sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Heidi Köngäs: Dora, Dora


Muistan hyvin alun kiihkon, miten heidän  välisensä yhteys alkoi. Ensimmäiset yhdeksän kuukautta olivat yhtä nousutahtia, silkkaa wagnerilaista alkusoittoa. Speer piirsi ja suunnitteli kuin kuumeessa, ja Hitler kävi samoin poltteen vetämänä katsomassa suunnitelmia ja useimmiten öisin. Varsin usein Hitlerin adjutantti soitti yhdentoista aikoihin illalla ja kysyi, oliko mitään uutta näytettävää. Lähes aina oli jotain, ja Speer alkoi loistaa. Se näkyi hänestä. Kun Hitler lähti kävelemään sisäpihaa myöten suoraan toimistollemme Pariser Plazille, minä kokosin tavarani ja lähdin. Se oli poistumismerkki myös muille suunnittelijoille. Mitään ei sanottu ääneen, mutta tuli ymmärtää, että he halusivat olla kahden.

Heidi Köngäksen Dora, Dora (Otava 2012) on kuvaus Hitlerin varusteluministerin Albert Speerin matkasta  vuodenvaihteessa 1943-1944 Suomen Lappiin. Virallisesti hän oli seurueineen tutustumassa Petsamon nikkelikaivosten tuontantoon ja kävi samalla myös Wehrmachtin pohjoisimmassa tukikohdassa Kalastajasaarennossa. Köngäksen kirjassa matkasta tulee Speerille kuitenkin pakomatkaa muistuttava tilanne, sillä hän oli ollut erityisen läheinen Führerin kanssa. Heitä yhdisti rakkaus arkkitehtuuriin, mutta myös sanaton yhteisymmärrys siinä missä pimeän kielletyt sanatkin. Nyt kaikki tuo oli vaakalaudalla ja uhattuna. 

Hitler oli minun kivijalkani ja on yhä vielä. Tekisin mitä tahansa, että voisimme taas puhua toisillemme niillä keskinäisillä rivonkauniilla sanoilla. Niillä rujoilla, pimeillä ja kovilla sanoilla, joiden karheus oli lähes hellyyttä.

Revontulten Lapissa, pohjoisen pakkasissa ja tähdissä, Speerille kuitenkin valkenee paljon niin hänestä itsestään, kuin Hitleristä ja Saksan tilanteesta.  Mitään hän ei sano, ei paljasta ja kaikkialle häntä seuraava sihteeri Annemarie voi vain aavistella, mitä Speerin mielessä liikkuu samanaikaisesti kuin hänen omat unelmansa alkavat rikkoutua. Aina täydellinen, aina täsmällinen Annemarie, joka oli kovan lapsuuden kokeneena päättänyt päästä pitkälle ja oli sen tehnytkin. Nopeammin kuin kukaan hän tajusi olla kaipaamatta juutalaisia kadonneita ystäviään. Vaisto sanoi, että hiljaisuus ja vaikeneminen ovat ajan hyveet. Hän uskoi peitesanoihin ’evakuointi’, ’poistaminen’ ja ’siirtäminen’ niin kauan kuin pystyi, ja kun ei enää pystynyt, vakuutti itselleen, että ’minähän olen vain konekirjoittaja.’

Albert Speer oli yläluokkainen arkkitehti ja taiteilija, jota Hitler ihaili. Speerin oli määrä toteuttaa kaikki Hitlerin suuruudenhullut rakennussuunnitelmat, joiden valossa maailman muut kaupungit olisivat vain kalpea varjo. Stalingradin tappion jälkeen Speer ei jaksa keskittyä enää muuhun kuin pitkänkantomatkan V-2 –raketteihin, joilla oli tarkoitus nujertaa Britannia. Mittelbau-Dora eli Dora oli vankileiri, jolta toimitettiin työvoimaa V-2 -rakettihankkeen tuotannolle.

Upeasti Köngäs paljastaa, miten Speer mustuu, kuin kuolee sisäisesti Lapissa, jonne hän lopulta haluaisi jäädä. Romaanissa ollaan niin Speerin, Annemarien, suomalaisen tulkin Eero Kallinkarin kuin taikuri Himmelblaun mielten liikkeissä. Henkilöt tarkkailevat toisiaan ja itseään. Äärimmäiset pohjoiset olosuhteet ovat kuin bensaa tuleen ja näennäinen harmonia arvoasemaetiketteineen kääntyy tragediaksi. Yllättäen Himmelblaun ajatukset tuovat tarinaan  suorastaan farssia, jossa muiden yritys säilyttää henkinen ja ulkoinen ryhtinsä peilautuu kontrastina. Kaikki terävöityy. Siinä missä taikuri kyynelehtii ilosta saadessaan arktisissa oloissa kunnollista Apfelstrudelia, kolme muuta liikkuvat kuilun reunalla...

Nyt voisi vähän jossitella. Jos olisin lukenut Dora, Doran sen ilmestymisvuonna, veikkaanpa, että Köngäs olisi ollut kuumassa ryhmässäni 2012. Se olisi jopa voinut olla vuoden paras kotimaiseni, sillä olenhan hyvin kallellani historiaan. 2012 oli minulle käännöskirjallisuuden unohtumaton kultainen vuosi, mutta nyt kolme Heidi Köngästä lukeneena näen Dora, Doran osana kotimaisen, ehkä jopa maailmankirjallisuuden parhaita tarinoita. Köngäksen monista vahvuuksista yksi on aistillisuuden taju, mistä vahvin näyttö minusta oli Vieras mies, mutta kyllä sitä saadaan Dorassakin. Paras Köngäksen kirjoista on minulle Dora, Dora, jossa ...Onneksi kirjojen ilmestymisvuosi ei ole niiden parasta ennen päivämäärä, joten nyt ojennan Dora, Doran Vapaaherralle luettavaksi hetkellä jolloin Speer:

Olen pimeä kaivoskäytävä...En näe eteen enkä taakse. Tunnustelen tietä pimeässä, käytävä kapenee suipoksi ja tunnelin terävä pinta repiii kädet ja jalat verille. Dora, Dora, minun nimeni.

Ja Annemarie:

Joku on siirtänyt meren paikkaa minussa, eikä se ole lasku- eikä nousuvesi.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja/Lumiomena  Sara/P.S. Rakastan kirjoja  Annika/ Rakkaudesta kirjoihin  Arja/Kulttuuri kukoistaa  Elina/Luettua elämää  Lurun luvut  Kirja vieköön!  Mai/Kirjasähkökäyrä

40 kommenttia:

  1. Dora, Dora teki lähtemättömän vaikutuksen, kun sen luin. Oli ensimmäinen Köngäksen teos, jonka luin, ja kirjailijan nimi jäi mieleen!

    VastaaPoista
  2. Dora, Dora on minullekin paras Köngäksen kirja. Siinä on kaikki hyvän romaanin ainekset: hahmot, juoni, maisema, herkkyys, aistillisuus, vimmakin. Vieras mies oli johdatus Köngäkseen ja hieno olikin, Herttaan sen sijaan hieman petyin. Mutta tämä: oi, kyllä!

    Ihanaa, että luit tämän. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, on tämä paras. Kaikki tuo ja sitten se, että tässä on tyylillä (lue: uskottavasti) kuvattu faktaa fikton kautta ja näin se menee minuunkin. Vieras mies oli upea ja jotenkin...ihastuttavasti rohkea. Siinä ei ollut mitään tavanomaista. Silti se oli esileikki Dora, Doraan. Herttaa en taida lukea ja Luvattu oli minusta taas jotenkin kuin moneen kertaan luettu eli tarina oli himolukijalle liian tuttu.

      Joskus sattuma tulee väliin ja tuo onnen käteen <3

      Poista
  3. Miten mielenkiintoiselta kuulostava kirja Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on. Huomasithan, että Albert Speerin nimen kohdalla on linkki hänen haastatteluunsa ja elämäänsä. Häntä ei hirtetty, sai 20 vuotta, sillä oli ainoa, joka pyysi anteeksi.

      Poista
  4. Kerrankin olen lukenut jonkun kirjan ennen sua. Tykkäsin tästä silloin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, no jopas jotakin:) Jaamme tykkäämisen!

      Poista
  5. No, nyt tuli sitten sellainen kotimainen, jonka haluan lukea. Kiitos tästä vinkistä, suuntaan taas kerran kirjaston lainalistalleni =)

    Ihanaa ystävänpäivän iltaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiva kuulla. Ole hyvä. Minullakin on kirjastolista...kaiken muun päälle:)

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
    2. Aika monenlaista listaa pitää olla: mitä haluaa lukea, mitkä saa lainattua kirjastosta tai työpaikan henkilökuntakirjastosta ja sitten on vielä se ostoslista =)

      Poista
    3. Birgitta, mun koko elämä on yksi lista! Olen listaaja ja silloin listoja on monta. Puutarha-, matka-, kirja-, uudet reseptit-, remontti- etc. listat. Ostoslistaa tässä olekin just laatimassa ja yritän kovasti keksiä, mitä söisimme vaikka keskiviikkona...

      Mukavaa alkanutta viikkoa!<3

      Poista
  6. Voi, minulle tuli ihan kyyneleet silmiin tätä lukiessa... Löytyy omastakin hyllystä. Tämä on niitä kirjoja, joihin voi palata myöhemmin uudelleen. Edelleen muistissa se valtaisa tunnelataus, himojen koko kirjo... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tämä vaati kyllä vähän kyynelehtimistä...Himojen kirjo, on aika hyvin sanottu<3

      Poista
  7. Olen lukenut tämän vähän ilmestymisen jälkeen. Hyvä kirja, mielestä Köngäksen paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, minullekin Köngäksen paras. 2012 julkaistiin niin paljon uskomatonta käännöskirjallisuutta, että tämä jäi minulta huomaamatta.

      Poista
  8. Sama täällä: paras lukemani Köngäs, teki suuren vaikutuksen. Historiafaktat, tunteet, aistillisuus, ihmiset - kaikki kohdillaan. Vierast miestä en tosin ole edes lukenut, mutta Hertta on vaimea tähän verrattuna, tosin sen alun rakastumiskuvaus on hieno! Eikä huono kirja muutenkaan, mutta kun vertaa tähän, tulee vähän epäreilu kilpailuasetelma. Hienoa että luit ja postasit tästä! Tämä kirja ei vanhene, osa meidän taustaamme ja historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, samaa mieltä. Kaikki just kohdillaan. En aio lukea Herttaa, mulla on siitä jotkut vibrat...Vieras mies on rotuteos ja hot, hot...Ei tämä voi vanheta, kun Annika=nuorisomme, omistaa tämän, kyynelehtii tästä ja aikoo lukea uudelleen! Siis mikä kirja: Rajaton ilo<3

      Poista
  9. Kävin kirjastossa. Eläköön työälykänny, sillä lunttasin kirjavinkit blogistasi. Katsotaan, että milloin ehdin lukea. Viimeistään ainakin hiihtolomaviikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, no onhan siitä härpäkkeestä, jollaista en itse omista, sitten jotain kirjallista hyötyäkin:) Tämä ton tosi hyvä ja varmasti pidät. Koko viikko aikaa...

      Poista
  10. Paras Köngäs minullekin! Kerrassaan taidokas, hieno ja kyllä varmasti maailmanluokan teos.

    Herttakin oli hyvä historian ystävälle, muttei tämän veroinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, samoin! Täysin samaa mieltä.

      En nyt millään löydä sytykettä Hertalle...

      Toivon, että olet lukenut Heidin Vieras mies. Ei mitään ihan tavalllista ja hienovireisyyden aistillisuuden kuvaus on siinä huipussaan.

      Poista
  11. Aah, miten upea teksti, Leena!! <3 <3

    Olen lukenut Herttaa lukuun ottamatta kaikki Köngäksen teokset, ja hän on ehdottomasti yksi sielukirjailijoistani. Dora, Doraa rakastan, tämä on jotenkin niin hieno, pakahduttava romaani, ettei ole sanoja. Ihanaa (!), että luit tämän - ja olisin ollut todella hämmästynyt, ellet olisi kirjasta vaikuttunut. Olisin voinut vaikka vannoa, että tämä on just sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos <3

      Täysin samaa mieltä. Ihmettelen, että kukaan ei alkanut minulle blogikollegoista tätä tyrkyttää, kun tämähän on kuuminta kiinnostusaluettani. Olisitpa oikein sanonut minulle suorat sanat, että 'Leena, nyt Dora, Dora!' Olet oikeassa, kirja on just kohti eli osui ja upposi!<3

      Poista
  12. Olen ostanut tämän itselleni, mutta aina jokin kirja menee tämän edelle, Kotiinpaluu ja nyt Lopotti. Hertankin luin ja haltioiduin siitä tunteiden palosta, mikä kirjan sivuilta nousi. No hyvää kannattaa odottaa :)
    Hyvää ystävänpäivää Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no olihan minullakin Linnuntie, sitten Kotiinpaluu ja Lopotti, kaikki niin hyviä, että lähdin kirjastoon etsimään kevennystä, dekkaria tms. ja siellä olikin otettu tämä hyllystä oikein framille ja siinä minä polo taas otin lisää kuumaa luettavaa. Jokin sanoi, että 'Lena, tämä Köngäs ja nyt!'

      Kiitos samoin sinulle Mai<3

      Poista
  13. Luin kirjan heti ilmestymisen jälkeen ja olen kehunut monelle Dora, Doraa. Hienoa kerrontaa ja kuten totesit, niin uskottavasti kuvattua faktaa fiktion kautta. Kirja piti otteessaan loppuun saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, saatoit kehua minullekin, mutta olen välillä niin kiinni tiiliskivissä, että en kuule, en näe. Vuosi 2012 oli käännöskirjallisuuden kultaa, joten olen maailmankirjallisuuden viemä. Silloin ilmestyivät monet ikimuistoiset tarinat...,mutta Dora, Dora olisi saanut kyllä mahtua mukaan.

      Poista
  14. Ostin tämän joskus viime vuonna, mutta en ole vielä lukenut. Monet mainitsivat Hertasta kirjoittaessaan, että Dora Dora oli heidän mielestään parempi. No, minä olin kyllä tulessa Hertankin kanssa, joten mitenköhän kävisikään tätä lukiessa. Joskus se vielä selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiva kuula. No, minulla ei ole nyt uutuutta eli Herttaa tässä vertailuna, joten olen siitä vapaa.Enemmänkin Köngäksen Vieras mies oli mielessäni, mutta Dora on aiheeltaan laajempi ja just sitä, mistä olen aina ollut kiinnostunut eli tuo historiallinen aika.

      Vinkkaa sitten, jos muutut kasaksi tuhkaa tämän lettuasi:)

      Poista
    2. Sama juttu kuin Ompulla, että mitenhän tämä sininen kirja kaiken sen palon jälkeen... Mutta uskaltaako sanoa, että harkitsehan vielä kerran Hertan kanssa. Minusta siinä on kaltaistasi intohimoa!

      Poista
    3. Bleue, tässä sitä paloa onkin, mutta Köngäksen tyyliin: Kätketty aistillisuus on usein kuuminta ja onhan tässä tämä kiinnostava historian vaihe. Jos olet lukenut Köngäksen Vieras mies, tiedät, mistä aistillisuudesta puhun...

      Olen nyt niin ylibuukattu ja pitäisi saada vähän muuutakin elämää kuin blogi. Hertan saan kirjastosta sitten kun pöhinä on laskenut. Tavallaan Dorakin oli nyt nautinnollisempaa lukea kun sain sen lukea rauhassa. Mietin sitä sitten joskus ja usein sattumakin sanelee näitä kirjavalintoja, sillä Dorakin tuli luokseni siksi, että kirstatäti oli sen laittanut framille, nostin käteen, luin vähän ja siinä se oli, kirja minulle!

      Nyt on niin kaunis ilma että lenkille!

      Poista
  15. Hertta oli minun ensimmäinen Köngäkseni ja sen jälkeen nappasin Dora Dorankin hyllyyni. Vahvalta kirjalta vaikuttaa, joten.... Huhhuh, voi kunpa vuorokaudessa olisi puolet enemmän tunteja!

    VastaaPoista
  16. Leena, minulla olikin tunne, että nyt on menossa jotain samaa, mutta yllätyin, kun löysin sinulta tuoreen, hienon Dora-postauksen. Olen juuri lopettelemassa ja tykkään kovasti. Speer oli melkoinen selviytyjä: katui elegantisti Nurnbergin (en saa oikeaa merkkiä tuohon)toisten natsijohtajien hämmästykseksi, sai 20v, istui sen kokonaan ja kuoli vasta 1981. Tänäkään päivänä ei tiedetä, katuiko oikeasti. Kyllä Köngäs on taustatyönsä tehnyt kiitettävästi faktojen osalta. Toisen päänuppiin meneminen ajatuksia antamaan on vaikea laji sekin silloin, kun kyseessä on todellinen historiallinen henkilö. Olen iloinen, että luimme samaan aikaan.

    Hertalle kannattaa antaa aikansa, kun joskus siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, telepatiaa! Et olisi niin kovasti yllättynyt jos olisit muistanut miten pidin Köngäksen kirjasta Vieras mies, mutta tämä menee silti sen ohi. Pakko myöntää, että katsoin kaiken, mitä netistä löysin Speeristä, kuuntelin hänen haastattelunsa, häntä haastatelleiden toimittajien ahastattelut etc. Hän oli ainoa joka katui ja silloin muut naitsit etenkin muistaakseni Göring alkoi nauraa ääneen. Speer oli koulutukseltaan ja perhetaustaltaan paljon ohi Hitlerin ja muiden natsijohtajien, arkkitehtisukua ja muutakin yläluokkaisuutta tukevaa. Hän oli myös ns. komea mies. Miten aidosti hän katui, emme saa ikinä tietää, mutta järkytyin miten hän osasi puhua kun oli vapautunut. Jotenkin hirväen kultivoitunut, ei mikään räyhähenki, mutta totuus on, että hän oli yhden aatteen mies ja se oli arkkitehtuuri ja siinä hän ei katsonut miten olivat orjatyöläisten asiat ja onneksi Köngäs ei sitä kaunistellut.

      Ihan mahdollista, mutta et ikinä tiedä, mitä luen nyt: Jääkiekosta! Likka voi lähteä Porista ja jääkieksota, mutta jääkiekko ei lähde likasta. 24.3. ilemstyy Lipsonin Detroit, laita itsesi heti kirjaston varauslistalle. Kirja ei tietenkään ole vain jääkiekkoa!

      Kiva yhteisluku <3

      Poista
  17. Laitoin heti varaukseen ja olen sijaluvulla 25! Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Reijo! Kyllä lukijat tietävät, että kiinnostavaa on tulossa:)

      Ole hyvä<3

      Poista