tiistai 18. elokuuta 2009

HERMAN HESSE 1877-1962

Minun täytyi joko kirjoittaa kirja tai vaipua epätoivoon, se oli ainoa mahdollisuuteni pelastua tyhjyydestä, sekasorrosta, itsemurhasta. Kirja syntyi tämän paineen alaisena.

(Lukas Herman Hessen kirjassa Matka aamun maahan)

32 kommenttia:

  1. Olen lukenut Siddhatran. Se oli taitavasti kirjoitettu. jokainen lause oli kuin kaunis, helähtävän herkkä säe, ja kun noita säkeitä oli sadan sivun verran, siihen hukkui. Mutta kauniiseen kieleen hukkuminen ei voi olla huono asia!

    VastaaPoista
  2. Minä haluan aina hukkua kauniiseen kieleen, koko mun elämäni.

    Tämä Hesse on tässä nyt ihan vastauksena sinulle. Minähän sanoin, että katso, miten vastaan sun toiveeseesi saada kirjoittaminen elämäntyöksi. Palaan Hessen tuotantoon ainakin muutaman kirjan osalta myöhemmin, joten tämä tuli nyt ikäänkuin förskottina. Mutta Arosuteen en halua enää palata. Jätän sen täysin sulle. Minä voisin ottaa Matka aamun maahan ja Rosshalden haluan ehdottomasti tehdä.

    En suostunut nuorena edes seurustelemaan suukon vertaa kaverin kanssa, joka ei osannut keskutella Arosudesta;-)

    VastaaPoista
  3. Olen suomentanut yhden Hessen runon. Se sopisi kieltämättä paremmin Sylvester-iltaan kuin elokuun kuutomoon, mutta voinhan laittaa sen vuodenvaihteessa uudelleen.


    Uudenvuoden aatto
    Herrman Hesse
    Suom. Eve Rehn

    Pian haihtuu olevainen,
    ohi kiitävät vuodet kuihtuneet,
    tähdet – muka ikuiset – katsovat ilkkuen.
    Henkemme ainoastaan
    sitä peliä pystyy seuraamaan
    tuntematta liikutusta, ivaa, tuskaakaan.
    Sille "ikuinen" ja "ohi menevä"
    on kaikki yhtä – samantekevää.
    Mutta sydän
    puolustautuu rakkaudesta hehkuen
    ja antautuu – ruusu hentoinen;
    on loppumaton kuolinhuuto sen
    ja päättymätön kutsu rakkauden.

    VastaaPoista
  4. Eve, minä 'poimin' sen eilen samalla kun sen yhden muun. Olin tästä vaikuttunut, mutta en osaa sanoa, millä tavalla - vielä. Ensivaikutelma on julma.

    Adventti on kaunis. Täytyy veidä se jonain päivänä joulukirjaani...

    VastaaPoista
  5. Arosusi siis täytyy lukea, kun en siitä osaa keskustella!

    VastaaPoista
  6. Paras lukea, jos haluat kirjallisen tyttöystävän;-)ja suukkoja...

    VastaaPoista
  7. Tietääkseni Hesse ei koskaan toipunut siitä, että hänen vaimonsa jätti hänet. Lasihelmipeli, jonka hän samoihin aikoihin kirjoitti, on erittäin naisvastainen.

    Tässä runossa hän minun mielestäni kertoo, että vaikka jätetyksi tuleminen järjellä ajatellen rikkoi hänen luottamuksensa parisuhteeseen ja rakkauteen, niin sydämessään hän hän kaipaa suuresti rakkautta, suorastaan huutaa sen perään.
    Tapahtuma oli julma hänelle, mutta tässä hän ei yritä syyllistää naista eikä tolkuttaa kenellekään, että mies tulisi muka aivan hyvin ilman naista toimeen.... Hän sentään myöntää, että EI TULE! :) Liekö uudenvuoden lupaus vai mikä.

    VastaaPoista
  8. Eve, Rosshalde on nimenomaan Hesseltä harvinainen avioliittoromaani! Se kertoo kirjailijan omasta vakavasta aviokriisistä 1913. Minä teen tämän vanhan, rakkaan kirjani heti kun näiltä uusimmilta ehdin tai teen sen välityönä.

    VastaaPoista
  9. AA!!! tajusin :''D luin väärin nimittäin! mutta hauskaa se on näinkin.

    VastaaPoista
  10. Poitsu, mitä nyt? Kai sinä nyt ymmärsit oikein: kaikki teinitytöt (ainakin ennen) lukivat Arosutta hulluina, ja jos poika ei osannut kirjaa uskottavasti kommentoida, meni mahikset...Parhaat kirjalliset pojat opettelivat siuvkaupalla Arosutta ulkoa!

    VastaaPoista
  11. Enää ei todellakaan ole noin...! Jokatapauksessa se pitää lukea, nähtävästi ... sitä ei tosin ole Hermann Hesse - romaanikokoelmakirjassa.

    VastaaPoista
  12. Ei kai tuo Even ja mun Rosshalde höpinä nyt sotkenut sinua.

    Tuure, tee sinä Lasihelmipelikin, minulta se on ytä ohi kuin Arosusi. Minua kiinnostaa Hesseltä vain Rosshalde ja Matka aamun maahan. Toki minua kiinnostavat sinun arvostelut, mutta NYT koulu on eka. Mutta viikonloput ovat myös olemassa...

    VastaaPoista
  13. Mistä sinä tiedät, vaikka teinitytöt lukisivat Arosutta yökaudet! On asioita, jotka eivät koskaan muutu. Jotkut mun nuoruuden musiikkikappaleet kelpaa mun rokkaritytölle vieläkin etc.

    VastaaPoista
  14. Niinpä. Eivät sitten paljasta vain krijallista puoltaan! Leena, mulla on luettavissa Narkissos ja kultasuu sekä Gertrud, teen niistä, sä voit ottaa muut. Ne on siinä romaanikokoelmassa.

    VastaaPoista
  15. Nuo molemmat ovat upeita! Mulla ei ole niitä, mutta olen monasti ottanut ne kirjastosta.

    Tehköön joku muu sitten Arosuden ja Lasihelmipelin;-)

    Nyt suljen koneen: kiinnostava, uusi kirja odottaa...eli öitä!

    VastaaPoista
  16. Leena, jos minä olisin teinityttö, niin kiinnostuisin Tuuresta, koska hän ei takuulla ikinä lukisi mitään ulkoa minut hurmatakseen, vaan kertoilisi kauniita, maalauksellisia ja omaleimaisia ajatuksiaan kaiken maailman kirjailijoista ja kirjoista.
    Lue vain Arosusi, mutta älä ulkoa! ;-DD

    Hyvää yötä!

    VastaaPoista
  17. Eve, ihan sama täällä! Kunpa olisimme nyt 15 vee!, mutta mites sun ja mun välit sitten...tämä sama maku herrojen suhteen näes. Onkohan Poitsu imarreltu kun lukee tätä, vai pitääkö meitä vain harmittomina vanhoina daameina;-)

    VastaaPoista
  18. Saattaa olla, että pitää! :) Se nähdään, kun hän tulee koulusta! Tämän täytyy olla kyllä aika haastavaa hänelle. Kuvittele nyt! Pyörittelee siellä silmiään ja kynää ja kirjoittaa kommenttia kieli keskellä suuta ;-D

    Mitä taas meidän väleihimme tulee: Ollaan epäilemättä oltu teinitytöstä asti niin fiksuja, että siitäkin selvittäisiin...

    VastaaPoista
  19. Poitsu rakastaa haasteita! Minäkin kuvittelen jo nyt, miten hän etsii ylikultivoituneesta sanavarastostaan juuri oikeat sanat Daameille. Ehkäpä puree vähän kynän päätä, hymyilee vinosti ja sitten antaa palaa. Pahinta olisi ellei hän vastaisi ollenkaan...

    Tottakai me ollaan fiksuja, koska ollaan Kirjallisia Naisia!

    VastaaPoista
  20. Noin fiksu kaveri ei ikinä jättäisi vastaamatta meille! Ja hän nimenomaan antaa palaa! :)

    VastaaPoista
  21. Tässähän menee päivä kuin siivillä kirjekyyhkyä odotellessa!

    VastaaPoista
  22. No nyt! Todellakin olen erittäin kummastunut ja ehkäpä kiusaantuneen oloinenkin, kun tuolla tavoin joudun suistutuksen kohteeksi!

    En voi muuta kuin nauraa ja olla nolo, mutta koska tunnen nolostumisen tyhmäksi, en tee niin! Joten vain nauran!

    Kirjekyyhky siis laskeutui ja näppäili pari sanaa, jotka eivät välttämättä ole ne parhaimmat, vaan ne jotka ensimmäisinä tulivat.

    VastaaPoista
  23. Älä suotta kiusaannu, vaan opettele ottamaan suitsutus vastaan. Se on hyvä taito, ja tulet vielä tarvitsemaan sitä, koska olet lahjakas ja pääset pitkälle.
    Ja meistä (uskon voivani puhua Leenankin puolesta) mikään ei ole niin elähdyttävää kuin FIKSU flirtti ja sillä taas ei ole iän kanssa mitään tekemistä. Se on luontaista ja sen joko hallitsee tai ei hallitse. Opetella kuitenkin voi. Minusta sitä kannataisi opiskella tehokkaammin kuin esim. Arosuden ulkolukua.:) Koeta kestää meitä Grand Old Ladyja Tuure!;)

    VastaaPoista
  24. Tuure, sinä pärjäät hyvin! Tiedätkö, olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja sen tulos on: Miehet, jotka seurustelevat vain miesten kanssa ja tykkäävät käydä ns. äijäporukoissa kaikkialla, ovat hiukan tylsiä ja ainakaan heistä ei ole kirjailijoiksi. Sen sijaan miehet, joiden ympärillä pyörii naisia, jotka ovat kasvaneet naisten ympäröiminä ja jotka itse viihtyvät parhaiten naisten seurassa, ovat kiinnostavia ja heistä, heistä tulee uusia John Irvingejä ja Waltareita.

    Minun mieheni ei ole kirjailija, mutta hän on järkyttävän haasteellinen vielä 25 vuoden jälkeenkin. Ja hän on sanonut minulle: Naisten kanssa on niin paljon kiinnostavampaa!

    Olisikohan se niin, että naiset ovat niin paljon älykkäämpiä ja monimuotoisempia, että kun heidän haasteestaan selviää, selviää mistä vain.

    VastaaPoista
  25. Tapani sanoi myös aina, että naiset ovat fiksuja, ja että heissä on maailman toivo, ja tietenkin hän äänesti aina naista.
    Hän on edelleen - erostamme huolimatta - henkinen IKiTukijani. Miehissä, jotka eivät yritä lytätä naista, vaan uskaltavat tunnustaa hänet vertaisikseen, jopa paremmakseen, on sellaista vahvuutta, jota minä en voi vastustaa. SITÄ JOTAKIN! :)

    VastaaPoista
  26. Eve, osuit suoraan asian ytimeen! Ja SITÄ JOTAKIN on juuri se ratkaiseva juttu.

    VastaaPoista
  27. Ehkäpä! Minusta kukaan ei voi olla huonompi kuin toinen - ja näin ihmisten pitäisi saada elää kuten haluavat (kunhan eivät riko muiden vastaavaa oikeutta tai riko yleistä käsitystä moraalista, mikä se nyt onkaan)

    VastaaPoista
  28. MORAALI

    "Siisti pitää olla!"
    sanoi kissa hietikolla -
    raapi päälle tarpeenteon
    pienen, sievän santakeon.

    - Lauri Viita -

    VastaaPoista
  29. oivallinen näkökanta mukatäydelliseen elämänkatsomukseen.

    VastaaPoista
  30. Lyttääminen, siis lannsitaminen on toisen oikeuksien rikkomista! Lannistajan ei voi antaa elää kuten hän haluaa... Pitää kouluttaa! :)
    Suvaitsevaisuus on moraalisuutta ja päinvastoin, mutta ihmisen oikeuksiin ja minusta myös velvolliruuksiin kuuluu puolustautua epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
    Minä en käännä toista poskea!

    VastaaPoista
  31. Eve, enkä minä!, siis käännä toista poskea.

    Lannistajat kuitenkin saavat joskus jatkaa elämäntapaansa ja tuhoaan. Heihin ei aina pääse 'käsiksi'. Jos pääsisi, maailmamme olisi aivan toisenlainen. Olen kuitenkin seurannut lannistajien elämää ja huomannut, että hämmästyttävän usein heistä tulee hyvin onnettomia ihmisiä ja ikäänkuin elämä itse kostaa tavalla tai toisella. Olisiko sittenkin olemassa tuntematon Elämän Oikeudenmukaisuus!

    VastaaPoista