Aamu oli niin kaunis eli oli pakko saada kuvattua rippunen ruskaa kera limen hortensian. Tämä on sisäkukkana nyt minulla kukkapöydässä, jota etsin vuosia. Halusin samanlaisen kuin oli lapsuudenkodissani ja löytyihän se, kun äiti ryhtyi toimeen eli tämä ihanuus on välttämätön taloon, jossa ei ole kunnon ikkulautoja tai -syvennyksiä:
Siis tällaisen voi löytää Luvian torilta, joka toimii torstaisin. Ja sieltä sitten saa samalla myös vaikka mitä merikalaa ja on takuulla just pyydettyä.
Sunnuntaikävelyllä pitkin Päijänteen rantoja, huomasimme, että ruska ei ole vielä alkanut. Paremman puutteessa Lumimies sitten päätti kuvata maaillman kestävimpiä lenkkihousuja, jotka ovat
ratsastushousut! Huomasin viime keväänä, että näissä ei tule kylmä, kestävät kiitos nahkapaikkojen istahtaa vaikka rantakiville ja koska nämä on valmistettu ratsastuskäyttöön, ovat tietenkin joustavat.
Ja näillä sitä on hyvä vaikka polvistua islanninhevosen eteen. Tässä ei ole kylmä ilma, lumihan ei ole kylmää, vaan hellää ja valkoista, joten pärjäsin ilman talviratsastsuhousuja, joita en aio teille esitellä ikinä. Heti kun hirvikärpäset, joita kammoa hulluna, ovat kuolleet, lähden Bessulle yökylään ja ekana päivänä lähdemme kahdestaan hevosilla maastoon. Ehdottomasti loppuvuoden tähtihetki!!!
Synnintunnustukseni lähestyy, sillä Salattu heikkouteni, kallis paheeni iski jälleen. Muistanette tämän lilan villatakin. Olen käyttänyt sen melkein loppuun eli just kohta se siirtyy ihan vain kotivillajakuksi, vaikka onkin unelmaista kashmiria. Sen jälkeen tuli yksi
cappuccinon värinen neuletakki, josta en nyt löytänyt kuvaa, mutta sitten tulikin
stop: Buy nothing today, buy nothing this year! Päätin käytyäni carderobini totaalisesti läpi, että ryhdyn vaateostolakkoon. Enkä tee mitään sellaista, että vien vaatteita kirpparille, vaan pakotan itseni käyttämään kaikki hankintani itse loppuun. On muutenkin alkanut kasvaa nälkä minimalismiin, joten kaikki liika tavara ja etenkin omat vaatekaappini saavat minut ahdistumaan.
Vähemmän on enemmän!!! No, tietysti tällä ankaralla tiellä piti tulla vastaan
joku houkuttaja ja minä raukka lankesin täysin:
Omistan ulkoiluviitan, mutta se on popliinia. Olen kuitenkin huomannut, että olen viittatyyppiä. Ja tämä
poncho on kashmiria eli suven viileään iltaan, syksyn visiitille, lämpimille syyskuun kaduille ja sitten kun se on joskus kulahtanut, siitä tulee rakkain, pehmeä päällä pidettävä, kun tarvitsee lämmintä ylle. Selvästikin selityksen makua, mutta tämä vain on niin mun juttu, että en pystynyt ohittamaan. Lisäksi
hän, jota tästä lankeemuksesta saan kiittää, kertoi minulle, että tuote on tarjouksessa. Enhän minä ikinä ehdi avata mun Peter Hahn -kuvastojani.
Miltei lankesin tähän punaiseen, kunnes tajusin, että punaisen punainen ei ole mun juttuni. Olisi pitänyt olla korallinpunainen, niin sitten se olisi ollut siinä.
Korallinpunainen on niin blondin väri, mutta viininpunainenkin joskus käy ja softi lila on aivan ihanuutta. Parempi puoliskokin pitää korallista - minulla. Toinen asia on sitten se, että mitä hän pitää Peter Hahn -heikkoudestani...
Nyt laskin niin monta minäminäminä -kuvaa, että taitaa mennä tovi seuraavia odotellessa ellen sitten innostu ponchostani liikaa, kun se viikon parin sisällä saapuu. En innostu...lupaan sen.
On ollut aikamoista haipakkaa, joten kirjoja tulee hitaasti ja saa tullakin.
Missioni on vaihtaa pääni toiseksi niin, että alan suorittamisen sijaan nauttimaan elämästä ja tekemään kaiken hitaasti. Kukaan ei usko, mutta olen matkalla sitä kohti. En suosittele vedolyöntiä suorittaja-Leenan puolesta.
Ahkerat, vaatimattomat kurtturuusut aukeilevat lumiin asti. Eilen Bessu nouti kasveja kukkapenkistä, joka oli noin 28 vuotta ollut samassa kuosissa. Siihen oli vain lisätty multaa, lannoitteita ja valkoinen iiris sekä sipulikukkia. Monta vadillista lähti silti kukkia ja sitten pääsimme kukkapenkin kimppuun, josta Lumimies nosti pois valtavan kiven: Haluan varmistaa ensi viikolla saapuville valkoisille varjoliljan sipuleille parhaan mahdollisen kasvun. Niistä kaksi menee suuriruhtinatar Olgan haudalle, jonne puutarhaliikkeen virheen takia tuli viime vuonna punaista varjoliljaa. Kaikki korvataan ja punaisetkin saavat jäädä, mutta valkoista on saatava. Penkki näytti illalla tosi tyhjältä, joten siirsin siihen pari
Hosta Halcyon -kuunliljaa, joka on minusta kuunliljoista kaunein. Kerran menin sitä lisää ostamaan sinä vuonna kun sitä vielä sai. Olin jo ottamassa niitä, kun siihen tuli yksi rouva ja kävi ilmi, että hän oli tullut Tampereelta asti noutamaan juuri mainittua, kaunista, pientä kuunliljaa. No, minullahan niitä jo oli, joten soin ne hänelle mielihyvin. Perennoita pääsee aina jakamaan.
Huomenna on Ruhetag, mutta tiistaina laitan, mitä on tulossa eli vähän tulevien viikkojen ja kuukausien juttuja etc.
Kaunista sunnuntaiehtoon jatkoa kaikille tasapuolisesti♥
Love
Leena Lumi
.jpg)
Elämästä nauttiminen suorittamisen sijasta on oikein! Minä joudun suorittamaan aika paljon ja se lie luonteelleni ominaista, mutta aloitin sentään tehdä lyhennettyä työaikaa ja tänään skippasin yhden menin vain siksi, että halusin. :)
VastaaPoistaViitat ovat tyylikkäitä ja tuollainen vanhanaikainen kukkapöytä myös!
Syystunnelmaista sunnuntain jatkoa.
Katja, tämä on minullekin luonteenomaista eli elän ylivirtaamisesta, MUTTA kun tulee tiettyyn ikään, hups!, sitä huomaakin, että kaiken voisi kuitenkin tehdä toisin. Syy: Olen joskus tosi väsynyt ja on tullut mieleeni, että sitä voisi antaa aikaansa enemmän vaikka puutarhalle, perheelle, ystäville etc. Nyt olen kaikkiin ehdotuksiin ei, koska en ehdi puoliinkaan. Toisaalta minussa elää se entinen minä, joka rauhoitti kiihkeinä uravuosina itsensä joogalla etc. eli tässäkin minussa on kuin kaksi puolta. On se sitten se intorvertti versus ekstrovertti tms. Ja vaikka meissä kaikissa on varmaan kumpaakin, mutta eri painotuksilla, niin vuosi vuodelta huomaan kaipaavani enemmän luolanainen aikaani. Ehkä tää on joku ikäkriisi....tai sitten vain jotain, jonka kanssa olen paininut aina. Tosin myönnän, että olen parhaimmillani paineen alaisena, mutta kun sitä ei saisi olla 24/7.
PoistaMikä onni saada valita tehdä lyhennettyä työiaikaa. Olisin antanut mitä vain jos se olisi ollut minulle mahdollista, kun oli samaan aikaan ura, talon rakentaminen ja vauva sekä tietty koiruus, mutta ei kun ei. Nyt kukaan ei enää tekisi noin hulluna töitä ja sitten vielä kantaisi niitä viikonlopuksikin kotiin. Onnittelut hyvästä ratkaisusta eikä kaikkiin menoihin todellakaan tarvitse kiitää nuolena. Olen itse aina noussut kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät ole lähteneet eli tämä piru on veressä, mutta tämähän on nyt ehkä just se mun kaipaamani haaste eli haluan kurkistaa millaista on slow life.
Minä tykkään ihan sikapaljon. Mutta siis luonteen heikkoutta tuo ponco minusta paljasti...
Kiitos samoin sinulle.
Hei Leena! Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja saan täältä valtavasti kivoja lukuvinkkejä. Olen joskus miettinyt, oletko kenties joskus toiminut kirjakauppiaana tai kirja-alalla jotenkin muuten, vai onko tämä kirjablogin pitäminen ihan muuten vaan harrastuksesi. Kirjavinkkaus sujuu Sinulta tosi hyvin! Kiitos ja hyvää syksyn jatkoa! Heini
PoistaHei Heini!
PoistaKiva kuulla, että vinkkejä on löytynyt. Vähän on nyt telepatiaa sun kysymyksessä, sillä olisin niin kovasti halunnut omistaa oman kirjakaupan! Isä oli kauppias ja sanonkin syntyneeni tiskin taakse eli tavallaan aina siinä hommassa mukana, mutta ei kirjakauppapuolta ollut silloin pikkukylässä. Olen koko ikäni kirjoittanut enemmän tai vähemmän. Ensin toimittajana, sitten seuraavassa työssäni, jossa tein firman lehteä aina taittoa myöten ja tietty minulla oli siinä oma pakinapalsta, mutta ikinä en ole saanut pitää kirjakauppaa eli yhtä en mä saa...Olen osallistunut myös moniin kirjoituskilpailuihin ja saanut sijoituksiakin, ruonoja valuu tuosta vain eli aina on pieni vihko mukana etc.
Kiva, jos sujuu, kiitos. Olet ehkä huomannut tai lukenut, että minä en lue kirjoja, jotka eivät minua kiinnosta eli jos haluaa lukea teilaavaa kritiikkiä, pitää sitä etsiä muualta, mutta tuon kirjan blogiini, jos siinä on yli puolet minua kiinnostavaa ja risutkin kyllä sitten tuon esille. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi eli ei aikaa epäkiinnostaville kirjoille.
Täytyy sanoa, että 'you made my day': Olen nyt ihan 'high'♥
Kiitos samoin sinulle!
Hurmaava lime hortensia!
VastaaPoistaNauti syksyn tummuvista illoista!
Susanna, kiitos, minäkin pidän. Muistaisin lukeneeni, että nyt on puutarhaankin kehitetty myös lime syyshortensia. Sillä rintamalla tapahtuu, sillä on Bobshell, Vanille Freise, Early Sensation ja mitä kaikkia niitä onkaan uutuuksia.
PoistaKiitos samoin sinulle!
Ei ole yhtään huono omatunto, että usutin ostamaan. :-)
VastaaPoistaAllu, hah-hah, ei tarvitse ollakaan eli kiitti vain vinkistä: Tämä on piiloviestintää Lumimiehen takia, kun olin just julistanut, että en vuoteen osta yhtään vaatetta.
PoistaKiitos viimeisestä! Minulle syntyi kelta- oranssi penkki sen isoksi kasvaneen mongolian vaahteran ( tai ainakin luulen että se on se) luo ja valkoinen iiris muutti sinisen kaveriksi. Voisin jo jakaa sitä sinistä. Pitääkö tehdä syksyllä vai käykö kevät? Ihania kuvia! Olet ihan viittaihminen. Sen voi hankkia minkä todella tarvitsee, pidättäydytään muista :)
VastaaPoistaAnne, kiitos samoin! No sittenhän kyseessä ovat ihan sun värit, sillä minä sitä keisarinkruunuakin sinulle annoin, Jaa se vaikka nyt, jos heti teet ja P. varmasti kastelee kun olet reissussa. Muuten jaat sen ensi vuoden elokuulla. Kevät on huono aika jakoihin, ainakin mun mielestä. Puutarhakirjat suosittelevat sysykesän jakoja. Hei, viitta on aika lähellä telttaa ja muistathan, mitä olemme siitä todenneet. Ei vaineskaan, olen todellakin viittatyyppiä ja tykkään kun liehuu, kuten tuo hame teidän puutarhajuhlissa, rannan tuulessa. Me voidaankin sitten seuraavalla kerralla, kun yökyläillään, tehdä sellainen pidättäytymislista. Se uupui viime yökyläreissulta. Miten tuntuu niin oudolta tuo lista meidän suhteen, että alkaa naurattaa, mutta onhan meillä paljon tahtoa;) Tehdään lista niistä 'muista'....hah-hah.
PoistaElämästä pitääkin nauttia;D
VastaaPoistaKaunis poncho,minullakin niitä muutama ja suosikkini ovat sellaiset ohuetkot;Perusta ostamani.Teillä on kyllä siellä niin komeat kävelymaisemat:) Ja hyvää ruhetagia Leena!
Jael, ehdottomasti kaikkien aistien juhlia vaalien!
PoistaTuo kashmir on ohutta, kevyttä, pehmeää, suloista...Kohta on vielä upeampaa, sillä ruska on vasta muutamissa puutarhan kasveissa, ei meillä vielä puissa. Vertasin samalta lenkiltä viime vuoden kuviini, niin lokakuussa alkoi tuon Itärannan puut tulla ruskaan.
Kiitos ja mukavaa viikkoa sinulle, Jael!
Mistä johtunee kun menen jotain uutta vaatetta ostamaan, silmäni aina iskee siihen kalliimpaan jota en sitten raaski ostaa. Mutta ihan pääsääntöisesti näin käy ja joudun sitten ostamaan kuitenkin sen toisen, joka ei ole yhtä hintava--eikä yhtä mieleinen.
VastaaPoistaOikein mukavia syksyn päiviä.
Höh, meillä alkoi jyrisemaan ukkonen.
Mummeli, sama vika täällä! No, ostan mieluusti laatua, mutta pidän sitten loppuun. Se mitä eniten on komeroon kertynyt ovat ns. puserot, sellaiset t-paidat etc. mutta käytän ne loppuun vaikka lenkillä lisälämmikkeenä. Sinä hyvä, jos voit olla ostamatta. No jos ei ole mieleinen se vähän edullisempi, niin onko kiva...jos ostaisi oikein harvoin ja ihan mieleisintä silloin;)
PoistaKiitos samoin sinulle & co!
Ja arvaappa mitä, puutarhassa tuoksuu saapuva sade♥
Taas jotain kovin tuttua: meillä oli kotona täsmälleen samanlainen rottinkinen kukkapöytä kuin kuvassasi.
VastaaPoistaAnna, niin oli meilläkin, mutta kun äiti ei ole vanhaa tavaraa säilyttävää tyyppiä, niin kaikki vain pois, kun on ostettu uutta. Onneksi hän nyt löysi minulle samanmoisen, kun minusta tuo on tarpeen ja vielä kauniskin - ainakin kun sitä katsoo muistojen silmillä. Meidän olohuoneen kahvipöytä on poimittu roskalavalta jonne äiti sen oli heittänyt. Kolmijalkainen kaunis pöytä josta hionnan ja lakkaamisen kautta saatiin meillä pöytä ikiajoiksi.
PoistaMinäkin muistelen kotonani olleen samanlaisen rottikisen kukkapöydän, mihinhän joutuikaan..
VastaaPoistaIhana on tuo punainen kashmirponcho. Minäkin pidän villaviitoista, muutama on ja yhden kevyen otan tulevalle matkalle mukaan. Vaateostolakossa olen, mutta kummasti niitä kertyy. Arvaa keltä saan jopa aivan uusia:)
Hyvää tulevaa viikkoa ♥
Minttuli, niinhän meillä monilla oli...
PoistaÄlä nyt ala kehua sitä punaista kun minä valitsin kamelinvärisen;) Täytyy varmaan tilata se toinekin ja koittaa kumpi on parempi. Se näyttää tuossa viininpunaiselta, mutta R. pelotteli, että se on punaisen punainen. Jos tilaan sen toisen, voin palauttaa sen, jossa en ole kuin kotonani.
Helppo arvata;) Minäkin annoin just ystävälle yhdet punaiset kengät, mutta nyt päätin kuluttaa kaikki itse.
Kiitos samoin sinulle♥
Minä käyn vähän väliä yhdellä sivulla melkein tilaamassa. Toistaiseksi on vielä onnistunut poistuminen ilman ostosta. Toisaalta, jos hyvän löytää, niin miksei ostaisi? Eihän tässä nyt mistään omaisuuksista ole kyse kuitenkaan.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, minä taas en ole roikkunut Hahnin sivuilla aikoihin, enkä aina ehdi avaaman niitä lehtiäkään. No miksei ostaisi, mutta kun kaapit pursuaa vaatteita. Pienistä purosista syntyvät suuret virrat ja olin päättänyt olla ostamatta vaatteita ja laittaa rahaa vain puutarhaan ja tulevaan alppimatkaamme. Hikan kolkuttaa, mutta jos tuo on ok, niin aion siitä sitten myös nauttia. Nyt on hyvä, kun Allu on sen kokeilllut livesti, eikä moiti. Kuvaston kuvat eivät aina ole yksi yhteen todellisuuden kanssa.
PoistaLuulen, että meillä kaikilla on vaatteita aika lailla, joten ostolakko ei ole ollenkaan huono ajatus. Mutta tieysti noita ihan pakollisia hankintoja tulee silloin tällöin. Vähän niinkuin laihdutuskuurillla tulee yhtälkkiä valtava mielihalu. Mutta koskan ei kannata rääkätä itseään. Hyvä kun tietää nuo "suuret linjat" ostoksissa ja laihiksellakin. Olen itse nyt nimittäin kevennyskuurilla. Tuli siitä vaan mieleen nämä samankaltaisuudet.
VastaaPoistaIrene, täysin samaa mieltä.
PoistaNo, eikö neuleille ole aina käyttöä...ja kevennyskuurillekin voisin lähteä myös minä. Et siitä sitten halunnut juttua tehdä, että miten kevennät? Jätit kaikki sokerit pois? Samassa linjassa nämä asiat jotenkin ovatkin.
Tyhjentelen innostuksenpuuskissani vaatekaappia kerran vuodessa tai kaksi. Sen jälkeen on hyvä mielellä sopivaa ostaa uusia.
VastaaPoistaViime vuosina on tosin vaateostokseni vähentyneet.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle.
Arleena, ei sovituskopissakaan ole enää yhtä hauskaa kuin ennen;) Joskus oli ihan hauskaa lähteä shoppaamaan vaatteita, nyt se on pakkopullaa.
PoistaMinulla myös ja selvästi.
Kiitos samoin sinulle.
Tuo vaatekaappijuttu on niin tuttua, kuten myös ostamattomuuspäätös. Mua ohjaa aika hyvin periaate, että jos jotain ostan niin jonkun täytyy lähteä.
VastaaPoistaViitta näyttää oikein kivalta 😊 En muuten ole hahnin sivuilla koskaan edes näynyt.
Pirkko, aika moni käyttää tuota menetelmää nyt eli jos jotain tulee, niin jotain myös lähtee. Sillä ainakin välttää täydellisen kaaoksen. Ehkä jopa vaatekaappiromahduksen.
PoistaMinustakin tuntuu, että siitä tulee ihan mun juttu eli nyt sitä vasta odottelen. Osta sieltä kerran, niin saat kotiin vähintäin kerran kuussa upean kuvaston, joka kattaa kaikki vaatteet sekä myös jalkineet ja taisi olla laukkujakin.
Hih ehkäpä sitä ei uskalla...
PoistaYmmärrän, jatkuva houkutus ja liian usein. Mutta laatu on huippua, pakko myöntää.
PoistaMinäkin olen villatakkien ja muiden neuleiden ystävä. Olen sellainen 'vilukissa'. Ihana bontso.
VastaaPoistaSirkkis, villatakkia tarvitaan aina. Onneksi vähän aikaa sitten tulivat myyntiin sellaiset pitkät ohuet kesäneuleet, jotka mahtuvat vaikka käsilaukkuun. Sellaisen voi sitten vetää suvijuhlissa illan viiletessä vaikka juhlapuvun päälle. Minä olen sisävilukissa, ulkona olen kai niin kovassa liikkeessä, että harvoin palelen. Mistä tulikin mieleeni, että pitää käydä laittamassa tulet leivinuuniin.
PoistaMukavaa alkanutta viikkoa sinulle.
Se on niin, että täydellinen ja paheeton ihminen on tylsä. Ja sen ihmisen elämä on tylsää. Joten sorrutaan ihan suosiolla suloisiin paheisiimme, tunnustetaan synnit ja hykerrellään tyytyväisinä lämpöisten neuleiden sisällä.
VastaaPoistaKivaa viikkoa sinulle!
Lady of The Mess, ja mikäänhän ei olisi kamalampaa kuin olla tylsä, joten paras olla vähän levoton tuhkimo vain. Pelkään tylsyyttä kaikkein eniten ja siksi varmaan luen niin paljon;) Tylsä pöytäseurue on pahinta maailmassa: Tulee tunne, että voisi mennä nukkumaan pöydän alle tai 'äkkiä kotiin!'
PoistaOikein kääriydytään paheisiimme, jotka ovat niin suloisen pehmoisia ja hieman toisinaan myös ylellisiä, kuten on kashmir.
Kiitos samoin sinulle!
Niin tykkään näistä postauksista, missä saan hieman kurkkia sinun elämää ja eittämättä salaiset paheethan ovat aina kovin jännittävää luettavaa. Lila neuletakki on prikuulleen minun makuun, oi että se on ihana, harmi että tiensä päässä, mutta ymmärtääkseni palvellut hyvin. <3
VastaaPoistaUpeita ponchoja peukku niille, olen ponchohöperö minäkin. Rakas ukkoni osti seitsemäntenä nimipäivänä, kun oli kaikki aiemmat unohtanut lahjaksi Burberryn ponchon ja se on lempivaate. Peittää niin mukavasti keskivartalo röllötkin.
Ihanat ponchot ja ymmärrän täysin että ensin meinasit langeta punaiseen, tuli meinaan itsellenikin täplät poskille tuosta punaisesta. Olet siinäkin oikeassa, että punaisen tulee olla juuri se oikea. Minulle se on joulunpunainen sinulle korallinpunainen. <3
Jos vaan ei rahat lopu, suotakoon meille nämä paheet, elämä on liian lyhyt jatkuvaan syyllisyyteen.
Minä nostan peukkua ja lyön vaikka vetoa, sinä onnistut himmaamaan suorittamista, olen takuuvarma siitä. :)
Ja piti vielä sanoa, että nuo ratsastuspökät sopii sulle jetsulleen ja takapuolikin näyttää todella hyvältä. :)
Lauantain Viron risteilyllä ystäväni osti suosittelemasi Lancomen voiteen, nyt tiedän jo kolme ihmistä, jotka ostaneet sen sinun suositusten perusteella. <3
Ja sain sen aivan ihanan Innostu ja Onnistu kirjan, kiitos sinulle siitäkin avusta. Olet super.
Sydämiä satelee täältä terkuin Tiia
Tiia, se menee vielä hyvin kotitakkina ja kauppareissuilla lämmittäjänä. Harmittaa, kun Hahn on sen verran tyyristä, että ei voinut tilata perään heti samanlaista ja nyt mallit ovat vaihtuneet. Tiedän, että luet mieluiten lifestyleä, joten ehkä mun täytyy sun takia uusia mun kaikki vanhat paljastukset;)
PoistaPoncohossa on kaikki edut tuo keskivartaloetukin huomiolden. Miehesi tajusi hyvin, mikä sinulle olisi mieleen.
Juuri niin, juuri niin, mutta ajattelin kyllä nyt laittaa tosi ison spaghettisoossin, josta riittää pitkälle. Ja sitten vaikka kaalilaatikkoa ja vaikka riisipuuroa kuningatarsopalla ja vispipuuroa ja kaikkea edullista. Kun hiukan rankaisen, niin sitten sataa nauttien käytän. Ei sen puoleen kaalilaatikko maistuu mulle ja riisipuuro on oikein lohturuokaa.
Hyvä, että edes joku uskoo! Kiitos♥
Kiitos, olen ratsastushouisuissa hyvin rennosti eli mun juttu.
Ja Bessu kävi lauantaina ja häneltä, 45 vee, olivat hävinneet ensimmäiset silmänympärysrypyt! Minulla myös tietyt luomen yläkulmasta. Ihan faktaa!
Ole hyvä vain. Minusta se kirja on sinun näköinen, vaikka en kyllä tiedä, oletko innostunut askartelusta, minä en kovasti ole, mutta olihan siinä paljon ideoita ja myös sisustusta.
sydänsydänsydän...
Hei Leena, kiitos blogistasi, olen aika uusi lukija ja pidän kovasti kirja-arvioistasi ja ruokajutuista. Tämänkertainen vaatekaappianekdootti iski myös täysillä - vähän samanlaista vikaa itsellläkin, että joskus voisi tosiaankin olla ostamatta uutta ja tutkia hieman paremmin, josko siellä kaapin perukoilla kuitenkin olisi jotain päällepistettävää. Ja yleensähän siellä on! Hitaammasta elämästä ja less is more -filosofiasta kirjoitin itsekin omaan blogiini muutama viikko sitten. Aina ei todellakaan tarvitse suorittaa.
VastaaPoistaAino, ole hyvä ja tervetuloa lukijakseni♥ Kiitos: kiva kuulla. Tekisin ruokajuttuja enemmänkin, jos aika vain riittäisi kokeiluihin. Joskus tulee hirveä into ja sitten pitkä paussi, että ei saa kuin mitään inspistä. Ruoka kyllä kiinnostaa kovasti eli olen kaikkien aistien juhlien vaalija ja nautin kokata. Leipominen on vähän rajoitetumpaa, mutta se mun omenapiirakka on erinomainen. Kävin katsomassa just sun kaalikääryleojetta, kun minä vain en niistä saa niin hyviä kuin äiti aikanaa. Kaalilaatikko on mun syysbravuuri. Liityin heti lukijaksesi eli aion käydä katsomassa reseptejäsi innokkaasti.
PoistaUsein siellä on, mutta miten kummassa ne ovat kuin kutistuneet, vaatteet tuhmat;) Toinen juttu mikä ärsyttää, että oli se tosi lyhyiden puseroiden muoti ja nyt niitä sitten on vaikka kuinka. Täytyy käyttää suvella puutarhahommissa ja muulloin lenkillä kerrospukeutumisena.
Oi, käynkin sen kohta lukemassa. Ensin vain iltapäivätee, jonka Lumies just kaatoi kuppeihin. Hylätään suorittaminen!
Ah, tuo poncho näyttää ihanalta, ja varmasti tuntuu myös!
VastaaPoistaEi ostolakkojenkaan tarvi olla ihan ehdottomia, varmasti se riittää että harkitsee eikä osta niin paljon hetken mielijohteesta. Tuo varmasti tulee käyttöön:)
Pioni, sitä ihmettä tässä nyt odottelen niiden valkoisten varjoliljojen ohella.
PoistaEi tietenkään ja pitäähän rattaat pitää pyörimässä. Olen varma, että tulen nauttimaan tuosta ponchosta isosti. Kiitos.
Voi hurja! En ole erityisemmin ostohimoinen, mutta kaappini pursuvat, koska en pysty heittämään vaatteita pois kuin silloin tällöin. Pitäisikö tosiaan alkaa päättäväisesti käyttämään niitä loppuun?
VastaaPoistaMiten ihmeessä se tapahtuu? Nehän kestävät ja kestävät, joten saisin olla pari vuotta samat vaatteet päällä. Sen sijaan olen puuskakäyttäjä. Nytkin olen käyttänyt paria ainakin kaksikymmentä vuotta vanhaa vaatetta, joissa on ihanat värit. Ei niitä silti jaksa yhteen menoon pitää.
Pitäisikö kutsua sellainen ulkopuolinen komerontyhjentäjä paikalle? Vaarana vain on, että se heittäisi pois ne kaikkein rakaimmat. Yhyy!
Raili, sinne vain työnnät kätesi jonnekin takaseinän hyllyyn ja katsot mitä sieltä löytyy;) Minä olen yllättynyt ja vähän kauhuissanikin, mutta kaikki tulee käytettyä. Suosittelen!
PoistaNe kestävät ja kestävät, jos ovat acrylia, mutta sitä sinulla ja minulla ei ole kaapeissa, ei takuulla. Minäkin olen puuskakäyttäjä: Yksi korallinpunainen laadukas, parempi t-paita on kohta käytetty puhki. Käytin sitä koko talven melkein joka päivä...Minulla on pari 10 vuotta vanhaa kotelomekkoa, joihin toiseen vielä sovin. Muut koetelomerkot ovat udempia, kokoa suurempia. Riimi!
Sellaistakin on televisiossa näytetty. Minä selviän tästä ihan itse. Yhden takina kyllä luovutan pois. Se on kuin uusi, mutta hirveä virheostos minulle:laitan sen Pelastusarmeijan joulupataan, saa joku hyvän talvitakin.
Ei vieraat tunne meidän tunnesiteitä vanhoihin rakkaisiin nuttuihimme, ei hus pois he!, itse saat tämän hoitaa, älä itke, kaikki iloksi muuttu ja sitten skoolataan!
Leena, minäpä kävin tänään hankkimassa itselleni ponchon, mutta se on ehkä enemmän viittamainen, edestä auki. Huomenna ajattelin laittaa sen päälle, kun suunnistan Turkuun. Muistan, kun minulla oli lapsena ihana poncho, olikohan ulkomailta tuotu, jota käytin ekalla luokalla. Se oli taas päästä pujotettava ja siinä oli tupsut. :)
VastaaPoistaSara, minulla on popliiniviitta, jota käytin viime vuonna vielä kirjamessujen aikaan. Se on kätevä. Ja siis edestä auki. Edestä auki, mutta et kerro väriä?
PoistaOijoi, tupsullinen poncho♥ Minä taidan jo nyt rakastaa mun ponchoa;)
PS. Ja onnea siis uudesta ponchosta: Samaan aikaan vähän samalla asialla. Minun ei vain vielä ole saapunut.
PoistaMahtavaa! Minä arvelinkin, että mitäköhän sä nyt oikein tunnustat synniksi ;-) Tuon kasmirin hyväksyn, ne muut jutut ei ole syntejä, eihän...
VastaaPoistaAivan upea poncho, voisin käydä kuolaamassa tuolla sivulla taas itsekin. Sivuilla tulee vain niin kummallinen kuume, joka kasvaa ja leviää ja sitten alkaa pelottaa. Uskon, että jonkinlainen hitaus on sinulle mahdollista, mutta toisaalta uskon tietäväni, että olet sellaista kirmailevaa kipinää, joka kuitenkin kirpaisee eri suuntiin kun tuntuu paikallaan olevalta tms. Otetaan aina välillä rauhallisesti ja laitetaan sitten taas eloa itselle ja ympärille, eikö vaan =)
Tuo kukkapöytä on muuten kaunis, olen aina pitänyt noista pitkistä ja kapeista kukkatasoista, jossa kansi on lasia. Niissä jo sellainen kukan tuoksu itsessään.
Birgitta, kiitos! Mieti nyt jos olisin tähän kaikki syntini listannut...sinäkin olisit pyörtynyt. Villeillä on aina hauskempaa, vai miten se menikään;)
PoistaKuule, minä kiihdyn nopeasti sataan tai kahteen. Härät ovat sellaisia. Ne voivat muka viivytellä, mutta kun ne näkevät jotain mitä haluavat, eivät emmi yhtään, ihan sama onko kyseessä uusi puu puutarhaan, auto, mies, tai poncho, heti härkä tietää, mitä haluaa ja sen sitten myös hankkii. Ja kun hän on mieleisen löytänyt, siinä hän sitten pysyy. Nyt luet sitten rivien välejä;) Just niin me tehdäänkin. Tulee sellaisia outoja pysähdyksiä, kuin ei olisikaan ja sitten taas leimahdetaan tuleen.
Niin minäkin. Olen tuosta aika onnellinen, sillä kaunis ja tarpeellinen. Meidän olkkari alkaa näyttää 50-60 -lukulaiselta, vain ruokapöytä ja niiden tuolit sinne ovat väärät. Vielä.
Muistojen tuoksu...
Mäkin kiihdyn nopeaan, mutta onneksi mies on niin hidas, ettei se aina edes huomaa, heh heh... (olen joskus pyytänyt siltä anteeksi ja kaveri katsoo hitaasti ja kysyy, että mistä sä puhut... ei ole totta!!!)
PoistaMä unohdin kehua noita sun housujasi. En ole koskaan hevostellut, joten mulla ei ole mitään tuntumaa ratsastushousuihin. Täytyy käydä kaupassa hipelöimässä...
Kyllä, muistojen tuoksu on juuri oikea termi =)
Birgitta, tasapaino säilyy näin. R. hämäläisenä välillä miettii ja järkeilee, kun minä jo sauhuan. Mieti,miten olemme puolisoillemm ikuisesti kuin kirja, josta aukeaa aina uusi sivu, ei koskaan sama tarina.
PoistaMietin tässä kyllä, että noilla olisi käyttöä ilman hevosteluakin eli menevätä kevät kylmillä ja syksyllä, suvella tietty myös jos ratsastaa. Menepäs kopeloimaan niitä ja kokeile yhdet: Jäät koukkuun.
Niinpä...
Melko pieni synti ja pahe :)
VastaaPoistaOn tärkeää pitää ruumis lämpimänä ja mieleinen vaate lämmittää myös mieltä.
Cheri, kiva kuullas. Heti olo keveni;)
PoistaTäysin samaa mieltä!
Aina ei tosiaan tarvitse ostaa uusia vaatteita, kun vaatteita on komerot täynnä!
VastaaPoistaNykyisin pidän vaatteeni usein loppuun asti, varsinkin ne, joista tykkään! Muita on ihan turha ostaakaan...
Peter Hahnilta en ole ostanut mitään, ovat kalliita. Enkä osta koskaan postimyynnistä, paitsi elektroniikkaa.
Kun ihminen hidastuu (vanhemmiten), aika tuntuu olevan kortilla. Siksi on hyvä valita itse se, mihin aikansa aikoo käyttää!
Hyvää viikkoa, Leena-IhaNainen ♥♥
Aili, täysin samaa mieltä. Pyrin samaan.
PoistaTosi tyyristä, mutta tämä oli nyt tarjouksessa eli ihan sama hinta kuin Allulla Kölnissä. Minä ostan joka toinen vuosi yhden neuleen Hahnilta, ne elokuvat, joita en muuten saa CDON.COMilta ja eräät runokirjat, joita kaupat eivät enää toimita Adlibrikseltä. Esim. Ahmatovan valitut löysin sieltä.
Näinhän se on. Joka ilta ihmettelen kun päivä on jo illassa...Ehkä pitäis alkaa elää ihmettelyn sijaan.
Kiitos samoin sinulle, Aili.Ihanainen♥♥
Sulla on kauniita paheita! Ja ratsastushousut ulkoilussa: vau, hyvä idee! :)
VastaaPoistaKaisa Reetta, poncho tuli tänään: Se on ihana, pehmeä ja kätevä moneen lähtöön. Ne kestävät, joustavat ja ovat kevät ja syyskeleillä riittävän joustavat.
Poista