Minun täytyi joko kirjoittaa kirja tai vaipua epätoivoon, se oli ainoa mahdollisuuteni pelastua tyhjyydestä, sekasorrosta, itsemurhasta. Kirja syntyi tämän paineen alaisena.
Olen lukenut Siddhatran. Se oli taitavasti kirjoitettu. jokainen lause oli kuin kaunis, helähtävän herkkä säe, ja kun noita säkeitä oli sadan sivun verran, siihen hukkui. Mutta kauniiseen kieleen hukkuminen ei voi olla huono asia!
Minä haluan aina hukkua kauniiseen kieleen, koko mun elämäni.
Tämä Hesse on tässä nyt ihan vastauksena sinulle. Minähän sanoin, että katso, miten vastaan sun toiveeseesi saada kirjoittaminen elämäntyöksi. Palaan Hessen tuotantoon ainakin muutaman kirjan osalta myöhemmin, joten tämä tuli nyt ikäänkuin förskottina. Mutta Arosuteen en halua enää palata. Jätän sen täysin sulle. Minä voisin ottaa Matka aamun maahan ja Rosshalden haluan ehdottomasti tehdä.
En suostunut nuorena edes seurustelemaan suukon vertaa kaverin kanssa, joka ei osannut keskutella Arosudesta;-)
Olen suomentanut yhden Hessen runon. Se sopisi kieltämättä paremmin Sylvester-iltaan kuin elokuun kuutomoon, mutta voinhan laittaa sen vuodenvaihteessa uudelleen.
Uudenvuoden aatto Herrman Hesse Suom. Eve Rehn
Pian haihtuu olevainen, ohi kiitävät vuodet kuihtuneet, tähdet – muka ikuiset – katsovat ilkkuen. Henkemme ainoastaan sitä peliä pystyy seuraamaan tuntematta liikutusta, ivaa, tuskaakaan. Sille "ikuinen" ja "ohi menevä" on kaikki yhtä – samantekevää. Mutta sydän puolustautuu rakkaudesta hehkuen ja antautuu – ruusu hentoinen; on loppumaton kuolinhuuto sen ja päättymätön kutsu rakkauden.
Tietääkseni Hesse ei koskaan toipunut siitä, että hänen vaimonsa jätti hänet. Lasihelmipeli, jonka hän samoihin aikoihin kirjoitti, on erittäin naisvastainen.
Tässä runossa hän minun mielestäni kertoo, että vaikka jätetyksi tuleminen järjellä ajatellen rikkoi hänen luottamuksensa parisuhteeseen ja rakkauteen, niin sydämessään hän hän kaipaa suuresti rakkautta, suorastaan huutaa sen perään. Tapahtuma oli julma hänelle, mutta tässä hän ei yritä syyllistää naista eikä tolkuttaa kenellekään, että mies tulisi muka aivan hyvin ilman naista toimeen.... Hän sentään myöntää, että EI TULE! :) Liekö uudenvuoden lupaus vai mikä.
Eve, Rosshalde on nimenomaan Hesseltä harvinainen avioliittoromaani! Se kertoo kirjailijan omasta vakavasta aviokriisistä 1913. Minä teen tämän vanhan, rakkaan kirjani heti kun näiltä uusimmilta ehdin tai teen sen välityönä.
Poitsu, mitä nyt? Kai sinä nyt ymmärsit oikein: kaikki teinitytöt (ainakin ennen) lukivat Arosutta hulluina, ja jos poika ei osannut kirjaa uskottavasti kommentoida, meni mahikset...Parhaat kirjalliset pojat opettelivat siuvkaupalla Arosutta ulkoa!
Ei kai tuo Even ja mun Rosshalde höpinä nyt sotkenut sinua.
Tuure, tee sinä Lasihelmipelikin, minulta se on ytä ohi kuin Arosusi. Minua kiinnostaa Hesseltä vain Rosshalde ja Matka aamun maahan. Toki minua kiinnostavat sinun arvostelut, mutta NYT koulu on eka. Mutta viikonloput ovat myös olemassa...
Mistä sinä tiedät, vaikka teinitytöt lukisivat Arosutta yökaudet! On asioita, jotka eivät koskaan muutu. Jotkut mun nuoruuden musiikkikappaleet kelpaa mun rokkaritytölle vieläkin etc.
Niinpä. Eivät sitten paljasta vain krijallista puoltaan! Leena, mulla on luettavissa Narkissos ja kultasuu sekä Gertrud, teen niistä, sä voit ottaa muut. Ne on siinä romaanikokoelmassa.
Leena, jos minä olisin teinityttö, niin kiinnostuisin Tuuresta, koska hän ei takuulla ikinä lukisi mitään ulkoa minut hurmatakseen, vaan kertoilisi kauniita, maalauksellisia ja omaleimaisia ajatuksiaan kaiken maailman kirjailijoista ja kirjoista. Lue vain Arosusi, mutta älä ulkoa! ;-DD
Eve, ihan sama täällä! Kunpa olisimme nyt 15 vee!, mutta mites sun ja mun välit sitten...tämä sama maku herrojen suhteen näes. Onkohan Poitsu imarreltu kun lukee tätä, vai pitääkö meitä vain harmittomina vanhoina daameina;-)
Saattaa olla, että pitää! :) Se nähdään, kun hän tulee koulusta! Tämän täytyy olla kyllä aika haastavaa hänelle. Kuvittele nyt! Pyörittelee siellä silmiään ja kynää ja kirjoittaa kommenttia kieli keskellä suuta ;-D
Mitä taas meidän väleihimme tulee: Ollaan epäilemättä oltu teinitytöstä asti niin fiksuja, että siitäkin selvittäisiin...
Poitsu rakastaa haasteita! Minäkin kuvittelen jo nyt, miten hän etsii ylikultivoituneesta sanavarastostaan juuri oikeat sanat Daameille. Ehkäpä puree vähän kynän päätä, hymyilee vinosti ja sitten antaa palaa. Pahinta olisi ellei hän vastaisi ollenkaan...
Tottakai me ollaan fiksuja, koska ollaan Kirjallisia Naisia!
Älä suotta kiusaannu, vaan opettele ottamaan suitsutus vastaan. Se on hyvä taito, ja tulet vielä tarvitsemaan sitä, koska olet lahjakas ja pääset pitkälle. Ja meistä (uskon voivani puhua Leenankin puolesta) mikään ei ole niin elähdyttävää kuin FIKSU flirtti ja sillä taas ei ole iän kanssa mitään tekemistä. Se on luontaista ja sen joko hallitsee tai ei hallitse. Opetella kuitenkin voi. Minusta sitä kannataisi opiskella tehokkaammin kuin esim. Arosuden ulkolukua.:) Koeta kestää meitä Grand Old Ladyja Tuure!;)
Tuure, sinä pärjäät hyvin! Tiedätkö, olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja sen tulos on: Miehet, jotka seurustelevat vain miesten kanssa ja tykkäävät käydä ns. äijäporukoissa kaikkialla, ovat hiukan tylsiä ja ainakaan heistä ei ole kirjailijoiksi. Sen sijaan miehet, joiden ympärillä pyörii naisia, jotka ovat kasvaneet naisten ympäröiminä ja jotka itse viihtyvät parhaiten naisten seurassa, ovat kiinnostavia ja heistä, heistä tulee uusia John Irvingejä ja Waltareita.
Minun mieheni ei ole kirjailija, mutta hän on järkyttävän haasteellinen vielä 25 vuoden jälkeenkin. Ja hän on sanonut minulle: Naisten kanssa on niin paljon kiinnostavampaa!
Olisikohan se niin, että naiset ovat niin paljon älykkäämpiä ja monimuotoisempia, että kun heidän haasteestaan selviää, selviää mistä vain.
Tapani sanoi myös aina, että naiset ovat fiksuja, ja että heissä on maailman toivo, ja tietenkin hän äänesti aina naista. Hän on edelleen - erostamme huolimatta - henkinen IKiTukijani. Miehissä, jotka eivät yritä lytätä naista, vaan uskaltavat tunnustaa hänet vertaisikseen, jopa paremmakseen, on sellaista vahvuutta, jota minä en voi vastustaa. SITÄ JOTAKIN! :)
Ehkäpä! Minusta kukaan ei voi olla huonompi kuin toinen - ja näin ihmisten pitäisi saada elää kuten haluavat (kunhan eivät riko muiden vastaavaa oikeutta tai riko yleistä käsitystä moraalista, mikä se nyt onkaan)
Lyttääminen, siis lannsitaminen on toisen oikeuksien rikkomista! Lannistajan ei voi antaa elää kuten hän haluaa... Pitää kouluttaa! :) Suvaitsevaisuus on moraalisuutta ja päinvastoin, mutta ihmisen oikeuksiin ja minusta myös velvolliruuksiin kuuluu puolustautua epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Minä en käännä toista poskea!
Lannistajat kuitenkin saavat joskus jatkaa elämäntapaansa ja tuhoaan. Heihin ei aina pääse 'käsiksi'. Jos pääsisi, maailmamme olisi aivan toisenlainen. Olen kuitenkin seurannut lannistajien elämää ja huomannut, että hämmästyttävän usein heistä tulee hyvin onnettomia ihmisiä ja ikäänkuin elämä itse kostaa tavalla tai toisella. Olisiko sittenkin olemassa tuntematon Elämän Oikeudenmukaisuus!
Minun täytyi joko kirjoittaa kirja tai vaipua epätoivoon, se oli ainoa mahdollisuuteni pelastua tyhjyydestä, sekasorrosta, itsemurhasta. Kirja syntyi tämän paineen alaisena.
Olen lukenut Siddhatran. Se oli taitavasti kirjoitettu. jokainen lause oli kuin kaunis, helähtävän herkkä säe, ja kun noita säkeitä oli sadan sivun verran, siihen hukkui. Mutta kauniiseen kieleen hukkuminen ei voi olla huono asia!
VastaaPoistaMinä haluan aina hukkua kauniiseen kieleen, koko mun elämäni.
VastaaPoistaTämä Hesse on tässä nyt ihan vastauksena sinulle. Minähän sanoin, että katso, miten vastaan sun toiveeseesi saada kirjoittaminen elämäntyöksi. Palaan Hessen tuotantoon ainakin muutaman kirjan osalta myöhemmin, joten tämä tuli nyt ikäänkuin förskottina. Mutta Arosuteen en halua enää palata. Jätän sen täysin sulle. Minä voisin ottaa Matka aamun maahan ja Rosshalden haluan ehdottomasti tehdä.
En suostunut nuorena edes seurustelemaan suukon vertaa kaverin kanssa, joka ei osannut keskutella Arosudesta;-)
Olen suomentanut yhden Hessen runon. Se sopisi kieltämättä paremmin Sylvester-iltaan kuin elokuun kuutomoon, mutta voinhan laittaa sen vuodenvaihteessa uudelleen.
VastaaPoistaUudenvuoden aatto
Herrman Hesse
Suom. Eve Rehn
Pian haihtuu olevainen,
ohi kiitävät vuodet kuihtuneet,
tähdet – muka ikuiset – katsovat ilkkuen.
Henkemme ainoastaan
sitä peliä pystyy seuraamaan
tuntematta liikutusta, ivaa, tuskaakaan.
Sille "ikuinen" ja "ohi menevä"
on kaikki yhtä – samantekevää.
Mutta sydän
puolustautuu rakkaudesta hehkuen
ja antautuu – ruusu hentoinen;
on loppumaton kuolinhuuto sen
ja päättymätön kutsu rakkauden.
Eve, minä 'poimin' sen eilen samalla kun sen yhden muun. Olin tästä vaikuttunut, mutta en osaa sanoa, millä tavalla - vielä. Ensivaikutelma on julma.
VastaaPoistaAdventti on kaunis. Täytyy veidä se jonain päivänä joulukirjaani...
Arosusi siis täytyy lukea, kun en siitä osaa keskustella!
VastaaPoistaParas lukea, jos haluat kirjallisen tyttöystävän;-)ja suukkoja...
VastaaPoistaTietääkseni Hesse ei koskaan toipunut siitä, että hänen vaimonsa jätti hänet. Lasihelmipeli, jonka hän samoihin aikoihin kirjoitti, on erittäin naisvastainen.
VastaaPoistaTässä runossa hän minun mielestäni kertoo, että vaikka jätetyksi tuleminen järjellä ajatellen rikkoi hänen luottamuksensa parisuhteeseen ja rakkauteen, niin sydämessään hän hän kaipaa suuresti rakkautta, suorastaan huutaa sen perään.
Tapahtuma oli julma hänelle, mutta tässä hän ei yritä syyllistää naista eikä tolkuttaa kenellekään, että mies tulisi muka aivan hyvin ilman naista toimeen.... Hän sentään myöntää, että EI TULE! :) Liekö uudenvuoden lupaus vai mikä.
Eve, Rosshalde on nimenomaan Hesseltä harvinainen avioliittoromaani! Se kertoo kirjailijan omasta vakavasta aviokriisistä 1913. Minä teen tämän vanhan, rakkaan kirjani heti kun näiltä uusimmilta ehdin tai teen sen välityönä.
VastaaPoistaAA!!! tajusin :''D luin väärin nimittäin! mutta hauskaa se on näinkin.
VastaaPoistaPoitsu, mitä nyt? Kai sinä nyt ymmärsit oikein: kaikki teinitytöt (ainakin ennen) lukivat Arosutta hulluina, ja jos poika ei osannut kirjaa uskottavasti kommentoida, meni mahikset...Parhaat kirjalliset pojat opettelivat siuvkaupalla Arosutta ulkoa!
VastaaPoistaEnää ei todellakaan ole noin...! Jokatapauksessa se pitää lukea, nähtävästi ... sitä ei tosin ole Hermann Hesse - romaanikokoelmakirjassa.
VastaaPoistaEi kai tuo Even ja mun Rosshalde höpinä nyt sotkenut sinua.
VastaaPoistaTuure, tee sinä Lasihelmipelikin, minulta se on ytä ohi kuin Arosusi. Minua kiinnostaa Hesseltä vain Rosshalde ja Matka aamun maahan. Toki minua kiinnostavat sinun arvostelut, mutta NYT koulu on eka. Mutta viikonloput ovat myös olemassa...
Mistä sinä tiedät, vaikka teinitytöt lukisivat Arosutta yökaudet! On asioita, jotka eivät koskaan muutu. Jotkut mun nuoruuden musiikkikappaleet kelpaa mun rokkaritytölle vieläkin etc.
VastaaPoistaNiinpä. Eivät sitten paljasta vain krijallista puoltaan! Leena, mulla on luettavissa Narkissos ja kultasuu sekä Gertrud, teen niistä, sä voit ottaa muut. Ne on siinä romaanikokoelmassa.
VastaaPoistaNuo molemmat ovat upeita! Mulla ei ole niitä, mutta olen monasti ottanut ne kirjastosta.
VastaaPoistaTehköön joku muu sitten Arosuden ja Lasihelmipelin;-)
Nyt suljen koneen: kiinnostava, uusi kirja odottaa...eli öitä!
Leena, jos minä olisin teinityttö, niin kiinnostuisin Tuuresta, koska hän ei takuulla ikinä lukisi mitään ulkoa minut hurmatakseen, vaan kertoilisi kauniita, maalauksellisia ja omaleimaisia ajatuksiaan kaiken maailman kirjailijoista ja kirjoista.
VastaaPoistaLue vain Arosusi, mutta älä ulkoa! ;-DD
Hyvää yötä!
Eve, ihan sama täällä! Kunpa olisimme nyt 15 vee!, mutta mites sun ja mun välit sitten...tämä sama maku herrojen suhteen näes. Onkohan Poitsu imarreltu kun lukee tätä, vai pitääkö meitä vain harmittomina vanhoina daameina;-)
VastaaPoistaSaattaa olla, että pitää! :) Se nähdään, kun hän tulee koulusta! Tämän täytyy olla kyllä aika haastavaa hänelle. Kuvittele nyt! Pyörittelee siellä silmiään ja kynää ja kirjoittaa kommenttia kieli keskellä suuta ;-D
VastaaPoistaMitä taas meidän väleihimme tulee: Ollaan epäilemättä oltu teinitytöstä asti niin fiksuja, että siitäkin selvittäisiin...
Poitsu rakastaa haasteita! Minäkin kuvittelen jo nyt, miten hän etsii ylikultivoituneesta sanavarastostaan juuri oikeat sanat Daameille. Ehkäpä puree vähän kynän päätä, hymyilee vinosti ja sitten antaa palaa. Pahinta olisi ellei hän vastaisi ollenkaan...
VastaaPoistaTottakai me ollaan fiksuja, koska ollaan Kirjallisia Naisia!
Noin fiksu kaveri ei ikinä jättäisi vastaamatta meille! Ja hän nimenomaan antaa palaa! :)
VastaaPoistaTässähän menee päivä kuin siivillä kirjekyyhkyä odotellessa!
VastaaPoistaNo nyt! Todellakin olen erittäin kummastunut ja ehkäpä kiusaantuneen oloinenkin, kun tuolla tavoin joudun suistutuksen kohteeksi!
VastaaPoistaEn voi muuta kuin nauraa ja olla nolo, mutta koska tunnen nolostumisen tyhmäksi, en tee niin! Joten vain nauran!
Kirjekyyhky siis laskeutui ja näppäili pari sanaa, jotka eivät välttämättä ole ne parhaimmat, vaan ne jotka ensimmäisinä tulivat.
Älä suotta kiusaannu, vaan opettele ottamaan suitsutus vastaan. Se on hyvä taito, ja tulet vielä tarvitsemaan sitä, koska olet lahjakas ja pääset pitkälle.
VastaaPoistaJa meistä (uskon voivani puhua Leenankin puolesta) mikään ei ole niin elähdyttävää kuin FIKSU flirtti ja sillä taas ei ole iän kanssa mitään tekemistä. Se on luontaista ja sen joko hallitsee tai ei hallitse. Opetella kuitenkin voi. Minusta sitä kannataisi opiskella tehokkaammin kuin esim. Arosuden ulkolukua.:) Koeta kestää meitä Grand Old Ladyja Tuure!;)
Koetan! :'D Kiitos vinkeistä!
VastaaPoistaTuure, sinä pärjäät hyvin! Tiedätkö, olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja sen tulos on: Miehet, jotka seurustelevat vain miesten kanssa ja tykkäävät käydä ns. äijäporukoissa kaikkialla, ovat hiukan tylsiä ja ainakaan heistä ei ole kirjailijoiksi. Sen sijaan miehet, joiden ympärillä pyörii naisia, jotka ovat kasvaneet naisten ympäröiminä ja jotka itse viihtyvät parhaiten naisten seurassa, ovat kiinnostavia ja heistä, heistä tulee uusia John Irvingejä ja Waltareita.
VastaaPoistaMinun mieheni ei ole kirjailija, mutta hän on järkyttävän haasteellinen vielä 25 vuoden jälkeenkin. Ja hän on sanonut minulle: Naisten kanssa on niin paljon kiinnostavampaa!
Olisikohan se niin, että naiset ovat niin paljon älykkäämpiä ja monimuotoisempia, että kun heidän haasteestaan selviää, selviää mistä vain.
Tapani sanoi myös aina, että naiset ovat fiksuja, ja että heissä on maailman toivo, ja tietenkin hän äänesti aina naista.
VastaaPoistaHän on edelleen - erostamme huolimatta - henkinen IKiTukijani. Miehissä, jotka eivät yritä lytätä naista, vaan uskaltavat tunnustaa hänet vertaisikseen, jopa paremmakseen, on sellaista vahvuutta, jota minä en voi vastustaa. SITÄ JOTAKIN! :)
Eve, osuit suoraan asian ytimeen! Ja SITÄ JOTAKIN on juuri se ratkaiseva juttu.
VastaaPoistaEhkäpä! Minusta kukaan ei voi olla huonompi kuin toinen - ja näin ihmisten pitäisi saada elää kuten haluavat (kunhan eivät riko muiden vastaavaa oikeutta tai riko yleistä käsitystä moraalista, mikä se nyt onkaan)
VastaaPoistaMORAALI
VastaaPoista"Siisti pitää olla!"
sanoi kissa hietikolla -
raapi päälle tarpeenteon
pienen, sievän santakeon.
- Lauri Viita -
oivallinen näkökanta mukatäydelliseen elämänkatsomukseen.
VastaaPoistaLyttääminen, siis lannsitaminen on toisen oikeuksien rikkomista! Lannistajan ei voi antaa elää kuten hän haluaa... Pitää kouluttaa! :)
VastaaPoistaSuvaitsevaisuus on moraalisuutta ja päinvastoin, mutta ihmisen oikeuksiin ja minusta myös velvolliruuksiin kuuluu puolustautua epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Minä en käännä toista poskea!
Eve, enkä minä!, siis käännä toista poskea.
VastaaPoistaLannistajat kuitenkin saavat joskus jatkaa elämäntapaansa ja tuhoaan. Heihin ei aina pääse 'käsiksi'. Jos pääsisi, maailmamme olisi aivan toisenlainen. Olen kuitenkin seurannut lannistajien elämää ja huomannut, että hämmästyttävän usein heistä tulee hyvin onnettomia ihmisiä ja ikäänkuin elämä itse kostaa tavalla tai toisella. Olisiko sittenkin olemassa tuntematon Elämän Oikeudenmukaisuus!