sunnuntai 16. elokuuta 2009

AKSEL SANDEMOSE 1899 - 1965

Aksel Sandemose (19.3.1899-6.8.1965) oli tanskalais-norjalainen kirjailija, joka kirjoitti aluksi tanskaksi ja myöhemmin norjaksi.

Sandemose syntyi Tanskassa, mutta asui Norjassa vuodesta 1929. Hän työskenteli muun muassa opettajana, toimittajana, merimiehenä ja metsurina. Hän toimi toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeessä ja joutui pakenemaan Ruotsiin 1941, josta palasi Norjaan sodan loputtua.

Moniin teoksiinsa Sandemose ammensi aiheita lapsuudestaan Tanskan Nykøping Morsissa. Romaanista pakolainen ylittää jälkensä on peräisin Janten lakina tunnettu säännöstö, joka kuvaa pikkukaupungin lannistavaa ilmapiiriä.

Sandemoselta suomennettuja muita teoksia ovat Ihmissusi (1960), Kadonnut on vain unta (1961), Felician häät (1962), Me koristamme itsemme sarvilla (1963), Jerikon muurit (1966) ja Alice Atkinson ja hänen rakastajansa (1972).

Sandemoselta on sitaatti: "Rakkaus on älyllinen tapaaminen sen kanssa, jota kohden veresi kiehuu." Minä sanon: "Sandemose on kirjallinen kohtaaminen, jonka jälkeen tiedät enemmän älystä, intohimosta ja mystiikasta, kuolemasta nyt puhumattakaan."

8 kommenttia:

  1. Hänellä on paljon yhdennäköisyyttä Woody Allenin kanssa, vai kuvittelenko minä?

    VastaaPoista
  2. Eve, huomasin saman. Sattumalta pidän molempien herrojen ulkonäöstä. Reimakin käyttää aina enempi tai vähempi tuollaisia silmäaseja;-) Myös Woodyn leffat hyviä.

    Myöhemmät kuvat ihan erilaisia.

    VastaaPoista
  3. Monethan puhuu kuinka kesällä luetaan dekkareita, tai sitten paksuja klassikoita. Mä en ole huomannut itselläni mitään erityistä "kesälukemistoa" ja ajattelin, että sama kirjamaku kesät talvet. Mutta sitten olen huomannut ettei asia ihan niin ole...syksyisin kaipaan jotain aivan erityistä luettavaa, jotain mitä en osaa oikein edes itselleni hahmottaa. Siskolleni sanoin, että haluaisin lukea jotain missä on metsä, tummaa vihreää, vähän synkkyyttä. Joo, löydäpä tuolla kuvauksella sopiva kirja.;) Pian tämän jälkeen Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimman postauksessa kommentoit minulle, vähän ohimennen, Sandemosen Ihmissudesta. (Muistan lukeneeni aiemmin juuri sinun blogista Sandemosesta.) Sehän kuulosti aika hyvältä syksyyn! No, se ei ollut sellainen syksykirja mitä etsin. Eikä se muutenkaan ollut sellainen kuin jostain syystä oletin. Mutta mielettömän hyvä se oli! Olen melkoisen vaikuttunut Aksel Sandemosesta. Ja Felicia Venhaug lintuineen kasvihuoneessaan on varmasti piirtynyt ikuisesti mieleeni. Itse asiassa kun ostin viime viikonloppuna uudet akvarelli puuvärit ja niitä kokeilin, piirtelin mielikuvia Feliciasta..:) Aion lukea enemmänkin Sandemosea jossain vaiheessa, ajattelin ainakin lukea Felician häät ja Pakolainen ylittää jälkensä.

    Kesken lukemisen googlailin Aksel Sandemosea ja ainakaan pikaisella googlauksella ei löytynyt kovin paljoa, tai ehkä ei mitään mitä minä etsin. Muuten, googlatessa 'Aksel Sandemose' Leena Lumi oli tuloksissa jotain neljäs tai viides.:) Luin sitten sinultakin mitä löysin. Nyt sitten mietin, että mihinkä postaukseen tämän kommenttini laittaisin... Olen saanut käsityksen, että aikanaan Sandemose on ollut hyvinkin luettu ja arvostettu kirjailija. Mutta nyt aika lailla unohdettu, ainakin Suomessa. En tiedä, voin olla väärässäkin. Sillä en tunne mitenkään erityisen hyvin pohjoismaista kirjallisuutta. Mutta jos hän on unohdettu (eikä vain minulta pimitetty!), se on harmi. Voisin myös kuvitella, että ilmestyessään nämä Sandemosen kirjat ovat aiheuttaneet hyvinkin voimakasta keskustelua, puolesta ja ehkä erityisesti vastaan. Tämä kiinnostaisi kovasti, millaista keskustelua kirjat ilmestyessään herättivät (vai herättivätkö).

    Kiitos Leena sinulle! Tätä kirjaa en oikeasti olisi varmaan löytänyt ilman sinua!
    sydänsydänsydän!




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sinä Vaativin Lukijani, minäkin luen mitä milloinkin, mutta dekkareita ehdottomasti kun haluan rentoutua ja se tarve ei vuodenaikaa katso.

      Mietin, miksi minä jo vuosia sitten sytyin Ihmssudelle ja sinä niin et....R:kin tuntuu lukevan sitä hitaammin kuin vaikka Kochin tai Irvingin kirjoja;) No, sain vinkin Sandemoseen itse Aila Meriluodolta ja ikuisesti häntä siitä kiitän.

      Minusta Sandemosen paras on Kadonnut on vain unta, mutta Pakolainen ylittää jälkensä on kuuluisin. Ja viime mainitusta tulee se kuuluisa Janten lakei:

      1. Älä lule, että sinä olet jotain.
      2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
      3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.
      4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
      5. Älä luule, että...

      Kymmenen kauheaa teesiä, joilla ihminen nujerretaan. Kuulostaa jotenkin myös vähän Suomelta...ainakin vuonna koivu ja tähti.

      Minäkin haluaisin tietää Sandemosesta enemmän. Olisipa elämänkerta. Yksi tapahtuma oli: Televisiossa tuli about vuosi sitten dokumentti Sandemosen elämästä ja se oli aika hurjaa ja kurjaa, se kaikki alku, kun hän lähti siirtolaisena Yhdysvaltoihin ja mitä sitten. Mutta miksen muista, millaista hänellä oli vanhempana, ehtikö kuuluisuus tavoittaa hänet ennen kuolemaa...Aksel selvästi haluaa pysyä varjoissa.

      Ole hyvä!

      sydänsydänsydänsydän...

      Poista
    2. Kyllähän mäkin sytyin Ihmissudelle!:) Se kyllä ON hitaampi luettava kuin Koch tai Irving. Mulla kyllä älyttömänpieni printti kirjassa saattoi vaikuttaa asiaan.;)

      Oikein hyvänkuuloinen vinkkiketju: Meriluoto, Leena Lumi, minä..:)

      Kyllähän tuo Janten laki kuulostaa vieläkin ikävän tutulta. Jos ei niin voimakkaana, mutta pienimuotoisempana yhä sitä kohtaa.





      Poista
    3. P.S. Vilkaisin palkkiin ja näin kiinnostavan otsikon "I'm walking in the lake the dark red..." No pitihän se klikata. Ihana, upea!

      Poista
    4. Sanna, juu, se printti on liian pientä. Huomaan sen siitä, miten hitaasti R. nyt lukee Ihmissutta, tosin päivän remonttipuuhat vievät tietty meheut miehestä;)

      No eikö vain;)

      Valitettavasti se on totta. Olen siitä syvästi kirjoittanut jossain kohtaa blogiani, koskien vaikenevia kyliä ja mitä siellä voi tapahtua, mutta en enää muista minkä kirjan yhteydessä avasin sanaisen arkkuni. Sanna, ei tuosta mikään ole haudattu: Jantelainen kateus ja pahuus elää ja voi hyvin. Jantesta on ihan pakko lähteä pois, jos meinaa selvitä hengissä, terveenä, elämästä nauttivana.

      Poista
    5. PS. Voi sun kanssas;) Mulla tuli silloin täyteen jotain 10 000 tai 30 000 kävijää tms. ja juhlin sitä kävelemällä ainoassa pitkässä iltapuvussani järveen...Tuosta on pakko olla juttu jossain erikseen.

      Minun oli tarkoitus yrittää ensin pitää tätä blogia kahdella kielellä, mutta sitten kun sain luotua kustantajasuhteet ja arvostelukappaleita alkoi tulla, ei ollut enää aikaa. Enkä ole aikoihin käyttänyt aktiivisesti englantia, joten olisin saaut kuulla virheistä. Nythän pitäisi jaksaa aloittaa kerrata saksaa ja ihan vain rakkaudesta alppeihin ja Salzburgiin, että jos sinne vielä joskus pääsisi. Parin vuoden päästä on 30-vuotishääpäivä, joten otan mieluummin kunnon matkan kuin mitään koruja. Nyt elämyksiä, ei enää tavaraa, kiitos!

      Muutama juttu pitäisi siivota pois vanhoista teksteistä, mutta nuo järveenkävelyt saavat jäädä - vaikka ihan sun iloksi;)

      Poista