Sormustinkukka - cottage gardenin kuningatar, sydänsuven valtiatar!

Kun ajattelen kuumaa sydänsuven korkeaa hetkeä, mieleni alkaa kukkia sormustinkukkia! Digitalis purpurea on erittäin myrkyllinen, mutta niin ovat monet muutkin kauniit kasvit, eikä näitä siis ole tarkoitus syödä. Luin kerran puutarhajuttua jostain taiteilijapihasta ja oli se unohtumaton tarina. Puutarhan vaalija sanoi, että sormustinkukka tietää itse, missä se on kaunein. Sitä ei määräillä, ei komennella, eikä hetken hurmassa siirrellä. Olen senkin virheen joskus tehnyt ja se oli sitten vain Bye, Bye Digitalis...Nyt olen oppinut.

Viime vuonna pohjoisrinteemme näytti tältä, kun olin ymmärtänyt olla puuttumatta sormustinkukkien vaelteluun. Aika kiva, eivätkä tässä tietenkään näy ne monet, joita kasvoi siellä sun täällä.

Meidän nurmikon kadottamisprojektimme alkoi etupihalta ja vuonna 2016 jutussa Luna esittelee: Nurmikosta kukkaniityksi ensimmäistä villikukkasuveamme. Vakuutan, että villikukkaniitty ei synny tuosta vain, vaan sitä on vähintäinkin kitkettävä, maata voi joutua köyhdyttämään ja toisia kukkia, joiden haluaa voivan hyvin, voi joutua kastelemaan, tosin viime mainittua on vähemmän, kunhan ensimmäiset hetket ovat ohi. Eikä siis missään tapauksessa lannoitetta! Olimme siinä onnnekkaita, että sekä valkoista että sinistä lehtosinilatvaa oli pilvin pimein. Oli yksi puutarhaesittely varhain keväällä ja ostin hädissäni valmiita taimia ja nyt ne ovat paljon enemmän kuin tuplaantuneet eli kannatti. Myös monenmoista akileijaa on omasta takaa kiitos lehdon. Myös samasta syystä kieloja, vuokkoja, esikoita...

Tämä kuvattu tänään aika tarkkaan samasta kohtaa kuin edellinen kuva, hiukka vasemmalle. Takana vanha syyshortensia, joka kukkii edelleen syksyisin upeasti. Sen röpelöisten oksien eteen olen istuttanut äidiltä saadun pensaan Amber Jubileen, joka vaihtaa lehtien väriä. Vaatii muuten sitten muhevuutta eli tätä joutuu etupihalla kastelemaan. Vielä kukkivat lehtosinilatvat ja eräät kellokukat, puna-ailakit ovat jo lopettaneet, mutta onkin sydänsuven valtiattaren, digitaliksen aika. Mikä mahtava kukka houkuttamaan pölyttäjiä!

Etenen epäkronologisesti, mutta kun luettelin noita kukkia, joita käytämme etupihalla nurmikon sijasta, ei voi unohtaa tuhatta valkoista ja sinistä scillaa! Lisää juttua täällä

Myönnän, että keskityn scillojen lisäämisen nykyisin kuin kapiainen: Otan sellaista aitareunusta, jonka asetan johonkin kohtaan, sellaiseen, jossa sen jälkeen scillat saavat kukkia 4-ever. Tavallista kukkamultaa ja sitten valkoista ja sinistä scillaa koloihin, multaa päälle ja istutuskastelu. Kehikko siksi, että vierailevat, rakkaat koiruudet eivät talloisi etc., mutta ei mitään kohopenkkiä enää seuraavana vuonna eikä aitoja: Scillat ovat sitten kevään villejä aloittajia kera esikkojen, joita olen jakanut varmaan kaikille ystävillekin, sillä niitä riittää. Ei muutenkaan mikään rikkaruoho vielä kasva, mutta ei tule kasvamaankaan eli ei tarvita mitään ruohonleikkuria etupihalle: Hus, hus, mene pois! Mikään ei ole yhtä kiitollinen leviäjä kuin scilla, joten satsaan helposti siihen erikoisuuksien sijasta. Scillassa miellyttää kaikki, jopa se, että se ei vaadi paljoakaan eli salattu mukavuudenhaluni saa jatkaa eloaan: Kukat vain kukkivat ja nainen lukee kirjaa...

Tunnelmissa♥

Etupihalta kohti nuorinta kartiovalkokuustamme ja siitä pudotus kallionauhusrinnettä kallion keltakurjenmiekkoihin ja kuunliljoihin. Huomatkaa kaikkensa antanut atsalea Northern Hi-Lights.

Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa

Minusta tuntuu, että tästä tulee sellainen 'neverending story' (Die Unendliche Geshichte), sillä kun klikkaan kuvan isoksi ja näen nuo helman pienet pilkut/kuviot, olen mennyttä naista.

digitalisterveisin
Leena Lumi

Vieläkin kuvaan sormustinkukkia, osa niistä oli vain myöhässsä.

Etenkin näitä valkoisia, mutta...

myös tällaista herkkää, softia lilaa.


Leena Lumin puutarhassa