perjantai 11. maaliskuuta 2016

Terhi Rannela: Frau


Linan muisti oli aistivoimainen. Kun hän sulki silmänsä, hän kuuli lastensa juoksevan portaita alakertaan, näki miehensä juomassa aamukahvia, tunsi vauvan potkut.

Vaikka hän oli epätäydellinen, heidän kotinsa oli täydellinen uuden lapsen tulla. Neljännen, viidennen, kuudennenkin. Lina oli käyttänyt valtavasti aikaa somistamiseen. Yksikään taulukehys tai matto ei ollut vinossa, lastenhuoneen seinät oli vasta maalattu.

Puutarha oli yksi huoneista, jonka Lina kalusti kasveilla ja kukkasilla. Hän haaveili omasta nimikkoruususta; olisi hienoa, jos linamathildeä alettaisiin viljellä fehmarnilaisilla pihoilla.

Terhi Rannelan Frau (Karisto 2016) on henkeäsalpaava teos Prahan teurastajana tunnetun natsin Reinhard Heydrichin puolisosta Linasta Rouva Heydrichissa oli paljon erilaista verrattuna muiden ylempien natsien puolisoihin. Führerin käskyt he kaikki täyttivät eli piti lisääntyä ja tuottaa runsaasti uljasta arjalaista rotua, mutta naisen kuului olla aina taustalla, hänen kohtalonsa oli Kinder, Kirche und Küche, lapset, kirkko ja keittiö, mutta tietenkin piti olla miehelle alati uskollinen ja tukeva vaimo. Kuka tietää, mikä teki Lina von Ostenista, idän tytöstä,  niin erottuvan, asioihin puuttuvan, joku kasvatuksessa vai peräti Reinhardin sanat: ”Ota ohjat käsiisi. Du musst und du kannst.” Ja Lina otti ohjat, kiersi ne tiukasti käsiensä ympärille ja alkoi toimia vaalien puutarhansa kauneutta, mutta mieheensä 1942 kohdistuneen attentaatin jälkeen, hän alkoi verikylvön, jonka vertaista en heti muista, vaikka Kolmannen valtakunnan historia onkin aina ollut kiinnostuksen kohteeni. Heydrich kuoli lopulta attentaatin jälkeen sairaalassa verenmyrkytykseen. Viimeiset sanat kuullut pappi kertoi Linalle Böömin ja Määrin käskynhaltijan, Heydrichin, pyytäneen, että kaikista kostotoimenpiteistä pidättäydytään. Leski papin sanoista viis veisasi! Nyt nousi esiin Frau Heydrichin kaikki rajat ylittävä julmuus ja Lidicen kylä, josta attentaatin päätekijän arveltiin olevan kotoisin tuhottiin julmimmalla mahdollisella tavalla. Virallisesti käsky tuli Hitleriltä, sillä natsien puolisot eivät antaneet määräyksiä, mutta Lina halusi ja sai kostona:

Aus Befehl des Führers wird die Gemeinde Liditz von Frauen und Kindern evakuiert, die Männer von 16 Jahren ab auf der Stelle erschossen und zum Schluss die Gemeinde abgebrannt.

Kylän täystuho on pimeyden ytimen paljastus, mutta sitten tapahtuu toinenkin erityinen asia eli Linan lastensa kanssa asuman Schlossin portti jää kerran auki ja...Jälleen Lina osoittaa mikä hän on naisiaan, mutta tällä tapahtumalla on pitkäkantoiset seuraukset, joiden jäljet johtavat aina Linan kotisaarelle Fehmarniin, jossa hän on syntynyt ja jonne hän palaa elääkseen siellä aina vuoteen 1985 eli kuolemaansa asti. Tässäkin hän poikkesi muista korkeiden SS- ja Gestapo –johtajien vaimoista eli selvisi hengissä ja eli pitkän elämän.

Lopulta tulee vielä suomalaisten kannalta kiinnostava kuvio eli rakastetun lastenkirjailijan Anni Swanin ja Otto Mannisen kuopus teatterimies Mauno Manninen ottaa 1964 Linaan yhteyttä ja lähtee tätä vikikittelemään. Linalla on hyvä syy päästä eroon elämää haittaavasta sukunimestään ja niinpä hän avioituu Mannisen kanssa ja muuttaa Suomeen! Kauaa ei Lina, Prahan teurastajatar, kestänyt Maunon boheemia menoa vaan palasi kotisaarelleen.

Vuonna 1984 Lina saa puhelun Erich Richteriltä, joka kertoo aina olleensa kiinnostunut Heydrichin perheestä. Hän pyytää saada tavata haastattelujen merkeissä. Lina on saanut toimittajista ja muista kirjoittajista terpeekseen, mutta jokin Erichissä vetää häntä ja niin alkavat tapaamiset, joiden aikana Erich saa nauhoittaa sekä tehdä muistiinpanoja. Rouva Heydrich vaikuttaa välillä väsyneeltä, vanhalta ja periksiantaneelta, mutta hän muistaa kaiken. Etenkin suuren rakkautensa Heydrichin ja heidän loistonsa ajan Schlossissa, jonka omisti alunperin juutalainen Bloch-Bauerin suku. Klimt-harrastajat tuntevat maalauksen Adele Bloch-Bauerista, The Lady in Gold, jonka tžekkiläinen sokeritehtailija Ferninand Bloch-Bauer maalautti vaimostaan Adelesta.

Rannelan upeakantisen Fraun ylivoimaisuus on sen tyyli kuljettaa Linaa sekä natsien hallitsemassa Tžekkoslovakiassa ja etenkin Prahassa sekä Neuer Friedhofissa, Fehmarnin saarella 1984, tavalla, jossa lukija oudosti ei näekään kahta täysin eri naista, vaan saman, itsetietoisen, kylmän natsirouvan, jonka muisti on vain hieman valikoiva. Sielusta hyytää, kun Erich kysyy: ”Miksi ette mainitse Lidiceä sanallakaan muistelmissanne?” Frau vastaa kysymyksellä: ”Miksi mainitsisin? Eihän se liity meihin millään tavalla.”

Lisää kiitosta Rannelalle erinomaisesta kielestä ja sivuäänestä, jossa on ripaus Bölliä eli toteavuutta, tapahtuneen kertomista liioittelematta. Tämä kyky kertoa antaa tilaa rankan aiheen todellisuudelle ilman turhia ja häiritseviä rönsyjä. Pidin kovasti siitä, miten Erich haastatteli Frau Heydrichia vanhuuden ja keltaisten ruusujen athmosfäärissä. Kiitos lähdeaineistosta sekä nyt erityisesti siitä, että lopussa on kerrottu, mikä on kirjassa fiktiota ja mikä on totta, joka olisi ollut mahdollista tapahtua. Kirjassa on vain neljä fiktiivistä hahmoa ja näistäkin Erich Richter toimii tarinassa kirjalijan alter egona. Hän on Linan kuuntelija, koska...Olen vakuuttunut, että tämä teos nähdään Finlandia –ehdokkaana tänä vuonna. Voiko muu olla edes mahdollista! Frau-romaanin työpäiväkirjan voit ladata pdf-tiedostona osoitteista rannela.wordpress.com/frau tai www.karisto.fi

Frau on kaikellaan myös paitsi järkyttävä pala lähihistoriaamme, myös rakkauskertomus:

Sävelet olivat kuin pieniä kirjeitä, joita Reinhard kirjoitti jousellaan. Liebe Lina.

Bachin sooloviulusonaatti nro 3 C-duuri, Largo.

Heidän kappaleensa.

Kaunis, haikea, surumielinen.

Hän hyräili ja pyysi, noch einmal bitte, soittaisitko kerran vielä, rakas.


34 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta kirjalta...

    VastaaPoista
  2. No tämä kyllä pitäisi päästä lukemaan :)!

    VastaaPoista
  3. Kiinnostuin. Totuus on usein tarua ihmeellisempää ja kirjat jotka voisi olla totta kelpaa samalla lailla:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, laita ihmeessä tämä nyt lukulistallesi. Tässä on melkein kaikki faktaa ja mikä ei ole on selvästi sanottu tai ketkä eivät ole.

      Poista
  4. Vau! Siis tiesin kyllä, että tämä on yksi vuoden romaaneista. Pidit hurjasti! Mietin, että mitä otan luettavaksi Jyväskylään messumatkalle. Nyt tiedän: tämän. Totta kai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, juu: Wau! Vakuutan, että olet samaa mieltä, sinähän kohta juuri tämän aloitat. Luin melkein yhdeltä makuulta eli irjan pituuskin oli just napakymppi. Tosin tietysti minä nyt tästä aiheesta voisin lukea vähän enemmänkin, mutta on tyylikästä osata tehdä kirja alle 300 sivun, senhän tiesi jo Viitakin:)

      <3

      Poista
  5. Hei Leena ja kaikki lukijat!

    Voitte kuvitella ilmeeni, kun luin tämän... Tämä postaus on ensimmäinen virallinen arvio.

    Huomaan, että olen ollut täysin kirjani maailmassa kirjoittaessani loppusanoja - ja jotain on unohtunut. Erich Richter on fiktiivinen, hän on ikään kuin minun alter egoni, hänen kauttaan pystyin luontevasti kohtaamaan Linan. Toki hänen kaltaisensa olisi hyvin voinut olla. Karel Kaspar ja kaikki häneen liittyvät tarinat ovat juttuja, joita kuulin taustatutkimusmatkallani Prahassa. Virallinen totuus ei ole ilmeisesti koskaan selvinnyt, mutta jokaisen tarinan lopputulema on Kasparin kannalta yhtäläinen. Yritän olla spoilaamatta tässä. :0)

    Kuten voitte kuvitella, Lina on ollut äärimmäisen herkullinen kirjoitettava. Paljon jäi kirjoittamatta - toivon, että joku tarttuisi hänen vaiheisiinsa Suomessa. Lina oli yhtä aikaa sekä edellä aikaansa että oman aikansa asenteiden vanki ja niiden syleilijä. Hän olisi halunnut olla poliittisesti aktiivinen, mutta naiset eivät saaneet kuulua. Hän teki puhujamatkoja miehensä kuoleman jälkeen, mutta lopulta Himmler vaiensi hänet.

    Kansallissosialistisessa Saksassa naisilla oli valtaa ainoastaan lapsiin ja kotiin. Hitler antoi Lidice-käskyn välittömästi Heydrichin hautajaisten jälkeen. Lina ei ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään. Hän ei katunut mitään, eikä pyytänyt anteeksi keneltäkään, päinvastoin, hän kaipasi Prahan-aikojaan kuolinvuoteelleen saakka.

    Frau on historiallinen romaani, joka sisältää sivukirjastollisen verran faktaa ja toki saman verran myös omaa tulkintaani. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia ajatuksia Rouva lukijoissa herättää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Terhi!

      Toivottasti sain ilahdutettua sinua!<3 Kiitos upeasta kirjasta<3

      OK, minä korjaan sen sitten. Ymmärrän, että tähän piti saada henkilö keskustelemaan Linan kanssa. Älä vain spoilaa, sitä tuota juuri varjelin kuin kuningattaren jalokiviä:)

      Just Katjalle yllä vastasin, että on hyvä, kun osaa tyylikkäästi kirjoittaa kirjan alle 300 sivua, mutta tätä nyt niin tyylin kuin aiheenkin puolesta olisin lukenut toisen mokoman lisää. Selvästi edellä aikaansa, Lina. Olen nyt istunut kuuntelemassa häntä lyhyellä saksallani, jota tosin pidän yllä, sillä kuinka ollakaan Wienissä oli Ephrussin suku (Jänis jolla on meripihkanväriset silmät), jolta natsit veivät omaisuuden eli käyn heidän jalanjäljissään sekä Klimtin teoksia ihailemassa. Nyt sitten törmäsin siihenkin, että suosikkinäyttelijäni Helen Mirren on esittänyt Maria Altmannia, jolle meni maalaus The Lady in Gold, joten...

      Ymmärsin, että käsky tuli Hitleriltä, mutta Linahan sitä halusi varmaan enemmän kuin mitään muuta. Hän vaikuttaa naiselta, joka ei olisi pyytänyt ikinä anteeksi. Vain Speer katui ja silloin muut nauroivat. Lina kutsuu Prahan aikoja haastattelussakin 'wunderbar'. Sitä ne eivät olleet heille, jotka ei-arjalaisina pariskunta-Heydrichiin törmäsivät. (Ajoimme viime syksynä Tšekin kautta Itävaltaan ja vuoden päästä taas. Katselen ja koen Tžekkiä nyt vähän eri tavalla..)

      Kerroin mennä viikolla Martti Backmanille, että esim. Harriet ja Olof täyttää minulle kunnollisen historiallisen romaanin merkit täydesti otettavina. Eri asia on jos joku kirjoittaa vaikka romaanin Nikolai II.sta ja yllättäen perheessä onkin ylimääräinen lapsi, jota siellä ei ole ollut. Se on jo ratkaiseva määrä liikaa fiktiota. Faktio olkoon ilonamme ja olen nyt ollut Linan jäljillä ja saat tästä historiallisesta romaanista minulta kympin!<3

      Ach, lukijat ihastuvat kirjaasi!

      kiittäen♥

      Poista
  6. Danke schön! :)

    Mitä vanhemmaksi tulen, sitä lyhyemmäksi muuttuu lauseeni ja ilmaisuni. Olin kyllä aluksi aika kauhuissani, että neljän vuoden työ näyttää tältä: 232 sivua!

    Linan elämä kaikkine käänteineen näyttäytyy juuri sellaisena kuin olen sen lähdekirjoista tulkinnut; kaikki on todella ollut. Viimekesäinen tutkimusmatka Pohjois-Saksaan Fehmarnin saarelle oli kirjoittamiseni kannalta täysin käänteentekevä. Näin omin silmin Linan sielunmaiseman.

    Oma lempilukuni kirjassa on kohtaus, jossa Erich keskustelee Linan miesten kanssa. Joka ainoa heistä on autenttinen, yhdestä on vain enemmän tietoa kuin toisesta. Tässäkin olisi mahdollisuus juonipaljastuksiin, mutta vaikenen.

    Puhun Rouvasta ensi torstaina Ylen Aamun kirjan lähetyksessä. Tapaamisiin messuilla ja muissa tapahtumissa! Inspiroivaa kirjakevättä kaikille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Danke gleichfalls!

      Tarina säilytti näin tiheytensä. Vaikka olisin halunnut lukea tätä lisää, niin tiheys ja tyyli olisivat kärsineet. Nyt lukija on kuin hyvin intiimissä tilassa keskustelemassa Linan kanssa ja sitten toisaalta se muu eli Praha. Tarinasta henkii, että olet ollut Linan maisemissa. Mehän olemme vain ajaneet Fehmarnin läpi monasti kun olemme saapuneet Puttgardeniin, mutta nykyään menemme paatilla suoraan Saksaan. Tosin voisimme tehdä pienen kiepautuksen, sillä siinä on liki yksi tuttu hotelli:)

      Pidin kaikista Linan Ja Erichin keskusteluista. Ja siitä, miten Erich osasi sekä antaa löysiä että kiristää. Lina oli vahva vielä lopussaankin, joten hänen kanssaan oli osattava.

      Kirjan 'pääjuoni' on minusta hienosti koostettu, eikä takuulla kenellekään ennalta-arvattava.

      Upea kansi, joka lähtee vuoden lopussa Vuonden Kaunein Kansi -kisaan.

      Toivottavasti mahdollsiman monet huomaavat. Meillä on laitettu jo tallennus, mutta mietin, että pitäisikö varmuudeksi herätä kerrankin aikaisin, sillä ehkä kerrot jotain lisää Frau Heydrichista...

      Lokauussa olen taas koko viikonlopun kirjamessuilla. Kiitos samoin sinulle ja kiitos psta!<3


      Poista
  7. Kiitos Leena tästä postauksesta. Ja hienoa oli lukea myös Terhi Rannelan kommentit. Olen huomisaamuna lähdössä Jyväskylään kirjamessuille nuorimman tyttäreni kanssa. Ja sunnuntaina messuilla sitten kuuntelemaan Terhi Rannelaa. Kirja todella kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, ole hyvä. Eikö vain, aina kirjailijoiden esiintulot ovat toivottuja. Mukavaa reissua tännepäin ja kiinnostavaa kirjamessuilua. Suosittelen!<3

      Poista
  8. Ole ens viikolla menossa kuuntelemaan Rannelaa. On tietty lähtökohta tämän teoksen lukemiseen, joten en nyt vielä lukenut tekstiäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Roman Schatzin haastatteleman olisi kyllä ollut kiva kuulla...,mutta sitten on tuo aamutv...

      Kiinnostavaa kuulla, mitä olet mieltä. Minulle tämä on niin napakymppi ja monikohtaisesti.

      Poista
  9. Tekstisi osuu jonnekin syvälle nyt. Pitäisikö tämäkin kirja mahduttaa lukulistalle... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, Frau on kaikkineen 232 sivua vain. Minä en sinuna jättäisi tätä lukematta eli vinks!, vinks!<3

      Poista
    2. Leena, vinkki vastaanotettu, kiitos <3 <3

      Ihanaa uutta viikkoa! :)

      Poista
    3. Kaisa Reetta, ole hyvä<3 <3

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Tämän kirjan lukemista odotan kuin kuuta nousevaa. <3

    Oletko Leena lukenut Terhin edellisen aikuisten romaanin, Punaisten kyynelten talon? Sekin oli valtavan hieno ja ravisuttava lukukokemus, mutta tämän Fraun kohdalla ounastelen, että vaikutus on potenssiin sata.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ja sieltä se nousee kuin oranssi täysikuu...<3

      En ole lukenut. On aiheita, joita vältän: Luulin, että mitä enemmän luen, sitä enemmän kestän: Se menikin toisin päin. En voi lukea nyt edes Butcher's crssingia kiitos 5000 biisonin murhan.

      Frau on eniten minua, koska Kolmas valtakunta on yksi historiallisen kiinnostukseni kohteista ja sitten tietysti tuo saksan harrastus etc.

      Sinulla on huikea kirja odottamassa <3

      Poista
  11. Luin juuri Fraun viimeiset sivut. Todella, todella upea romaani. Makustelen tätä nyt yön yli mielessäni ja koitan huomenna blogata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, tämä on vielä minulla vuoden paras tai toka paras, mutta meni ohi Lopotin. R. lukee tätä nyt.Jouduin aikamoiseen lukujumiin, sillä olen lukenut monta muuta kirjaa tämän jälkeen, mutta sain blogattua tähän mennessä vain Kuolema keväällä. Parhaat kirjat tuntuvat kauan.

      Poista
  12. Tämä on viimeisillä sivuillaan, enkä haluaisi tämän loppuvan. Rannela on kypsynyt täyteen kukkaan. Rakastin hänen Läpi yön -päiväkirjaromaaniaan ja vaikka se oli nuortenkirja, aavistelin jo jotain. Punaisten kyynelten talo on aiheeltaan hurja, ja vaikuttava, mutta tämä Frau on joka kohdastaan täydellinen. Kerronta on eleettömän tarkkaa ja kylmäävää. Lidice-kohtaus vei jalat alta. Ennustan F-ehdokkuutta minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, mieheni sai Fraun lopppuun illalla ja hänkin totesi, että olisi halunnut lukea vielä lisää. Myös minä, joka usein fanitan tiivistä kerrontaa, olisin nyt mieluusti jatkanut. Aihe ja se miten Rannela tarinaa vie...

      En uskaltanut lukea Puniasten kyynelten taloa. Suojelin itseäni, sillä takan on muutama tosi hyytävä kirja, kuten loistava Elävältä haudatut, kertomus Afganistanin naisista sekä vaikka Sade lankeaa, kertomus Darfurin sodasta etc. Ne eivät hevin unohdu.

      Kiva kuulla, että Frau on sinunkin juttusi, sillä se on nyt minulla tähän astisista luetuista paras tänä vuonna.

      Täydellinen ja kuten hyvin sanot 'eleettömän tarkka ja kylmäävä'. Nyt sanaa Lidice sai jo ihokarvani pystyyn...Vähintäin F-ehdokkuus!

      Poista
    2. Luin ja kirjoitin: http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2016/04/terhi-rannela-frau.html
      Olen liekeissä tästä kirjasta!

      Poista
    3. Elina, kävin juuri lukemassa: Hieno teksti. Kirjasta niin samaa mieltä. Minäkin tulessa!

      Poista
  13. "Aus Befehl des Führers wird die Gemeinde Liditz von Frauen und Kindern evakuert, die Männer von 16 fahren ab auf der Stelle erschossen und zum Schluss die Gemeinde abgebrannt."
    Tuossa tekstissä ei ole järkeä. Toivottavasti se oli vain väärin kopioitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, miksi et esiinny nimelläsi?

      Teksti on suoraan kirjasta sivulta 171 ja minä kyllä sen ymmärsin, vaikka olen kirjoittanut vain lyhyen saksan. Luin sen kuin näppisvirheen eli ei yksi kirjain tee tekstiä käsittämättömäksi. Se oli kopioitu oikein. Nyt se yksi kirjain on korjattu eli f vaihtui J:ksi. Ole hyvä.

      Poista
  14. Anonyymi on oikeassa. Valitettavasti romaaniin on livahtanut typo, jonka korjaus ei ehtinyt toiseen painokseen, mutta toivottavasti kolmas tulee, jolloin korjaus ehtii sivuille saakka. Tällaista tämä kirjoittaminen on - vaikka useat silmäparit käyvät tekstiä läpi todella tiheän kamman kanssa monta monituista kertaa, aina jotain jää. Kiitos tarkoista silmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terhi, elämä on. Minulle tulee usein näppisvirheitä.

      Kiitos ja kiitos psta<3

      Poista
  15. Ajattelin aikoinani, ettei tämä teos ehkä päädy käsiini, mutta toisin kävi. Eilen luin kirjan loppuun ja täytyy kompata edellisiä kommentteja: Todella hienoa tekstiä, joka veti puoleensa vääjäämättä. Lisähelmenä sain lukea täältä vielä Terhi Rannelankin kommentit =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tämä kirja on kova juttu. Minua aina jaksaa yllättää, miten katumattomia natsinaiset olivat. Luin kaiken, mitä Linasta löysin! Linan haastattelu on myös hyvin kiinnostava.

      Poista