Syyshortensia - syyskesän iltojen valonkantaja

Syyshortensiasta, paniculata 'Grandiflora', on moneksi, mutta yksi on varmaa: Ilman tätä kaunotarta, minulla ei olisi puutarhaa.  Syyshortensiani ovat jo yli kolmekymmentä vuotta vanhoja, mutta ne vain kasvavat ja kasvavat ja kukkivat pitkään joka vuosi elokuulta lumiin. Olen istuttanut vastapäätä etupihan syyshortensioita kuutamohortensian, mutta se on vielä pieni ja tänä vuonna ei avannut kukkiaan viime vuoden vertaisesti. Alapihalle, kaarisillan lähelle, olemme istuttaneet mustilanhortensian. Kun katsotte näitä kuvia, huomaatte kuvausvuosien eron ja sen miten paljon tämä upea pensas kasvaa vielä näin vanhanakin. Kuvausvuodet alkavat 2010 muistaakseni...

Etupiha on talon käyntikortti ja siinä meillä kasvaakin kaksi komeaa syyshortensiaa, kuutamohortensia sekä mm. pilvikirsikka. Mikäli tulee tänä vuonna hyvä ruska, otan kuvan tänä vuonna juuri tästä samasta kohdasta.

Tässä sama about vuotta aiemmin, sillä en näe pilvikirsikkaa...

Ja sama nyt. En meinannut saada hortensiaa millään mahtumaan kuvaan;-) Tässä on siis kaksi hortensiaa, toinen takana ja niiden muoto on sateenkaari. Toisen sisällä on pihavalo ja hortensioiden alle mahtuu korituoli. Marraskuulla, kun kuolleet kukat on leikattu pois, valaisemme nämä pensaat pienillä pehmeäsävyisillä, kirkkailla led-valoilla. Silloin näistä pensaista tulee konkreettisesti valonkantajia.

Syyshortensia on hämärtyvien iltojen valonkantaja myös luonnostaan! (Tapetti, joka ikkunasta näkyy on Boråsin Linné -mallistoa ja nimeltään Salainen puutarha.)

Ja tässä hortensioiden siimestä parvekkeelta kuvattuna. Oikealle jää nuori kuutamohortensia ja takana olevat mongolianvaahterat.

Hortensioiden vartija eli Hänen Majesteettinsa Applehill's Thora alias Olga. Etualalla nuori kuutamohortensia, joka kovilla helteillä siirrettiin japanilaiseen puutarhaan, sillä tästä ei ollut etupihalle. Jokin pensaan kasvutavassa...leveys, rentous...sopii paremmin talomme pohjoispuolelle.

tässä kuutamohortensian kukka, joka ei ole kunnolla auennut, mutta onneksi näitä on paljon. Olen kuutamohortensiassa aloittelija, mutta syyshortensiassa konkari. Tosin en tee näille valonkantajilleni muuta kuin leikkaan kuolleet kukinnot pois marraskuulla. Joskus harvoin innostun antamaan dodolannoitetta. Siltikin monet sanovat, että hortensiani ovat suurimpia, mitä ovat ikinä nähneet. Minä perustan vain niiden lumosta, valoisuudesta ja pitkästä, runsaasta syyskukinnasta, koolla ei niin väliä.

Syyshortensia pakkasen vierailun jälkeen. Tällöin otan muutamia oksia ja sidon ne yhteen. Kuivatan kuin yrtit kukinnot alaspäin ihan vain keittiön verhotangolla. Kun ne ovat kuivat, laitan maljakkoon ja siinä ne pysyvät kauniin vaaleanpunaisina aina huhtikuulle, jolloin onkin aika korvata hortensiat muscareilla.

Tässä Joanan erinomainen kuva syyshortensiasta. Kiitos kuvasta, Joana!

Välivaiheita matkalla kohti täyttä kukintaa.

Tässä Sarpun herkänkaunis hortensiakuva. Kiitos kuvasta, Sarppu!

Ja tässä näette vähän mittasuhteita eli syyshortensiat ja niiden palvoja.

Ja tässä näette, mihin pakkasen nappaamasta syyshortensiasta on: Kuva on tehty blogini arvontaan, kun puolen miljoonan kävijän raja ylittyi.

*****

Tässä rakkaat hortensiani viikon rankkasateiden painamina. Tässä on nyt kyllä tapahtunut muutakin, mutta se on vahvuudeksi: Jos katsotte aikaisempia kuvia, huomaatte, että hortensioiden edessä, auringon tulosuunnassa, seisoo valtava hopeakuusi. Sen me sydän väristen kaadatimme tänä keväänä, sillä en salli, en salli, että hortensiani eivät saa valoa. Näillä ihanuuksilla on siis nyt menossa murros. Sama koskee niitä vastapäätä olevaa kuutamohortensiaa, joka vasta nyt saa kunnolla valoa.

Kukintojen väri on jo näin lumoava, sillä yöt ovat olleet jo kylmiä. Näitä kohta leikkaan kimpuiksi, jotka kuivatan keittiön verhotangolla= syyshortensiakappa! Joskus loka-marraskuulla laitan ne sitten isoon maljakkoon, jossa ne ilahduttavat hyvin värinsä säilyttäen aina huhtikuun lopulle asti.

Hortensia on sisustuksellisin kukka ikinä! Odotan nyt pilvikirsikan vahvaa ruskaa ja sitten yritän saada nämä pensaat samaan kuvaan etupihan ei ollenkaan hillittykasvuisen pilvikirsikan kanssa.

Tässä minä ja tyttäremme koiruudet Taika ja Dina syyshortensioiden 'valossa' syyskuussa 2013.

Love
Leena Lumi

Leenan Lumin puutarhassa

PS. Mitenkään en voi olla lisäämättä hortensioiden viemänä tänne kuvia tämän vuoden terassihortensiasta, joka meni äidille:

Ja samassa yksilössä myös vihreitä kukkia:

Onko elämää ilman hortensioita♥

Tässä äidin hortensia heinäkuun alussa eli sama kukka tarjoaa jo kolmatta väriä. Aika mahtavaa! 

Yllä sama hortensia sisareni kuvaamana syyskuussa 2014! Nyt siis jo neljäs väri!
Tämän voi sitten istuttaa puutarhaan ja olen kuullut, että aika monella se sitten kukkii seuraavana suvena. Ja sitten palaamme otsikon mukaiseen kasviin eli syyshortensiaan:

Elokuu 2014 ja ensimmäinen kuvani iPadilla on tietty kuva syyshortensian vasta avautumassa olevasta kukasta: Kuin joku vedenalainen korallikasvi... 

Toinen otos taas on kuin helmiä, joista osa on revähtänyt auki. Koska suvi oli kuumin ja kuivin vuosikymmeniin, niin nyt sitten sataa senkin edestä, joten saas nähdä, mitä hortensiat tykkäävät.

Nyt tähän kohtaan tulee uusi välisoitto syyshortensiasta, sillä niin moni on hurmaantunut uutuuteen Hydrangea paniculata Vanille Fraise. Yllä oleva kuva täältä  Omani istutin eilen ja siitähän tulikin aikamoinen puutarhacase ja vähän jalat ilmassa eli ei järjenhäivääkään siirtää suurta, kukkivaa kuutamohortensiaa tähän aikaan vuodesta, mutta minkäs teet eli Voihan Vanille Fraise!

Omani on vasta nupuilla, joten on jännä nähdä, ehtiikö aueta. Ensiavuksi kuvanälkään tuli mm. yllä oleva Cherin kuva, joka on täältä Kiitos♥

Syyskuu 2015 ja miten valtavilta yli 35 vuotta vanhat syyshortensiat vasemmalla näyttävätkään ja miten pieneltä oikalla oleva viime syksynä istutettu Vanille Fraise! Oikean puolen mongolianvaahteroissa ei ole vielä yhtään ruskaa.

Tässä vanhukset  taustalla ja nuori Vanille Fraise edessä ennen punastusta.

Ja tässä ensimmäinen Vanillen hento punastus. Yöt eivät ole vielä olleet kylmiä, joten toivossa on vahvempaakin väriä. Katsotaan, toivotaan.

Koska lähdimme jo lokakuun alussa Keski-Euroopan kiertolaisiksi ja palaamme vasta kuun loppupuolella, minulta jäivät nyt omien hortensioideni parhaat punastukset näkemättä ja teille kuvaamatta. Tässä korvikkeena Cellen hotellimme Fraun puutarhan hortensioita.

Syyshortensia Wim's Red on 2016 siirtynyt etupihalle Vanillen tilalle. Kuvaan tätä nyt ahkerasti ja päätinkin tehdä Wim's Redistä oman tarinan Leena Lumin puutarhaan nimellä Wim's Red syyshortensia - hortensiavaihtelun kliimaksi Vanille on siirretty alapihalle, vähän edellä mainitusta kuutamohortensiasta ylemmäs ja vaikka suojaverkot loppuivat kesken, ja jänikset sen järsivät, pensas kukkii nyt upeasti. Taidan yrittää seurata näitä molempia, että nähdään, mitä värieroja tulee. Nyt tähän mennessä eroa on se, että Wim's Red on ainakin vielä jämäkämpi oksiltaan. Aika näyttää. Palataan!

Syksy 2017 ja vaikka edessä näkyykin viime syksyn istutus Wim's Red, takana valvovat valkein kasvoin 3,5 metriä korkeat ja yli 30 vuotta vanhat syyshortensiat, paniculata 'Grandiflora'. Ne punastuvat vasta ensimmäisten pakkasöiden myötä.