Minä yhdyn ihmettelyihin,mitä karmeeta kirjassa on? Hannele ei ole vastannut, vaikka sitä jo moni kysynyt.... tarkennusta odotellen. Kirpparien pokkarit eivät ole "kirjoja", vaan ajanvietettä,melkein kuin naisten juorulehdet eli kuuluvat eri sarjaan.
Tulikin mieleen Tuuren vastaus minulle, kun kirjoitin, että nykyään saatetaan jättää hyvä kirja julkaisematta, kun sen aihe ei sovi sesongin kokonaisuuteen. Ja näin tämä Nuori Ihme vastasi:
"Tuosta jutusta ja myös kirjallisuuden trenditietoisuudesta Bo Carpelan kertoi saamassamme haastattelussa pikkulehteemme Scriptoriin. Siitä, kuinka Ruotsissa eivät ole enää luovuuden lajit voimassa kirjallisuudessa, vaan trendi - ja markkinatietoisuuden (eli dekkareiden) säännöt ja halut. Muuten en olekaan, vaikkakin olen ollut todella paljon Ruotsissa, koskaan nähnyt muuta ''ajankohtais''kirjallisuutta siellä kuin dekkareita ja yhden massasta erottuvan: Susanna Alakosken Sikalat. Ruotsinsuomalainen pelastaa Ruotsin kirjallisuuden!" ;-DD
Kiitos Hannele, että tarkensit. Joskus liian lyhyet kommentit aiheuttavat väärinymmärrystä.
Eve, tuo että ei sovi sesongin konaisuuteen ei ole ehkä kaikkein pahinta, vaan minusta se, että esimerkiksi ei oteta uusintapainoksia vahoista kirjoista, joita ei enää saa mistään ja se, että luullaan, että runot eivät myy. Siis joku tilasto jossain on voinut näyttää näin, mutta minä näen ympärilläni vain runohulluja ihmisiä.
Mutta meillä on ikuisesti se yksi haitta, että meitä on about 5,5 miljoonaa, kun Saksassa on kuluttajia about 80 miljoonaa. Tämä nostaa kirjan hinnan pilviin,s illä mitään muuta sytä en löydä sille, että kirja on Suomessa niin kallis.
Luin puolitoista vuotta sitten Sikalat-romaanin. Oli hurjaa tekstiä. Lähes inhorealismia. Mutta ei huono teos, ei. Kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa, tietenkin.
Sooloilija, muistan kun kerroit siitä. Minä luin vain kaikki ko. kirjan kirjoittajan haastattelut, joista sai aika hyvän käsityksen, mistä oli kysymys.
Leena, taivaan tosi on väite, ettivät runot myy! Eivät varmaan myykään sillä asenteella, ja kun alkujaankin otetaan vain 700:n, 1500:n - aniharvoin 3000:n kappaleen painoksia, niin myydään taatusti eioota ja eimyytä! Raivostuttavaa, kun ajattelee Suomen väkilukua, yli viisi miljoonaa ihmistä ja sitten painetaan 700 runokirjaa! HALOOOO! Ottaa päähän!!
Eivät he - Tabermannia lukuunottamatta - eläkään! Kotrokin ehkä jollain lailla kituuttaa, mutta kyllä runoja tehdään Suomenmaassa harrastus- ja intohimopohjalta. ;)
Sen takia se onkin suloisen kurja! Mutta jos ei ole rahaa, ei voi matkustaa! Mutta toisaalta kaikki kirjallisuudet ovat jotenkin keksineet tavan matkustaa... Pablo Neruda toimi esimerkiksi kotimaansa konsulina ja näin näki kaikki maailman ihmeet.
(Oletko muuten lukenut Nerudan Tunnustan eläneeni - kirjaa? Se on romaani ... luin kerran vähän, minusta Neruda on runoilija, eikä ollenkaan niin hyvä romaanikirjailijana)
Tuure, en ole lukenut Nerudalta kuin runoja ja myös elänyt ne - vahvasti ja melkeinpä todeksi. Se riittää. En pysty vastustamaan hänen lumoaan...enkä haluakaan.
Niin kauan kuin kirjoitetaan kirjoja kuten Geraldine Brooksin Kirjan kansa, kannattaa elää - intohimolla!
Karmeeta..
VastaaPoistaOnneks kierrätykset toimii kivasti ja melkein uudet pokkarit löytää kirpparist eurol.
Hannele, sisi mikä on karmeeta? Tämä kansikuva on aivan uskomaton! Mitä hienointa pergamenttia...
VastaaPoistaSamaa piti minunkin kysymäni: Mikä on karmeeta?
VastaaPoistaAika vaikuttava kansi!
VastaaPoistaTodella hieno, siksi halusinkin tuoda tämän erikseen ja isona esiin.
VastaaPoistaKarmeeta, toi kirjojen polttaminen.
VastaaPoistaAina on ollut.
Sanojen ja ajattelun kieltämistä.
Minä yhdyn ihmettelyihin,mitä karmeeta kirjassa on? Hannele ei ole vastannut, vaikka sitä jo moni kysynyt.... tarkennusta odotellen.
VastaaPoistaKirpparien pokkarit eivät ole "kirjoja", vaan ajanvietettä,melkein kuin naisten juorulehdet eli kuuluvat eri sarjaan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTulikin mieleen Tuuren vastaus minulle, kun kirjoitin, että nykyään saatetaan jättää hyvä kirja julkaisematta, kun sen aihe ei sovi sesongin kokonaisuuteen. Ja näin tämä Nuori Ihme vastasi:
VastaaPoista"Tuosta jutusta ja myös kirjallisuuden trenditietoisuudesta Bo Carpelan kertoi saamassamme haastattelussa pikkulehteemme Scriptoriin. Siitä, kuinka Ruotsissa eivät ole enää luovuuden lajit voimassa kirjallisuudessa, vaan trendi - ja markkinatietoisuuden (eli dekkareiden) säännöt ja halut. Muuten en olekaan, vaikkakin olen ollut todella paljon Ruotsissa, koskaan nähnyt muuta ''ajankohtais''kirjallisuutta siellä kuin dekkareita ja yhden massasta erottuvan: Susanna Alakosken Sikalat. Ruotsinsuomalainen pelastaa Ruotsin kirjallisuuden!" ;-DD
Kiitos Hannele, että tarkensit. Joskus liian lyhyet kommentit aiheuttavat väärinymmärrystä.
VastaaPoistaEve, tuo että ei sovi sesongin konaisuuteen ei ole ehkä kaikkein pahinta, vaan minusta se, että esimerkiksi ei oteta uusintapainoksia vahoista kirjoista, joita ei enää saa mistään ja se, että luullaan, että runot eivät myy. Siis joku tilasto jossain on voinut näyttää näin, mutta minä näen ympärilläni vain runohulluja ihmisiä.
Mutta meillä on ikuisesti se yksi haitta, että meitä on about 5,5 miljoonaa, kun Saksassa on kuluttajia about 80 miljoonaa. Tämä nostaa kirjan hinnan pilviin,s illä mitään muuta sytä en löydä sille, että kirja on Suomessa niin kallis.
Luin puolitoista vuotta sitten Sikalat-romaanin. Oli hurjaa tekstiä. Lähes inhorealismia. Mutta ei huono teos, ei. Kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa, tietenkin.
VastaaPoistat. Sooloilija
Ps. Sikalat-romaanin kommentointini ei liity oikeastaan tähän keskusteluun, mutta tuli niin sopivasti esille tuossa Even kommentissa..
VastaaPoistaLisäsi Sooloilija
Sooloilija, muistan kun kerroit siitä. Minä luin vain kaikki ko. kirjan kirjoittajan haastattelut, joista sai aika hyvän käsityksen, mistä oli kysymys.
VastaaPoistaSooloilija, mäki oon lukenu Sikalat, mutta jätin sen kesken... se ei vaan mennyt multa alas se, juuri miten sanoit, inhorealismi.
VastaaPoistaMinua taas ei ole koskaan kiinnostanut ruotsinsuomalaisuus, sillä on niin paljon muuta kiinnostavampaa, jotka pitää ehtiä lukea elämän aikana.
VastaaPoistaLeena, taivaan tosi on väite, ettivät runot myy!
VastaaPoistaEivät varmaan myykään sillä asenteella, ja kun alkujaankin otetaan vain 700:n, 1500:n - aniharvoin 3000:n kappaleen painoksia, niin myydään taatusti eioota ja eimyytä!
Raivostuttavaa, kun ajattelee Suomen väkilukua, yli viisi miljoonaa ihmistä ja sitten painetaan 700 runokirjaa!
HALOOOO! Ottaa päähän!!
Just! Siinäpä se eli alkuun otetaan ehti liian pienet painokset. Olen itse siihen usein törmännyt ja harmittaa.
VastaaPoistaMillä runoilijat elävät, kun keskimäärin kirjailija saa kuulemma 3 euroa yhdestä myydystä kirjasta?
VastaaPoistaEivät he - Tabermannia lukuunottamatta - eläkään! Kotrokin ehkä jollain lailla kituuttaa, mutta kyllä runoja tehdään Suomenmaassa harrastus- ja intohimopohjalta. ;)
VastaaPoistaSuloisen kurja on tulevaisuus.
VastaaPoistaTuure-kulta, ei elämän laatua mitata rahassa, saat jotain enemän.
VastaaPoistaSen takia se onkin suloisen kurja! Mutta jos ei ole rahaa, ei voi matkustaa! Mutta toisaalta kaikki kirjallisuudet ovat jotenkin keksineet tavan matkustaa... Pablo Neruda toimi esimerkiksi kotimaansa konsulina ja näin näki kaikki maailman ihmeet.
VastaaPoista(Oletko muuten lukenut Nerudan Tunnustan eläneeni - kirjaa? Se on romaani ... luin kerran vähän, minusta Neruda on runoilija, eikä ollenkaan niin hyvä romaanikirjailijana)
Eve, ruattalaiset osaavat itsekin kirjoittaa :)
VastaaPoistaEnhän minä sitä epäilekään, mutta kun tuo Bo.... ;-)
VastaaPoistaJa mitä dekkareihin tulee, Beck ja Wallanderhan ovat suosikkejani. Beck-elokuvssa pitää vain olla se ainoa oikea Gunvald = Mikael! :)
Tuure, en ole lukenut Nerudalta kuin runoja ja myös elänyt ne - vahvasti ja melkeinpä todeksi. Se riittää. En pysty vastustamaan hänen lumoaan...enkä haluakaan.
VastaaPoistaJaa.
VastaaPoista;-) Ei sun olisi tarvinnut enää yltää tuohon lakoniseen vastaukseen...
VastaaPoistaKatso kelloa! Nyt irtoan hetkeksi koneelta tai...