KIRJAMESSUSATOA: KELTTIKORUJA, KADONNUT SUKULAISTYTTÖ, MUUMEJA ENGLANNIKSI JA MERILUOTOA

Jyväskylän Kirjamessut oli osaltamme tänä vuonna aika erikoinen tapahtuma. Ostin vain KAKSI kirjaa ja rannekorun! Löysin kadotetun sukulaistytön Emmun, joka myy kelttikoruja ja minähän rrrrrrrrrakastan kaikkea irlantilaista. Siis Emmulla ja minulla on yhteinen sukulainen Ester-täti Turussa, mutta tapaamisemme oli sattuma ja osasin aavistaa yhteytemme Ester-tädin kertomusten perusteella. Tässä Emmu

Minun ostamani koru ei taida olla kelttiläinen, mutta näin tämä nyt tänään meni. En voinut vastustaa ametistia, joka on samaa sävyä kuin suvisen kotelomekkoni kuvio ja pari muuta parempaa asua. Minulla on melkein aina joku rannekoru, mikä on hämmästyttävää, sillä käytän koruja todella vähän. Ne ovat hopeaa ja niissä pitää näkyä käsityön jälki. Tästä halukkaat löytävät kontaktin Emmuun

eli http://www.kelttikorut.com/ Mutta lähti mukaan pari kirjaakin. Kummipojalle tämä Schildts -kustantamon kirja

sekä eräälle blogiystävälleni ostin tämän, sillä omasta Meriluodostani en tietenkään voi luopua...

Päämies on nyt ihan hiljaa, sillä vaitelias hämäläisemme tapasi kaikkia mahdollisia hänen röörinsä leikanneesta lääkäristä entisiin työkavereihin ja nyt on ääni mennyt. Minusta tuntuu toisinaan, että talon vähäpuheisin on eräs varttikarjalainen, joka nyt nousee tästä postaamasta ja alkaa antautua viikonlopun viettelyksille kuten vaniljaKERMAjäätelölle lakoilla ja Midsomerin Verihäille!

Olen mielettömän hyvällä tuulella, sillä eilen ratkesi moni asia oikeinpäin, meillä oli lumoava, täydellisen rentouttava ilta ja nukuimme aamulla todella pitkään. Tähdet syttyivät jälleen taivaalleni!

Palataan♥

PS. Ihan pakko kertoa, että irkkutarinalle tuli jatkoa. Puhuin äsken Emmun serkun Francisin kanssa ja yhtäkkiä minulle aukeni se kaikki, miksi olen aina tuntenut sitä outoa kohtalon yhteyttä Irlantiin. Mehän olimme sinne kerran jo muuttamassakin, mutta silloin riskiraskauteni muutti kaiken. Tosin koeasuimme pari viikkoa Galwayta ja teimme retkiä ympäri saarta. Kävelin mm. Connemaran nummilla kuin liitäen ja yhtäkkiä vastaani juoksi lauma poneja, jotka viuhkaantuivat kohdallani ponisiiviksi! Mieheni, joka ei silloin ollut vielä ratsastanut ja ollut hevosten kanssa paljoakaan, jähmettyi suolapatsaaksi, mutta minä nautin! Tapasimme aivan hurmaavia ihmisiä ja tiedättehän komean Jonathanin leffasta Match Point, hänkin on irkku!

Minulla on ollut tarkoitus lähteä isäni suvun jäljille after Olga ja nyt sain uutta tuulta purjeisiin. Vedet virtaavat nyt uuteen suuntaan, tuulet puhaltavat mereltä ja linnut lentävät parittain♥