sunnuntai 16. elokuuta 2009

VIIRU KATEISSA


Sain huhtikuussa viedä kummipoikani Karrin, 4,5 vee, ensimmäisen kerran teatteriin. Olimme Jyväskylän pienellä näyttämöllä katsomassa Viirua ja Pesosta. Se oli tarina, jossa Viiru oli vielä ihan pieni ja katosi. Kummipoikani eläytyminen esitykseen oli täydellistä. Hän eli jokaisen pikku-Viirun naukaisun ja Pesosen hölmöilyt ja etenkin kanala oli kiinnostava, kun sitä ei näytetty ollenkaan: kuului vain ääniä ja höyhenet pöllysivät!

Sven Nordqvistin ukko Pesosesta ja kissastaan Viirusta kertovat kirjat ovat täydellisen hauskoja ja rakastettuja. Luin niitä aikanaan omalle tyttärelleni ja nyt kummipojalle. Boheemin Pesosen touhuissa on mukavaa ympäristöstä piittaamattomuutta ja suurta sydämellisyyttä heikompia kohtaan. Viime mainittu tulee hyvin esiin kirjassa Viiru ja Pesonen kettujahdissa, jossa sympatiat kääntyvät täysin jahdatun ketun puolelle ja metsästävää Kososta vastaan.

Tammella löytyy tämä Viiru kateissa(När Findus var liten och försvann), jonka pohjalle oli tehty Jyväskylän teatterin lastenesityskin. Viiru on pieni ja katoaa, piiloutuu laatikkoon ja kuulee turkkihirviön olevan laatikon ulkopuolella. Laatikossa asuu kaksi pikku eläintä, jotka lohduttavat Viirua ja pitävät seuraa. Aikuisen ei ole vaikea arvata, että Pesonen löytää pikkukisunsa ja saa samalla selvitetyksi, että turkkihirviö oli vain kiltti mäyrä. Tarina
päättyy onnellisesti, kuten kunnon tarinoiden tuleekin päättyä.

Katsoin Tammen katalogia sillä silmällä ja huomasin, että ainakin minun suosikkini Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita löytyy heiltä. Samoin näkyi olevan Viiru ja Pesonen telttaretkellä laita kuin myös Viirun syntymäpäivät on saatavana. Näitä kirjoja ei syö aika, joten uskon kustantajan ottavan koko ajan uusia painoksia. Uudet sukupolvet haluavat nauttia Ukko Pesosen ja viirukkaan kissansa touhuista!

Kirjat on suomentanut Eppu Nuotio ja teksti ja kuvat ovat Sven Nordqvistin. Kuvien pikkutarkkuus hemmottelee niin lapsen kuin aikuisen mielikuvitusta. Kaikkialta löytyy pikkuötököitä ja jopa puuklapilla on jalat ja silmät!

Sarjassa on ilmestynyt nyt jo useita kirjoja ja muun muassa Viirun puuhakirja ja Viirun ja Pesosen keittokirja ja unohtaa ei sovi Kaija Pakkasen suomentamaa ja myös Tammen kustantamaa Viirun ja Pesosen joulupuuhat kirjaa, joka onkin hieman paksumpi teos. (Eihän kukaan vain vielä huomannut, että kuuluun suureen jouluhullujen heimoon…;-)


Lapset, aikuiset, mummot, vaarit, hypätkää Sven Nordqvistin maailmaan, jossa ei tunneta sanaa stressi, vaan kaikki on vain jotenkin sinne päin ja jokainen päivä päättyy suloiseen ja kodikkaaseen ilmapiiriin, usein ainakin Viirulla Pesosen syliin.

9 kommenttia:

  1. minäkin menin ensimmäisen kerran - joskin kansallisoopperaan balettia seuraamaan - kummitätini ja setäni kanssa! Katsoimme Jännittävän Hobitin.

    VastaaPoista
  2. Ehkä pelkäsit niin, että kömmit istuimesi alle! Kävin Porissa katsomassa poikani kanssa aikanaan kaikki teatterin lastenesitykset ja ensimmäinen oli liian jännä: poikani pysyi penkin alla aina kun susi tuli lavalle eli melkein koko ajan;-)

    VastaaPoista
  3. Onko sulla poikakin!

    Kyllä mä muistan, että se olisi ollut jännittävä ... ainakin ne örkit! Niillä oli sellaiset kopinakengät, joista kuului kauhea melu.

    VastaaPoista
  4. No, mulla ei ole enempää kuin kaksi lasta...ei mitään lastentarhaa. Ekasta avioliitosta poika ja tästä nyt 25 vuotta kestäneestä tytär, 22 vee.

    VastaaPoista
  5. Viirua ja Pesosta on meilläkin luettu paljon. Teatteriesitys oli onnistunut ja koululaisiakin sytyttävä. Meillä se nousee jutusteluun vieläkin. Teatteri on hieno elämys myös lapsille.

    VastaaPoista
  6. Teatteri on elokuvaa voimakkaampikin joskus ja pienellä näyttämöllä eritoten.

    VastaaPoista
  7. Viiru ja Pesonen kuuluu meidän perheen kestosuosikkeihin. Kirjat löytyvät kirjahyllystämme. Ihania ja kekseliäitä kirjoja ja vautsi mikä kuvitus! Kuvista löytää aina jotain uusia juttuja, mitä ei edellisellä kerralla huomannut ollenkaan. Suosittelen!

    T: Katrilli

    VastaaPoista
  8. Samaa mieltä Katrilli. Näitä lukee aikuinenkin lapselle mielellään, sillä tuo aina jotain uutta antava kuvitus kuin myös Pesosen lunki ja stressitön maailma kiehtovat ja relaavat aikuistakin.

    VastaaPoista
  9. en tiännytkään, luulin että Pettson & Findus

    VastaaPoista