perjantai 18. maaliskuuta 2016
Aikaansaamattomuuden syövereissä viikonloppua kohden...
Aikaansaamottumuuden syövereissä pyörin ja jahkailen. Olen lukenut kirjoja, joista en toimeennu kirjoittamaan - vielä. Niinpä paremman puutteessa laitoin parit kollaasikuvat uusiksi. Yllä Ruokareseptit Leena Lumissa, jossa siis kaikki ohjeet eivät ole omiani vaan olen saanut myös 'lahjoituksia', jotka olen saanut jakaa kanssanne. Sitten kun alan lukea/blogata vähemmän, pääsen toivottavasti taas kokkaamisen hurmioon. Ruoanlaitto on parhaimmillaan luovuuden huipentumaa ja suurta nautintoa. Otan tietyn Marimekon essun eteeni, valinta vuodenajan mukaan, laitan hiukseni ponnarille ja levylautaselle Adelen tai Chris Rean ja annan mennä...
Tämän kuvan alta löydät Ruokakirjat Leena Lumissa. Ruokakirjat löytyvät myös kohdasta Teemakirjastot Leena Lumissa.
Viikon putous oli Arja Kivipellon juttu Muuttajien massamurha, Helsingin sanomat 17.3. Siinä kerrotaan miten kymmeniä miljoonia lintuja pyydetään ruoaksi ja huvin vuoksi. Kahden aukeaman juttu. Kuvissa mm. liima-ansaan tarttunut mustapääkerttu, punarinta, joka on erityisesti ranskalaisten herkkua sekä silmukka-ansaan jäänyt leppälintu. Vaarallisin maa maahanmuuttajille eli tänne päin suuntaaville linnuille on Italia. Onneksi ei ole Axel Munthe tätä enää kärsimässä, sillä hähän osti kokonaisen vuoren Caprilta estääkseen italialaisia levittämästä ansaverkkojaan lepopaikkaa etsiville linnuille. Lue Axel Munthen Huvila meren rannalla sekä Bengt Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle. Italialaiset pyydystävät edellen verkkoansoilla ja käyttävät niissä houkutuslintuja, jotka on pidetty pimeässä ja vapautetaan päivänvaloon syksyllä. Nyt linnut luulevat kevään tulleen ja kutsuvat lajikumppaneitaan ansoihin. Myös silmukka-ansat ovat suosittuja etenkin Lombardiassa. Maan ja sen kansan sivistys mitataan sillä, miten se suhtutuu heikompiinsa. Kuvan lokinpoikanen Yyterin hiekalta lehtikuvaaja Pekka Mäkisen kuvaamana olkoon symboli kaikelle sisukkuudelle ja myös jaksamiselle välittää eläinsuojeluasioista. Tai etenkin niistä!
Jutun jälkeen aloin kollata valokuviamme ja etsiä jotain ihanaa ja löytyihän sitä eli tämä meidän nuoripari Meri&Sami&koiruudet. Tosin Taika ei nyt näy tässä, mutta Dina lauman vanhimpana saa etuoikeuden poseerata.
Oma Aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen on muutamaankin otteeseen ihmetellyt, kenelle mainokset oikein kohdennetaan? kenelle tehdään televisio-ohjelmat? ei ainakaan 50+ -henkilöille, joilla luulisi olevan varallisuutta hankintoihin. Kautta linjan monet sanovat, että eivät halua ostaa vaatteita, joita mainostavat kaksi-kolmikymppiset alipainoiset nuoret naiset, joiden ilme on synkän harmaa, silmät pistävän vihaiset ja jalkaterät kuva kuvan jälkeen rumasti sisäänpäin kuin pikkulapsella, jolta on kadonnut lempinukke. Ja puhumattakaan sitten televisio-ohjelmista, kun kaikki eivät katso Hjallista, 'putouksia', Saturday Night Liveä, Amerikan vävyä, Huippujengiä, Löytäjiä tai kokkiohjelmaa, jossa kisataan kuka rumimmin tuhlaa ja kohtelee ruokaa ja astioita. Kenelle tuo on hauskaa, ei jaksa tajuta. Niin moni kaipaa Downton Abbeyn tapaisia laatusarjoja tai The Affairia. Luojalle kiitos launtaista, mutta meillä katsotaan silloin vanhoja hyviä sarjoja tai elokuvia vuosien takaa tallennuksilta. No omapa on mainostajien asia ja valmistajien menetys. Suomi tulee jälleen jälkijunassa, sillä Tanskassa ja Ruotsissa on jo aikaa sitten tajuttu, mikä on ostovoimaisin kuluttajaryhmä.
Parempia aikoja odotellessa voimme muistella vaikka Marya, joka ei aina ollut kaikkein lempein, mutta lopulta kuitenkin kuunteli sydämensä ääntä asiassa kuin asiassa.
Ei täällä ihan toimettomia olla, sillä kun Luna lähti, väri Pioni sai meidät jälleen syttymään. Kuvan vuonna koivu ja tähti ostamiani tuoleja valmistui kaikkiaan kolme, sillä yhdestä ei ollut enää käyttöön. Näistä siis kerroin jutussa Tuumailua ja tuunailua. Nyt samalla värillä maalataan kaksi vähän erilaista ns. parempaa tuolia, jotka olivat lapsuudessani kotona käytössä olohuoneen lisätuoleina. Kuvia ehkä tulossa...
Yksi viikon iloista olivat Meidän Suomi -lehden jutut kuten Lauri Viita heräsi eloon ja ihan parhautta kirjailija Anja Snellmanin haastattelu Erityisherkkä ihminen aistii ja tuntee vahvasti. Annan paras juttu oli ehdottomasti kirjailija Kreetta Onkelin Hyvä äiti?
Tätä odotellessa eli kukkiva kesälumipisara, joita ostimme siskon kanssa monta Porin torilta pääsiäislauantaina. Heti istutimme maahan kotisaarelle palattua ja ne kestivät toukokuun lumisateenkin sekä kukkivat vielä kesäkuulla. Mikä ihana, ihana kukka!
viikonlopputerveisin
Leena Lumi
The Affair 'Container'
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihania juttujen aiheita lehdessä! Miksi tuollaista lehteä eivät lehtikauppiaat ole kaupitelleet. Nyt tosin olen kesäksi tilannut Kodin kuvalehden, Voi hyvin ja Hyvä terveys -lehdet, että on mökillä luettavaa, joten en kehtaa enempää tilatakaan. Mukavaa lekotteluviikonloppua! Aina ei tarvitse jaksaa suuria...
VastaaPoistaJoululainen, Meidän Suomi -lehteä saa vain Akateemisesta kirjakaupasta sekä tilaamalla.
PoistaMinulle tulee aikakauslehdistä Anna, Oma Aika ja Meidän Suomi. Satunnaisesti ostan joko sisustuslehden tai Hyvä terveys -lehden. Tyttärelle tilaan sisustuslehteä.
Kiitos samoin sinulle<3 Niin, eipä kai, mutta kun olen itseni pahin vihollinen eli suorittaja. Yritän opetella olemaan jouten...
Oi, miten ihana postaus. Saamattomuus hiipii meihin ihmisiin aika ajoin tai oikeastaan ihan säännöllisesti. Ehkä sen tarkoitus onkin ilmoittaa, että välillä on aika levätä ja vain olla. Ei ole tarpeen suorittaa yhtään mitään.
VastaaPoistaHuvila meren rannalla on kirja, joka kestää useamman lukemisen ja Munthen huvila Caprilla on paikka, jossa voisin viettää lopun elämääni. Kirjaa lukien tai ilmankin.
Anna-Liisa Hämäläinen kirjoittaa, kuin minun ajatuksiani. Joskus mietin, miksi Ylenkin pitää lähteä kilpailemaan mainoskanavien kanssa samoilla eväillä, kun Ylen ohjelmia eivät kuitenkaan nuoret katso. Eivät nuoret ylipäätään vietä samoin aikaansa telkun äärellä, kuin vanhemmat. Miksei siis voisi tarjota ohjelmaa ikäryhmille, jotka edelleen katsovat televisiota ja sellaista ohjelmaa, joista he pitävät. Mainoksia katson satunnaisesti ja usein nauhoitamme mainoskanavien katsottavat ohjelmat, jolloin voimme kelata mainokset katsomatta. Toisinaan tosin oikein syvennymme mainoksiin ja pohdimme Ukkokullan kanssa, miten omituisia niiden väittämät ja hokemat ovat.
Onneksi on lämpimät ajat edessä ja kaikki ylimääräinen aika tulee vietettyä pihamaalla. Sitä odotellessa vietetään vähän luppoaikaakin. Hyvää viikonloppua sinulle Leena!
Between, en koe tällaista ikinä syyskesällä, en syksyllä, en jouluna...Juu, itseään pitäisi kuunnnella.
PoistaMinulla on ollut joitakin kertoja Huvila meren rannalla mukana sairaalareissuilla ja siellä olen sen aina lukenut uudestaan. Siitä on tullut eräänlainen onnentalismaani...Nähdä Capri ja kuolla:)
Katsovatko nuoret muutenkaan televisiota, eivät ainakaan omat nuoremme. Niinpä, heillä on muuta menoa. Äitini katsoisi paljonkin, mutta valittaa, että 'koko viikonloppuna ei tule mitään katsottavaa'. Meillä on mainosfobia, joten teemme samaa:) Niissä nyt riittääkin ihmettelemistä:)
Oih, kohta sitä ollaan ihanasti pihalla ja paljon. Puutarhassa päivät ja illalla syödään terassilla=Unelmaa!!!
Kiitos samoin sinulle Between!<3
Hieno postaus, Leena! Allekirjoitan sen, mitä tässä kerrot eläinsuojelusta ja tv-ohjelmista!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua takatalven tuiskeessa! <3
Kaisa Reetta, kiitos<3 Varmaan näitkin sen torstain Hesarin...Meitä oli täällä kaksi järkyttynyttä.
PoistaKohta voi kysyä, että 'mikä ihmeen televisio?'
Kiitos samoin sinulle täältä saaren pakkasista!<3
Toinen maa jossa pyydystetaan ja ammutaan kaiken sortin lintuja, isoja ja pienia, on Malta! Pieni saarivaltio Valimeren keskella, jossa muuttolinnut levahtavat, ja siella niita ammutaan ja pyydystetaan verkoilla ihan armotta.
VastaaPoistaAnu, varmasti onkin, sillä sieltä kuulee koiristakin vaikka mitä.
PoistaHesarin jutussa painotetaan Italiaa ja Ranskaa, mutta mainitaan myös Egypti, Syyria, Liabanon, Kypros, Kreikka, Kroatia...
Ihanaa viikonloppua Leena, Ja kuva herkullisesta zarzuelastasi,namskis:) Tuo lintujen tappaminen ruoaksi on niin surullinen juttu,luin joskus että sitä tapahtuu paljon esim. Kyproksella,jossa ne pikku lintuparat ovat suurta herkkua:(
VastaaPoistaJael, se on ehkä yksi parhaita omia ruokakuviani. Ruokakuvaus ei ole helpointa.
PoistaKatso yllä maat, jotka luettelin Anulle. Kreikka oli tässä minulle ikävä yllätys..., mutta myös Portugalissa, Espanjassa, Sloveniassa, Kroatiassa, Albanaissa ja Länsirannalla, Gazassa, Jordaniassa...
Kevään valo on jännä juttu, toimivatko aivot kuin myöhäsytytyksellä!? Valoisaa aikaa on jo iltaseitsemään mutta en vielä ole käynnistynyt. Muutenkin ollut raskas alkuvuosi, lämmitysremppa, pojan melkein uuden auton moottorin hajoaminen ja heti kun sen maahantuoja korvasi niin päsäytti iltavuorosta ajallessa pupun päälle. Etumaski uusiksi, jonka kasko korvasi. Poika oli valittanut syksyn huollossa öljynkulutuksen suuruutta mutta eivät noteeranneet. Nyt siis autossa täysin uusi paranneltu moottori (entiseen ehti kertyä vain 107.000 km). Jotain hyvää siis...
VastaaPoistaBeate56, minusta on outoa olla näin väsynyt: En muista vuosikausiin mitään kevätväsymystä. Jotain outoa keväässä, mutta kyllä se tästä, kun silmut aukenevat. Tämä on nust se aika, jolloin pitäisi lähteä kohti Itävaltaa...
PoistaOnpa teillä ollut kaikenmoista ja vielä: Voi pupuparkaa!
Minä en ole tuota the Affairia nähnyt, mutta laitoin juuri sen varaukseen kirjastosta. Oi että, nyt en malttaisi odottaa, että varaus saapuu. On jotenkin sellainen kutina, että tykkään sarjasta! Muistan kun mainokset pyörivät televiossa ja mietin jo silloin, että tuota pitää ruveta katsomaan, mutta sitten se unohtui enkä enää viitsinyt kesken kautta hypätä mukaan.
VastaaPoistaKaunis kevätlumipisara! Ja tuo mitä sanoit eläinten oikeuksista. Niin totta. -Taru
Taru, siitä on luvassa vielä yksi tuotantokausi. Se taitaa olla kolmas ja se tulee ekana HBO:lle ja silloin olemme mennyttä ja lähdemme mukaan maksukanavalle. Katsoimme toisen kauden HBO:lta ilmaiskuukauden aikana. En yleensä syty näin amerikkalaisxille sarjoille, mutta HBO on USAn parhautta kuten oli Mullan alla (Six Feet Under). Olikohan Brothers&Sisters myös HBO:lta, siitä ostimme katsomisen jälkeen jokaisen tuotantokauden ja olemme jo kahdesti katsoneet uudestaan. Kylläkin kevyempää kuin The Affair. En tiedä ketään, joka ei olisi koukkuuntunut tuohon sarjaan:)
PoistaEikö! Siinä on kauneuden kaikkeus...Niinpä, ihminen se vain ei muutu.
Kaunista sunnuntaita sinulle<3