Ehkä toisen syli ja uusi kosketus ja samantapainen tuska...
Minä lähden luotasi varmemmin kuin kukaan toinen.
Minä palaan takaisin kuin kappale sinun omaa tuskaasi.
Tulen luoksesi toisesta taivaasta uuden päätöksen tehneenä.
Tulen luoksesi toiselta tähdeltä katse entisellään.
Tulen luoksesi vanha kaipuuni uutena piirteiltään.
Tulen luoksesi omituisena, ilkeänä ja uskollisena
sinun sydämesi kaukaisen kotiaavikon villieläimen askelin.
Sinä taistelit minua vastaan rajusti ja voimattomasti
niin kuin ihminen taistelee vain kohtaloaan, onneaan
ja tähteään vastaan.
Minä hymyilen ja kiedon silkkilankoja sormeni ympäri
ja sinun kohtalosi pienen kerän minä kätken
leninkini poimuihin.
- Edith Södergran -
Elämäni, kuolemani, kohtaloni (Otava 1994, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Pinterest, Anne Julie Audry
Hieno Edith, ja kuva valinta sopii: mukana pala edithin tähtitaivasta :)
VastaaPoistaAkiss, kiitos ja niin minustakin. Tämä oli minulle ihan ennenkokematon runo Edithiltä. Ei ihan helppo löytää kuvaa, jossa leninki mahdollisinen poimuineen sekä halusin just mukaan myös tähdet.
Poista♥
Oh Edith <3
VastaaPoistaHelmi-Maaria, juuri niin: Oih Edith!
Poista♥
Koskettava Edith!
VastaaPoistaPirkko, kiitos. Niin minustakin.
Poista♥
Johan kirja löytyi, kiitos Leena-IhaNainen♥♥
VastaaPoistaIhanaista viikonloppua sinulle! ♥
Aili, kirja löytyi, kiitos sinun♥ Mikä vahinko,.että tämä on kirjaston eikä oma...
PoistaKiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥♥♥
Oi <3
VastaaPoistaSari, juuri niin: Oi!
Poista♥
Kaunista, kiitos ja hyvää viikonloppua :)
VastaaPoistaMai, ole hyvä ja kiitos samoin sinulle.
Poista♥
Koskettava teksti ja niin sopiva kuva. Kaunista ja kiitos viimeisestä
VastaaPoistaAnne, eikö vain. Ole hyvä. Minä purin yhdessä R:n kanssa sen kohdan kukkapenkistä ja laitoimme siihen kivistä vapautuneeseen kuoppaan KOLME säkkiä multaa. Siirsin pari sitä erikoista kuunliljaa siihen ja jätin välit valkoisille varjoliljoille, joista toki pari menee penkin alapuolella olevan suuriruhtinatar Olgan haudan somisteeksi. Kaiken joukkoon sitten scillat. Kiitos♥
PoistaOi joi, Edith, ja mikä taideteos mukana. Ihanaa lauantaita sinulle, ihana Leena! <3
VastaaPoistaKrista, juuri niin, Edith koskettaa aina vain.
PoistaKiitos samoin sinulle, Krista-IhaNainen <3
Kaunis. Kaunis on ollut viikonlopun sääkin ja ihanan rauhalliset aamut. Mitähän sitä nyt tekisi?
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, eilen tehtiin mieletön puutarhapäivä, Ehkä sinäkin. Nyt sipulikukkia maahan, ehkä. Odotan valkoisia varjoliljoja saapuvaksi alkuviikosta: Eilen myllättiin yksi 30 vuotta kukkinut penkki aivan ylös ja jaoin kasveja sekä Bessulle että itselle muualle. Me lähdetään pitkälle lenkille pitkin saaremme rantapolkuja, lopuksi kiivetään vuorelle.
PoistaKaunista sunnuntain jatkoa!
♥
Kaunista! Aurinkoista sunnuntaita, Leena.
VastaaPoistaSatu, kiitos. Kiitos samoin sinulle!
Poista♥
Onpas tässä vahva runominä. Ihan uusi tuttavuus tämä kyseinen runo, johon hienosti yhdistyy valitsemasi kuva.
VastaaPoistaOmppu, minäkin luulin lukeneeni kaikki Edithin runot, mutta kun Ailin blogista huomasin tämän runoteoksen, tajusin, että en ollenkaan. Vaikeinta onkin löytää runolle just kuva, joka on kuin sille tehty. Jotkut runot jäävät sen tähden esiin tulematta - jopa. Kiitos.
PoistaIhan mielettömän ihana runo. Mitä pidemmälle luen runoa, sitä vähemmän huomaan hengittäväni. Todella ihana ♥
VastaaPoistaBirgitta, älä muuta sano. Tämä seisauttaa hengityksen, kaikki pysähtyy.
PoistaSamaa mieltä isosti♥