Jos joku äsken luuli nähneensä blogissani Tommi Kinnusen Lopotin arvion, se oli vain unta!
Uni tulee todeksi lauantaina 13. helmikuuta! Vähän kuin ystävänpäivälahjaksi♥ Silloin ei tavalliseen tapaan juhlitakaan 14.2. ystävänpäivää, eikä vietetä blogini 7. vuotissynttäriä, vaan annamme tilan Lopotille. Synttärit kera arvonnan myöhemmin keväällä, kun saadaan uusia puutarhakirjoja mukaan arvontaan.
Ilmassa on kevättä. Olen ostanut jo viisi pussia silkkinikon siemeniä eli näillä kadotan myös nurmikkoa. Kukkivat viime vuonna vielä lokakuulla, kun palasimme reissusta:
Ostin myös ensimmäiset Bridal Crown -narsissit, jotka ovat vielä ihan nupuilla, mutta näitä nuo ihanuudet ovat:
Kevättä...
Mukavaa uutta viikkoa!
Love
Leena Lumi
mustarastaan kuva lehtikuvaaja Pekka Mäkinen
Moi,
VastaaPoistaNoita unikoita täytyy hommata nurmikon hävittämiseksi. Kuka ihmeessa on keksinyt, että täytyy olla nurmikkoa äärettömästi? Kesällä olisi paljon kivempi tehdä muutakin kuin ajella leikkurilla (ei päältä istuttava). Noita narsisseja minulle pitäisikin tulla keväällä omasta maasta viime kesänä laitetuista sipuleista.
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!!
Lämpöisin terveisin,
Hei!
PoistaMeillä kävi niin, että näimme näitä yhdellä pihalla viime kesänä. Ne vain kukkivat viikosta viikkoon. Sitten löysin jostain kaksi pussia ja istutin niitä uuden helmiorapihlajan ympärille etupihalle. Ne ehtivät alkaa kukkia. Kun palaismme reissusta lokakuun lopussa, ne kukkivat vielä! Tätä ei voi vastustaa.
Jossain kirjassa luki, että nurmikko on maailman yleiisn rikkaruoho. Aika hyvin sanottu. Pieni pelikenttä ja pallon heittelypaikka koiruuksille, se saa riittää. Juu, tosiaankin ne numrikon leikkuut. Olen jo niin pitkällä, että ei tarvitse etupihaa enää leikata. Siellä on nyt esikoita ziljoona, jouuruusua, akileijaa, lemmikkejä, lehtosinilatvaa, sormustinkukkaa, harmaamalvikkia, kesälumipisaraa, puna-ailakkeja...ja tietty noita Bridal Crown narsisseja. Nekin ovat juurtuneet, jotka olen heti roudan sulettua istuttanut maahan, siis noista ns. pääsiäiskukista.
Kiitos samoin!
Saaren pihamaa on sinisenään scilloja ja sitten nousevat tete-narsissit ja sitten voikukat. Myyrät eivät syö scilloja ja narsisseja onneksi. Minä inhoan niitä myyriä. Ne ei välitä ihmisistä yhtään, päiväkävelyllä vaan siinä keskellä pihaa. Minä teen niin kuin Arno Kasvi neuvoi, että kiviä reiän suulle ja maata päälle, kohta on nurmikko päällä.
VastaaPoistaMai, mihin minä unohdin scillat, kun niitä on miljoona ja ne vaan lisääntyvät. Suosittelen niitä aina kaikille! Minulla on sitten niitä myöhäisempia narsisseja, kuten Dallas, Tahiti ja Texas. Kaunein on Poeticus Actae, mutta vaikka olen sitä jakanut, se on alkanut vähetä...No, kuka vie mun lumikellot? Koitin sitäkin juttua, että ne lumikellot istutetaan isoon, laakeaan ruukkuun, uopetetaan maahan ja verkko päälle. Muutama vaivainen sieltä nousi. On muuten Leivon pariskunnna vinkki.
PoistaNiin mekin teimme kun vielä harrastimme nurmikkoa. Nyt on kukat vallanneet niin etupihan, että sain intoa ja rohkeutta jatkaa tätä villin pihan tekemistä.
<3
Ihana kukkahöperö siellä! Kevät tulee kohisten ja voin heittää mörökölli karhuntaljani huitsin nevadaan, ihanaa. <3
VastaaPoistaHaleja täältä. <3
Tiia, taas räystäät tippuu:) Minä en ole vielä valmis, mutta ilmeisesti alitajuntani on. Ei vaan, odotan nyt kyllä kevättä <3
PoistaHalit <3
Minäkin olen hamstrannut noita unikon siemeniä, ne ovat kuin keijun hentoja mekkoa, niin herkän kauniita! Scilla- ja posliinihyasinttimatot oli isomummulla kun hän vielä oli ilonamme ja asui tällä paikalla, rakentaminen ja maansiirrot veivät matot mennessään ja nyt vuosien myötä ne ovat palanneet ja olen pikkusipuleita ahkerasti maahan kätkenytkin samoin kuin pikkunarsisseja, voiko ihanempia narskuja ollakaan! Tulppuja en paljoa ole laittanut koska myyrät ne syövät vaikka kissat niitä aisoissa koittaa pitääkin! Meillä nurmikko on mutta isäntä varjelee tarkoin ajamasta sipulikukkieni päältä!
VastaaPoistaKivipellon Saila, olen aina harrastanut niitä isoja unikkoja, Papver Orientale, mutta nehän kukkivat vin parisenviikkoa. Toki edelleen niitä on, mutta tästä nyt sytyin, sillä väistämättähn nämä alkavat levitä.
PoistaScillaa kiitollisempaa leviäjää en teidä. Ja muscarit tulevat niiden jälkeen, näyttävät kivoilta yhdessä valkovuokkkojen kanssa. Minulla oli 25 vuotta ilman tulppaaneja juuri siksi, että myyrät söivät ne kerta kerran jälkeen, Sitten kokeilin valkoista White Touch-tulppaania ja sain jopa kuvattua. Sen jälkeen pinkkejä,nimeä en enää muista, kunnes tuli oranssien kerrottujen tulppaanien kevät ja ihastuin sataa. Mutta se oli vain yksi kevät. Seuraavan keväänä niitä tuli enää puolet...
R. ajoi yhtenä suvena alapuutarhasta kaikki esikot. Oli vähän Iso Keskustelu. Nyt haluan tuonkin takia numrkon pois, sillä minun täytyy laittaa aina suojaraudat, etteivät kukat, ne pienimmät joudu koneen alle. Hän kyll välittää puutarhasta, R.,mutta ei touhutessaan huomaa jotain esikkoja tai muita pineiä kukkia. Etupha on nyt vain mun hoidossa eli minä teen sen kukkaniityn!
Meillä on puutarha kolmessa tasossa ja likaa nurmikkoa: Haluan nyt villin puutarhan.
Mun täytyy nyt kysyä mikä on lopotti,olen vähän pimennossa...
VastaaPoistaJael, se on kirjalija Tommi Kinnusen uusin teos eli jatkoa Neljäntienristeykselle. En ollut nähnyt sen yhteydessä embargoa ja ehdin julkaista sen, mutta poistin. Nyt on tulossa sitten vähän erilainen ystävänpäivä blogiinikin...kirjan saa julkaista vasta 13.2.
Poista<3
Kyllä se Lopotti oli unta vain ja sitten aikanaan se uni muuttuu todeksi! Ihana ajatella kukkia nyt, minullakin on pihalle monenlaisia ideoita. Saa nähdä, mitkä toteutuvat ja mitkä jäävät haaveilun asteelle. Mukavaa se haaveilukin on!
VastaaPoista<3
Katja, kuin Sandemosella: Kadonnut on vain unta:) Minä aivan tursuan ideoita: Tämä onkin nyt kevät jota odotan, vaikka muuten olen enempi syyskesäläinen. Ja onhan hieno nähdä se uusi päärynäpuu kukassa. Haaveilu on tärkeää!
Poista<3
Lopottiin olen varausjonossa hyvissä asemissa ;) Unikoita en oikein ole saanut menestymään, liekö sitten vikana se että joutuvat muiden kukkien kanssa kovasti taistelemaan. Onneksi meillä ei ole yhtään nurmikkoa!
VastaaPoistaPirkko, olisin voinut siitä tajuta, kun tuttu kirjastotäti sanoi, että 'siihen on kovasti jonoa, mutta kirja ei ole tainnut vielä edes tulla.' Hyvä, että olet: Sikahyvä<3
PoistaNo, nämä kevyet unikot ovat minullekin aika uusi juttu. Laitoin viime suvena hyvin myöhään uuden helmiorapihlajan ympärille ja siinä ei ollut sitten kilpailua kai. Yrtiän tehdä niille sellaisia 'keitaita', ei kukkapenkkejä, jossa saavat hyvän alun ja sitten siitä voisivat alkaa levitä. Mieletömän pitkä kukinta-aika!
Juu, muistan te olette tehneet hienon ja lopullisen ratkaisun...Miellä se olisi liina haastavaa: 3000 neliötä ja kolme tasoa ja ainakin 10 viettävää rinnettä...
Hei Leena...
VastaaPoistaIhanan keväisiä kuvia!
Kevättä kohti mennään pikkuhiljaa
Hei Kikka...
PoistaKiitos<3 Meillä nyt vesi lotisee ja on hirvittävän liukasta.
Kevät...♥
Päättelen tästä että Lopotti on varsin vaikuttava teos? Blogillasi on hieno elämä takanaan, toivottavasti myös edessä! Kevättä odotellessa..
VastaaPoistaHelmi-Maaria, päättelit oikein:) Upetiaq vuosia takana 14.2. jot 7, mutta nyt on pako löytää aikaa myös muulle, kuten saksan opiskelulle ja tiedät kyllä miksi<3 Kauniita mustavalkoisia ei ole löynyt. Yritän päästä käymään keväällä Tampeereen Akateemisessa tai sitten jossain taideliikkeessä. Samalla voisi piipahtaa Ikeassakin.
PoistaVoikaa hyvin ja rakkaasti♥
Ilmassa tosiaan on kevättä. Aikaisemmin en osannut tätä vuodenaikaa arvostaa (ei sillä, että sitä olisin vihannutkaan), se vain aina lipui ohi. Mutta voi kuinka piristäviä ovatkaan viime päivien auringonpaiste ja pidemmät päivät olleet ja mikä sen ihanampaa kuin heräävä luonto! Mukavia kevätpäiviä! -Taru
VastaaPoistaTaru, on, on! Minä en ole kevätihminen, vaikka olen synytnyt toukokuun alussa. Syy on se, että pidän hämärtyvistä illoista. Tänä vuonna kuitenkin odotan kevättä erityisesti, sillä olen täynnä puutarhasuunnitelmia ja olemme nyt itse niitä kotona hoitamassa ja kastelemassa, uusia istutuksia. Kiitos samoin sinulle!<3
PoistaSilloin kun meillä oli viljelyspalsta laitoin sinne unikoita (ja tietysti narsissejakin). Unikot on kauniin herkkiä ja niiden heilunta tuulessa on niin hienon näköistä.
VastaaPoistaJoka kevät tulee sellainen huuma kasveihin ja siemeniin. Nyt kun palstaa ei enää ole, niin himo täytyy suunnata pieneen parvekkeeseen. Onneksi sinnekin mahtuu aika paljon kasvatettavaa, vaikka unikot eivät menestykään ;-)