TNiemi tuossa korjasikin.. Eli Leena kiitos kun laitoit tän, hyvältä näyttää, mutta korjaathan tuon linkin, joka on vihreällä, siitä ei pääse klikkaamalla blogiin.
Olisi hauskaa asua landella jotta olisi tuollaiset uintimahdollisuudet! Toisaalta on meilläkin tossa sadan metrin päässä uimaranta, mutta siellä taitaa olla sinilevää.
Päijänne on niin iso järvi, että kelpaa jo meille meriläisillekin meren korvikkeeksi. Harvoin sinilevää. Pienissä järvissä on.
Tietoisku: Päijänne on Suomen syvin järvi. Tieto oli Suomen Kuvalehdessä vuonna x. Kun kuulin, että syvin kohta on mitattu Rappukallion kohdalla, ajoimme paatin sinne ja minä tietty uimaan. Oli pakko kokea se huima tunne, kun vettä oli alla...en muista enää montako metriä.
No tämähän poiki keskustelua tämä uintiasia: pelottava ajatus uida jossain, jossa esim. olisi vettä kymmeniä tai peräti satoja metrejä alla.. Näin kerran ahdistavan unen, jossa olin uimassa juuri sellaisessa. Vajosin aina vain alemmaksi..pohja ei koskaan tullut vastaan..
En voi käsittää syvyyssukeltajia! He ovat tosi rohkeita! Ja varmaan vähän hulluja!
Sooloilija, se juju on just siinä, että se on niin huimaavaa. Et saisi minua hyppäämään sitä hirveää hyppyä, benji tms., mutta monet muut jutut pitää saada kokeilla...ainakin ne, joissa ollaan yhtä veden kanssa. Voit olla varma, että tuntui huimalta, että alla vettä about 106 metriä, mutta ei huimaavalta...siinä se ero. Minä nautin eikä tullut Irvingin kauheaa pohjaimua!
Olen entinen kilpauimari, tai jos lasketaan kolmen vuoden rääkki ja viikonloppuiset kilpailut, vaikkakin lopettanut, uiminen on minulle edelleen tärkeä asia ... eikä siinä ole mitään pelottavaa!
TNiemi, mites sinä nyt jo olet lopettanut uintiharrastuksen? Mun tytär on nyt 13½-vuotias ja ui täysillä. Nyt tässä iässä on kehitys huimaa, joka kisassa tulee uusia ennätyksiä.. Joskushan se sitten loppuu sekin harrastus, tyttärenkin kohdalta, mutta saattaahan se poikia vaikka uintiseuran sisältä muuta, esim. valmentamista ja opettamista..
Mutta uinti on aikaavievä harrastus. Pitää tehdä valintoja mihin aikansa käyttää..
Mun uintini loppuivat siihen etten jaksanut kilpailuja. Hermostuin aina kovasti, ja jännitin ... Se ei ollut vain mukavaa. Ja samalla kiinnostuin entistä enemmän taiteesta ja kirjallisuudesta, eikä uinti tuntunut enää miltään. ala-asteella se oli tietynlainen paon ikkuna todellisuudesta, mutta kun menin yläkouluun, ei ollut mitään paettavaa, ja ikkuna umpeutui iäksi.
http://sooloilija.blogspot.com/
VastaaPoistaTNiemi tuossa korjasikin..
VastaaPoistaEli Leena kiitos kun laitoit tän, hyvältä näyttää, mutta korjaathan tuon linkin, joka on vihreällä, siitä ei pääse klikkaamalla blogiin.
:D
Asia kunnossa. Ainakin aukeaa mun koneella. Reima ja koira jo odottavat autossa. Jokohan pääsen uimaan;-)
VastaaPoistaHauskaa uintireissua! Sooloilija, sulla on hauska ja mielenkiintoinen blogi!
VastaaPoistaKiitos! Vesi oli kuin unelmaa ja sukeltaminen autuaallista.
VastaaPoistaOlisi hauskaa asua landella jotta olisi tuollaiset uintimahdollisuudet! Toisaalta on meilläkin tossa sadan metrin päässä uimaranta, mutta siellä taitaa olla sinilevää.
VastaaPoistaPäijänne on niin iso järvi, että kelpaa jo meille meriläisillekin meren korvikkeeksi. Harvoin sinilevää. Pienissä järvissä on.
VastaaPoistaTietoisku: Päijänne on Suomen syvin järvi. Tieto oli Suomen Kuvalehdessä vuonna x. Kun kuulin, että syvin kohta on mitattu Rappukallion kohdalla, ajoimme paatin sinne ja minä tietty uimaan. Oli pakko kokea se huima tunne, kun vettä oli alla...en muista enää montako metriä.
Niin minäkin...
VastaaPoistaJael, uit syvissä vesissä vai pitääkö sun aina kokeilla edes kerran jotain huimaa?
VastaaPoistaNo tämähän poiki keskustelua tämä uintiasia: pelottava ajatus uida jossain, jossa esim. olisi vettä kymmeniä tai peräti satoja metrejä alla..
VastaaPoistaNäin kerran ahdistavan unen, jossa olin uimassa juuri sellaisessa. Vajosin aina vain alemmaksi..pohja ei koskaan tullut vastaan..
En voi käsittää syvyyssukeltajia! He ovat tosi rohkeita! Ja varmaan vähän hulluja!
Sooloilija, se juju on just siinä, että se on niin huimaavaa. Et saisi minua hyppäämään sitä hirveää hyppyä, benji tms., mutta monet muut jutut pitää saada kokeilla...ainakin ne, joissa ollaan yhtä veden kanssa. Voit olla varma, että tuntui huimalta, että alla vettä about 106 metriä, mutta ei huimaavalta...siinä se ero. Minä nautin eikä tullut Irvingin kauheaa pohjaimua!
VastaaPoistaOlen entinen kilpauimari, tai jos lasketaan kolmen vuoden rääkki ja viikonloppuiset kilpailut, vaikkakin lopettanut, uiminen on minulle edelleen tärkeä asia ... eikä siinä ole mitään pelottavaa!
VastaaPoistaJust! Ei kerrassaan mitään pelottavaa, vaan täyttä nautintoa...
VastaaPoistaTNiemi, mites sinä nyt jo olet lopettanut uintiharrastuksen? Mun tytär on nyt 13½-vuotias ja ui täysillä. Nyt tässä iässä on kehitys huimaa, joka kisassa tulee uusia ennätyksiä.. Joskushan se sitten loppuu sekin harrastus, tyttärenkin kohdalta, mutta saattaahan se poikia vaikka uintiseuran sisältä muuta, esim. valmentamista ja opettamista..
VastaaPoistaMutta uinti on aikaavievä harrastus. Pitää tehdä valintoja mihin aikansa käyttää..
Sieltä löytyy paljon hienoa.
VastaaPoistaOlen naimisissa entisen kilpauimarin kanssa,
VastaaPoistahän sanoo että uin kuin elefantti :)
Lapseni käyneet aikuisten crawl-kurrin.
aikuisten crawl-kurssin.
VastaaPoistaMinä olen vain syntynyt veteen ja veneisiin.
VastaaPoistaMun uintini loppuivat siihen etten jaksanut kilpailuja. Hermostuin aina kovasti, ja jännitin ... Se ei ollut vain mukavaa. Ja samalla kiinnostuin entistä enemmän taiteesta ja kirjallisuudesta, eikä uinti tuntunut enää miltään. ala-asteella se oli tietynlainen paon ikkuna todellisuudesta, mutta kun menin yläkouluun, ei ollut mitään paettavaa, ja ikkuna umpeutui iäksi.
VastaaPoistaYmmärrän. Minäkin olin urheilija about 14 -vuotiaaksi, mutta sitten jäi enää lukeminen, kirjoittaminen ja toki: ratsastus, mutta ei kilpailumielessä.
VastaaPoista