Terhi Rannela: Frau

Linan muisti oli aistivoimainen. Kun hän sulki silmänsä, hän kuuli lastensa juoksevan portaita alakertaan, näki miehensä juomassa aamukahvia, tunsi vauvan potkut.

Vaikka hän oli epätäydellinen, heidän kotinsa oli täydellinen uuden lapsen tulla. Neljännen, viidennen, kuudennenkin. Lina oli käyttänyt valtavasti aikaa somistamiseen. Yksikään taulukehys tai matto ei ollut vinossa, lastenhuoneen seinät oli vasta maalattu.

Puutarha oli yksi huoneista, jonka Lina kalusti kasveilla ja kukkasilla. Hän haaveili omasta nimikkoruususta; olisi hienoa, jos linamathildeä alettaisiin viljellä fehmarnilaisilla pihoilla.

Terhi Rannelan Frau (Karisto 2016) on henkeäsalpaava teos Prahan teurastajana tunnetun natsin Reinhard Heydrichin puolisosta Linasta Rouva Heydrichissa oli paljon erilaista verrattuna muiden ylempien natsien puolisoihin. Führerin käskyt he kaikki täyttivät eli piti lisääntyä ja tuottaa runsaasti uljasta arjalaista rotua, mutta naisen kuului olla aina taustalla, hänen kohtalonsa oli Kinder, Kirche und Küche, lapset, kirkko ja keittiö, mutta tietenkin piti olla miehelle alati uskollinen ja tukeva vaimo. Kuka tietää, mikä teki Lina von Ostenista, idän tytöstä,  niin erottuvan, asioihin puuttuvan, joku kasvatuksessa vai peräti Reinhardin sanat: ”Ota ohjat käsiisi. Du musst und du kannst.” Ja Lina otti ohjat, kiersi ne tiukasti käsiensä ympärille ja alkoi toimia vaalien puutarhansa kauneutta, mutta mieheensä 1942 kohdistuneen attentaatin jälkeen, hän alkoi verikylvön, jonka vertaista en heti muista, vaikka Kolmannen valtakunnan historia onkin aina ollut kiinnostuksen kohteeni. Heydrich kuoli lopulta attentaatin jälkeen sairaalassa verenmyrkytykseen. Viimeiset sanat kuullut pappi kertoi Linalle Böömin ja Määrin käskynhaltijan, Heydrichin, pyytäneen, että kaikista kostotoimenpiteistä pidättäydytään. Leski papin sanoista viis veisasi! Nyt nousi esiin Frau Heydrichin kaikki rajat ylittävä julmuus ja Lidicen kylä, josta attentaatin päätekijän arveltiin olevan kotoisin tuhottiin julmimmalla mahdollisella tavalla. Virallisesti käsky tuli Hitleriltä, sillä natsien puolisot eivät antaneet määräyksiä, mutta Lina halusi ja sai kostona:

Aus Befehl des Führers wird die Gemeinde Liditz von Frauen und Kindern evakuiert, die Männer von 16 Jahren ab auf der Stelle erschossen und zum Schluss die Gemeinde abgebrannt.

Kylän täystuho on pimeyden ytimen paljastus, mutta sitten tapahtuu toinenkin erityinen asia eli Linan lastensa kanssa asuman Schlossin portti jää kerran auki ja...Jälleen Lina osoittaa mikä hän on naisiaan, mutta tällä tapahtumalla on pitkäkantoiset seuraukset, joiden jäljet johtavat aina Linan kotisaarelle Fehmarniin, jossa hän on syntynyt ja jonne hän palaa elääkseen siellä aina vuoteen 1985 eli kuolemaansa asti. Tässäkin hän poikkesi muista korkeiden SS- ja Gestapo –johtajien vaimoista eli selvisi hengissä ja eli pitkän elämän.

Lopulta tulee vielä suomalaisten kannalta kiinnostava kuvio eli rakastetun lastenkirjailijan Anni Swanin ja Otto Mannisen kuopus teatterimies Mauno Manninen ottaa 1964 Linaan yhteyttä ja lähtee tätä vikikittelemään. Linalla on hyvä syy päästä eroon elämää haittaavasta sukunimestään ja niinpä hän avioituu Mannisen kanssa ja muuttaa Suomeen! Kauaa ei Lina, Prahan teurastajatar, kestänyt Maunon boheemia menoa vaan palasi kotisaarelleen.

Vuonna 1984 Lina saa puhelun Erich Richteriltä, joka kertoo aina olleensa kiinnostunut Heydrichin perheestä. Hän pyytää saada tavata haastattelujen merkeissä. Lina on saanut toimittajista ja muista kirjoittajista terpeekseen, mutta jokin Erichissä vetää häntä ja niin alkavat tapaamiset, joiden aikana Erich saa nauhoittaa sekä tehdä muistiinpanoja. Rouva Heydrich vaikuttaa välillä väsyneeltä, vanhalta ja periksiantaneelta, mutta hän muistaa kaiken. Etenkin suuren rakkautensa Heydrichin ja heidän loistonsa ajan Schlossissa, jonka omisti alunperin juutalainen Bloch-Bauerin suku. Klimt-harrastajat tuntevat maalauksen Adele Bloch-Bauerista, The Lady in Gold, jonka tžekkiläinen sokeritehtailija Ferninand Bloch-Bauer maalautti vaimostaan Adelesta.

Rannelan upeakantisen Fraun ylivoimaisuus on sen tyyli kuljettaa Linaa sekä natsien hallitsemassa Tžekkoslovakiassa ja etenkin Prahassa sekä Neuer Friedhofissa, Fehmarnin saarella 1984, tavalla, jossa lukija oudosti ei näekään kahta täysin eri naista, vaan saman, itsetietoisen, kylmän natsirouvan, jonka muisti on vain hieman valikoiva. Sielusta hyytää, kun Erich kysyy: ”Miksi ette mainitse Lidiceä sanallakaan muistelmissanne?” Frau vastaa kysymyksellä: ”Miksi mainitsisin? Eihän se liity meihin millään tavalla.”

Lisää kiitosta Rannelalle erinomaisesta kielestä ja sivuäänestä, jossa on ripaus Bölliä eli toteavuutta, tapahtuneen kertomista liioittelematta. Tämä kyky kertoa antaa tilaa rankan aiheen todellisuudelle ilman turhia ja häiritseviä rönsyjä. Pidin kovasti siitä, miten Erich haastatteli Frau Heydrichia vanhuuden ja keltaisten ruusujen athmosfäärissä. Kiitos lähdeaineistosta sekä nyt erityisesti siitä, että lopussa on kerrottu, mikä on kirjassa fiktiota ja mikä on totta, joka olisi ollut mahdollista tapahtua. Kirjassa on vain neljä fiktiivistä hahmoa ja näistäkin Erich Richter toimii tarinassa kirjalijan alter egona. Hän on Linan kuuntelija, koska...Olen vakuuttunut, että tämä teos nähdään Finlandia –ehdokkaana tänä vuonna. Voiko muu olla edes mahdollista! Frau-romaanin työpäiväkirjan voit ladata pdf-tiedostona osoitteista rannela.wordpress.com/frau tai www.karisto.fi

Frau on kaikellaan myös paitsi järkyttävä pala lähihistoriaamme, myös rakkauskertomus:

Sävelet olivat kuin pieniä kirjeitä, joita Reinhard kirjoitti jousellaan. Liebe Lina.

Bachin sooloviulusonaatti nro 3 C-duuri, Largo.

Heidän kappaleensa.

Kaunis, haikea, surumielinen.

Hän hyräili ja pyysi, noch einmal bitte, soittaisitko kerran vielä, rakas.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin MarikaOksa  Katja/Lumiomena  Elina/Luettua elämää  Kirja vieköön!  Järjellä ja tunteella  Mari a  Suketus  Kannesta kanteen  Omppu  Arja/Kulttuuri kukoistaa  Leena/Donna mobile  Lukuneuvoja  Mai/Kirjasähkökäyrä

*****

Vainojen kirjat Leena Lumissa

Uutisjuttu Lidicen kylän tapahtumista