lauantai 27. syyskuuta 2014

Tähdet alkavat syttyä ja jotenkin sitä ymmärtää että...

Tähdet alkavat syttyä ja jotenkin sitä ymmärtää että se
on ohi nyt: ei väliä sillä mitä odotit ja mitä tuli. Keltaiset 
koivut hohtavat pimeässä, menneen kesän haamut,
varmistamassa ettet unohda. Äkkiä sävähtää lävitsesi 
ilo: olet vapaa! Pudonneet lehdet kahisevat jaloissasi,
väistelet puita ja naurat täyttä kurkkua. Luoteesta nousee
pilviverho joka peittää tähdet.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)

22 kommenttia:

  1. Kaunista. Olen aina pitänyt Kai Niemisen runoista ja tässä oli juuri nyt se tunnelma, joka meni yksiin omien kanssa.
    Värikästä viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjalijatar, minulla on suuri palovMUS moniin Kai Niemisen runoihin. Minäkin hengitän nyt tämän runon tahtiin.

      Kiitos samoin teille!

      Poista
  2. Voi miten kaunista juuri tähän hetkeen.

    VastaaPoista
  3. Kiva runo. Pudonneiden lehtien kahina on ihana ääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, niin minustakin, kiitos. Vaahteranlehtiä piha täynnä ja niiden rapinaa...

      Poista
  4. Syysmyrsky ja kaatosade meitä kolisteli viime yön. Tapio puij lehtiä pois jotta jaksavat lunta kantaa. Kolmesti pui ja sitten on syksy ohi. Vahterat ovat jo vähän ruskassa, ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, sama meillä. Koko päivän on tuuli jatkunut, joten haravointi ei ihan helppoa. Juu, kohta saapuvat tilhet syömään marjat pihlajista: Se on kuin tiukukelloset soisivat.

      Iltapäiväteellä alapuutarhassa huomasimme, että vaahteroiden ruska on nyt alkamassa.

      Kaunista viikonloppua sinulle, Sirkkis.

      Poista
  5. Hieno runo, Leena. Meillä paistoi tänään aurinko, mutta yöllä myrskysi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, Kai Nieminen osaa. Meillä nyt upea auringonpaiste ja pitkä lenkki pitkin järvenrantapolkuja odottaa.

      Poista
  6. Pitkältä blogitauolta päivää!

    Ooh mikä runo, olen myyty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuulia, olenkin ihmetellyt missä olet. Tervetuloa takaisin!

      Parhautta!

      Poista
  7. Että osaa kuvata juuri tämän hetken tunnelmat - mutta niinhän Nieminen usein osaakin;)
    Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, hän osaa, hän osaa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  8. Tältä musta juuri tuntuu näin syksyisin! Eilen nautin myrskytuulesta, olisin halunnut lähteä sen mukaan kiertämään maailmaa. Myrsky saa mut aina villiksi elämisen riemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, myrsky, tuuli, lumipyry...ne villitsevät. Mukavaa viikonlopun jatkoa.

      Poista
  9. "Menneen kesän haamut" eivät vain pudota lehtiään!!
    Talvi saisi tulla vasta marraskuussa...
    Kiitos runosta, ja hyvää alkavaa viikkoa sinulle, Leena-IhaNainen♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, toiset vähän ovat pudotelleet jo, toiset ovat päättäneet odottaa ruskaa . onneksi.

      Samaa mieltä. Muistan senkin marraskuun, jolloin ei täällä talvesta vielä tietoakaan, oli marrskuun viimeinen päivä ja ajelin Viherlandiaan ja tuntui ihan syyskuulta.

      Kitos puolin ja toisin, olenhan saanut sinulta monta runo- ja runoilijavinkkiä. Kiitos samoin sinulle Aili-IhaNainen♥♥

      Poista
  10. Näinhän se on. Unkarista palattuani uskoin, että kesää ei enää ole jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, sitä voi olla. Tänäänkin on +14, mutta tuntuu paljon lämpimämältä. Odotan vielä grillaamista ja ruokailuja omalla terassilla.

      Kävin lukemassa juttusi, jossa oli kuvia eläintarhasta.

      Poista
  11. Lehtien kahina jalkojen alla ja luonnon väriterapia. Siitä nautin päivät toisensa perään. Kaikkien siltä menetettyjen vuosien edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, nyt on auvoisaa! Jännä nähdä, mitä kirjotat marraskuusta;) Säähän on vain asennekysymys ja minä rrrrakastan neuleita, ehkä sinäkin.

      Poista