maalla-lehti ja lukea juttu Sailasta. Jep, karvapallero voi rajoittaa matkustelua.
VastaaPoistaSatu, lehti on takuulla myynnssä, sillä seuraava ilmestyy 2.3.
PoistaMehän siitä tiedämme...Koiraelämää viimeisen noutajan kanssa melkein 15 vuotta, ja kaikki sujui niin kauan kuin joku perheenjäsenistä hoiti hänet kotona. Äiti ei enää jaksa ja Meri ei ehdi, joten nyt on siteen tällainen paussi.
:-)
VastaaPoistaMinäkin ihastelin sitä annansilmät-aitan rottinkista kukkapöytää - aika hurmaava!
Onnenpensaan oksia on maljakossa, ja tarkkailen pullistuvia keltaisia nuppuja päivittäin... ehkä huomenna...
Ihana papusoppa, nyt minunkin täytyy alkaa laittaa ruokaa, hirveä nälkä kurnii.
Iloista matkaa!
:)
PoistaMeillä oli kotona sellainen koko lapsuuteni ja äiti ei yhtään muistanut missä vaiheessa oli sen laittanut ja minne. Pidän tosi paljon ja koska meillä on muutakin rottinkia samassa huoneessa on aika kiva.
Oi, sinä olet niitä jo ottanut! Minulla on nyt useita, mutta vain yksi on niin suuri, että siitä just ja just raaskisi leikata. Toivotaan, että huomenna...
Saat nauraa: Tuo lautanen on megasyvä. R. ihmeeteli, miksi ne katoin, kun ne on tavallaan ostettu ruoalle, jossa on simpukoita kuorineen: Olin unohtanut syödä aamiaisen ja ihmettelin, kun on niin järkyttävä nälkä. Siis slin tuon kaiken.
Ei me nyt lähdetä. Vasta päätimme kuukauden, milloin olemme poissa ja missä: Sinne on vielä aikaa. Mutta minusta reissu alkaa jo suunnittelusta. Olimme just lokakuussa 3 viikkoa poissa, joten ei tässsä nyt ihan näännytä, mutta jotenkin matkustaminen vain kasvattaa nälkää olla menossa...jossakin. Kiitos silti<3 Olit ensimmäinen tulevan matkamme toivottelija.
minä syön papusoppaa ja lettuja samassa lounasravitolassa kuin Nobelpalkinnon saaja Svetlana Aleksijevitš - hänen Göteborgissa asuessaan.
VastaaPoista(mieheni kun ei tykkää papusopasta :)
PoistaHannele, voi, sinähän kuulut eliittiin!<3 Kohta sinne tuelvat sitten kuninkaallisetkin...:)
PoistaRottinkinen kukkapöytä on tosiaan kaunis ja kevyt! En tiedä mihin sen äidin huushollissa olleen kadotin. Oli niin kaoottista aikaa hänen asuntonsa tyhjentäminen.
VastaaPoistaKaunis on kesälumipisara kuvassasi.
Papusoppaa pitäisikin keitellä, isäntä siitä tykkää. Lettuja mansikoilla, aina herkkujen herkku.
Toivottavasti lumipeite ei aivan kokonaan sula, vettä sataa:(
Mukavaa torstai-iltaa ♥
Minttuli, uskon, että pitäisit. No, meillä äiti on itse ollut niin vaihtelunhaluinen: Kerran menimme vanhemmmilleni ja siellä oli pihalla roskalava: Pelast6imem sieltä pöydän, jota äidin ja siän tiibetinspanieli oli järsinyt pentuna yhdestä jalasta ja teimme siitä hiomalla ja lakkaammalla olkkarimme timantin, jota on yritetty ostaakin. Siis se oli siellä lavalla jo jalat irti etc. Kukkapöytävaiheessa minulla oli niin paljon kaikenlaista, että eh ehtinyt 'seurata' mitä äiti touhusi:)
PoistaJa mikä ihmeellinen kukka se on, kun kantoi noita lumikuormiakin ja kävi läpi pakkasöitä ja silti kukki pääsiäisestä reippaasti kesäkuun puolelle.
Arvaa ollaanko me nyt ähkyssä:) Oli vain niin hyvää.
Ei se ole vielä kokonaan pois, mutta jotenkin yhtä hyvin olisi huhtikuu, meillä on +2 astetta.
Ai kun kiva kun on Sailan juttu odottamassa - mulla kaikki lukemiset taas seisoo pinossa! Lehdetkin kasautuu, täytynee viikonloppuna ottaa koko nippu käsittelyyn.
VastaaPoistaBlogitkin tahtoo jäädä vähän niin ja näin kun nämä mun ipadit pelittää kuin olis siirapissa, kuvat aukeaa jos aukeaa (nyt aukeaa sulla kaksi :/ )puhelimella toki tulee luettua jotain, mutta ei juurikaan kommentoitua.
Pepi, ja se on erityisen hyvä juttu. Minulla aina sama, mutta eilen kun ostin tuon lehden, aloin heti lukea ip-teelläå. Siellä jutussa on yksi sana, joka värisyttää: Talvipuutarha...
PoistaMinäkin se iPadin hankin, mutta en tee sillä muuta kuin avaan kommentteja, jos olen poissa kotoa pidempään ja joskus katson sängyssä jonkun ohjelman Arenalta. Viimeksi sen Inhimillisen tekijän, jonka linkitin juttuun Superhyvää suolistolle! En kuin saa mitään aikaiseksi. Vai onko se juttu siinä, että puutarhassa näkee kättensä jäljen niin pian...Mun sisällä kukkii jo kevät!
Mun sisällä kevätkin nukkuu :D - mä olen nyt vaan niin kynttilöitä ja villasukkia, kokonaisvaltaisesti!
PoistaHarmittaa vaan vietävästi kun ne ihanat talvipäivät meni ja tilalla pelkkää liukasta jäätä tai kuraa. Saa ihan akrobaattina kulkea. Vaan eikhän tää tästä, tämäkin :)
Pepi, jos se kaunis lumi olisi pysynyt puuteriluemena en olisi tässä huhtikuutilassa: Olen niin levoton, että...Nostinpelakuutkin jo kellarista, vaikka 20 vuotta olen sen tehnyt isäni suntumäpäivänä 5.2.!
PoistaNo, kukapa niitä ei kaipaisi. Jokohan ne myyvät kesäkumppareita: Ostan jotkut ihanat, sillä edelliset lensi rikkinäisinä jo roskikseen. Ensin kesämekko ja nyt kesäkumpparit: Mun elimistö on sekaisin!
Ainahan me on pärjätty ja lopulta aina kuitenkin koittaa 9. kesäkuuta...<3
Samat mietelmät meilläkin karvapalleron hankkimisesta.
VastaaPoistaTuollainen kukkapöytä taisi olla minullakin ensimmäisiä hankintoja kotoa lähdettyä.
Pian näemme taas lumikelloja.
Unelma, ihan tosi. Tässä on nyt vain ajateltav järjellä ja tunteen vuoro tulee sitten joskus.
PoistaSe on siis jo lehdenkin mukaan klassikko!
Sinä näet, minä en. Muistat ehkä, että joku vie ne minulta. Piti istuttaa niitä ruukkuihin, mutta syyskuu meni reissun valmsitelussa ja vaikka missä, lokakuu oltiin sitten poissa. Vain ruukussa niitä näkisin. Kesälumipisarasta on tullut nyt mun 'lumikello'.
Hernekeitto on herkkua. Voin syödä sitä vaikka joka torstai työpaikan ruokalassa. Me ollaan kanssa oltu mieheni kanssa naimisissa 31 vuotta Pitkä taival.
VastaaPoistaMaiju, niin minustakin. No tulipahan nyt tehtyä vähän useammaksi torstaiksi. Tykkää vain pakastamisesta. Se on pitkä matka, mutta hyvä vain paranee reissun myötä♥
PoistaSailan Yhteishyvä-juttu tuli luettua täälläkin. Eikös nuo Annansilmä-tuotteet ole näkövammaisten tekemiä? Kotimaista laatutavaraa.
VastaaPoistaBetween, no just kävin lukemassa, kun en ehtinyt iltapäiväteellä tuolta Maalla -lehdeltä. Saila on nyt sitten Yhteishyvän bloggarikin.
PoistaOvat ne, mutta niitä ei vain silloin saanut mistään koirien eikä kissojenkaan kanssa. Kaikkialta etsittiin. Ehkä tilanne on nyt sitten muuttunut.Hirveän hyvä laatu ja niin mun oloista.
Hiukan pelästyin - kun ensin silmäilin otsikon väärin - että minkä mukana teille on tupajumeja kulkeutunut ;) Onneksi onkin kyse tuplajumista, vaikka eihän sekään kivaa ole. Toivottavasti jumit laukeavat pikaisesti!
VastaaPoistaMinä ostin Maalla-lehden eilen ja tietenkin juuri Sailasta kertovan jutun takia...
Teillä sitten vielä on lunta, meiltä on kohta kaikki kadonnut. Ihanat kesälumipisarat - niitä odotellessa ♥
Marietta, no toivottavasti ei;) Minäkin luin eilen kun ajoimme yhden paikan ohi, että 'puuterilunta', kun siinä luki 'puuterminaali'...Musta tuntuu, että helpottaa. Se on se kun on saanut sen teille, lukoille valittaa. Siinä on takuulla taikaa!
PoistaMinäkin ostin eilen. Eilen luin jo jutun Sailasta iltapäiväteellä ja illalla loput, nuo kukkapöydät sun muut.
On vielä, mutta tänäänkin satoi märkiä rättejä.Oijoi, kesälumipisarat...sinne tähdätään♥
Meillä oli aikoinaan lapsuuskodissani tuollainen kukkapöytä, mutta se on ollut vainaa jo vuosikymmeniä. Kaunis esine - ja tarpeellinen. Nykyisinhän ei asuntoihin enää laiteta edes kukkalautoja!
VastaaPoistaJa tuo ensimmäisen kuvan koti näyttää juurikin kodikkaalta - ihana!
Hyvää viikonloppua, Leena ja ihania unelmointeja <3
Lady of The Mess, niin meilläkin. Niinpä, kaipaan kunnon ikkunalautoja. Olemme laittaneet osaan taloa, mutta ne ovat liian kapeita.
PoistaSailasn koti on just niin cosy ja mikä parasta, saaressa.
Kiitos kaikkea samoin sinulle<3
Monia kotoisia asioita. Lapsuudenkodissani oli myös rottinkinen kukkapöytä, joka on nyt sisarellani. Maalla- lehti onkin ajankohtainen, sillä olemme vaihtamassa kotia. Kerrostalosta takaisin rivitaloon ja pois kaupungin keskustasta. Tämä asumismuoto ei ollut meille hyvä ja varsinkin, kun keväisen tulipalon muistot kummittelevat mielessä edelleen. Oma piha, kukat, lintulauta ja monet muut asiat ovat mieluisia ja niistä päästään nauttimaan jälleen kevään aikana.
VastaaPoistaIhanimmista ihanin laulu Mysteriet. Aki Sirkesalon ja Lisa Nilssonin duetto nostaa kyyneleet silmiini. Kiitos Leena, kun muistutit tästä, linkitin sen fb-sivulleni.
Marjatta, ihan tosi. Laita nyt privaatisti vähän mitä ja minne. Rivitalo on hyvä viahtoehto, jos on yhtä onnistuneet naapurit kuin äidillä. En voi nähdä häntä kerrostalossa ja sitäkin hän ehti Keuruulla kokeilla isän kuoleman jälkeen. Nyt on mukavassa rivitalon päädyssä merenrantakylässäään.
PoistaSe on niin ihana, ihana!
Mukavaa viikonloppua!<3
S-posti lähetetty, ole hyvä!
PoistaVastattu, kiitos!
PoistaMeillä on muuten samanlainen kukkapöytä, mutta ilman noita laitoja....miehen lapuudenkodista peräisin...:)
VastaaPoistaIrmastiina, niitä oli myynnissä myös Luvian torilla. Meillä tämän ohi kuljetaan eri syistä yläterassille pitkin vuotta, että katsoin parhaimmaksi ottaa laidoilla;) Se tosin sitten on jämptiä, että minkäkokoiset ruukut tähän sopivat.
Poista<3
Mahtavaa että sait kukkapöydän! Mulla on samanmoinen, tykkään valtavasti, mutta tummaksi petsattuna, on aika aasialaisen näköinen niin :D
VastaaPoistaUnelmia on hyvä käydä läpi..mutta kirjoitusjumi...ja valokuvausjumi, ne on joskus inhottavia vieraita :D Mun piti ottaa ihan oma niskavenyttelyohjelma käyttöön kun alkoi tuntua olkapäissä ja kaulassa, mutta sllä venyttelyllä on uskomaton voima että ei mene jumiin helposti.
Akiss, tyttäreni lakkautti minulla tummaksi vanhan sohvapöytämme ja sitten siitä vietiin jalat melkein kokonnaan= Aasia!
PoistaMinulla on yksi kirja, jossa on hyvä ohjelma, ja jos sen tekee joka päivä tai edes viitenä päivänä viikossa, ei ikinä ole niskat kipeät. Heräsin yöllä siihen, että oikeaa puolta särki ja niska tuntui olevan niin jäykkä, etä pelkäsin jo pahinta, mikä ei ole kuolema, vaan...
Jumpataan nyt ahkerasti, että pysytään kunnossa! <3
Mä pidän tuosta teidän kukkatasosta todella paljon. Olen aina pitänyt juuri tuosta lasimallisesta versiosta =). Siitä tulee sellainen kesäinen ja keveä tunne.
VastaaPoistaAah, teille on siis tulossa ihana matka, ilmeisesti jonnekin tuttuun paikkaan, eikö? Minäkin alan innolla odottaa tulevia kesiä ja vuosia, jolloin voin aika vapaasti lähteä sinne taikka tänne. Tiedän, että pieni karvapallero olisi ihana kaveri, se tekisi niin hyvää ihmiselle. Jos saisit hänelle hyvän hoitopaikan, niin matkustaminen olisi helpompaa, mutta jollei sellaista ole, niin....
Odotan niin Sadie Jonesin kirjaa käsiini. Jos siitä tulee tuollainen kirjoitusjumi, niin odotan ehkä vielä hetkisen. Hartiajuminkin olen saanut, joten ollaan jossain synkronissa. Toivottavasti sun hartiat alkaa jo helpottaa ja rentoutua!
Tuo elokuva oli aikamoinen tarina!
Ihanaa viikonloppua ruusujen ja herkkujen kera <3
Birgitta, niin minäkin;) Siinä pitää olla se lasi, se on jutun pointti. Kesäisyys, menneen masailman tuulet, kepeys...
PoistaEi vielä. Ollaan vasta päätetty. Sitten alkaa suunnitelmien hiominen. Juu, arvaat kyllä minne, sinne taas:) Piti oikein keskustella, että tajuttiin: Kaikki on tässä ja nyt! Nyt on aika lähteä, sitten joskus on aika palata tai olla vaan. Minuä vieläkin niin kaipaan koiraa. Valeltelen shelttisivustolla ja näytän tietyti R:lle kaikki suloisimmat. Ei ole niin hyvää hoitopiakka meidän koiralle keksitty, etteikö se olisi oma koti ja joku perheenjäsenistä hoitamassa täällä asuen. Äiti ja Meri eivät nyt ole käytettävissä ja eme ikinä jättäisi alle kahden vuoden vanhaa koiraa kuukaudeksi eli se olisi jo aika paussi nyt. Kakis ensimmäistä vuotta ratkaisee kaiken, silloin rakennetaan luottamus ja koiran itsetunto.
Sää kuolet!: Se on niin hyvä!!!Olen kateellinen, että sulla on se vielä edessä. Ai meillä on nyt tällaista telepatiaa...Epätoovioissani liisteröin hartiani Voltaren Fortella, kun ei ollut Mobilatia. Nyt vasta antaa tehdä liikkeitä ja tänään tehtiin reipas sauvakävely.
Se oli. Sitä piti osata lukea rivien välistä...
Kiitos samoin teille!<3 Huomenna vakilaunataimenu leffoineen ja herkkkuineen.
Niin, koiran omistaneena tiedän tunteesi. Ja totta, ensimmäiset vuodet ovat todella tärkeitä.
PoistaNO tänään on nyt sitten lauantai. Olet varmasti herännyt ja huomannut saman. Tämä on niin paras päivä viikossa. Mietin mikä leffa teillä mahtaa olla tänään? Meillä on rajumpaa elokuvateatterissa: the Revenant. Mennään tänään enemmän miehen toiveiden mukaisesti =)
Birgitta, nimenomaan.
PoistaLuojalle kiitos lauantaista! Just kuule huomasin:) Nyt ei ole varsinaisesti leffa, olisi kyllä voinut olla, sillä haluaisdn katsoa uudelleen erään Julianne Moore elokuvan, mutta katsomme tallenteelta Wallanderia. Hirveän jännittävää! Ja menu muuten se tavanomainen, mutta tärkeä.
<3
ihana postaus, Leena! <3
VastaaPoistaKirjoitusjumissa täälläkin, joten olen ulkoillut vaan. Olen päättänyt, että jo ei kirjoituta, en kirjoita... E
Olette viettäneet unohtumattomia unelmointituokioita siellä <3
Mukavaa viikonloppua, Leena! <3
Kaisa reetta, kiitos<3
PoistaNo, sain tehtyä yhden tekstin, mutta eilen aloitin kolme kirjaa, jotka eivät imaisseet mukaansa. Taidan siirtyä tietoon...Ei voi, kun ei tule. Tekstiä.
Ehdottomasti. Joskus on päivitettävä, että unelmamme ovat edelleen kaiken muun ohimenevät<3
Kiitos samoin sinulle, Kaisa Reetta!<3
Kiitos lehtivinkistä! Toivottavasti paranet pikaisesti tuplajumista <3
VastaaPoistaRuusunmekko, ole hyvä. Ja Sailasta on sitten myös Yhteishyvässä.
PoistaSain eilen yhden sivun tekstiä, mutta nyt taidan siirtyä vähäksi aikaa tietokirjoihin. Mkavaa viikonloppua<3
Klassikoruokaa! En muista, milloin olen viimeksi syönyt hernekeittoa. Minä tykkään siitä, mutta lapsille se ei maistu ollenakaan ja jää siksi helposti valmistamatta... Mutta letut ovat niin lohturuokaa, että niitä voisi pitää taikaruokana.
VastaaPoistaIhana kukkapöytä. Ja lumikellot.
<3
Katja, se on. Minäkään en lapsena syönyt hernekeittoa. Asia oli niin vakava, että sain vapautuksen koulussa hernekeittopäivistä, mutta nyt se on herkkua. Leutut ovat taikaa, lohtua ja vaikka mitä.
PoistaKiitos<3 Se ei ole lumikello vaan kesälumipisara, jota kansa kutsuu suvikelloksi. Katso, pärjää loskallekin.
<3
Ihanat te, näen teidät sieluni silmin puhumassa unelmia auki, samaa harjoitetaan täälläkin. <3 Isot peukut papusopalle ja letuille, nam hyvää tekevää lämpöistä ruokaa.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita Leena <3
Tiia, hyviä unelmahetkiä sinne!<3 Meillä pekutetaan nyt niitä, sillä papusoppaa on vieläkin pakkasessa ja R: tekee letut tuosta vain.
PoistaKiitos samoin Tiia!<3