sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Bella Linde&Lena Granefelt: Omasta maasta. Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja


Tällaisen puutarhafiilistelijän kuin itse olen, on hieman vaikea nielaista hyödyllistä omavaraisuuden aatetta, mutta yritän parhaani. Turvaan kuitenkin selustani kertomalla, että olen noin kymmenen vuotta kasvattanut omat perunat, porkkanat, sipulit, retiisit, tillit, vadelmat, mansikat, herukat, omenat...Sitten vain sain tarpeekseni ja kasvimaa jouti lähteä. Tilalle tuli unelmani eli hedelmäpuutarha: kirsikka-, luumu- ja omenapuita ja nyt on yksi päärynäpuukin. Tietysti on herukoita ja karviaista jopa viime vuonna lisäsimme, mutta vain mahdollinen nälänhätä saa minut palaamaan hyötyviljelijäksi, jonka kellarin omasta maasta saatu sato syksyisin täyttää. Nyt kellarissa valmistuvat omien puiden sadosta kirsikkaliköörit jouluksi, luumut syömme kaikki tuoreeltaan, samoin kuin herukat ja karviaiset. Kun päärynöitä aletaan saamaan valmistan rommiruukkua eli Rumtopfia Vastapoimittua kirjan ohjeella ja laitan houkuttavat ruukut tekeytymään kellarin hyllyille.

Bella Linden&Lena Granefeltin superhyödyllinen tietoteos Omasta maasta. Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja (Rätt ur jorden. Handbok i självhushållning, Minerva 2016, suomennos Kirsi Tanner) tarjoaa kaiken tiedon, mitä omavaraiseksi kotitarveviljelijäksi ryhtyvä tarvitsee. Nyt ei puhuta vain suurista maa-aloista, vaan mukana on jopa parvekeviljely. Linden teksti ja Granefeltin kuvat saavat noviisipuutarhurinkin tuottamaan satoa, joka on sijoitus tähän hetkeen, mutta pitkällä aikavälillä  myös tulevaisuuteen. Kirjan lopussa Linde kertoo, miten omatarveviljely on vastaus ilmastouhkaan ja miten se liittyy Transition towns -toimintaan, jossa sen jäsenet suosivat kulutuksen vähentämistä, lähiruokaa ja yhteisöllisyyttä. Omassa perheessään Linde on huomannut omaviljelyn pudottaneen ruokalaskua sekä saaneen kaikki tajuamaan, että ruokaa ei heitetä hukkaan.


Tämän kuvan yhteydessä voitaisiin puhua yleensä samettikukista, mutta nyt onkin menossa aihe maanparannus, johon samettikukka on erinomainen ja se myös kampittaa haitallisia sukkulamatoja. Kyseessä on osa käsitettä viherlannoitus, jossa tiettyjä kasveja viljellään niiden maata parantavien ominaisuuksien vuoksi. Ne siis pitävät maan terveenä, multavana ja kuohkeana. Näitä hyötykasveja ovat mm. hajuherne, lupiini, auringonkukka ja peltopapu.


Suloinen hedelmätarha kuuluu tietysti hyötyviljelyyn ja kirjassa neuvotaan hyvin tarkasti hedelmätarhan perustaminen ja sanomattakin on selvää, että puiden leikkaamisesta on sivukaupalla, sillä tuossa puuhassa jos missä, voi harrastaja tehdä isoja virheitä. Omenapuuthan leikataan keväällä ja vasta sadon jälkeen, jos on tarvetta, leikataan luumu- ja kirsikkapuita, mutta päärynäpuita leikataan suvella. Tosin ei nuoria yksilöitä ollenkaan, vain kilpalatvat pois. Myöhemmin vain huonokuntoiset oksat pois. Latvuksen tulee olla ilmava. Päärynän pahimpia vaivoja on päärynäruoste, joka on sienitauti. Itiöitä tulee katajista, joten ei katajia päärynäpuiden läheisyyteen!


Tämän oman suosikkimme eli Hinnonmäki -karviaisen kuvan alla luettelen kirjan aihealat, että ne joita tämä arvonnassani mukana oleva kirja kiinnostaa, tietävät mistä on kyse. Omasta maasta on runsaat 250 -sivuinen tiukka tietopaketti omavaraiseksi viljelijäksi haluavalle. Kirjassa kyllä mainitaan mitä voi viljellä parvekkeellakin, mutta laskettu on, että noin 500 neliömetriä maata tuottaa itseviljellyt vihannekset nelihenkisele perheelle koko vuodeksi. Toisaalta jo 250 neliön siirtolapuutarha tuottaa hyvin satoa.

Viljelymuotoja ovat luonnonmukainen ja perinteinen. Kasvivuorottelu on tuttua luomuviljelystä ja edellytys maan pysymiselle hyvänä. Kasvimaan perustaminen käydään läpi kuvin ja sanoin, joten kaikki voivat oppia. Käytössä ovat laatikot, lavat ja penkit. Tutustutan permakulttuuriin. Käydään läpi kaikki lannoitteista ja kompostista. Tässä tulevat mukaan sitten mm. edellä mainitut samettikukat ja muut maanparantajakasvit.

Luku Ongelmia sai sai minut tajuamaan miten armoilla puutarhuri on: sienihyökkäys, möhöjuuri, lakastumistauti, härmä, lehtihome, hedelmähome, harmaahome. Näiden päälle virustaudit ja tuholaiset...Ja onneksi sitten torjuntakeinot.

Omat lukunsa saavat kasvihuone, yrttitarha, parvekeviljely ja hedelmätarha. Viime mainittu on itselleni kiintoisin, joskin viljelen yrttejä, mutta vain persiljaa, laventelia ja basilikaa ruukuissa, en maassa.


Luonnon ruoka-aitta kertoo, mitä kaikkea ja miten saamme Suomessa poimia luonnosta. Luku kertoo myös mitä emme saa poimia jokamiehenoikeuden nojallakaan. Viime mainittuun kuuluvat mm. hasselpähkinät ja kuusenkerkät. Sen sijaan kaikki ihanat sienemme kantarelleista suppilovahveroihin ja marjat ahomansikoista tyrniin kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin. Ruusunmarjat muuten poimitaan nyppimällä ja ne ovat todellinen C-vitamiinipommi.


Kirjassa on myös oma lukunsa ravinto-oppia sekä säilöminen ja varastointi. Hapatus neuvotaan ja todetaan, että hapattaa voi muutakin kuin keräkaalia. Kesäkurpitsasta ja porkkanasta voi valmistaa kimchiä ja lihan seuraksi sopivat hapatetut luumut.

Ihan lopussa on maaperäoppia ja muutos. Maaperäoppi on sitä, että oppii tunnistamaan maan, jossa viljelee. Muistan hyvin Luvian saviset pellot...Savimaastakin löytyy kyllä omat plussansa, kuten vaikka hyvä ravinteiden ja kosteuden pidätyskyky. Muutos liittyy siihen, että alamme ajatella mitä syömme ja panostamme myös tulevaisuuteen ja näin Linde:

Ajankäytön kannalta kotitarveviljelyn voi nähdä sijoituksena tähän hetkeen. Itse olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin käyttää puutarhaa ruoka-aittana, minkä ansiosta minun ei tarvitse ajaa autolla supermarketteihin, joissa minun olisi uhrattava aikaa tavaroiden valikoimiseen ja jonottamiseen ja maksettava palkkatyössä ansaitsemillani rahoilla. Lisäksi tiedän tasan tarkkaan, mistä vihannekseni tulevat ennen kuin ne päätyvät pöytään.

Tässäpä erilainen puutarhakirja, jossa ei fiilistellä kukkien muodoilla ja väreillä, vaan sillä, paljonko saadaan hyvälaatuista satoa!


*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

20 kommenttia:

  1. Komppaan sinua tuossa omavaraisuuden-viljelyssä. Mekin olemme viljelleet aiemmin monipuolisemmin. Mutta sittemmin enemmän olemme siirtyneet kukkiin. Toki muutamassa lavakauluksessa on hyötytarhaa, mutta avomaalla en enää juureksia viljele. Meillä on vieressä upea viljelijä, jonka puodista voin ne hakea kesällä juurekset, herneet ja jopa mansikoita. Mutta seuraava sukupolvi on niin innoissaan tästä omavaraisuus-asiasta ja se on nyt suuressa nousussa. Jopa villiyrtit ovat todella nousussa. Aina näistä kirjoista saa varmasti ihan uuttakin tietoa ja innostusta. Ja joka vuosi nuo hyötyviljeltävälajikkeet vähän vaihtelevat Joka tapauksessa huomaan muuttuneeni pitkäjänteisemmksi näissä ruokakulttuuriasioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kirjan tekijäkin myöntää, että on työllistävää, mutta silti kannattavaa. Pieni keittiöpuutarha on kiva olla ja minusta etenkin nuo yrtit. Minua ei saa mikään muu kuin nälänhätä enää juureksia viljelemään! Ihailen kun muut sitä tekevät, mutta en itse siihen enää ryhdy.

      Ymmrrän hyvin, että ovat innoissaan. Niin olin minäkin kun aloitin 4H-kerhossa, joten kyllä minulle noita kasvimaavosia on kertynyt enemmän kuin 10, kun Luvia lasketaan mukaan. Onhan se antava harrastus, saa olla ulkona ja näkee kättensä jäljet. Minulta on tulossa kirja villiyrteistä, mutta se on Piipolta eli painotus lienee terveyspuolella.

      Varmasti saa! Meillä kävi sellainen outo juttu viime suvena, että yksi kauneimmista kartiokuusistamme alkoi kuin lakastua, eikä se ollut kevätahavaa, sillä se on pohjoispuolella, on vaatinut vähiten, antanut eniten. Mitään elukoita siinä ei näy. Olemme ihan toivottomia, mutta sitten googlailin ja löysin sellaisen aineen kuin havupuubalsami ja se ei ole tarkoitettu vain kevätahavaan vaan myös mahdollisiin juuriston ongelmiin. Silläpä tämän kirjat kaikki 'oudot ongelmat' minua nyt kiinnostavatkin. Ostamme tuota sprayta, mutta sitä voi laittaa vasta kun kasvu käynnistyy. Yksi tutu puutarhuri jatkuvasti hokee, että kasvien paikkoja pitää vaihdella. Miten vaihdellaan 20 vuotta vanhan kartiokuusen tai 35 vuotta vanhan lehmuksen paikkaa:) Yksi mystinen pilvikirsikkakuolema antoi meille opetuksen. Istutimme siihenpaikalle toisen samanlaisen. Sekin kuoli! No, samanmerkkistä ei saa istuttaa, jos on epäilys, että kasvi on juurissaan kehittänyt jonkun sieni- tai muun taudin. Siihen tulikin nyt sitten päärynäpuu!

      Minua himottavat koko ajan retiisit eli onkohan pakko laittaa johonkin niitä kasvamaan,mutta kasvimaata en laita.

      Ikä tuo pitkäjänteisyyttä eli jotain hvyääkin!

      Poista
  2. Juttuhan on niin, ettei oman maan perunoita voita mikään! Mutta minullekin on käynyt samoin: ei enää perunoita, punajuuria ja porkkanoita, ainoastaan yrttejä! Ilman yrttejä ei voi olla. Viime kesän basilikasadosta on edelleen monta pussillista oliiviöljyn kanssa jääpalamuoteissa pakastettuna. Niistä saa ihania salaatinkastikkeita ja makua vaikka miin ruokaan.

    Pitääkin kylvää basilikat itämään! Ihanaa kun kevät ja kesä ovat melkein jo ovella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riita, tosihan se on,mutta kun se perumaan visuaalisuus...Kasvatn itse yrtit ruukuissa, niin ei tarvitse surra kotiloita eikä rikkaruohoja.Pelkkää oliiviyöljyä ja pieneksi leikattua basilikaa...Minulla taitaa nyt olla olviiölyä, jossa oli joku yrttimaku, olikohan basilika:)

      Juu, ja mun pitää nyt lisätä listaan basilikan ja persiljan siemenet.

      Poista
  3. Minä kyllä haaveilen siitä omavaraisuudesta, mutta kyllähän se on ihan utopiaa. Että tämän kokoiselle perheelle saisi kasvatettua perunat, porkkanat, tomaatit, salaatit, sipulit jne.jne, koko vuodeksi, pitäisi olla aikamoiset viljelykset ja kasvihuoneet. Ja kuka haluaisi, että piha olisi pelkkää peltoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, se on luonnolista ellei sitä ole vielä kokenut. Minä kyllästyin niin, että vadelmatarhankin rumat tuet sulatin maasta irti yhtenä joulukuun päivällä kiehuvalla vedellä:) R. ei huomannut mitään ennen kuin seuraavana keväänä, vaikka kulki siitä ohi kompostille. Mikset hanki vain sitä ihanaa kasvihuonetta ja laita sinne tomaattia, munakoisoa, kurkkua etc. Kuka sitä perunamaata enää jaksaa ja sipuleista olin tulla hulluksi, kun sain niin kovia satoja, että niitä jaoin kaikille. Mutta minä olin ensin ne kasvattanut ja kuivattanut. Jo niiden kiertäminen syksyksi sai ranteet kipeiksi. Ei kiitos enää: Haluan vain kaunista ja maailman rumimman rikkaruohon eli numrikon tilalle villikukkaniittyä!

      Poista
  4. Erittäin hyvä kirja omavaraisuutta tavoittelevalle kotitarveviljelijälle.
    Takana on täälläkin aika, jolloin oli pieni peruna- ja kasvimaa. Mieluisaa oli poimia mansikat, vadelmat, herukat ja omenat omasta puutarhasta. Nyt kasvatan lähinnä kukkia ja yrttejä, keväällä on tarkoitus istuttaa omenapuu.

    Leena, tekstissä neuvotaan leikkaamaan omenapuut kesällä. Aikainen kevät lienee oikea aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjtta, kaikella on aikanansa. Kiitos ei meille enää, mutta olen tästä kaikesta joskus innostunut kuten sinäkin:)

      Omenapuu kuulostaa kodilta<3

      Voi kiitos, että korjasit<3 Eilen oli taas sattunut jotain joka vei huomiotani...(vinkki: Vuorokauden persulainen puheenaihe)

      Poista
  5. Oi niitä aikoja kun aarin palsta oli vielä olemassa. Oman maan antimia oli ilo syödä, mutta tunnustan minäkin, että viljelin juuri niitä, joissa kitkeminen oli vähäisintä. Ja kukkia, niitä oli siellä täällä vuoroviljelyn välissä, juuri tuholaistenkin takia. Nyt olen pitänyt pientä parvekeviljelmää, mutta kyllä ne jäävät mansikkaan, tomaattiin, salaatteihin ja yrtteihin. Omia valkosipuleita tekisi kyllä kovin mieli, sillä jostain syystä nyt olen kuorinut liikaa homeisia kaupan versioita. En tiedä mikä niissä on oikein vikana...

    Kyllä oma puutarha olisi ihana asia. Haluaisin varsinkin marjapensaita ja hedelmäpuita. Ja kukkia. Ja kukkia lisää =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tosiaankin, tässä kirjassa maiitaan myös kaupunkilaiset palstaviljelijät. Minusta sinä olet juuri tyyppiä, joka tykkäisi kasvattaa juureksensa ja vihanneksensa itse:) Tässäkin kirjassa on kiva kuvasarja hyötyviljelypenkeisät eri vuodenaikaoina ja hyötykasvien joukossa kukkii! Onha tuo parvekkeella jo paljon: Hyvä sinä! Minä ostan valkosipleita aina sen kolmen sipulin letin, ne ovat olleet espanjalaisia, mutta kyllä hyviä.

      Voi kunpa saisit sen<3 Sanotaan, että jos oikein kovasti toivoo, ja kesittyy vain yhteen Isoon Toiveeseen, se toteutuu.

      Poista
  6. Kiinnostava kirja. Itse olen suuren osan vuotta omavarainen kasvisten suhteen ja koska olen kasvissyöjä se todella näkyy ruokalaskussa. Hapatusohjeet kiinostavat, samoin muu säilöntä. Minulla on paljon noita tehokkaita kääpiösamettikukkia (nytkin itämässä). Tänä vuonna kokeilen myös kookasta ja erittäin tehokasta haisusamettikukkaa. Se karkottaa kuulemma hyttysetkin. Lisäksi nämä samettikukat ovat syötäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, varmasti näkyy! Hapatettua ruokaa pidetään terveellisenä. R:llä on siihen ihan himo, jota tosin pääsee helpoimmin toteuttamaan Keski-Euroopassa:) Ihan tosi! En ole tajunut mitään niden hyödyllisyydestä ja kun ne eivät minua muuten miellytä, olenkin nyt tosipakan edessä, sillä yksi kartiovalkokusista oikuttelee, eikä ollenkaan kevätahavan takia. Se on pohjoisrinteessä ja aina ollut helpoin ja komein. Haisusametikuasta en ole kuulutkaan, mutta keisarinpikarililjaa olen istuttanut toivossa, että myyrät jättävät tulppaanit rauhaan. Jestas! Jos nyt istutan niitä, Jael syö ne kun tulee kesällä:)

      Poista
  7. Minäkin taidan olla enemmän fiilistelijä, mitä tulee puutarhajuttuihin. Niin mielenkiintoiselta kirjalta tämä kuitenkin vaikuttaa, että puollustaisi paikkaana kotikrjastossakin.

    P.S.: Taisin äsken kommentoida uusinta postaustasi toisen google-tilini kautta Kareta -nimimerkillä, kun kävin katsastamassa postit...

    Mukavaa tiistai-iltaa, surullisista Bryssel-uutisista huolimatta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, magnoliat...<3

      Hyvin olit verhoutnut, sillä en tunnistanut:) Jos olisi ollut pidempi teksti, olisin voinut arvata.

      Kiitos samoin. Nyt tuntuu, että kaikkea ikävää liikaa. Eikä tämä tähän lopu. Onneksi R. ei enää pyöri just noilla kentillä alvariinsa, kuten teki vuosikymmeniä.

      <3

      Poista
  8. Leena, are you actually growing veggies? Wow. the good point is that whatever you grow will always be better than what you can buy in the market.

    And do you now have a new dog? She looks very sweet.

    Auli from Canada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Auli! I really don't grow our veggies, but some do. So, I'm not wow:) The writer of this book is telling just that message.

      No, we haven't. Luna is god dog. You perhaps remember that we cannot now have the dog of our own. Next year one month in Austria etc. She is so sweet.

      Have you lost my e-male adress, because I haven't heard about you for long time. Write me and tell, how are you now <3

      PS. Mom is next year already 90 years!

      Poista
  9. perunakellaria rakentamaan kalliolle kukkulallemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannale, simmottis:) Meillä on myös hyvä kellari, mutta olemme positaneet juureslaarit ja laittaneet hyllyjä, joilla muhii purkeissa vaikka mitä. Tosin voimme ostaa myös perunaa vähän isomman erän, sillä sen verran sinne mahtuu aina.

      Poista
  10. Hinnonmäki meilläkin, molemmat värit, syömme auringonlämpiminä suoraan pensaasta, lastenlasten herkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinnonmäki suoraan pensaasta on parhautta. Olgalle jätettiin aina alaoksat, sillä hänkin rakasti Hinnonmäkeä.

      Poista