Marcel Reich-Ranickin teos Eurooppalainen (Mein Leben, Otava 2001, suomennos Otto Lappalainen), on muistelmateos, joka ei jätä ketään kylmäksi. Minulle se on kirjastoni kirkkain timantti. Eurooppalainen on kirja, joka kertoo pelätystä saksalaisen kirjallisuuden paavista, joka on kävelevä kansalliskirjasto, nuoruudesta saakka kirjallisuudelle ja kirjallisuudesta elänyt erityisen älykäs ihminen.
Kuuluisan kriitikon muistelmia voi lukea muutoinkin kuin kirjallisuuden näkökulmasta, sillä kirja on myös juutalaisen ihmisen selviytymistarina natsiajan Puolassa ja Saksassa. Marcel Reich-Ranicki on sanonut, että hänen kotimaansa on ollut saksalainen kirjallisuus, jota hän kantoi mukanaan niin keskitysleireillä kuin piilotellessaan Puolassa oppimattoman Bolekin kotona käärien kaikki yöt korvikesavukkeita. Keskitysleirien kauhuilla kirjoittaja ei hae huomiota, vaan kirjoittaa niistä pikemmin lakonisen toteavasti ikään kuin: Se vain tapahtui. Rivien välistä herkkä lukija kyllä tavoittaa ankarana kriitikkona tunnetun miehen sydämen tunnot.
Kirja 'marssittaa' intohimoiselle lukijalle kuuluisan kirjailijan toisensa perään musiikkiakaan unohtamatta. Lista on niin pitkä, että nappaan tähän vain muutaman nimen: Johann Goethe, Lorin Maazel, Günter Grass, Franz Kafka, Thomas Mann, Leon Uris, Bertol Brecht, Rainer Maria Rilke…
Kiinnostavasta Thomas Mannista on erityisen paljon. On sekä Taikavuoresta, että Mannin kuuluisasta, onnettomasta perheestä sekä myös, miten vahvistuu Marcelin käsitys kenen joukoissa Mann seisoo: natsien vai juutalaisten. Mann oli täysin natsivastainen! Näin Reich-Ranicki:
"Jos minun on mainittava kaksi nimeä, joihin minun mielestäni kitetytyy 1900-luvun Saksa, vastaus on Adolf Hitler ja Thomas Mann. Nämä nimet symboloivat yhä saksalaisuuden kahta vaihtoehtoa. Saksalle olisi tuhoisat seuraukset, jos toinen vaihtoehto tukahduttaisi toisen - tai unohtuisi."
Sveitsissä natsivallan aikana asuneen Mannin julkisuudessa luetusta kirjeestä:
"Heillä" - siis kansallissosialisteilla - "on uskomaton julkeus yhdistää itsensä Saksaan! Mutta ehkä se hetki on lähellä, jolloin Saksan kansa ei halua yhdistää itseään heihin."
Kun puhutaan kirjallisesta henkilöstä, sitaatit kuuluvat asiaan voimakkaasti. Reich-Ranickin määritelmä rakkaudesta on mielenkiintoinen: ”Rakkaudeksi nimitetään sitä äärimmäistä tunnetta, joka johtaa mieltymyksestä intohimoon ja intohimosta riippuvuuteen; se siirtää yksilön huumauksen kaltaiseen tilaan, joka saattaa yksilön syyntakeettomaksi: se on tuskaa tuottavaa onnea ja tuskaa, joka tekee ihmisistä onnellisia."
"Jos minun on mainittava kaksi nimeä, joihin minun mielestäni kitetytyy 1900-luvun Saksa, vastaus on Adolf Hitler ja Thomas Mann. Nämä nimet symboloivat yhä saksalaisuuden kahta vaihtoehtoa. Saksalle olisi tuhoisat seuraukset, jos toinen vaihtoehto tukahduttaisi toisen - tai unohtuisi."
Sveitsissä natsivallan aikana asuneen Mannin julkisuudessa luetusta kirjeestä:
"Heillä" - siis kansallissosialisteilla - "on uskomaton julkeus yhdistää itsensä Saksaan! Mutta ehkä se hetki on lähellä, jolloin Saksan kansa ei halua yhdistää itseään heihin."
Kun puhutaan kirjallisesta henkilöstä, sitaatit kuuluvat asiaan voimakkaasti. Reich-Ranickin määritelmä rakkaudesta on mielenkiintoinen: ”Rakkaudeksi nimitetään sitä äärimmäistä tunnetta, joka johtaa mieltymyksestä intohimoon ja intohimosta riippuvuuteen; se siirtää yksilön huumauksen kaltaiseen tilaan, joka saattaa yksilön syyntakeettomaksi: se on tuskaa tuottavaa onnea ja tuskaa, joka tekee ihmisistä onnellisia."
Otavan kustantaman ja Otto Lappalaisen loistavasti kääntämän teoksen takakansi tiivistää ytimekkäästi
”Eurooppalainen on hätkähdyttävä selviytymistarina, taiteen ja humanismin vahva puolustuspuhe, joka todistaa sydämen sivistyksen voimasta taistelussa barbariaa vastaan.”
”Eurooppalainen on hätkähdyttävä selviytymistarina, taiteen ja humanismin vahva puolustuspuhe, joka todistaa sydämen sivistyksen voimasta taistelussa barbariaa vastaan.”
Kirja pitää myös sisällään aivan loistavan pienen kertomuksen Marcelin lukiovuosilta, jolloin hän tajusi: ”Opin silloin, että kirjallisuuden analysoinnissakin on otettava riskejä ja ettei klassikkojen arvoa saa pitää itsestään selvänä.”
Jos minulta kysyttäisiin, kenet kolme kirjallista henkilöä haluaisin tavata, he olisivat John Irving, Tommy Tabermann ja Marcel Reich-Ranicki! (Yhden heistä olen jo tavannut.)
Saksalaisen kirjallisuuden ylin kriitikko päättää oman kirjansa Hofmannsthalin yksinkertaisiin säkeisiin: ” Untako vain, ei totta lain/ että oomme tässä kahden ain.”
Mutta minä otan oikeuden jatkaa Marcelin kirjan koskettavimmalla säkeellä:
”Plaisir d’amour ne dure gu’un moment, Chagrin d’amour dure toute une vie.”
“Rakkauden ilo kestää vain hetken, rakkauden suru koko elämän.”
“Rakkauden ilo kestää vain hetken, rakkauden suru koko elämän.”
”Opin silloin, että kirjallisuuden analysoinnissakin on otettava riskejä ja ettei klassikkojen arvoa saa pitää itsestään selvänä.”
VastaaPoistaLue tuo ensimmäinen varsinainen blogimerkintäni, siellä on juttua aiheesta!
Kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja takuulla luen sen jossain vaiheessa, kunhan käsiini sen saan!
Tuure, juu, me juteltiinkin tästä: pitää uskaltaa hypätä....hypätä jopa klassikkojen kimppuun ja vaikka Pyhän Keltaisen Kirjaston sellaisen luomuksen kimppuun, jossa ei ole päätä eikä häntää= Peter Høeg: Hiljainen tyttö.
VastaaPoistaOlen ollut HYVIN ARVOSTETUN PARNASSON HYVIN ARVOSTETUN ARVOSTELIJAN kanssa aivan eri mieltä kirjasta Richard Powers Laulut joita lauloimme ja olen sateenkaaren tuoole puolen. Olen huomannut, että eräät jopa arvovaltaiset tahot ovat kokeneet tämän kirjan samoin. Mutta minä uskalsin!
Odotankin, että luet, vaikka et olekaan ilm. yhtä intoutunut Bölliin, Hesseen, Manniin, Rilkeen ja Canettiin kuin minä. Kun puhutaan vain kirjallisuudesta kotimaana, tämä Eurooppalainen on sun juttu.
Katos vaan, en tiennytkään, että MRR on käännetty suomeksikin ja ilmeisesti sitten kiinnostaa suomalaisiakin. Voisin kuunnella häntä vaikka kuinka pitkään, tosi hyvä tyyppi.
VastaaPoistaReich-Ranicki on tuttu käsite,ja tuo kirja alkoikin heti kiinnostaa.
VastaaPoistaAllu: Kuunnella? Asut ilm. Saksassa? Onko hänellä vieläkin TV-ohjelma? Olisi pitänyt lukea pitkä saksa...Tämä Mein Leben on kirjallisuuden paavin ikäänkuin omaelänkerta, mutta kertoo paljon muustakin. Hän on kiinnostava!
VastaaPoistaJael, lue, löydät kirjasta kaiken Auschwitsista Rilkeen.
Ei ole enää omaa ohjelmaa, mutta on usein haastateltavana TV:ssä ja hänen kielensä on mahdottoman hauskaa, jännä intonaatio, kuulee, että on itä-Euroopasta lähtöisin. Luin kirjan aikanaan heti kun se ilmestyi. Siitä on tehty elokuvakin, mutta olin valitettavasti lomalla, kun se näytettiin Saksan televisiossa. Youtubesta löytyy varmaan näytteitä MRR:n puheesta.
VastaaPoistaNiin, hänhän on nyt 86 vee, mutta ilmeisen vitaalinen. Marcel on tosiaankin kotoisin puolasta, mutta Reich-Ranickit muuttivat Berliiniin Marcelin ollessa 9 -vuotias. Miten mielenkiintoista ja ainutlaatuista onkaan, että hänestä tuli juuri Saksan kuuluisin kirjallisuuskriitikko, myöskin kirjallisuuspaaviksi kutsuttu, ihailtu, pelätty, joskus myös vihattu. Kiitos vinkistä Allu, menen nyt häntä kuuntelemaan...
VastaaPoistaEn ole edes likenut John Irving, Tommy Tabermann ja Marcel Reich-Ranicki..
VastaaPoistaHyvänen aika Hannele, missä sinä olet ollut? Lue nyt edes Irvingin Leski vuoden verran...ja Toy Boylle ääneen Tabermannin eroottisia runoja ja jos siis opiskelet nyt kirjallisuutta, lue myös Reich-Ranickin kirja...
VastaaPoistaLeena, varo! Leski vuoden verran kärsii kohta inflaation!
VastaaPoistaIrvingin filmit olen nähnyt, kyllä nuo kirjat on meillä hyllyssä, mies on lukenut..
VastaaPoistaTuure, niin sun päässäsi, mutta ei mun;-)Ja tosiekseen, olen tosi huono varomaan...ehkä joskus pitäisi...
VastaaPoistaHannele, ajattele kuinka ihanaa marraskuulla: suklaalevy, sohva, pehmeä huopa ja Leski vuoden verran. Kokeile!
Kiitos suosituksesta, nyt tämä on luettu. :)
VastaaPoistaTämä oli tosi kiinnostava ja vakuuttava "taiteen ja humanismin vahva puolustuspuhe", kuten takakansi sanoo. Ja kun tiedät varmaan mun suhteeni taiteisiin ja humanismiin, niin tiedät mihin maaperään tämä upposi.
Marcel Reich-Ranockin tapa liittää niin moneen yhteyteen joku viittaus musiikkiin tai kirjallisuuteen oli upea. Ja kuinka pelkistetysti, lyhyesti, mutta vakuuttavasti hän kertoi Varsovan geton, kuoleman läsnäolon, kaasukammioiden uhkan jne. vaikuttavan ihmiseen koko loppuelämän.
Mutta täytyy sanoa (uskallanko mä tätä kirjoittaa, kun kirjoitit tämän olevan kirjastosi kirkkian timantti...), että MRR:n persoonaan en ihan varauksettomasti ihastunut.
Täytyy mun nyt tämän vuoden aikana (kesällä?) lukea enemmän saksalaista kirjallisuutta. (Jotain muuta kuin "mun" Mannia tai Goethea.) Ainakin sitä Bölliä, jotta saisin siitä "oikean" kuvan;) Mutta kun sanoin lukeneeni Bölliltä jotain hauskaa (pari novellia), niin en mä varmaan ihan hakoteillä ole ollut, kun kerran MRR kirjoittaa (s.285): "Ihailen yhä hänen satiirejaan ja lyhyitä kertomuksiaan." ;)
(Tämä kolea sadeilma; mullaon sormet ihan kohmeessa. Pakko mennä juomaan jotain lämmintä!)
Sanna, ole hyvä.
PoistaMinäkin pidän siitä, että kirjallisuuteen 'sotketaan' vaikka musiikki ja/tai kuvataide. Hän kuin totesi. Siksikin tätä kirjaa tohtii suositella kaikille. Mikäs hänen persoonassaan sinua otti vastaan? Aavistatko kyynisyyttä vai kaiken saavutetun jälkeen ylimielisyyttä? Mikä se asia on?
Se on kyllä usein totta, että kirjoittajan persoona, se miltä se itsestä tuntuu, voi tökkiä lävitse hyvänkin tarinan. Kohtaan itse saman siinä, että jos joku kirjailija on sanonut jotain niin kamalaa, että en vain sitä voi ylittää, en lue...Arvaa loppu!
Mitään hauskaa en ole Böllliltä lukenut eikä sellaista ole kirjastossanikaan. Syyhän voi olla minun, sillä kuten tiedät, olen enemmän tumman ja värisyttävän ystävä kuin hauskan. Ehkä 10 hauskaa kirjaa olen lukenut yli 6 vuoden aikana blogiini.
Tämä luonnon murros sen tekee. Kaakoa maistuu vieläkin hyvältä...ja villasukat tuntuvat hyviltä!
PS Siis ranichia pidettiin oikein teilaajana, mutta niinhän oli Jukka Kajavakin ja miten arvostettu hän silti oli. Minä tosin en piänyt siitä tyylistä, että hän ikäänkuin kohottautui sillä, mitä kriittisempi oli;)
PoistaHmm. Mä en välttämättä täsmällisesti osaa sanoa, enkä edes tiedä, mikä tuotti hieman vastahankaa. Monen hänen ajatuksensa ja mielipiteensä kohdalla nyökyttelin mukana: samaa mieltä. Silti koin hänet välistä ehkä liian itsetietoiseksi. Siis juu, ennemminkin ylimielisyyttä kuin kyynisyyttä. Hänen tekstissään, niin kuin monen muunkin, tuli aika selvä jaottelu kirjailijoihin ja kriitikoihin (ja kirjallisuuden tutkijoihin). Ja ehkä mä sitten samastun vähemmän siihen kriitikko-osastoon, vaikka kumpaakaan en edusta;). En tiedä, saitko nyt kiinni tästä "jaottelusta", en nyt osaa sitä tähän hätään paremmin selventää.
PoistaOlisi kyllä tosi mielenkiintoista lukea MRR:n kirjoituksia, siis kritiikkejä ja muita kirjoituksiakirjallisuudesta. Luulen, että ne olisi mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja.
Joskus joku pienikin juttu voi vaikuttaa ihmeen paljon luettassa. Ja se minkä kuvan kirjoittajasta saa voi vaikuttaa tarinaan. Mulle kävi näin esim. Kyllikki Villan kohdalla. Kaikki mitä olin hänestä ja hänen elämäntavoistaan ja ajatusmaailmastaan lukenut ja kuullut piti natsata mulle niin hyvin ja sitten luin enismmäisen kirjan häneltä, niin kehutun Vanhan rouvan lokikirjan ja heti alussa KV sanoo jotain mun mielestä hyvin ikävää (ja hänen kehuttuun avaraan maailmankatsomukseen huonosti istuvaa) lähinna sivuhuomautuksessa ja niin luin kirjan loppuun otsa kurtussa.;)
Voi, Jukka Kajava. Hänestä voisi vaikka mitä... Tunsin hänen perheenjäseniään, joten hänestäkin sitten aina kuuli... Mun vanhemmat kävi JK:n kanssa joskus muinoin Oulun yöelämässä.:D
Ja voi tuotaBölliä! Täytyisi kaivaa esille ja varmistaa, onko se Böllin novelli, mitä muistelen. Mutta se on, mun mielestä, hyvin hauska (satiirinen?) kuvaus työstä ja tehokkuudesta; ihan sama mitä tehdään kunhan tehdään!
Sanna, no minusta Marcel oli elämän suhteen nöyrä, mutta kirjallisuudessa näytti näreet kentällä, jonka hän hallitsi. Erittäin kiinnostava minusta oli Marcelin shde Grassiin ja Manniin.
PoistaUsko tai älä, luin kerran Saksassa jotain hänestä lyhyellä, ruostuneella saksallani eli ostin heti Der Spiegel -lehden kun näin hänestä juttua. Mutta se ei ollut kirja-arvostelu, vaan jotain juutalaisista ja siinäkin keksutelussa Ranicki oli tietysti mukana. Ymmärsin yllättävän hyvin...
Hänestä on takuulla tehty joku kookomateos, siis hänen kirjoituksistaan, mutta turha unta nähdä, että sen suomennettuna saisimme.
Tässäpä se pointti onkin. Minulla on nyt kaksi tällaista ongelmakirjailijaa ja koska olen ihan itse todennut kummankin sanoneen jotain tosi raivostuttavaa, en voi lukea heidän kirjojaan, Toinen voi olla huomattavakin menetys, toinen ei ole. Liika tieto lisää tuskaa. Oijoi, nyt sinä sanoit tämän Villasta ja minä olisin niin halunnut elää loppuelämäni rahtilaivoilla ja sitten tietysti lukea hänen kirjansa;)
Varmaan oli kiinnostavat illat!!! Luin varmaan kaiken, mitä hänestä irti sain, mutta olin useimmiten aivan eri mieltä.
En halua lukea satiiristaa Bölliä enkä hauskaa Bölliä. Satiiri on muuten vaikea kirjallisuuden laji. Olikohn Saul Below vähän satiirinen...Olen tainnut lukea kaikki hänen kirjansa. Kyllä minä tuon voin Bölliltä uskoa, kun muistaa miten hän kirjoitti viramiehistä kirjassa Katarina Blumin menetetty maine.
Ilman muuta nöyryyttä elämän suhteen. Ja kiitollisuutta, kuten esim. se liittyminen heti Puolan armeijaan ja yhteydenpito puolalaisiin auttajiinsa ja vielä myöhemminkin heidän tyttäreensä (vai oliko se tytär?).
PoistaMRR oli mulle melko tuntematon ennen tämän lukemista. Osin varmaan johtuu siitä, etten tunne saksalaista kirjallisuutta niin hyvin. Mutta luulenpa, ettei Marcel Reich-Ranicki ole kovin tunnettu Suomessa muutoinkaan, joten suomennoksia (ja tunnettavuutta) on lienee todellakin turha odottaa. Tässä taas voin todeta, että kulttuurikeskustelu Suomessa on kyllä melko vähäistä ja kapea-alaista (anteeks nyt vaan kaikki!). Tai ehkä sitä käydään jossain suljettujen ovien takana ihan vaan kulttuurintekijöiden-ja toimijoiden kesken. Tai sitten "syvällinen" kulttuurikeskustelu käydään Suomessa twitterissä....
Älä huolehdi Kyllikki Villan takia! Enhän mä paljastanut sitä lausetta! Voihan olla, että se lause menee sulla ihan ohi. Tai sitten olet siellä rahtilaivalla Villan kirjojen kera ja mitään ei ole enää tehtävissä.;) Onneksi näitä juttuja tapahtuu myös käänteisesti: on joku ennakkoluulo tai yksi pieleen mennyt lause jossain ja sitten tämän tyypin kirja yllättääkin positiivisesti ja sitä peruu ennakkoluulonsa tai antaa anteeksi sen hölmön möläytyksen.
(Mut kyl nyt ehkä sunkin pitäisi paljastaa sun "nuo kirjailijat", kun mäkin paljastin Villan..)
Ja jottei kommentti jäisi vahingossakaan lyhyeksi...mietin tuota hauskuutta kirjallisuudessa. Luulen, että me käytämme sanaa 'hauska' kirjallisuudessa hieman eri tavoin. Ja nyt en enää puhu Böllistä. Jättäkäämme jo Heinrich-parka rauhaan.;)
Minäkään kun en tykkää hauskoista kirjoista. Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön tässäkin. Mutta noin yleisesti hauskoina markkinoinut ja hauskoiksi kirjoitetut kirjat eivät kiinnosta minua. Ne voivat viihdyttää parikymmentä sivua, mutta kun sen jälkeen olisi vielä 200 lisää, hohhoijaa. Mutta luulen, että näen hauskuutta tai kutsun joitain asioita/kohtia hauskoiksi ns. vakavissa kirjoissa(tai aiheissa mitkä otan hyvin vakavasti) helpommin kuin sinä. Siis että käytän sanaa 'hauska' kirjallisuudess/ta keveymmin kuin sinä ja ehkä luenkin sitä useammassa kohtaa kuin sinä. Mikään tapa ei sinällään ole oikeampi tai väärempi tietenkään. Kun kuvailen jotain kirjaa myös hauskaksi, en viittaa silloin kirjaan ala Tuomas Kyrö, vaan minusta esim. joissakin (ei kaikissa!) Bo Carpelanin romaaneissa tai Antti Nylenin esseissä on myös jotain hauskaa, vaikkei ne missään nimessä ole "hauskoja kirjoja". En tiedä, voi olla että tämä minun sanojen eroavaisuus pohdinta meni ihan metsään, ihan mutu-meiningillä sen veistelin.:)
Muistaakseni tytär.
PoistaMutta senkin edestä hän on tunnettu Saksassa, jossa on noin 80 miljoonaa asukasta! Oma tv-ohjelma, lehtijutut ja mitä kaikkea. Onko meillä jotain kulttuurikeskustelua? Tänään oli niin raikasta luea Hesarista, kun Sofi Oksanen on vähän tuulettanut. Yritän aina olla ärsyyntymättä, kun joku ei tunne yhtään Saksan kirjallisuutta;) Johtuukohan mun into, on se vieläkin olemassa, kiinnostuksesta saksan kieleen ja rakkaudesta alppeihin...en tiedä. Mutta Mannin suku on kyllä yksi maailman kiinnostavimpia...
Se menee varmaan niin, että 'mitään ei ole enää tehtävissä'...Mistä saisi ne rahat paitsi myymällä talon. Olen yrittänyt R:lle ehdottaa, mutta vaikka hän merta rakastaakin on liian järkiperäinen ainakaan vielä tuollaiseen heittäytymiseen. Paljastan ne tänään privaattipostissa, kun R. ensin päivittää tän konee, joka nyt kulkee samperin hitaasti. Yllätyt!
Hauska!!! No Ullitskaja yrittää olla hauska ja minuun se ei uppoa. Nauroin viimeksi Tiuranniemen kirjaa Kukkia Birgitalle lukiessa. Nauran aina väärässä kohden, mutta nyt taisi osua oikeaan kohtaan.
Carpelanhan haluaa olla pienesti hauska jollain viehättävällä tavalla, mutta että hurmaava Nylen olisi hauska...;)
Onko meillä tosiaankin noin eri kieli?!
Hei, kyllä mä tunnen Saksan kirjallisuutta! En paljon, mutta vähän.;)
PoistaSanna, en nyt välttämättä tarkoittanut sinua, vaan yleensä.
PoistaJatkan tätä keskustelua näin lähes parin kuukauden tauon jälkeen, mutta tämä nyt sopii tänne parhaiten.:) Olen parhaillaan lukemassa Böllin Nainen ryhmäkuvassa. Olen melko lopussa ja tykännyt siitä todella paljon. Mutta tiedätkö, mä en ensimmäiseksi ajattelisi, että tämä on kirja mitä sä rakastaisit. Itse tarina kyllä, mutta tyyli ja kieli millä se kerrotaan ei ole sellainen minkä yhdistäisin heti suhun. En ole ole mitenkään superhämmästynyt, mutta pikkuriikkisen yllättynyt. Näin me aina väliin yllätetään toisiamme.:) Eikä olla ihan avoimia kirjoja!;)
Poista(Täytyy vielä selventää tuota ylempää puhettani Nylenin hauskuudesta, etten ihan sekopäältä kuulosta.;) Mä en siis pidä Nylenin tekstejä sinällään hauskoina, en naureskele sisällölle. Mutta hänen kieli-iloittelu on väliin kyllä niin mahtavaa, että pidän sitä hauskana.)
Sanna, ihan uskomatonta! Mikään ei voisi olla enemmän minua kuin asuminen 10 vuotta saksalaisessa kirjallisuudessa. Böllin Nainen ryhmäkuvassa sekä Katarina Blumin menetetty maine vievät minua lujaa. Luin sitten kyllä monta muutakin Bölliä, mutta etenkin nämä. No tyyli ja kieli. Minussa on tuokin viileä virta, jossa asioita kuin todetaan virkamiesäänellä ja ihminen virkakoneiston rattaissa on vain murunen (vrt. Stalin koneiston rattaissa venäläiset runoilijat). Oli mun vuoro yllättää. Lukion äidinkielenopettajani sanoi minua Suomen tulevaksi naisöpuoliseksi Waltariksi, silloin elin kiihkeää Waltari-kautta ja se ei voinut olla tuntumatta. 20-30 vuotiaana elin vahvinta saksalaisen kirjallisuuden aikaani ja sen jälkeen kaikki on ollut maailmankirjallsuutta. Et sitten lukenut sitä mun rohkeaa novelliani, jossa vanha pari on lopussa tuomiolla, kuuluu virkamiesten ääni, joka lopulta suo vapahduksen, eikö siinä soi Böllin kanssa vietetyt vuodet. By the way: Minusta maailman toiseksi paras kirja on Thomas Mannin Taikavuori eli sekin tästä saksalaisvirrsta.
PoistaNylen on huippua. Sain kerran puhua kanssaan ja kaveri on mahtava!!! Nyt kohta lukuun tulee Eläimet yhteiskunnassa, jossa mukana Antti Nylen ja Jenni Haukio, mm.
Ehkä tämä pitäisi siivota blogistani pois, mutta vielä en ole tohtinut/pystynyt:http://leenalumi.blogspot.fi/2009/12/ala-tee-mua-haluamaan.html
PoistaMä olen lukenut tuon joskus ja kyllähän siinä lopussa on Böllin kaikuja! Mutta enhän mä sitä tähän hätään muistanut. Olipa hyvä ja kiva lukea uusiksi. Siinähän oli myös tuo runosi "Aika huuhtoo ylitsemme. Halla hyväilee pois kuunliljat, meidän ihojemme muistot..." Tuo loppu, jossa soi Böllin kanssa vietetyt vuodet, on huippu! Se tekee tarinasta ehdottomasti omaperäisemmän ja vivahteekkammankin. Älä tuota novellia mihinkään pois siivoa! Tai jos niin teet, niin laitat sen mulle ensiksi s.postilla.;)
PoistaMannin Taikavuori on (vielä!) lukematta, mutta Buddenbrookit ja Tohtori Faustus ovat olleet kovasti mieleeni. Ja tietty Kuolema Venetsiassa.
Ja Nylen on huippu.:)
Sanna, niinpä...Aika rohkeahan tuo on, joten pitää toivoa, että ne kivat pikkutytöt, jotka lukevat minulla Sinttu-kirjoja eivät eksy. Nuorin kommentoijani on 11-vuotias innokas heppatyttö.
PoistaSaatan olla lukenut nuo kaikki, mutta en vanno että olisin lukenut Kuolema Venetsiassa...
Nylen on...♥♥♥