Kallionauhusten aikaan ja kannattaa varoa mitä toivoo

Kallionauhus on yksi suosikeistani, sillä rakastan syksyä ja syyskesää. Tänä vuonna syyskesän kukat kulkevat ,kuin nopeakelatulla filmillä eli ne ovat kuin ohi. Onneksi vallitsen useimmat kasvit niin, että niissä on varhaiskesän kukinta ja syykauden ruska, joten toivoa on.

Ennen kuin melkein huomasinkaan, kallionauhusrinteemme oli jo näin hyvästijättöinen.

Tästä ei heti tajuakaan, mitä nyt? No, mennään nauhusten ohitse kalliolle ja oikealle jää pergolamme, jonka seinät ovat köynnöshortensioista.

Raput alas ja olemme suurella kalliolla, jonka keskellä kasvavat keltakurjenmiekat, kullerot, päivänliljat ja suuret kuunliljat. Osa näistä löytyy jo Leena Lumi's Flower Power. Kuunliljoista en muista tehneeni vielä omaa juttua.  Kuvitelkaa kun melkein yhtä aikaa keltakurjenmiekat ja kullerot ja päivänliljat. Loppusyksyn ilona suuret kuunliljat. Tuosta kasvien kohdasta, oikealta, kallio jatkuu pitkälle alas ja siinä on mm. lintujen uimalammikot ja myös kolme vuotta meitä ilahduttanut sorsapari majaili kalliollamme, koska siinä oli pärskyttelyvettä ja jopa mahtui kaksi uimaankin, sen jälkeen kun purouoma lehdossa oli jo kuivunut.

Keväämme suuri ilahdutus jo kolmatta kertaa on sorsapariskunta, joka viettää pihallamme nyt vielä aikaa yhdessä, mutta kohta uros lähtee aamulla töihin eli pesänrakennukseen ja naaras nukkuu sen aikaa puutarhassamme hyvin maastoutuneena. Viime vuonna vain noin viisitoista kotiloa kun ennen sorsia ziljoona. Illasta uros saapuu ja he huilaavat, sitten alkavat syömään ja tietysti ruokalevot, sillä uroksella ollut kova päivätyö. Tämän jälkeen alkaa kalliomme ja pienen lehdon läpi virtaavan ojan vesissä riemuitseminen. Sitten paljon syöntiä ja hoitavat myös lehtoa, joka on kotiloiden kuningasmaata. Illasta kylvyn jälkeen nousevat lentoon salaiseen yöpaikkaansa. Hyvä juttu, sillä pihallamme vierailee monenlaisia yöeläimiä. Lumimies oli pihalla sorsien saapuessa ensi kertaa tänä vuonna ja ne olivat aika rauhallisesti. Armaani oli suorastaan liikuttunut kun siipien suhina lähestyi ja juoksi heti kertomaan, että 'nyt ikkunaan.' Osa innosta menee kyllä hyötypiikkiin, sillä ei mitään kotilojahteja iltamyöhällä, mutta myös sorsauroksen huolehtivaisuus on tehnyt vaikutuksen. Oi riemua! Ja kun pesä on valmis, sanomme hyvästit seuraavaan kevääseen.

Juttua K niin kuin kuosi, keltakkurjenmiekka... 

Kullerot - kauniita ja vaatimattomia...

Kannattaa varoa mitä toivoo. Toivoin heinäkuun kuivuuden aikana niin kovasti sadetta, että ei tosikaan. Ja kun 30 päivää oli mennyt noin +30 asteessa alkoivat rankkasateet ja myrskyt. Se olisi ollut täydellistä, mutta vei mennessään 45 vuotiaan punakanelin, joka oli tuottanut uskomattomia satoja ja ollut kaikkien herkku. Puu kaatui Olgan haudan päälle, mutta varjelusta oli sillä harvinaisemmat ,kuunliljat, pienet hosta halcyonit säästyivät sekä ensimmäistä kertaa tänä vuonna kukkinut Ruususen uni atsalea.

Puu melkein hipaisi uutta kastanjaamme, mutta melkein on eri kuin osua. Ja vasta tänään saimme viimeiset sotkut siivottua. Onneksi olemme vuosia sitten istuttaneet keltakanelin, jonka mausta pidän itse eniten. Ja Vaaville istutimme sitten alempaan puutarhaan oman valkeakuulaspuun. Se oli Merinkin eli äitinsä herkku!

Tätä kannatti odottaa. Ruususen uni on suloinen♥ Atsaleat ovat niitä, joita ilman en pitäisi puutarhaa ja hortensiat toinen. 

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

puutarhaterveisin

Leena Lumi

 

Leena Lumin puutarhassa