Hurmehappomarja - syrjitystä seuratuksi

Hurmehappomarja on meillä siirtynyt syrjitystä seuratuksi. 30 vuotta meni ennen kuin tämä tapahtui! Kun muutimme tähän saarikotiimme 1985 etupihan sisääntulossa vasemmalla oli mm. kolme mongolianvaahteraa sekä kolme hurmehappomarjaa. Silloin ei vielä tehty nurmikoista villikukkaniittyjä, joten etupihan nurmikkoa ajettiin ahkerasti.

Piikkiset pensaat olivat numikonleikkaajan haittoja, joten yhden annoimme sitä haluavalle naapurille ja kaksi siirsimme lehtomme jyrkkään rinteeseen. Sinne syrjään...raukat. Niin me luulimme. Tämä kuva on vuodelta 2015 ja ensimmäinen kuvaus pensaasta. Ensimmäinen kuva on tältä vuodelta. Kyllä häntä nyt seurataan!

Vasta viime syksynä ennen tai jälkeen syysreissumme meillä oli aikaa huomata pensaan marjat! Juuri nyt ne ovat vielä hyvin pienet, joten voi olla, että huomasimme marjat vasta palattuamme eli lokakuun lopulla. Pensaiden siirtoa puolustaa kyllä sekin, että kuopukselle ja kavereilleen etupihan mongolianvaahterametsiköstä tulipiikkipensaiden lähdettyä 'satumetsä', sillä upearunkoiset mongolianvaahterat ja niiden sateenvarjomaiset latvukset houkuttelivat lapsia mielikuvitusleikkeihin. Sademetsäpuiksi lapset mongolianvaahteroita kutsuivatkin.

Hurmehappomarjoja on eri lajeja, mutta koska näitä emme ole itse edes hankkineet, en tiedä merkkiä ja talon rakentajakin nimitti vain hurmehapoomarjaksi. Saman kadun yhdellä naapurilla on tästä aidamme ja tiheänä se siihenkin sopii hyvin. Meillä kasvavat niin jyrkässä rinteessä, että ei paljon hoitoja voi tehdä, mutta tänä vuonna toinen oli alasleikattava oudon kuivumisen takia. Sieltä se kasvoi hurjaa vauhtia ja koettaa nyt tavoitella pariaan. Mitään erityishoitoa ei ole annettu, joten mitä vaatimattomin kaunotar.

Marjojen kasvaessa lehdet jäävät sivurooliin, joten tällä vaatimattomalla ruskapensaalla on kuin kaksi tähtihetkeä. Korkeudeksi ilmoitetaan noin 1,5-2 metriä, mikä aika hyvin pitääkin paikkansa: Meillä leikaamaton on nyt noin parimetrinen. Vyöhykkeiksi luvataan 1-1V (V).

Helppo huomata, että pidän kuvaamisesta sateella! Tämä kuva on viime vuodelta, kuten marjakuvatkin. Tässä jutussa nyt vain ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat tältä vuodelta.

Olen seurannut kiinnostuneena, miten eri kasvit 'pidättävät' vettä. Tässäkin sitä tapahtuu, vaikka lehti on pystyssä. Ensimmäisessä kuvassa ja kahdessa muussa lehtikuvassa näkyy 'pidättely'. Tämä kuivaan maaahan tyytyvä pensas selvästi nauttii saadessaan sadetta. Sehän on vähän kuin minä...:)

Jo oli aika tämänkin kiitollisen syksyn katseenvangitsijan päästä puutarhaesittelyyni!

Puutarhaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa