perjantai 21. elokuuta 2009

TOISET MURHAAVAT KARHUJA, TOISET RAKASTAVAT NIITÄ/ SOME ARE MURDERING BEARS, SOME ARE LOVING THEM

Tämä kuva EI ole karhujahtimainos, vaan kertoo siitä, miten ihminen voi suhtautua kaikkeen elolliseen. Kuvassa sisareni Merja ja pikkukarhu, johon murhaajat eivät onneksi pääse käsiksi koskaan!

In the picture my sister Merja and the baby-bear, whom the murders will never get! This photo is by my sister's husband Pekka Mäkinen like also the tiny seagull above.

Tämän päivän Keskisuomalaisessa oli edellisen jutun alla lyhyempi, jossa kerrotttiin karhujahdin alkavan Keuruun, Multian ja entisen Pylkönmäen kunnan alueella aikaisintaan lauantaina.

Olen aina ihmetellyt, miksi niin monet maalla eli ns. luonnonhelmassa asuvat ihmiset ovat niin eläinvihamielisiä. Isänikin oli maalta, mutta hän ei olisi tappanut hiirtäkään, mutta hän oli sotiemme invalidi ja valmis kuolemaan isänmaamme puolesta ja puolustamaan sitä viimeiseen hengenvetoonsa. Nyt tyttäret kantavat isänsä perintöä: Isänmaata on puolustettava, mutta eläimille on annettava oikeus elämään! Isäni piti aina eläimistä, mutta ehkä hyvin nuorena koetut kovat sotavuodet opettivat häntä arvostamaan elämää kaikkineen, mikä kyky tuntuu osalta ihmisiä olevan täysin hukassa.

MENKÄÄ METSÄÄN JA LUONTOON KAMERAN, ÄLKÄÄ MURHA-ASEEN KANSSA!

GO TO THE FOREST AND NATURE WITH THE CAMERA, DON'T WITH THE GUN!

16 kommenttia:

  1. Ei ole tosiaan mikään turha juttu eikä turha sisko! :) iHANAA, ETTÄ TUOLLAISIA SISKOJA ON OLEMASSA! <3

    Terveisiä Pukkila/Toijala-akselilta!

    VastaaPoista
  2. Eikö vaan olekin! Hän on niin hurja, että suojelen jopa Itä-Suomen hovioikeutta häneltä;-)

    Mutta vakavasti puhuen, tätä juttua hän vie eteenpäin Satakunnassa ja tämä ihana karhukuva on hänen miehensä, luonto- ja lehtikuvaaja Pekka Mäkisen ottama.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa,että siskosi suojelee tuolla tavoin karhuja!

    En minäkään voisi luonnon eläimiä tappaa,mutta joskus ne taitavat lisääntyä liikaa,ja päästä liiaksi ihmisten riesaksi,kuten citykanit Helsingissä.Mitäs silloin voi tehdä,kun ne tuhoavat kaiken ympärillään ja lisääntyvät ,,,,kuin puput.,
    Mutta karhuja ei kai ole liikaa;on sääli ,että niitä ammutaan. Ja metsästys ylipäänsä on ihan älytöntä,tänä päivänä.

    VastaaPoista
  4. Jael, minä olen aina ihmetellyt esimerkiksi kettujen tappamista, kun ei niitä edes syödä! Ja lämpimiä vaatteita saa kaupasta, kuka nyt ilkeää pukeutua murhattuun eläimeen. Suomessa kettua saa metsästä ympäri vuoden, mutta Ruosti on jo meitä kehittyneempi maa eli siellä on pesintäaika rauhoitettu. Ja ilvekset sitten, en ole ikinä nähnyt luonnossa ilvestä ja niitäkin saa tapaa. Varmaan selityksissä löytyy eli pienpedot syävät riistalintuja plaa-plaa-plaa, mutta eihän lintuja tarvitse ihminen mihinkään, hän elää muutenkin ja liiankin lihavasti, linnut ovat osa luonnon kiertokulkua, jossa ihminen on ainoa häiriötekijä.

    VastaaPoista
  5. En tiennytkään,että kettuja saa pyydystää ympäri vuoden,aika kamalaa. Mutta kaikkihan taitaa liittyä kysyntään;lähinaapurissa Venäjällä turkit vieläkin kuuluvat voimakkaasti kuvioihin. Ketut ovat niin suloisiakin ,kuinka niitä raaskii tappaa,eiväthän ne edes ole vaarallisia! Täällä on tehty lakiesitys, että turkkien maahantuonti/myynti kiellettäisiin kokonaan, toivottavasti pääsisi läpi.

    VastaaPoista
  6. Ruotsi on kieltämässä turkistarhauksenkin, mutta en muista mihin vuoteen mennessä.

    Meillä eletään niinkuin Venäjällä joissakin lainkohdissa ja etenkin koskien villieläinten tappamista.

    Ilmoita minulle heti ja tee siitä myös blogijuttu itsellesi, jos turkisten tuontikielto totetuu Israelissa!

    Minulla on sisareni miehen ottama kettukuva, sama kuva, kahteen kertaan seinällä. Kysyin häneltä sitä kuvaa, mutta se ei ollut digiaikaan otettu ja negatiivi on ties missä. Minulla on se taulu kuvattuna ja taidankin laittaa sen ihan lähihetkinä- tai päivinä.

    Kettujen ja ilvesten ja pullasorsien tappaminen on minulle täysin mysteeri ja karhutkin ovat aina olleet osa Suomen luontoa. Ihminen ei vain enää osaa elää niiden kanssa ja itse häiriköimällä aiheuttaa sen,että osa karhuista muuttuu ns. häirikkökarhuiksi.

    VastaaPoista
  7. Sudet Hesassa olisi ihan piristävää.
    Hirviä on pakko joskus jahdittava, koska luonnollisia vihollisia ei ole. Sen tasapainon on hyvä säilyä.

    Olen kerran maistanut karhunlihaa..

    VastaaPoista
  8. Hannele, tämän 'hirviä on joskus jahdittava...', minäkin hyväksyn, mutta haluasin myös metsästäjiltä jotain myönnytyksiä eli muiden villieläinten tappaminen seis.

    VastaaPoista
  9. Suamest en tärä mittään, mut täällä tarkat säännökset.
    Sutta ei saanut tappaa edes vaikka oman koiran päälle hyökkäsi.. Se sääntö muutettu nyt.

    VastaaPoista
  10. Kaikki blogissa kirjoitettu eli siskoni kirjoittama on TÄYTTÄ ASIAA!!
    En ole koskaan ymmärtänyt tappamista, en minkään elollisen - kaikkein vähiten niiden, jotka ovat viattomia. Eläimet ovat viattomia - ne eivät tapa kuin syödäkseen - ehkä minkkiä lukuunottamatta ja niitäkään ei saa tappaa tai vielä pahempaa tarhata ja tappaa turkin takia, turhamaisten naisten ja miesten käyttöön. Jo koululaisena vastustin kaikkien eläinten tappamista - kuten sanottu - vahvasti Isämme oppien mukaan. Ystävälläni oli yksi aamu kettupuuhka kaulassa,koska seurusteli turkistarhaajan pojan kanssa. En voinut mennä hänen viereensä istumaan - kuollut kettu, silmät ja kaikki tallella -kaulassa-AIVAN KAUHEAA!!
    Meidän kaikkien tulee suojella luontoa ja sen asukkaita kauheilta murhaajilta. Aivan erittäin huvittavaa, kun metsästäjät sanovat, että esim. supi ei kuulu Suomen luontoon - ne tuhoavat lintujen pesiä, oravien pesiä ym. Ainut syy tähän asenteeseen on se: että he itse haluavat tappaa ko. linnut joiden pesät ovat maassa - eli heillä siihen on oikeus,mutta supilla ei. En todellakaan ymmärrä miksi??????? Jokainen metsästävä ihminen on mielestäni ala-arvoinen,
    suoraa puhetta, mutta olen todella sitä mieltä. Heiltä puuttuu joku asia, joka jokaisella pitäisi olla ollakseen Ihminen isolla I:llä. Tällainen ihminen ei tee kenellekään pahaa, saatikka tapa...

    VastaaPoista
  11. Pikku Myy, laita mulle nyt se paras supiperhekuva, se joka on kuvattu vastavaloon! Julkaisen sen!

    VastaaPoista
  12. Me jouduimme wäkkärässä kerran, tai isäni joutui, lahtaamaan supikoiran, kun se hyökkäili minun ja veljeni kimppuun - olimme pieniä poikia. Sitten myös pennut kuolivat. En tiedä, miten suhtaudutte tähän asiaan - minusta kuitenkin tuo oli aivan sallittavaa, kun ne olivat vaaraksi.

    VastaaPoista
  13. Voi Tuure, omistan sinulle sitten tänään ihan oman kuvan blogissani!

    VastaaPoista
  14. T Niemi, nee vaaralliset koirat lisääntyneet.

    Ihme rotuja otetaan esille, eikä osata kasvattaa.

    VastaaPoista
  15. TNiemelle: ymmärrä tilanteen; jokainen aikuinen puolustaa ja kuuluu puolustaa pesuettaan. Usein kuitenkin luonnassakin riittää toisen-tässä tapauksessa supin-karkoitus teidän "reviiriltä". Ainakin se olisi se ensimmäinen konsti,jotaminä suosittelen ja näin minä tekisin.

    VastaaPoista
  16. Hannele, nyt kun pitbullit kiellettiin monissa maissa, tuli joku uusi tilalle, jossa ei mun mielestä mitään eroa, pitbulliin ja katso millaiset tyypit niitä harrastaa. Itsetunto matala ja viattomasta koirasta tehdään peto eli ase.

    VastaaPoista