torstai 15. syyskuuta 2016

Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen etupihallamme, koska...


Syyshortensia Wim's Red, Hydrangea paniculata 'Wim's Red', syrjäytti meillä nyt etupihalla Vanille Fraisen. Olen kiitollinen, että Vanille Fraise selvisi hengissä tammikuun 2016 kovista monen viikon pakkasista ilman lunta, mutta se ei kukkinut ja minullahan ei tunnetusti ole kärsivällisyyttä. Kaiken huippu oli se, että olin valmistautunut odottamaan ensi suvea, mutta kun viime viikonloppuna kävimme koko poppoon kanssa Viherlandiassa ja Wim's piirtyi äidin ja minun verkkokalvoille, olimme hukassa eli mennyttä. Äidillä oli minuakin parempi syy, sillä häneltä talvi vei koko Vanillen.


Äiti teki päätöksen heti ja tältä näytti maanantaina kun siskoni ja äitini lähtivät kohti länsirannikkoa. Jotenkin kirvelsi. Tuskin sain yötä nukuttua ja mietin vain, että niitä ihania jäi sinne enää kaksi...


Soitin edellisaamuna äidille ja hän ihmetteli, että miksi en siirrä sitä hujoppia Vanille Fraisea alapihalle, jossa on paljon tilaa. Heti klikkasi, sillä sieltähän kaatui myrskyssä pilvikirsikka paikassa, jonne emme enää halunneet puuta vaan pensaan. Päätimmekin siirtää Vanille Fraisen sinne Mustilan hortensian likeisyyteen, joten aika kiva ryhmä siitä alkaa muodostua ja nyt niille riittää kunnolla valoakin.


Miksi sitten juuri tämä Wim's Red. Yksi ehdoton syy on sen upea syysväri kukissa. mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen, sillä tämän pensaan etu on myös pystykasvuisuus ja tanakkuus eli luvataan oksien jaksavan kantaa kukat hyvin. Pidin myös koosta, sillä vaikka toisella puolella sisääntuloa ovat jättimäiset syyshortensiamme, niin haluan tälle mongolianvaahterapuolelle pienempiä pensaita ja tämän koko on 1,5-2 metriä.


Kaiken kruunu näkyy kuitenkin tästä Hankkijan sivulta napatusta Wim's Redin kuvasta eli kukat ovat ensin valkoiset muuttuen vähitellen vaaleanpunaisiksi ja lopulta elokuussa viininpunaisiksi♥♥♥


Hiukan huvittavaakin tämä kaikki on, sillä tässä kohtaa on ollut sekä Mustilan hortensia että kuutamohortensia kuin myös Vanille Fraise:) Kuutamohortensia voi hyvin nyt japanilaisessa rintessä, vaikka teimme sen siirron muutama vuosi sitten helteillä ja vain koska halusimme paikalle Vanille Fraisen...

Ach, miten rakastankaan mongolianvaahteroiden vanhoja oksia...Jos katsot oikein tarkkaan, näet Wim'sin kukinnon takana männyn rungon, jossa on lepakkohotellimme. Oikealla  näkyy pergolamme päätyseinä, joka rakentuu köynnöshortensiasta


No, tässä se taitaa näkyä hiukan paremmin eli tuo kalliomme takana oleva mänty ja siinä se vielä puhtaan vaalea, vanerista tehty lepakkohotelli.


En pääse siitä yli enkä ympäri, että minulle ei ole puutarhaa ilman hortensioita ja hortensia on maailman sisustuksellisin kukka♥

rakkaudesta hortensioihin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

22 kommenttia:

  1. Kauniskukkainen hortensia, en yhtään ihmettele, että hankit sellaisen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, olen ihan myyty tuohon väriin<3 Ja kasvaa vain max 2 metriseksi eli ei kilpaile mongolianvaahteroiden kanssa.

      Poista
  2. Vims Red on upea ja nyt se on saanut yksin kaiken huomion, kun Vanille fraise ei kuki juuri ollenkaan.
    Niin se on, että jos jo kaupassa jotain himoitsee, se on ostettava siltä seisomalta. Onneksi sait omasi, eivätkä ehtineet kaikkia myydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, on ikävää, jos etupihalla on Vanille, joka ei kuki...Siis se sai lähteä nyt alapuutarhaan. Wim's Red on upea!

      Minulta meinasi mennä ohi, mutta soitin sitten aika pian ja varasin. Niitä oli siellä enää kaksi silloin. Onneksi!

      <3

      Poista
  3. Oih, kyllä on kaunis tämä uusi punastuva syyshortensia. Äidilläsi on hyviä ideoia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, eikö vain! Hän usein miettii ja jahkaa mikä olisi parasta, kun on omista asioista kyse, mutta minulle neuvo tuli kuin kaupan hyllyltä:)

      <3

      Poista
  4. NOissa kukissasi on kyllä tosi kaunis väri,ei ihme että niin pidät niistä.Ja ovat muutenkin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tuo punainen on minusta tosi kaunis. Kiitos<3

      Poista
  5. Aivan ihanan värikäs. Enpä ihmettele, että muutti pihaanne asumaan. Minä en ole hortensiapeukalo, sillä ainokaiseni ei kukkinut lainkaan ja varttakin venytti vain vaivaiset sentit. Olen luovuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, niin minustakin. Vaatii hapanta maata, joten minäkään en voi hortensioita lehtoomme levittää. Kastelen kaikki hortensiat heinäkuun loppuun mennessä muutamaan kertaan vedellä, jossa on rodolannoitetta eli varmistan happamuutta.

      Minulla on monta kasvia joiden kanssa olen luovuttanut:)

      Poista
  6. Moi,
    Hienoa, että teilläkin on Wim's red. On niin todella kaunis!! katsotaan miten minun käy, oli niin huonoja alkuja Paratiisin taimitarhassa.
    Lämpimin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Onko teilläkin? Historialla on tapana toistua:) Se on vaan niin ihana. Yksi sinne enää jäi. Tämäkin oli hyvä yksilö, mutta äiti sai parhaan. Hyvä niin!

      Kiitos samoin!

      Poista
  7. Ihana väri! Minäkin tykkään hortensioista. Parvekkeella ihmeen hyvin kasvaneet nuo monivuotiset kukat. Puutarhasta unelmoin.....
    -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, pitää varoa, ettei syö noita kukkia:) Parveke on oiva paikka pitää minipuutarhaa. Arvonnassani on nyt Paula Rita-Närhisen kirja Kaupunkipuutarha. Minäkin unelmoin siitä kauan ja sitten tuli mahdollisuus toteuttaa unelma...Toivon sinulle samaa<3

      Poista
  8. Tuo teidän puutarha on niin ihana! Ja mikä herkku tuo Vim's Red ja sen pikkuhiljaa punertuvat lehdet, oih! <3 Hyvää viikonloppua teille! -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos<3 Joskus tuntuu vähän liian isolta..:) Juu, sen melkein syö!<3 Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  9. Kaunis väri! Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että kauniit värit, kiva tuo kolmivaiheinen värimuutos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, eikö vain! Se on sitten kiinnostavaa nähdä livesti, tuo muutos.

      <3

      Poista
  10. Mulla o 30 v vanha tavallinen syyshort joka on n.2 m korkee ennen kukkimista kunnes isot kukat kaatuu painostaan. Siihen o ollut pakko tehdä laudasta n. 1 m korkee ja n.2 m levyiset kehikko joka on ympäri vuoden ( kasvuvyöhyke III ?). Suosittelen tuollaista kehikkoa nikkaroimaan koska meillä se rinteessä auttaa isoa hortensiaa näyttämään paremmin sen suuren kukkamäärän eikä oksat katkeile niin helposti. Istutin pari v sitten ja viime v lisää : 5 endless summer matalaa ns.ruukkuhortensiaa maahan joista nyt 1 kukkii. Muut ei ehdi. 2 v mustialan hortensia on nyt n. 1 m korkea ja kukkii. Ja tuo viime v ostettu (prisman syysalesta muistaakseni) sinullakin oleva vims on nyt n.50 cm korkeena mutta vain yksi pieni kukka. Seuraan sen värin vaihtumista innolla kun näin sinun kuvasi kiitos.
    ( viime v ostamani 5 kpl prisman alesta vanilla f. Vielä ei mikään kuki).
    Olen kantanut äitini vinkin mukaan kaikille hort. Kahvinpuruja kevät- syys kauden ajan niin huomasin että kaikki ovat täällä savipohja rinne tontin eri kulmissa ja eri valo olosuht pysyneet hengissä ja etanatkin ovat karttaneet niitä. Vinkkinä siis kaikille puutarhureille. Kiitos sivuistasi leena l.
    T. Multasormi perhe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multasormi perhe, meillä syyshortensiat noin 33 vuotta vanhat nyt, en tarkoita tässä näitä uusia lajikkeita, joista kaksi Wim's Rediä on hyvin tanakoita ja kukkivat hyvin, vaan niitä perinteisiä, joista minulla on iso juttu täällä: http://leenalumi.blogspot.fi/2011/08/syyshortensia.html ja tarina jatkuu. Suuret hortensiamme ovat etupihan 3,5 metriä korkeita katseen vangisijoita, joille emme ole muuta tehneet kuin tukeneet yhden oksan niin ettei sitä huomaa. Meillä on virallisesti vyöhyke IV, mutta saaremme on kuulemma kiitos Päijänteen III-vyöhykettä. Meillä on rinteessä, pohjoisen japanilaisessa vain kuutamohortensia ja toinen juuri äidltä saatu Wim's Red, jotka eivät näytä tavitsevan tukea, muut ovat tasaisella. Yhtenä talvena jätin kukat vanhoihin syyshortensioihin, koska näytti kivalta kun lumi tarttui niihin. Rankaisu tuli heti eli kun tuli suoja, toinen vanhuksista halkesi! Ei auttanut muu kuin sahata se tolpaksi. Emme jaksaneet uskoa ihmeeseen, mutta nyt se on tavoittanut parinsa ja teki sen muuten hyvin nopeasti eli toipuvat siis tuollaisestakin.

      Minun oli hävitettävä Endless Summer, sillä se oli etupihalla, kun muuten pidämme puolivarjon puutarhaa, vain etupiha täysaurinko, sillä ohikulkijoita alkoi tunkea pihallemme, ihan vieraita ihmisiä:) Toivotaan, että Wim's Red ei nyt aiheuta samaa, vai olisiko niihin vaihtuviin väreihin jo totuttu.

      Mustialan hortensian istutimme monen kautta kolmostasollemme eli alapuutarhaan, mutta lehdon rajalle, ison männyn kupeeseen ja siinä se viihtyy vihdoinkin eli kukkii nyt. On yli kaksi metriä tällä hetkellä.

      KOKO SYKSYN kuvaan nyt Wim's Rediä, se on pieni, mutta aika monta kukkaa. Mitään isoa elämystä en ole vielä saanut tallennettua, mutta katsotaan...Julkaisen sen jutun sitten omanaan. Nyt menossa vaaleanpunerva vaihe, mutta kaiki kukat eivät täysin auenneet mongolianvaahteroiden puolelta eli tarvitsee selvästi aurinkoa ns. tavallista syyshortensiaa enemmän, sillä parhaat kuvat vanhuksista saimme kun ne olivat suuren hopeakuusen varjossa! Ensimmäistä kertaa kaadatin terveen puun ja ajatellen noiden hortensoiden jatkoa, sillä puuhan vain kasvoi ja kasvoi.

      Vanilla on nyt alapuutarhassa kohdassa, jossa saa iltapäivän auringon ja se kukkii, mutta onneksi kukat eivät niin isot kuin etupihalla. Meiltä loppuivat jänisverkot syksyllä, mitä ei muuten enää tapahtu!, ja siinä oli keväällä vain jotain 2,5 oksaa jäljellä, mutta nyt on kuin vahinkoa ei olisi tapahtunutkaan. Värimuutoksia ei vielä ole, odottaa varmaan ensimmäisiä yöpakkasia. Otin sen etupihalta pois, kun oksat liian hennot. Jänikset tajusivat, että sitä pitää leikata:)

      Äitini tekee tuota samaa. Minä laitan 1-2 kertaa kasvukaudessa rodolannoitetta, mutta en tee. Minulla oli Luvialla savipohjaa, vanhaa merenpohjaa, mutta en ehtinyt silloin vielä kasvimaata pidemmälle, kun oli kaikkea muuta. Tätä nyt rakennettu jo yli 30 vuotta.

      Olemme kokeilleet kotiloille vaikka mitä, mutta kaksi keinoa on meille nyt parasta: Poimiminen ja nyt siinäkin on rauha, sillä olemme onnistuneet saamaan ruokinnalla ja aumapesillä siilit pihallemme: Ne popsivat kotiloita jälkiruoaksi pikkukoiran papanoiden jälkeen. Nyt on lisätty joka toinen ilta koirien lihahytelöä varuilta, kun tarvitsevt talvea varten hyvän rasvakerroksen, että eivät kuole pesiin nälkään ja selviävät keväästä, sillä kaikki eivät tajua aloitta ruokintaa riittävän aikaisin.

      Kiitos sinulle kaikista vinkeistä ja kivointa on verrata toisen kanssa, miten mitkäkin kasvit pärjäävät. Jos sinulla on puutarhablogi, anna linkki minulle, kiitos.

      Onko elämää ilman hortensioita!

      <3

      Poista