sunnuntai 16. elokuuta 2009

SELLO&PALLO


Lauri Törhösen Sello&Pallo Vaaleansininen rakkauskertomus (Tammi, 2009) on kuin vaaleansininen hattarapilvi, kaunis, suloinen, satuttamaton. Kahden nuoren rakkaustarina tämän päivän Helsingistä.

Kaikki katsovat ensin kirjan kantta (kunpa kustantajat tietäisivät, miten kirjoja myydään kansilla!), niinpä pidin kovasti Eevaleena Rusasen työstä kirjan kannessa ja ulkoasussa. Kansi herättää outoa viattomuutta, sillä sello on suuri ja tyttö on pieni hempeänsinisessä leningissään. Tytön jalan vieressä jalkapallo. Sain vaikutelman varhaisteineille suunnatusta kirjasta.

Tarina alkaa Mikaelin isän hautajaisista. Mikaelin isä, Viking Enberg oli yllättäen kuollut työmaaonnettomuudessa ja Mikael on elämänsä kolmansissa hautajaisissa. Pikkusisko Lotta ja itkevä äiti istuvat vieressä. Mikaelin olo on epätodellinen. Epätodellisissa hetkissä voi tapahtua vielä epätodellisempaa, sillä kun hautajaismenot kirkossa ovat ohi ja musiikki loppunut, yläkerran urkuparvelta laskeutuu kapeita kierreportaita ruskeasilmäinen tyttö kantaen vaaleansinistä sellokoteloa. Tytöllä on pitkä takki ja yhtäkkiä hän kompastuu takkinsa helmaan ja kaatuu portaissa. Kaikki muut väistävät alta pois paitsi Mikael, joka ottaa kiinni sellokotelosta. Kaatuva neitokainen tulee alas kuitenkin semmoisella voimalla, että Mikael kaatuu kivilattialle ja päästä kuluu ikävä kopsahdus. Kun Mikael saa vihdoin tapahtuneesta selkoa, helähtää päässä hopeatiuku, joka tästä lähin seuraa häntä kuin muistona tapahtumasta.

Mikael ei unohda tytön ruskeita silmiä ja hän alkaa etsiä tyttöä kaikkialta. Näiden pojan epätoivon päivien aikana saamme tietää paljon jalkapallosta, jonkin verran Mikaelin isän suomenruotsalaisuudesta ja paljon siitä, miten vaikeaa on jalkapalloa harrastavan pojan löytää selloa soittava tyttö Helsingistä, vaikka kuinka hopeatiukuset soivat päässä.

Lauri Törhönen, kirjan kirjoittaja, on kokenut elokuvaohjaaja- ja käsikirjoittaja, joten ei ihme, että tästä kertomuksesta on tekeillä elokuva. Se, mikä minua jäi askarruttamaan kirjassa on kohderyhmä, sillä kirjan lukijalle käy täysin selväksi kirjan molempien päähenkilöiden olevan täysikäisiä, sillä baareissa käydään ja oluttakin juodaan. Tarina on kuitenkin ylen viaton ollakseen täysikäisten ensirakkaus. Minun oli pakko tarkistaa herra Törhösen syntymäaika ja aloin tehdä omia päätelmiäni: Lauri Törhönen on syntynyt 1947. Hän lienee ollut mukana elämässä hurjia, villejä vuosia, jolloin tunnussanat olivat ’teiniliitto, Vietnamin sota, vanhan valtaus, solidaarisuus, vapaa rakkaus, make love, not war…’ Kirjailija on HALUNNUT tehdä viattoman ja romanttisen kirjan, niin viattoman, että…Hän on ehkä ja varmasti tietoisesti halunnut tarjota toisenlaista ja hyvin romanttista ensirakkauskokemusta. Toisaalta eihän kirjan ikäkohderyhmän tarvitse olla sama kuin on tarinan ensirakkaudessa elävien numerollinen ikä! Tämä kirja vie väistämättä takaisin ihaniin Anna –kirjojen vuosiin…

Kirjan viehättävin ja ehdottomasti elokuvallisin kohtaus tapahtui hautausmaalla, jossa Aino eli ruskeasilmäinen tyttö istui penkillä soittamassa pikkuhuiluaan:

Hän alkoi soittaa hiljaa, ensin lurituksia, sitten pikku kappaleita, mitä mieleen juolahti, romanttista musiikkia. Hetken Aino sai soittaa yksin. Sitten mustarastas vastasi yhteen hänen luritukseensa nuotilleen oikein.

Aino alkoi leikkiä linnun kanssa. Hän soitti ylös ja alas. Lintu tuntui kuuntelevan. Se oli kauan hiljaa, lauloi sitten pätkän omaa lauluaan. Aino kuunteli tarkkaan. Hän tarttui mustarastaan lauluun ja kertasi ulkomuistista sitä, pitkän pätkän. Aino ja mustarastas houkuttelivat toisistaan yhä parempia kuljetuksia. Valitettavasti kukaan ei kuullut näitä jameja!


Romantikko Törhösen vaaleansininen rakkaustarina on suloinen antaa ensirakkauttaan elävälle tytölle tai pojalle – hellyydellä!

9 kommenttia:

  1. Vaikuttaa aika romanttiselta tarinalta. Välillä tuntuu, että nykynuoret elävät niin realismin kyllästämässä maailmassa, että jaksaako heitä tällainen epätodellisen romanttinen tarina kiinnostaa..

    Uskon, että lukijakunta löytyy kuitenkin tytöistä, ei pojista. Ei ainakaan nykypojista. Sellaisista mitä minä näen ympärilläni.. Mutta hups, nyt yleistin..

    VastaaPoista
  2. Ihanaa "lähmyä" ;) Täytynee lukaista ihan siksi. Minulla muuten on aika "kaikki ruokaisesti" lueskeleva nuori mies, mutta tähän vielä nuori.

    VastaaPoista
  3. Sooloilija, sitä minäkin hiukan arvelen, mutta ehdotankin tälle kohderyhmäksi 11-14 vee.

    Anne, en osannut ajatella vielä sinun nuorta miestäsi, mutta kylläkin pikku 'puutasi';-)

    VastaaPoista
  4. Aivan, häneen tämä varmaan uppoaisi. Pikkumies nousi mieleen tuosta Sooloilijan kommentista.

    VastaaPoista
  5. Jep! Minä en tajunnutkaan tuota yhteyttä, vaan luulin sinun unohtaneen 'kauniin puusi';-)

    Nyt menokis, lähden 'cityyn'!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surffailin kommentteja kirjasta, sillä pidin Sello&Pallo:sta hyvin paljon ja on kiinnostavaa yrittää löytää, mitä mieltä muut ovat olleet siitä.
      Mukavaa että sinäkin Leena pidit siitä!

      Haluan siksi vinkata myös jatko-osaa: Kontrapunkti&Voittomaali, Romanssi F-duurissa. Se jatkaa tarinaa kauniisti kuvaten suhteen muodostumista. Sama hellä tarinankerrontatapa jatkuu ja ainakin minulle kirja oli suuri lukunautinto!

      Elina

      Poista
  6. Elina, kiitos vinkeistä! Katsotaan, miten saan aikaa. Tapani on kesällä ottaa puutarhakirjoiksi kirjastosta sekalainen valikoima aina nuortenkirjoista vanhohin klassikkoihin.

    Olet ehkä huomannut, että nuortenkirjat eivät ole minulla focus, vaan rankat, syvät, tummat romaanit, elämänkerrrat, historia, sisustus, puutarha ja ruoka, mutta olen kyllä nytkin mukana Lasten linnoitus- sekä tyttökirjahaasteessa;-)

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Todella hyvä kirja! Luin juuri :) Ja muuten- oon 12w

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, 12 vee, sinä pidit tästä, joten meidän 'tätien' oletus kirjan kohderymästä lienee mennyt kohdilleen;)

      Mukavaa joulua sinulle!

      Poista