torstai 13. elokuuta 2009

MISTÄ VIRTA SAA VOIMANSA?

Aina, aina olen ollut kuin virta tai jopa kohiseva koski. En ole kauaa paikallani keksimättä jotain uutta juttua. Minut pysäyttää kyllä kirja. Siksi aloitinkin kirjallisen blogin pitämisen 14.2.2009. Laskuri laitettiin vasta muutama kuukausi sitten ja nyt jo käyntikertoja on yli 22 000! Minä myös teen sinne paljon töitä. Sekin kertoo vauhdistani. Luen yöt ja suollan tekstiä aamupäivät. Iltapäivisin koiran kanssa ja puutarhassa tai ystäviä tapaamassa. Unirästit otan reippaasti takaisin viikonloppuna tai pidän breikkipäiviä.

Sisareni väittää, että olemme koko perhe, äiti, 81 vee, mukaan lukien ADHD –tapauksia. Minä otaksun, että hän vitsillä, mutta en viitsi väittää vastaan, kun hän harjoittelee karhujen kanssa…

Äiti sairastui viime vuonna vaikeaan syöpään ja ennuste oli heikko. Minäkin kuuluin hoitorinkiin vaikka asuin kaukana. Olin osin aikaa asumassa äidin kanssa. Silloin päätin, että jos tästä selvitään, aloitan joka vuosi elämässäni kolme uutta asiaa. Olen myös melkein vaihtanut ystäväni, sillä aloin nähdä asiat eri tavalla. Elintasokilpavarustelu pois ja tilalle elämyksiä! Haluan myös elämääni enemmän iloa, en inttäjiä. Äiti on nyt täysin terve, mutta hänen esikoisensa elää taas suurta murrosta. Olen poistamassa elämästäni energiasyöppöjä. En jaksa enää miellyttää epämiellyttäviä ihmisiä. Jää enemmän aikaa oleelliseen.

Puutarhani on vienyt minua ennen tätä niin, että se on esitelty viidessä lehdessä ja tänä vuonna MTV3 teki kuvauksia ensi kevään ohjelmaan. Minua on tänä vuonna siis haastateltu puutarhasta, mutta myös erääseen lehteen tehtiin kodistani sisustusjuttu. Osallistun myös usein kirjoituskilpailuihin ja olen voittanutkin. Ratsastuksen aloitin uudestaan 30 vuoden jälkeen. Haluan vielä oppia myös purjehtimaan!

Voimavarani ovat varmaankin ensisijassa geenit, sillä äitini ja siskoni ovat myös varsin vauhdikkaita ja äitini on juuriltaan karjalainen. Koska noutajamme on nyt vanha ja nivelrikkoinen, ovat 5-10 kilometrin päivälenkit muisto vain ja sen myötä on tullut 5 kiloa painoa lisää. Tänään sain kuitenkin laboratoriosta monet tulokset ja ne ovat paremmat kuin viimeksi eli vuonna 2003! Ja silloinkin, kuusi vuotta sitten, yksikään arvo ei ollut yli normaaliarvon. Painon normalisoimiseksi olen kuitenkin ostanut uudet sukset ja toivon talvella kiitäväni Päijänteen jäällä. Päätimme myös unohtaa pullat viikolla ja nauttia semmoisesta herkusta vain viikonloppuisin.

Käytän vitamiineja amerikkalaisilla suosituksilla. Syön mieluiten kalaa ja kanaa, mutta käytän myös juustoja, joista en ikinä luovu. Myöskin viini kuuluu elämään. Tomaatteja taidan syödä joka päivä ja joskus reippaastikin. Kerään keittokirjoja, joten myös italialainen keittiö kuuluu elämääni suomalaisittain sovellettuna, sillä kaikkia ainesosia ei ole aina helppo Jyväskylästä saada. En leivo muuta kuin joulupipareita, mutta rakastan juhlaruoan valmistusta ja uuden kokeilua.

Ihon hoidossa rakastan naamioita ja hyvätasoisia kosteusvoiteita. En myöskään tupakoi. Kesällä käytän ns. rusketuskapseleita, sillä olen aito blondi ja ihoni palaa helposti. Suojakerroinvoiteet kuuluvat suveen. Kostutan ihoa myös sisäisesti juomalla paljon vettä ja käyttämällä Omega tyrniöljykapseleita. Rakastelu kyllä päihittää kaikki hoidot, sillä nautinnolisen erotiikan jälkeen näytän pikkutytöltä!

Olen kiinnostunut monista asioista. Harkitsemme eläkepäivillä osa-aikaista asumista Irlannissa ja Britanniassa. Kiinnostaa myös lähteä yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Yhden joulun haluan viettää Salzburgissa. Aina kun mahdollista Savonlinnan ooppera kuuluu kesäohjelmaamme. Nyt olen täysin blogin viemä ja teen arvosteluja useille kustantajille. Vihdoinkin saan tehdä sitä, mistä eniten pidän: lukea ja kirjoittaa. Nyt on aika tehdä 'mun juttuja'!

Ainakin vielä minua pidetään usein 10 vuotta nuorempana kuin olen. Olen oikeasti unohtanut ikäni! Ystäväni ovat 40-50 vuotiaita. Joka vuosi menen elokuussa ulos syömään parhaan ystävättäreni kanssa, joka on 39 vee. Me illastamme kunnon tasoravintolassa ja keskustelemme tuntikausia. Nautimme koko menuun alkuruoasta jälkiruokaan ja paljon hyvää viiniä. Tämä ravintola on yksi Suomen kuuluisimpia viinilistastaan.


Jaksamisen vastapainona on luonteeni toinen puoli. Olen myös erakko. Eli pidän usein mieheni työmatkojen aikana retriittejä, jolloin suljen kaikki koneet ja myös puhelimen. Teen vain lenkit. Syön milloin nälättää. Luen. Saunon yksin. Nukun paljon. Rapsutan koiraa. Nautin hiljaisuudesta. Aikatauluttomuudesta. Boheemielämästä. Kesäisin nukahdan mustarastaan huiluun, syksyisin haavan lehtien havinaan tai sateen ropinaan. Kuitenkin talven valkea hiljaisuus on omin aikani. Siksi minun bloginimestäni Leena Lumi voi vielä tulla ihan oikea nimeni.

Olen selättänyt melanoomankin ja minulle on tehty muutama iso operaatio, mutta silti saan usein kuulla hohtavani tai sädehtiväni. Minusta en yhtään hohda marraskuussa ja sen varalta aloitankin jo lokakuulla Upiqinon Gold kuurin. Se vie pirteänä yli pimeimmän loskan ja kun valkea lumi sataa, kaikki onkin jo toisin.

En periaatteessa retostele sairaus/terveysasioitani blogissani ja olenkin sanonut, että voin kuolla täällä koneeni ääressä vaikka rintasyöpään ja te ette sitä saisi tietää. Tämä juttu tuli mieleeni, kun yksi lehti kyseli elinvoiman salaisuuksia ja tietysti minä sinnekin ehdin kirjoittaa;-) Ei ole tarkoitus puhua sairauksista, vaan tarkoitus on antaa teille edes pisara Levottoman Tuhkimon levottomuudesta...ja kehoitus: Antaa palaa! Elämä on suuri seikkailu!

Nykyinen elämänmottoni on yhdestä Ruth Rendellin kirjasta: "Me kaikki seisomme katuojassa, mutta toiset meistä katsovat taivaan tähtiä."

elinvoimaterveisin sinulle
Leena Lumi

20 kommenttia:

  1. *
    Niin, miununkin äiti eli ilman vitamiineja ja rakkautta,
    mutta terveempää iloisempaa ei löydä
    (joku läppäleikkaus laskematta).

    Minuakin joku vaivasi lapsena, naapuri lohdutti äitiäni: "Olis parempi jos H kuolisi pois."


    Erakkona vaikee kun neljä lasta..

    VastaaPoista
  2. Hyvä Leena-Honey!

    Minä tiedän, mutta muutkin haluavat tietää, kuka näiden ihanien juttujen ja mielipiteiden takana on!

    Kolme hurraahuutoa Sinulle! <3

    VastaaPoista
  3. Hannele, siihen aikaan sanottin hirveitä asioita lasten kuullen. Minä odotin sinun kommentoivan tuohon minun TODELLISEEN nuoruuseliksiiriini, mutta ei kun tämmöistä...

    Kiitos Eve, olin jo valmistautunut poistamaan tämän tekstin, jos hiukankin harmia ja epäröin kauan (minulle kauan on yksi aamupäivä) laitanko vai en, mutta jos sinä, Lady, siellä eläköötä huudat, niin sitten se on ihan sopiva juttu blogiinkin.

    Laitappa sinäkin Eve kotisivuillesi säteilysi salaisuus!

    VastaaPoista
  4. Sinä muuten maailmassa toinen, joka kutsuu minua Honey...

    Piti lisäämäni, että voisit samantien paljastaa seesteisyytesi salaisuuden, kun sitä en löydä minä mistään. Paitsi maailmanlopun tullessa soitan aina sinulle ja taidan joskus vähän kyynelehtiäkin, ja sieltä sinä lataat ihan tyyneesti uutta luovimisohjetta eli miten tästäkin taas selvitään...Ah!, kunpa olisin kuin sinä, Eve!

    VastaaPoista
  5. Tähän asti Sinulla on ollut vasta kolme maailmanloppua. Yksi niistä tavoitti minut Pasilan asemalla, muut kaksi täältä kotoa, enkä edes muista pystyinkö auttamaan....
    Ne tapahtuivat kaikki siinä vaiheessa, kun aloittelit blogiasi eikä Reima ollut kotona neuvomassa.
    Nyt olet jo niin suvereeni, ettei maailmasi enää lopu ihan tuosta vain ;)

    Kotisivuni "Runotar"-osiossa kerron itsestäni, mutta erittäin Evemäisesti, You know! Leenamaisuus puuttuu. - Minä kerron, Sinä maalaat!
    Siksi saattaa olla ettet kestäisi itseäsi kolmea tuntia kauempaa, jos olisit kaltaiseni... ;-D

    En ole ajatellut olevani seesteinen. Pyrin siihen, mutta luulin tuon toivetilan olevan vielä kaukana.

    Mietin asiaa. Jos se selviää minulle, niin kerron. :)

    VastaaPoista
  6. Mullakin on joku tuollainen jatkuvat tekemisen puuska ellei virta... Ja keskintöjä ja ajatuksia tulee 24/7... Sen takia pidän varmaankin kirjoista niin paljon , kun niiden lukeminen on omaa aikaa, mutta se on rentouttavaa aikaa, ettei tarvitse tehdä muuta. Öh- sekavaa. Minä en voi istua hetkeäkään liikkumatta tai puhumatta...

    VastaaPoista
  7. Voi Eve!, Reimakin tuli juuri ja nauroimme yhdessä tuota sun hienoa kirjoitustyyliä ja kertomusta maailmanlopuistani...et taida itse huomata, miten TYYLIKÄS olet jopa kirjoittaessasi. Reimakin huomasi!

    Muistan ikuisesti sen, kun sinä siellä Pasilan asemalla punaisessa viitassasi ja minä itkin täällä, kun blogissa vähän enempi ongelmia...itseaiheutettuja. Kiitos vain avusta! Selvisin hengissä;-)

    Tuure, sullakin on sitten ADHD;-) Meillä alkaa olla aika paljon samoja piirteitä...kirja on ihana, kun silloin voi olla paikoillaan...Soulmate, toivo, että seesteydyt joskus, ei tämä voi olla normaalia enää mun iässä;-)

    VastaaPoista
  8. Tästähän susta oppi paljon lisää! Olenhan jo blogisi kautta tajunnut,että olet oikea energiapakkaus,ja tässähän sen mainitsetkin.Ja tuo,että teit remontin ja jätit energiasyöpöt pois ja NAUTIT elämästä on ihana päätös!!Toivottavasti äitisi nyt on hyvässä kunnossa..

    VastaaPoista
  9. Jael, sait tietää, että olen levoton, paitsi lukiessa;-)No, tuleen tuijottelu pyäsyttää myös ja Reima väittää vielä tietävänsä muunkin keinon, mutta enimmäkseen: sataa eli kaasu pohjassa.

    Kuvittelen, että sinä olet Rauhallinen Virta, joka kokkailee tyynesti hyräillen mitä erikoisimpia herkkuja Tel Avivin kodissaan...vähän putosi taikinaa, mutta ei hätää, Bambikin huomasi sen ja sinä vain jatkat sitruunan raastamista ja Jaelin keittiön mystiset tuoksut yltävät melkein tänne pohjolaan...

    Äidillä oli juuri maanantaina väliaikatarkastus ja kaikki oli ihan ok.Neljän kuukauden päästä sitten tomografiakuvaus.

    Jael, tee keittokirja! Minä annan ihan ilmaiseksi vikkejä, miten siitä tehdään myyvä ja saatan keksiä nimenkin...

    VastaaPoista
  10. Tuure, jos ei onnaa, niin kyllä se näinkin menee: on jännempää. Minulla ei ole koskaan tylsää. Usko mua.

    VastaaPoista
  11. Olen huomannut sen itsessäni, vaikkakin tylsyys iskee silloin kun joku pakottaa istumaan ja olemaan hiljaa ... kuten koulussa...

    VastaaPoista
  12. No täällähän on koko lifestoori! Kiva oli lukea!
    Olemme aika erilaisia joissakin asioissa, mutta samankaltaisuuttakin löytyy!

    Kun vain aina itsekin muistaisi tuon, että elämä on suuri seikkailu. Usein on tullut säästöliekillä elettyä.

    VastaaPoista
  13. Tuure, koulu oli minustakin tylsää, paitsi historia ja ainekirjoitus.

    Sooloilija, missä me nyt yhtäkkiä niin erilaisia;-) Sinäkin siellä, oikein Pohjoisen Levoton Ruusu...Minulla ei ole koskaan ollut aikaa säästöliekkiin, joskus olosuhteiden pakosta, nyt on tuli sytytetty ja lanka palaa molemmista päistä.

    VastaaPoista
  14. Koulu on tylsää, paitsi äidinkieli (meidän edistyksellinen opettajamme on todennut, ettei sijamuotojen opettelemisessa ole älyä, joten onneksemme emme opettele niitä.) ja historia! Siinä lempiaineeni...

    VastaaPoista
  15. ...mutta meillä oli kovasti niitä sijamuotoja...siitäkin huolimatta olin äikässä luokan paras, mutta meillä oli erikseen äidinkieli ja ainekirjoitus, joten kyllä kirjoittaminen voitti sijamuodot. Ja Sinuhen luettuani minusta tuli historiahullu, jopa pyrin sitä yliopistoon opiskelemaankin.

    VastaaPoista
  16. No en ole ihan niin rauhallinen virta, tempramenttia löytyy aika paljon ja nyt kun on täällä kuumaa ei keittiössäkään kauhean kauan viitsi olla. No hyvä että äitisi voi
    hyvin:-)

    VastaaPoista
  17. Jael, olenko minä lukenut sinua väärin;-)

    Jätä se keittiö ja menkää ulos syömään! Teillä taitaa olla siellä ihan tukala...onneksi täällä nyt viileä.

    VastaaPoista
  18. Jaa, missä me oltaisiin erilaisia.. Olen äärettömän huono syömään vitamiineja. Aloitan usein innoissani, mutta koskaan en ole yhtä ainutta purkkia syönyt tyhjäksi. Paljon on oppimista siis vielä. ;D

    VastaaPoista
  19. Muistan, mitä vitamiinia sinä tilasit. Onko tehonnut? Ei se auta ellei syö!

    VastaaPoista