sunnuntai 16. elokuuta 2009

MY 'ALTER EGO' IS FELICIA VENHAUG


Haluaisin olla Axel Sandemosen teoksen Ihmissusi Felicia Venhaug! Hänen elämänsä oli täysi ja loppunsa mystinen. Hänessä yhdistyivät arkipäivä, salaperäisyys, ääneen lausumaton uhma, eroottisuus, kirjat, linnut, puutarha….Ja hän oli kahden miehen syvästi rakastama ja myös sai pitää molemmat rakkautensa, nuoruuden rakkautensa Erlingin ja aviomiehensä Janin, mutta maahinen vakoili mustasukkaisena ja vain odotti aikaansa…


”Hän laskeutui puutarhaan eikä ollut huomaavinaan miestä. Se näytti täysin luonnolliselta, jos ei suorastaan tiennyt, että hän oli nähnyt puutarhurin. Tultuaan kasvihuoneelle ja avatessaan sen oven hän katsahti puutarhaan. Tor Anderssenia ei näkynyt. Felicia hymähti. Maahinen ei hyödy mitään lorvailustaan.


Felicia alkoi kastella. Kulkiessaan edestakaisin ruiskuineen hän hätisti silloin tällöin tukaltaan peipposen. Hän teki sen hajamielisesti. Hän hymyili hiukan lakkaamatta ja hänen katseensa oli etäinen.


Silloin vuonna 1950, yli seitsemän vuotta sitten, maahinen ei ollut vielä tunkeutunut hänen elämäänsä - mutta tänäänhän Felician ei tarvinnut käydä vuoressa! Felicia oli tuntenut siihen halua aikaisin tänä aamuna, mutta sitten Erling olikin soittanut. Ritari Erling oli pelastanut hänet maahisen pauloista.
Kun
hän oli tavannut Erlingin, se oli hänestä ollut heidän ensimmäinen suuri kohtaamisensa rakastavaisina. Heidän kohtauksestaan oli tullut ihmisten unelmia muistuttava, loistava elämys, jota kaikille ei koskaan suoda. Aikaisemmin oli ollut niin paljon häiritseviä tekijöitä, varsinkin sota oli koetellut häntä ankarasti - ja sitten ne ristiriidat, joita syntyy kun naisen on vaikea valita kahden rakastamansa miehen väliltä.

Felicia tahtoi harvinaisen kiihkeästi olla oma herransa. Hän ei halunnut elämäänsä leimaavan ja rouhivan päivittäisen raitiovaunumatkan, hän halusi omistaa oman rajoitetun alueensa yhdessä paikassa.


Hän oli aikoinaan iloinnut lukiessaan pisarasta, josta koko maailma kuvastuu, ja itse hän oli aina melkein vaistomaisesti rajoittanut elämänpiiriään - mutta hänestä tuntui, että hän oli saanut koko maailman kaupanpäällisiksi. Vieläkin hän otti joskus käsityön yläkertaan huoneeseensa ja viihtyi mainiosti istuessaan vuoteen laidalle käsityö sylissään ja kirja pöydän kulmalla.


Kerran Felicia oli sanonut, että hän olisi halunnut tavata kuusitoistavuotiaan Erlingin. Felicia ei koskaan jaksanut unohtaa, että rakkauden ensimmäistä aikaa hän ei ollut saanut kokea Erlingin kanssa, eikä koskaan saisikaan kokea sitä. Toinen oli saanut sen.


Hän ei kyennyt hillitsemään itsepintaista ylpeyttään eikä levottomuuttaan siitä, mitä Erling jättäisi sanomatta.


Hän ei liioin yrittänyt saada apua Janilta. Tapahtumaketju olisi voinut muuttua, mutta niin ei tapahtunut. Sillä ei tarvita paljoa muuttamaan sumussa kulkevan suuntaa. Mitään ei tapahtunut, ja Felicia kaatui.”


Huolimatta siitä tai ehkä sen tähden, että Ihmissusi vei Felicia Venhaugin, hän on minun alter egoni.

15 kommenttia:

  1. "Hän oli aikoinaan iloinnut lukiessaan pisarasta, josta koko maailma kuvastuu..."

    Jospa Felicia oli lukenut runon "Ruusun sisin": "Mitkä taivaat väikkyvätkään / näiden avointen ruusujen lähteessä?"
    Kastepisarassa...

    VastaaPoista
  2. Sinulla on tosi hyvä ja hyödyllinen blogi, löysin blogin vasta tänään. Tuo mainitsemasi Janten laki tuntuu kovin läheiseltä, sillä se on melkein kaikissa lukion ruotsinkirjoissakin.

    Ja niin kovin totta jokaisessa suomalaisessa pikkukylässäkin.

    VastaaPoista
  3. Eve, etsin kuvistani ruusua, jossa olisi ollut sadeisaroita. Nyt tähän hätään sain vain omat lempikukkani: iirikset pisaroilla.

    Kiitos, Kirlah, täällä asiat vaihtuvat, mutta 80 prosenttisesti yritän olla kirjallinen.

    Minullekin tuli heti mieleen suomalaiset pikkukylät...ja monta uskomatonta tarinaa niistä.

    Minä en muista lukion ruotsinkirjastani Janten lakia, mutta unohtelenhan muutenkin;-)

    Kirlah, välillä yritän olla epähyödyllinenkin eli viihdyttävä eli kevennyksiä. Poikkea toistekin!

    VastaaPoista
  4. On hyvä idea vähän jokaisen miettiä omaa alter egoaan.. Kuka se olisi, miten se kuvastaisi juuri minua.

    Omalle kohdalleni yhdistäisin monta henkilöä..

    VastaaPoista
  5. Sooloilija, keksin tämän siitä, kun kerran jossain lehdessä kysyttiin, kuka ja minkä kirjan henkilö olisit. Sinä varmaan olisit joku elokuvahenkilö...olisit nyt kertonut vain;-)

    VastaaPoista
  6. No, Audreyhan on tuossa minun pikkuprofiilikuvassakin..

    VastaaPoista
  7. No, SEN minä kyllä tiesin;-), muita en, kun monikossa kirjoitit. Se yliökuva on tosi hieno. Et voi vaihtaa sitä pois. Siinä on se kaunis lila ja Audrey on juuri siinä kaunein. Ja onhan siinä sulle kuin Selma...mukana.

    VastaaPoista
  8. Uskon, että tämä nykyinen yliökuva säilyy pitkään..on se minustakin niin ihana!

    VastaaPoista
  9. Ainiin, pitikö minun luetella enemmänkin alter egoja: yksi vahvimmista on Englantilaisen potilaan Catherine, jonka roolin näytteli Kristin Scott Thomas.

    VastaaPoista
  10. Hienoa! Minä en tohdi sanoa minkä elokuvan ja mihin rooliin samaistun, mutta Sandemosen Susannesta löytyy myös minua. Susanne on siis kirjassa Kadonnut on vain unta.

    Tiedän, että sinun mieelstä minulla on aukko sivistyksessä, koska en ole nähnyt Englantilaista potilasta. Ei kai siinä ollut miespääosassa taas se maitoparta, joka yritti pilata Minun Afrikkani, mutta onnistui Hevoskuiskaajassa...en muista nimeä...siskoni suuri idoli...

    VastaaPoista
  11. No Leena, miespääosassa Ralph Fiennes ! Joten laitahan äkkiä katsottavien listalle.

    VastaaPoista
  12. Älä nyt viitsi! Olisit tuon aikaisemmin sanonut, minähän katson vaikka roskaa, jos siinä vain on Fiennes!

    Lukijakin ilmestyy nyt sitten huomenna kauppoihin tai ylihuomenna.

    Mikä ihme sen piimäpyttyyn pudonneen nimi nyt oli, sen, josta minä en pidä ja sisko palvoo. Hän oli niin epäeroottinen siinä Minun Afrikkani leffassa, että yhtään ei alkaneet savannituulet puhaltaa...,mutta sitten siinä oli joku tumma uros, jolla tosi erikoinen nimi...miksei Meryl sitä?

    VastaaPoista
  13. Nyt valkeni: se maitonaama on Robert Redford. Hevoskuiskaaja oli´hyvä hänestä huolimatta. Mutta nämähän ovat makukysymyksiä. Miten musta tuntuu, että Fiennesillä on välillä vihreät silmät, kylmän vihreät kuin alppijävet...

    VastaaPoista
  14. Sitä SIELUN määrää! - Siltä en ole erottanut niiden väriä.
    Sama miesmaku? Kyllä! :)

    VastaaPoista
  15. Aivan...,Fiennes vie minua niin, että muu katoaa...
    Sama miesmaku: tiennyt jo kauan (alkaen T:n kuvasta ja sen lähettämästä aurasta...).

    Eve, onhan minulla Felician lisäksi alter ego myös Leinon runossa: "Armaani on peto, mutta peto soma..." Mitä sitä salaamaan, peto, mikä peto;-)

    (Eve, päivitätkö useinkin kotisivujasi?)

    VastaaPoista