lauantai 29. elokuuta 2009

SIDO VAIN MINUT, VAAN YHÄTI...

Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.

Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistys huulillain,
yhäti sinun vain.


- Emily Dickinson -
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Sooloilija30. elokuuta 2009 klo 14.30

    Kaunista ja karkeaa samanaikaisesti. Makustelen näitä sanoja ja peilaan omaan elämääni..

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi30. elokuuta 2009 klo 14.54

    Meillä sama maku: pidän kaikessa pehmeän ja karkean kohtaamisesta, vasta se synnyttää värinöitä. Se on tässä runossa ja se oli sun sunnuntaiklassikossakin.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)