keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa

Atsaleoista!

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...


Innokkaimmat lukijani muistavat miten tämä kaikki alkoi 2013 jutulla Atsalea: Rakastu oranssiin! ja mitä puutarhassa on tapahtunut tänä keväänä No, sen jälkeen vasta onkin tapahtunut.


Oranssit vaihtuivat revontuliatsaleaan Northern Hi-Lights ja siinä aioin pysyä! Sitten taisi tulla se kevät, kun otimme kaurisverkot pois ja lähdimme viettämään äitienpäivää länsirannikolle. Palatessa etupihan valaisimen ympäriltä oli syöty nuppujen lisäksi vähän enemmänkin, joten


lampun ympärillä olevat uusittiin kokonaan ja koska


en saanut Northern Hi-Lightsia 'tyydyin' puistoatsaleaan 'Illusia'. Eli kun tullaan sisälle etupihalle, oikealla lampun ympärillä on kaksi Illusiaa ja vasemmalla jostan syystä selvinnyt alkuperäinen Northern, joka on


eniten kuvattu, koska sen takana kakkostasolla on ensin kartiovalkokuusi ja takana kalliomme, jonka keskellä kukkivat kullerot, keltakurjenmiekat etc. Siellä myös villieläinten luonnolliset juomapaikat sekä lintujen kylpyaltaat.


Tässä siis etelästä eli sisääntulosta katsottuna. Jos klikkaatte kuvaa suuremmaksi, huomaatte, että terassimme alkaa olla köynnöshortensian koristama ja sen alle jää pergola, jonka seinät muodostuvat köynnöshortensioista ja niitä on monta. Nyt etenee valkoisen kivitalomme eteläseinää, joka kaipaakin piristystä.


Voitte olla varmat, että näille emme sano 'ei' ja nämä ovat verkotetut yli äitienpäivän. Kun ensimmäiset kukat aukeavat, tuntuu, että ne saavat luontopuutarhamme eläimiltä rauhan.


Kuvassa näkyvät jo aika suuret kuunliljat ja kullerot ovat jo aloittaneet vähän alempana.


Yläkerroksessa vasten vanhoja mongolianvaahteroita, jotka kasvavat nykyään niityn, ei enää kynityn nurmikon keskellä. Lemmikit jo lopettaneet, nyt vuorossa akileijat, lehtosinilatvat ja puna-ailakit...


Entäs miten sitten voi pohjoispäädyn japanilaisessa rinteessä oleva alkuperäinen Northern Hi-Lights? Hän tulee myöhemmin, mutta on suurin ja runsasnuppuisin! Tässä rinteessä erityisesti huomaan, mitä haen atsaleoista: tiettyä kerroksellisuutta! Toisaalta pidän atsaleoista erityisen paljon siksi, että niihin tulee myös ruskaväri sekä ne pudottavat lehtensä eikä niitä tarvitse suojata kevätahavalta. Ne ovat minulle rodoja luonnollisempi valinta.


Pari päivää vielä niin takana näkyvät kukkivat siniset iirikset...ja varjoliljat ovat jo kunnon nupuilla ja korkeita.


Kävipä niin, että ostimme tämän pohjoispuolen Northernille kaveriksi 'Illusian' ettei tarvitse yksin kukoistaa. Kannatti lauantaina kun muutenkin asioimme muutamissa liikkeissä vähän vertailla hintoja: Saman kokoinen Illusia yhtä monilla kukilla, maksoi 10 kilometrin päässä 10 euroa vähemmän kuin se mitä ensin olin katsonut. Kerrankin näin päin! Kummatkin liikkeet palvelevat hyvin, enkä ottanut kuitteja talteen, mutta muistiin tämä jäi. Atsalea ei ole ihan halvimmasta päästä...

Ilta-auringossa...


pidän tästä pikkupensaasta yhä aina vain enemmän ja enemmän♥

atsaleaterveisin
Leena Lumin puutarhasta

PS. Puistoatsalea Illusian ohjeissa suositellaan ravinteikas, hapahko multamaa, mutta olen kaikki istuttanut tavalliseen puutarhamultaan. Tietenkään en voi viedä näitä kaunottaria lehtoon, sillä lehdon maa on kaikkea muuta kuin hapan. Sen sijaan kyllä kastelen kaikki happaman maan kasvit kaksi kertaa suvessa vedellä, johon olen sekoittanut rodo- ja havulannoitetta ja tämä koskee siis myös kaikkia hortensioitamme mukaan lukien lukuisat köynnöshortensiat. Tuo homma aina ennen heinäkuun loppua.

Nämä eivät tarvitse kevätvarjostusta, koska tiputtavat lehtensä talveksi. Ei kestä lumikuormaa. Ei vuosittaisia leikkauksia, vain viottuneet oksat voi poistaa ennen lehtien puhkeamista.



Pohjoispäädyn atsaleakin on auennut!



Se on samanikäinen ja -merkkinen kuin yläpihan Norhern, mutta kukkii selvästi runsaammin. Toisella etelän valo, tällä hyvä, jos edes puolivarjo, no juu, sen se kyllä saa.




Atsalean yksi hurma on sen ruskaväri ja se, että se pudottaa lehtensä toisin kuin rodo. 


Atsalea rakkaudella 4-ever♥


Vihdoinkin Ruususen uni atsalea kukki kunnolla suvella 2021. Niin kaunista...


12 kommenttia:

  1. Satumaisen kauniit atsaleat! Ihanan raikas väri.

    VastaaPoista
  2. Kaunista! Neljännen kerran pääsen Sissinghurstiin tänä kesänä:
    https://hannelesbibliotek.blogspot.com/2019/06/bocker-jag-vill-lasa-i-sommar-topplista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos! Hienoa, tuot varmaan tuliaisina uusia ideoita.

      Poista
  3. On se todella kaunis. Atsaleat ovat kalliita, mutta ei niitä joka vuosi kymmenittäin osteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, niin minustakin. Kiitos. Niistä voidaan pyytää tosi paljon. Kaksi on ollut minulla kerralla eniten ja se oli silloin kun kauriit ja ehkä myös jänikset olivat syöneet etupihalta kaksi melkein maata myöten. Joku olisi voinut istuttaa jotain muuta, vähemmän eläimiä houkuttavaa, mutta minä en näissä ihanuuksissa anna periksi.

      Poista
  4. Atsaleat ovat kyllä upeita kukkijoita. Ja syysvärikin on loistava. Mullakin niitä löytyy muutama:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, niin minustakin. Ja syysväri on ehdoton bonus. Tulen visiitille, josko olisit kuvannut...

      Poista
  5. Minullakin on Ruususen uni -atsalea. Se on aivan ihana ja kukkii todella pitkään. Olen miettinyt toiden atsamean hankkimista. Illusia voisi olla hyvä valinta. Vaikkei mitään väliä, niin Ruususen uni ja Illusia nimetkin mätsäävät suloisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten ihanaa kuulla! Minulla valkoiset alkoivat vaihtua puistoatsalea Illusiaan, kun en löytänyt enää Northern Hi-Lightsia. Illusia vaikuttaa varsin kestävältä sääoloihin, mutta ne ovat kauriiden herkkua, joten verkotukset olivat äitienpäivään asti. Minullakin on juuri nyt vain noita paitsi Meriltä saamani pieni tummanpunainen japanin atsalea 'Hotshot Variegata', joka tuskin selvinnee meidän saarellamme...

      ♥♥

      Poista