Karoliina ja Anne haastoivat minut Neljännen kansion kuvahaasteeseen. Kiitos! Se ei kuitenkaan onnistu, sillä minulla ei ole mitään kansioita, vaan tuhannet kuvat vellovat tiedostossani ja koska olen kova keksimään liian erikoisia nimiä, en useinkaan löydä kuviani helpostikaan aakkostuksesta huolimatta.
Ajattelinkin sitten heittää kuvan, joka on 'eri aikaa'. Minä olin silloin toinen. Sekä sisäisesti että ulkoisesti. Oikeasti tästä ei ole aikaa paljoakaan, mutta niin paljon on tapahtunut. Joskus tuntuu, että en pysy mukana. Siihen tunteeseen auttaa aina puutarha ja kirja. Onneksi!
Olen kuvassa Keuruulla ja silittelen Lyyliä ja komistus Roni on takanani. Paikka on maailman tiettävästi ainoan Korpikirjaston omistajan ja koiruudet myös. Kun näiden koiruuksien omistaja avioitui kirjallisuudentutkija Minnan kanssa, saimme olla erämaakirkossa todistamassa hyvin upeaa ja erikoista häätilaisuutta. Pienin yllätys ei ollut sonnilauma, joka oli seremonian aikana päässyt aitauksestaan karkuun ja ympäröinyt kirkon;-) Pihlajaveden eräämaakirkossa on yksi maailman kauneimmista vihkiryijyistä!
Kuvasta näkee, että olen jo muualla vaikka silittelen Lyyliä. Lyylin 'syy' on, että tutustuin hänen isäntäänsä. Lyyli upposi kerran jäihin ja isäntä painui perään oman henkensä kaupalla. Hän kirjoitti asiasta myöhemmin aika hauskan ja koskettavankin lehtijutun ja sitten otinkin hänelle jo puhelun...
Mikä on muuttunut, siitä en kerro nyt. Se on pitkä tarina ja tarvitsee aikaa ja uskallusta. Alla kuitenkin minä nyt kera ystäväni koiruuden, joka on samaa merkkiä kuin Hänen Majesteettinsa. Tänään on siis tällainen minäminäminä-päivä. Koittakaa kestää!
PS. Katsokaa tänään televisiosta klo 20 ohjelma karhuista, saattaa tulla tuttu karhu vastaan...
Ihana postaus!
VastaaPoistaKauniita kuvia, ja kiitos sinulle terkuista omassani.
Olisitpa ollut meidän mukana Luhangalla tuttavan mökillä, siellä oli siis monen monta suruvaippaa, joista niin pidät ♥
Kauniita olivat, jos kerkiin monien kommenttien jälkeen, joihin tämän päivää vastaan, laitan postauksen niistä.
Ihanaa kevättä ♥
Terkuin
Seijastiina
Seiajastiina, kiitos! Tämä on tapani nyt selvitä haasteesta,sillä harvoin jätän mitään väliin.
VastaaPoistaSuruvaippoja pitääkin sitten tulla illalla vaikka karhujen jälkeen katsomaan.
Kiitos samoin!
♥
Olen nyt vaan pikakurkistuksella kaikissa blogeissa (kun kone viimeinkin toimii normaalisti!!) ja näinollen toivotan vain erinomaisen mukavaa päivää♥♥
VastaaPoistaja jatkan makoisaa lukulomailua ☺
Pepi, kiitos samoin!
VastaaPoistaMinä en ehdi valitettavasti päivisin lukea. Kunpa ehtisinkin...
♥
Mitä miettineekään Leena? Onneksi Lyyli sai kuitenkin silitykset.
VastaaPoistaHauskasti toteutettu haastetehtävä :) hmm. alimmaisen ja ylimmäisen kuvan henkilöä ei kyllä heti arvaisi samaksi :) alimmainen kuva on hyvä kuva sinusta! koiruus on tosi kiva :D sonnilauma hääjuhlassa on aika jännää..nuo sattumukset jää hyvin mieleen.
VastaaPoistaHerttainen kuva sinusta ja Lyylistä (vaikka ihan aavistuksen epätarkka onkin).
VastaaPoistaKuvissa on muistoja ja elämäntarinoita. Siksi kuvat ovat niin tärkeitä. Juuri katselin kuvatiedostoista viiden vuoden takaisia kuviani, ja totesin, että paljon on muuttunut. Lapsetkin ovat kasvaneet ihan silmissä.
Kuvat ovat myös henkilökohtaisia. Usein jopa niin, että haluan omia jonkin kuvan ihan itselleni, enkä näyttää sitä missään kenellekään.
*
Unelma, Leena ei muista, mitä mietti...Lyyli sai toki, toki.
VastaaPoistaAkissfromthepast, nuorten miesten suusta se totuus kuullaan;-)Sait minut nauramaan päivänä, jona kaikki ei ole ollut täydellistä.
Olen kyllä sitä mieltä, että on nuoria miehiä, jotka ovat kuin Sunshine ja sinä kuulut heihin! Kiitos♥
Soolis, tuo eka kuva ja oikeastaan koko se sarja, on aika henkilökohtainen, mutta tänään tuli nyt tämmöinen itsepaljastusfiilis;-)
VastaaPoistaMONET meidän kuvat ovat epätarkkoja, en edes muista millä kameralla Päämies tuon otti. Ehkä olemme hiukan, ihan hiukan kehittyneet.
Lapsista huomaa ajan kulun. En muuten huomaisikaan, sillä virtaan täysillä. Ei ole aikaa miettiä aikaa. Olen itse oma aikani.
Kiva vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaNo mitäs, ensinnä noista kuvista tulee mieleen, että nainen sen kuin kaunistuu! : )
VastaaPoistaTämä oli mukava tapa toteuttaa haastetehtävä. Joissain blogeissa on ollut myös jotain sellaisia kuvajuttuja / haasteita, joissa on ollut bloggaajan oma kuva vuosien takaa. Nekin ovat olleet hauskoja!
Allu, pakko jotain yrittää, kun en poiskaan voi olla: Joka junaan pitää nousta;-)
VastaaPoistaAnne, nainen kaunistuu, voiteet kallistuu! Joke!
Minä olen ajatellut, että voisi tehdä sellaisen haasteen, jossa pitäisi julkaista itsestä kuva, jota häpeää/nauraa kyynelissä tms. No, ehkä se on vähän kovaa, kun tämä leviää kuitenkin kaikkialle. Vanhat, riittävän vanhat kuvat ovat jo hauskoja!
Leena :kiitos :D meinasin kirjoittaa ensin tuohon alkuperäiseen viestiin, että olet muuttunut alemassa kuvassa eduksesi tai puhjennut kukkaan enemmän kuin ylemmässä :) nytkun otit positiivisesti palautteen vastaan niin täräytän tähän lisukkeeksi nämä rivit :D
VastaaPoistase on hyvä taito, että osaa ottaa hyvät sanat vastaan. kaikki ei osaa sitä :)
Akissfromthepast, nyt minä hymyilen koko yön! You made my day♥
VastaaPoistaKiitos kun täräytit, sillä nyt jaksan jatkaa entisenä, vahvana minuna.
Ja se on hyvä vaisto, että joku osaa tulla juuri oikeana päivänä sanomaan oikeat sanat♥
En ole ajatellutkaan tuota taitona...se sitten taitaa minulla olla. Päivä sen kun paranee iltaa kohden...Olo on kuin olisin ihanaan mereen sukeltanut.
Leena, tämä oli hyvä tapa osallistua haasteeseen - kiitos, kun otit sen vastaan. <3
VastaaPoistaMinusta molemmat kuvat ovat kauniita ja sinä molemmissa kaunis, mutta tunnelma on aivan eri. Sinussa on paljon tarinoita.
Karoliina, olen yllytys- ja haastehullu;-) Se huhtikuun haaste olisi ollut rankka tehdä joka päivä, joten tein sen heti.
VastaaPoistaKiitos! Olet oikeassa: Monta tarinaa. Vahinko, että kiintoisimmat kuvat ovat ajalta ennen digiä. Toisaalta eihän sitä tiedä, miten kiintoisaa tässä vielä...Hymyilen vieläkin sitä sinun yhtä kommenttiasi ikääntymiseen Meriluodon Tältä kohtaa kirjan inspiroimana;-)
Hauska haaste ja ihanasti vastasit. Oikea nainen on kuin hyvä viini vain paranee vuosien myötä. Kyllä tolleri on sinun koirasi, nyt ja 4ever. Sinä hehkut kera Nitan :), kaksi suloista elämäni iloa.
VastaaPoistaAnne, molempiin kohtiin olen samaa mieltä! Olen ajaa Kinkomaalla kolarin joka kerta kun näen sinne tulleen tollerinpennun.
VastaaPoistaKiitos, että olen elämäsi ilo kera Nitan. Nita on niin titi-uu♥