Vitkas, äänetön askel käpälien/ saa tulijan ymmälleen,kunnes tuijotus kissan silmien/ kohtaa silmät eksyneen.
Väkivalloin hänet riuhtaisee /myrskyn silmään, tyveneen.
Hän vastustaa hetken ja antautuu - vieraana itselleen.
Valon herättäessä silmän lepäilevän
se raatelee iskuin raivokkain /- vereslihalle epäilijän!
Muinoin hämäryydessä kirkkojen/ hehku ikkunaruusujen loistavain
sisälle jumaluuteen repi sydämen.
- Rainer Maria Rilke -
Suomennos Eve Rehn
Voi, minun ihana Idani!
VastaaPoistaEthän itke Eve-kulta! Ida seuraa sinua koko ajan noilla ihmeellisillä silmillään - jostain.
VastaaPoistaIdasta tuli nyt julkkis!
Niin tuli, kertaheitolla! :)
VastaaPoistaKyynelten lävitse Idan silmät näyttävät - jos mahdollista - vielä taianomaisemmilta.
Unohtumaton Olento!
Ihana Ida! Hieno kuva!
VastaaPoistaTäällähän alkaa mukavasti olla kissaeläintenkin kuvia ;D
Sooloija, älä yritä;-) Tämä on Even ja sun vokotusta, mutta kuka voi vastustaa idan silmiä! Minä niitä vain katson ja näen menneisyyteen,kauas...
VastaaPoistaKuvana tämä on jotenkin mahtava myös ja kuten Eve kerto, runo, jonka valitsin sisälsi kirkon ikkunan kuvan ja hyvin heikosti näkyivät mystiset silmät jostian, jos tiesi etsiä. Minä en niitä edes nähnyt ennen kuin Eve kertoi ja ne olivat Idan silmät!
Kuva sopii erinomaisesti! vaikkakin aluksi mietin, mikä on kirkon ruusuikkunan ja kissan yhtäläisyys, mutta sitten tulin ajatelleeksi sen silmiä, nehän ovat kauneudessaan kuin koristeellisimmat ikkunat toiseen maailmaan.
VastaaPoistaTajusitko nyt ollenkaan, mitä tässä tapahtui...Minulla on Tahto tahtojen kuvitettu painos. Siinä oli tämä runo erittäin voimakkaalla kirkon ikkunan kuvalla. Minä EN nähnyt siinä kuvassa mitään kissan silmiä, mutta kuvaaja oli ne sinne laittanut himmeästi. Vasta kun Eve sanoi asian minulle, näin silmät. Siis se on eka outo juttu. Ja toka on se, että kuvan silmät ovat juuri Even edesmenneen kissan Idan, joka on minusta, koiraihmisestä, kissoista vaikuttavin. Mikä sattuma!
VastaaPoistaIda on kuin metsän elävä, joka kesyttää sinut, jota sinä et ikinä voi kesyttää. Se näkee lävitsesi. Sen silmissä on jotain ajatonta. Ruusuikkuna on silmissä, vaikka tuossa yllä sanotaan, että silmät oli ruusuikkunassa.
VastaaPoistaPaula, juuri tuo huikea ajattomuus...Kirjassa se on kuvattu niin, että Ida näkyy kuin erään kirkon lävitse, kiven ja ajan lävitse.
PoistaJuuri niin, kumpikin jotenkin kuitenkin tähtää samaan...