Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa
Bengt Jangfeldt: Axel Munthe - tie Caprin huvilalle
Tara Westover: Opintiellä
Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen
Anne Delbée: Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä
Bo Carpelan: Axel
Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö
Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova koditon
Ray Connolly: Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977
Marilyn Monroe: Välähdyksiä, sirpaleita (Lue myös Marilyn Monroen monta elämää)
Ingrid&Joachim Wall: Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina
Tämä nopeasti ja tunteella -lista ei ole elämäni parhaat elämäkerrat. Onneksi, sillä sitäpä olisikin vaikea laatia, mutta tämä on lista, joiden kirjoja lukiessa olen jopa itkenyt ja en ole helposti itkupilli.
Maailmassa on muutama rikostarina, joista en vain pääse yli. Kaksi niistä on Suomesta ja kolmas nyt tämä Kimin tarina.
Kim Wallilla oli tapana kirjoittaa juttuja, joilla hän saattoi vaikuttaa asioihin, viedä niitä paremmiksi ja eteenpäin. Kun hän onnistui, hän näytti voitonmerkkiä. Haluan tehdä tuosta Kimin 'tunnarista' nyt viestikapulan, jolla emme fanittele omia menestyksiämme vaan teemme voitonmerkin Kim Wallin muistolle! Kimin vanhemmat ovat mielestäni tehneet oikein, kun ovat jättäneet murhaajan kuin sivuun, sillä Kim oli jotain, ei hänet tuhonnut henkilö. Tosin vanhemmillakin oli 'tarpeensa' ja se oli se, että mennessään oikeudenistuntoihin, he pakottivat heidän tyttärensä murhaajan katsomaan heitä silmiin. Kirjaa ei ole kirjoitettu sensaation takia, vaan Kimin säätiön kasvattamiseksi. Säätiön varoilla yhä useampi toimittaja voi tehdä työtään turvallisesti. Minusta kannatettava asia.
Elämäkerrat ovat muuttaneet käsitystäni monista ihmisistä. Ikinä en olisi uskonut, että Elvis olisi listallani, mutta lukekaa kirja niin tajuatte. Toki Nikolai II oli traaginen hahmo, mutta annoin nyt tilaa muille ja minusta ansiosta. Liz Tayloristakin tuli kirjan myötä eri, mutta ei tähän listalle mielestäni kuuluva. Toki nämä ovat makuasioita ja kukin tavallaan.
Elämäkertaterveisin
Leena Lumi
Elämäkerrat Leena Lumissa
Kiitos tästä listasta, Leena. Noista tulee varmasti luettua useampia. Elämäkerrat ovat ehkä siksi niin kiinnostavia ja antoisia, että henkilöstä on aina jokin ennakkokäsitys. Se voi muuttua rajustikin, ja mikäpä sen mukavampaa kuin ajatusten avartuminen! Elämäkerran myötä näistä henkilöistä tajuaa myös muutakin kuin ne yhden tai kaksi puolta, joita julkisuudessa näkyi.
VastaaPoista*voitonmerkki Kim Wallin muistolle*
Saila, ole hyvä. Juurikin näin, sillä ei ollut hajuakaan, miten kovaa oli vaikkapa Elviksen elämä. Marilynin tiesi ja pitäisihän tuohon vielä lisätä fiktiivinen Oatesin Blondikin...
PoistaHyvä Saila!!!
♥♥
Hieno elämänkertalista; elämänkerrat ovat kiehtovaa luettavaa. Kim Wallin tarina oli niin järkyttävä; viikonlopun lehdessäni pari viikkoa sitten oli lehden kirjeenvaihtajan artikkeli:hän oli käynyt haastattelemassa Wallin vanhempia ja ystäviä, se oli kyllä surullista luettavaa kun tiesi miten se loppui.
VastaaPoistaJael, ne ovat tosi kiinnostavia, mutta tietty vähän kirjoittajasta riippuen. Minä en toivu, en unohda, ja koska osaan kuvitella kaiken mahdollisen mitä siellä tapahtui, minkä tietää vain sadistinen murhaaja, muistan aina. Erittäin paljastavaa oli myös se, mitä se murhaaja oli katsonut vähän aikaa sitten koneeltaan...
Poista♥♥
Mä aina sanon, että en lue kovin paljon elämäkertoja, mutta tänä vuonna olen lukenut tosi monta ja vaikka kuinka monta on lukulistalla! Näistäkin olen lukenut (en tänä vuonna!) de Viganin, Munthen, Reich-Ranickin, Claudelin, Axelin ja Ahmatovan. Sekä kuvakollaasin Virginian ja Edithin. Osan sinun suosituksesta.:)
VastaaPoistaNyt äkkiseltään tuli mieleen kaksi aikaa sitten lukemaani hyvää elämäkertaa: Ingmar Bergmanin Laterna Magica ja Luis Bunuelin Viimeinen henkäykseni. Näköjään elokuvamiehet tuli mieleen.:)
<3
Sanna, sinähän olet lukenut paljon! Harvan kanssa voin vaihtaa mielipiteitä Reich-Ranickista, Claudelista, de Viganista tai Munthesta. Kiva kuulla, että olet poiminut minulta vinkkejä♥
PoistaOoh, nyt vetäisi varmaankin tuo Luis Bunuel ja kirjan nimikin on vaikuttava. Bergmanista luin hänen tyttärensä Linnin kirjasta ja myönnän kirjan hiukan tuoneen etäisyyttä Ingmarin ja minun väliini. Ilman elokuvia elämä olisi niin tylsää..., vaikka joskus elämässä tapahtuu oudompia kuin leffassa: Laitan sinulle privaa.
♥♥
Jossain ohjelmassa Luis Bunuelin aikuinen poika kertoi, että isä liioitteli juttuja kirjassaan. Tiedä häntä, mutta hyvä kirja. :D
PoistaSanna, niinhän taiteilijat:)
Poista♥
De Viganin kirja on todella upea. Muita en olekaan listaltasi lukenut, mutta tuo Marilyn Monroen kirja kiinnostaa kovasti. Siinä on eriomainen kansi, aivan kuten de Viganin kirjassakin. :)
VastaaPoistaMarika, niin on. Annoin sen johonkin arvontaan tms. ja en saanut rauhaa ennen kuin olin ostanut kirjan omaksi ja nyt se ei lähde minulta. Olen lukenut ainakin jo kahdesti. Marilyn lähti minulta ilmestymisvuonnaan joululahjaksi. Kansi de Viganilla on paljon kertova: Tuo tietty poissaolevuus etc.
Poista♥♥
Ah, taas muistin - aina saan täältä hyviä vinkkejä ja myös muistettavaa itselleni: Nicholsonin Woof-kirja ja tuo Tie Caprin huvilalle. Molemmat sellaisia, jotka olisivat varmasti ihan ns. minun kirjojani.
VastaaPoistaJa tietenkin Marilyn- ja Camille Claudel -kirjat!
♥
Katja, vuoroin vieraissa eli kiitos Suojeluksesta, joka taas sitten johti lukemaan...Ihan oikeesti: Minä luen vieläkin vanhoja dekkareita, joista olen unohtanut murhaajan. Tämä ei ole Kiurun ja Termiitin suvi. Tämä on ihan eri. Eikä Linnuntietäkään...
PoistaPidät takuulla Nicholsonin Woolfista ja toivon, että pidät myös Munthesta ja sehän tapahtuu pääosin Italiassa!
Marilyn ja Camille, siinäpä upeat naiset miesten kurimuksessa.
♥♥