Silloin ystäväni painoi kasvonsa lähelleni, hyvin hiljaa ja lämpimänä hän painoi kasvonsa lähelleni ja simpukka minussa avautui kauhistavan ihanaa kipua tuottaen, kouristus laukesi minussa ja raikas, kirkas vesi huuhteli simpukkaa minussa, niin että sydämeni kerrankin vaikeni ivastaan ja vavahti ihmetyksestä, sillä mitään tällaista se ei vielä koskaan ollut seurassani kokenut, vaikka luuli kokeneensa jo kaiken, minkä inhimillinen sydän yleensä voi kokea. Sillä, kuten minullakin oli näet lyhyt, hyvin lyhyt muisti.- Mika Waltari -
(Neljä päivänlaskua)
Kuva ja säkeet sopivat kuin paita ja peppu! Lainasin kerran mummilta Päivänlaskut, ja se on tuolla edelleen. Ehkä jo Irvingin jälkeen luen! Muuten, olen päässyt 'sisään', olen saanut kirjasta kiinni, olen Amsterdamissa (äsken Frankfurtissa), enkä Espoossa!
VastaaPoistaPs. tarkkasilmä-Marple täällä huhuilee, että yksi sana on hieman vajaa: lämpimänä pitäisi ehkä olla?
VastaaPoistaToinen sana, jonka näkee joskus yleisestikin vajaaksi kirjoitettuna on naimissa - naimisissa.
Hienoa Tuure! Keskity siihen Amterdamiin, minulta aukesivat sen jälkeen kaikki patojen sulut ja sillä tiellä ollaan...Pidin myös kovasti siitä Ruthin squashmailarökityksestä...
VastaaPoistaOi!, kiitos Miss Marple, mihin joutuisinkaan ilman omaa Marpleani: tuhon tielle! Kiitos, korjaan heti. Olen tehnyt karmeita kirjoitusvirheitä viime aikoina ja syytän siitä nyt hellettä ja kiirettä!
Joo-o! Se sai kunnolla, ja ihan tarkoituksesta turpaan!
VastaaPoistaValtari on nero!
VastaaPoistaSitä juuri! Jos olisin saanut elää Tulenkantajissa olisin kääntänyt taivaat ja maat, saadakseni hänet. Lumonnut runoilla, mystiikalla, suitsukkeilla, olisin ollut Nefernefenefer ja vaikka mitä...
VastaaPoista