Eve, en tiedä, mikä tuossa 'karvaturvassa' vetää, mutta olen aivan myyty. Minä katson tämän aina uudelleen ja Natalia on aivan must. Ja tämä biisi on ollut aina mun lemppari. Soi mun pyöreillä miljoona kertaa, mutta silloin lauloivat Nancy Sinatra ja Lee Hazelwood.
Tuure, tuo on Reiman tuoli:-) Kuvassa vastapätä on mun rottinkinen, iso, pyörivä, korkea selkänoja...kuvaisin sen, mutta vanha jo...haluan samanlaisen uuden. Niin mukava, että siihen joskus nukahtaa ja linnut vain räpistelevät siinä kallion altaissaan...
Kiitos samoin Sooloilija, mutta epäilen, että teet töitä;-)
Tuure, minä syötän talvella oravia maa- ja hasselpähkinöillä, mutta lopetan ajoissa. Ne kiukuttelevat vähän aikaa, mutta jättävät sitten partsin ja myös alaterassimme rauhaan. Tämän vuoden kiukuttelussa söivät mieheni lempikukat, orvokit, siis kukinnot, mutta nyt kukkivat jo taas.
Saatan kuvata sen tuolin, mutta vain sinulle. Tarvitsen apua, kun lähden etsimään uutta samanlaista. Tuolini on nyt 20 vuotta vanha!
Kun minä ja isoveljeni olimme pieniä, äiti ja isi olivat jostain löytäneet meille sellaiset minikokoiset rottinkituolit. se taisi olla ensimmäinen lukupaikkani (kuvakirjoja, sillä en osannut vielä lukea). Mutta sitten muutimme Helsingistä Espooseen, ja ne haihtuivat sen mukana.
Kuinka suloista, että teillä oli lasten rottinkituolit! Meidän Meri-murulla oli semmoisia muovisia, joihin oli liimattu joku Nalle Puh tms. Mutta niitä oli paljon, että riitti leikkimökin kutsuille;-)
Minun isäni, lastenlasten rakas "Vaarikka" teki lapsukaisille lastenkokoa olevat pöydän, tuolit ja lisäksi oikeankokoisen kehdon siskoni nuorimmaisen syntyessä. Ne olivat kuin karamellit <3
Kyllä Ville on Ville - aina vaan! <3
VastaaPoistaeikä tuossa Nataliassakaan mitään vikaa ole! ;)
Onks toi sun kesälukutuoli? Tuo rottinkinen?
VastaaPoistaTäällä rauhaisaa viikonloppua vietän. Sinulle myös!
VastaaPoistaEve, en tiedä, mikä tuossa 'karvaturvassa' vetää, mutta olen aivan myyty. Minä katson tämän aina uudelleen ja Natalia on aivan must. Ja tämä biisi on ollut aina mun lemppari. Soi mun pyöreillä miljoona kertaa, mutta silloin lauloivat Nancy Sinatra ja Lee Hazelwood.
VastaaPoistaTuure, tuo on Reiman tuoli:-) Kuvassa vastapätä on mun rottinkinen, iso, pyörivä, korkea selkänoja...kuvaisin sen, mutta vanha jo...haluan samanlaisen uuden. Niin mukava, että siihen joskus nukahtaa ja linnut vain räpistelevät siinä kallion altaissaan...
Kiitos samoin Sooloilija, mutta epäilen, että teet töitä;-)
Meillä riippumatossa on suurimpana vaarana olravien yllätyshyökkäykset ...
VastaaPoistaTuure, minä syötän talvella oravia maa- ja hasselpähkinöillä, mutta lopetan ajoissa. Ne kiukuttelevat vähän aikaa, mutta jättävät sitten partsin ja myös alaterassimme rauhaan. Tämän vuoden kiukuttelussa söivät mieheni lempikukat, orvokit, siis kukinnot, mutta nyt kukkivat jo taas.
VastaaPoistaSaatan kuvata sen tuolin, mutta vain sinulle. Tarvitsen apua, kun lähden etsimään uutta samanlaista. Tuolini on nyt 20 vuotta vanha!
Kun minä ja isoveljeni olimme pieniä, äiti ja isi olivat jostain löytäneet meille sellaiset minikokoiset rottinkituolit. se taisi olla ensimmäinen lukupaikkani (kuvakirjoja, sillä en osannut vielä lukea). Mutta sitten muutimme Helsingistä Espooseen, ja ne haihtuivat sen mukana.
VastaaPoistaKuinka suloista, että teillä oli lasten rottinkituolit! Meidän Meri-murulla oli semmoisia muovisia, joihin oli liimattu joku Nalle Puh tms. Mutta niitä oli paljon, että riitti leikkimökin kutsuille;-)
VastaaPoistaMinun isäni, lastenlasten rakas "Vaarikka" teki lapsukaisille lastenkokoa olevat pöydän, tuolit ja lisäksi oikeankokoisen kehdon siskoni nuorimmaisen syntyessä. Ne olivat kuin karamellit <3
VastaaPoistaVoin kuvitella, miltä ne näyttivät ja mitkä tunteet kehtoa keinuttivat...
VastaaPoista