Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.
Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...
Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.
Viulujen alakuloiset äänet
laulavat usvan noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, suomennos Marja-Leena Mikkola)
kuva P. Koivuranta
Ihanaa Leena, kun olet laittanut tähän juuri tämän Ahmatovan runon. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani Ahmatovan tuotannosta. Levollinen maisemakuva.
VastaaPoistaAnneli, ole hyvä ja kiitos♥ Jos pitäisi valita Ahmatovalta 10-15, tämä olisi minullakin mukana. Anneli Heliöhän on suomentanut KAIKKI Ahmatovan runot eli boigstani löytyy hänen suurtyönsä Anna Ahmatova Olen äänenne Kootut runot 1904-1966.
PoistaTämä maisemakuva on upea kuvalaina luvalla ystävältäni.
♥♥
Ihana♥ Kiitos Leena, kun laitoit juuri tuon runon luettavaksemme♥.
VastaaPoistaHannele, eikö♥ Ole hyvä ja kiitos♥
PoistaPietarissa nousimme veneestä Fontankan sillalla. Muistin Annaa.
VastaaPoistaPakuumuuttajatar, oijoi!!! Ja sitten varmaan ehkä vähän saattoi mieleen tulla Romanovitkin. Mammani on Valkjärveltä, mutta päässyt isänsä mukana asioille Nikolai II:n ja Ahmatovan Pietariin. Olisi pitänyt karjalanpiirakoidne sijasta kysellä näistä etenkin kun suvussa yksi oli taloudenhoitajana Pietarissa hyvin hienossa perheessä. Hän toi palatessaan Suomeen tapansa mukanaan eli putipuhtaat valkoiset käsineet vain saivat koskea ruokailuserviisiin. Ei ymmärtänyt äitikään kysellä: Elämä vei.
Poista♥
<3
VastaaPoistaTiia♥♥
PoistaSuvi, kiitos psta♥
VastaaPoista<3
VastaaPoistaSanna♥
Poista