Tänään Teemalla klo 22.05. Mike Leigh'n elokuva Vuosi elämästä (Another Year, Britannia 2010). Kävimme tämän katsomassa ensin elokuvateatterissa ja sitten se oli pakko ostaa. Vakuutan, että tässä elokuvassa on sitä jotain, mikä ei jätä rauhaan. Kirjoitin leffasta jo
täällä
Erittäin ansiokkaasti Leena Virtanen kirjoittaa tänään tästä viiden tähden elokuvasta Helsingin Sanomissa: Lukekaa se tarkasti, myös rivien välit, sillä tämä elokuva viestittää eniten sillä, mitä ei niin suoraan näytetä. Itse olen miettinyt pääparin, noin kuusikymppisten Gerrin (Ruth Sheen) ja Tomin (Jim Broadbent) avioliittoa, joka on niin korostetun tasapainoinen, että se on hiukkasen epäuskottavaa. Sitten kun olin katsonut filmin kolmanteen kertaan, tulin kauheaan johtopäätökseen:
Pariskunta ammentaa onnensa omahyväisyydestään eli siitä kuinka paljon parempia he ovat kuin muut. Sitä kätketään ja etenkin filmin aluksi sitä ei voi edes mahdolliseksi uskoa.
Näin
Leena Virtanen tämän päivän Hesarissa jutussa
Hei onko sinulla kaikki hyvin?:
"Akateemisesti koulutetut Tom ja Gerri ovat etuoikeutettuja, ja heillä on varaa tarjota hetkeksi kodin ja pitkän parisuhteen lämpöä ystävilleen, joille ei ole suotu samaa onnea."
"Heidän kotonaan käy varsinkin keski-ikäinen sinkku Mary (Lesley Manville), joka nousee elokuvan viimeisessä jaksossa oikeastaan päähenkilöksi."
"Olisi liian ennustettavaa, jos elokuva vain paljastaisi lopulta, että Tomilla ja Gerrillä on synkkiä salaisuuksia."
"Sen sijaan elokuva tunkeutuu mitä kuuluu? -kysymysten taakse ja osoittaa piinallisen tarkasti, miten lähellä huolehtiminen on pikkuporvarillista ylimielisyyttä, vaikka kukaan ei sitä havaitsekaan."
Huomenna on arkipäivä, mutta tämän voi tallentaa ja sitten katsoa aika ajoin uudestaan. Pidän etenkin elokuvan neljästä vuodenajasta, mutta sitäkin tärkeämpää on filmiin kätketty viesti, joka on erinomainen rokotus snobismia, pöyhkeyttä ja omahyväisyyttä vastaan.
rakkaudesta elokuvaan
Leena Lumi
Another Year
Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Pakko katsoa siis!
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, tämä vain on niin must. Uskon, että olet filmin katsottuasi samaa mieltä.
PoistaMike Leigh on minusta yksi parhaita nykyohjaajia. Ja juuri tätä hänen elokuvaansa en ole nähnyt. Päätin heti, että menee tallennukseen, kun huomasin lehdestä, että elokuva tulee tänään. Hienoa, että kerrot tästä muillekin.
VastaaPoistaMargit, olen samaa mieltä, vaikka muistankin häneltä heti kylmiltään vain tämän leffan, mutta minä katsonkin tämän viikonloppuna jo neljännen kerran;) Toisaalta, taidan tilata hänen elokuvansa Kakki tai ei mitään (All or nothing), jossa näyttelee myös Lesley Manville, kuten tässäkin sinkkuna, josta lopulta kukaan ei välitäkään.
PoistaMargit, en voinut olla kertomatta, vaikka nyt tuli tähän viikkoon ihan hullu tahti. Halusin, että kaikki, siis ainakin mun lukijat katsovat tämän. Ole hyvä.
Tätä olen odottanut...
VastaaPoistaMimon mami, minullakin on sellaisia, joita odotan, mutta en tiedä sitten, ovatko ne hyviä vai eivät. Tästä tiedät jo nyt, että toimittaja Leena Virtanen antaa viisi tähteä ja minä vielä yhden päälle;) Kiinnostavaa elokuvailtaa.
PoistaTodella katsomisen arvoinen leffa! Ehdottomasti aion katsoa uudestaankin. Olen aika huono muistamaan leffojen juonia, mutta tunnelmat jäävät mieleen sitäkin paremmin,
VastaaPoistaMarmutoi, siis tämä vain on niin hyvä. Minä katson viikonloppuna neljännen kerran: R. suostui jo;) Kiinnitän joka kerta huomiota johonkin uuteen asiaan eli tästä leffasta ammentaa runsaasti. Tämähän on silleen aika hidas ja paljon tapahtuu ruokapöydän ympärillä eli kysymyksessä ovatkin ne tunnelmat ja ajatukset, joita elokuva synnyttää. Katso sinäkin uudestaan ja tarkkaile oikein kovasti Gerriä ja Tomia. Pienissä vivahteissa näemme paljon.
PoistaKatsoin aamulla lehteä lukiessa samaa - himputti näitä aamuherätyksiä!
VastaaPoistaValkoinen Kirahvi, tallenna ja katso viikonloppuna, Suosittelen.
PoistaKiitos taas Leena hyvästä vinkistä. Laitoin saman tien tallennuksen päälle. En ole katsonut, mutta viikonloppuna katson.
VastaaPoistaTuulia, ole hyvä vain. Siis me melkein kaikki katsomme Vuosi elämästä viikonloppuna;)
PoistaYksi kaikkien aikojen leffasuosikeistani. Oikein hihkuin ääneen aamulla kahvikupin ja lehden ääressä, kun huomasin, että tämä tulee tänään.
VastaaPoistaJaana, sama täällä. Pitääkin modistaa blogin alkutaipaleella tehtyä leffasuosikkilistaani. Ja Virtasen kirjoitus oli just nappiinsa. Me katosmme tämän taas viikonloppuna: R. suostui jo!
PoistaTämä on kyllä niin hieno elokuva. Yksi parhaimmista, joita olen viime vuosina nähnyt.
VastaaPoistaKatja, täysin samaa mieltä. Minä katson tämän kohta neljännen kerran. Joka kerta löytyy jotain uutta.
PoistaMä olen myös nähnyt tämän elokuvan teatterissa ja kyllä tämä jäi todellakin mieleen pyörimään. Näyttelijät ovat huippuja ja tuo kuvaus jonka annoit, kertoo todella paljon.
VastaaPoistaMuistan vieläkin kohtauksen, jossa Tomin veli (lamaantuneena vaimonsa kuolemasta) saa hiukan hymyn virettä suupieleen, kun hänelle selviää miten Gerryn ystävätär Mary käyttää autostaan saaman summan itseensä.
Elokuassa on todella hienoja pieniä kohtauksia. Täytyykin tallentaa ja katsoa tämä uudestaan. Ainahan elokuvista aukeaa jotain uutta kun niitä katselee myöhemmin. Samoin kuin kirjat =)
Birgitta, tallenna se ja katso joskus uudelleen. R. suostui, että nyt viikonloppuna taas...;) Minä löydän leffasta aina jotain uutta, siis tästä nimenomaisesta.
PoistaSama täällä! Mietis, jos filmi olisi jatkunut: Olisikohan Mary saanut elämänsä eka kerran tosi ystävän Tomin veljestä. Mielettömät näyttelijäsuoritukset.
Nyanssit kertovat tässä paljon. Suosittelen. Just niin: Parhaat kirjat ja elokuvat koetaan uudelleen!
Kiitos Leena muistuttamisesta. Luin tästä jo aamulla Helsingin Sanomista, nyt on tallennettu. Katson vasta viikonloppuna.
VastaaPoistaMarjatta, ole hyvä. Me katsomme viikonloppuna jo neljännen kerran;) Eihän televisiosta tule viikonloppuisin mitään, joten leffoja pitää olla jemmassa ja ellet ole tätä aikaisemmin nähnyt, niin keskity: Elokuva on merkityksellinen.
PoistaTämä on nähtävä. Luin hesarista tästä Hesarista ja ihastuin leffan ideaan heti.
VastaaPoistaKaisa Reetta, täysin samaa mieltä. Meille tulee viikonloppuna tätä jo neljäs kerta...Löydän aina jotain uutta. Tämä tuntuu ja on upeaa, kun merkitys on nyansseissa, eikä katsojaa pidetä tyhmänä, joka ei tajua. Tätä leffaa vain ei voi unohtaa.
PoistaNauhoitukseen menee täälläkin, vaikka katsottiinkin jo leffateatterissa aikoinaan. Ja tykättiin! Panepa joskus muitakin suosikkileffojasi (ehkä olet maininnutkin?), koska tuntuu olevan sama maku.
VastaaPoistaInna, hyvä juttu, sillä kestää katsoa vaikka joka vuosi. Meillä on yksi joululeffa, ranskalainen, jonka katsomme joka vuosi joulunaikaan ja tiedän, että siitäkin pitäisit. Tässä listani vuodelta 2010 http://leenalumi.blogspot.fi/2010/06/elamani-elokuvat-kympin-karki.html Lupaan tehdä uuden TOP20 heti kun syyskiireiden kärki on taittunut. Tuostahan puuttuu se jouluelokuvamme, tämä leffa ja monta, monta muuta. Kilikkasithan auki jo tämän jutun ensimmäisestä kappaleesta sanan täällä
PoistaOlen aika intona elokuviinKIN;) Palaamme siis aiheeseen vaikka ensi viikon lopulla, jolloin pitäisi olla 'pahin' ohi. Kiitos vinkistä!
Olen nähnyt tämän kahdesti, ensin Berliinissä tammikuussa 2011 ja sitten myöhemmin elokuvakerhossa. Mahtava leffa. Minua koski Maryn hätä. Ensimmäisellä kerralla ihailin vuodenaikoja ja pariskunnan rauhaa, mutta sitten toisella kertaa alkoi toden totta tuntua siltä, että he tapailivat tarkoituksella ihmisiä, joiden seurassa saattoi tuntea ylemmyyttä.
VastaaPoistaMarjatta, siis saksaksi dubattuna. Katsoin tätä eilen trailerilta vähän aikaa saksaksi, ja tuntui se oudolta, vaikka saksan kieli onkin harratukseni. Onneksi Suomessa ei dubata.
PoistaMinäkin ahdistuin Maryn hädästä. Ja pidin ihan kauhean paljon Tomin veljestä. Hehän olisvat voineet löytää toisissaan ystävyyden, jos leffa olisi jatkunut...Silloin Marykin olisi ollut PERHETTÄ.
Sama täällä, sama täällä. Just sen takia ostimme elokuvan, kun minulle jäi tykyttämään, että 'ei ja ei, Leena, sinähän IHAILIT Gerriä ja Tomia, heidän puutarhailuaan, tyyliään, kaikkea...' By the way: Tunnen just tällaisen pariskunnan ja ammatitkin samat. Ennen kävimme ulkona yhdessä, mutta sitten minua alkoi rasittaa...teidät kyllä mikä.
Katsomme tämän taas viikonloppuna. Ei sillä, että voisin inhota Gerriä ja Tomia, en voi, mutta pitää aina pitää varansa ettei tule heidänlaisekseen, eikä ikinä kovaksi, vaan vahvaksi, mutta empatiassa pitää löytyä!
Berliinissä Hackesche Höfen alueella löytyi elokuvateatteri, jossa näytettiin leffoja alkukielellä saksankielisin tekstein. Etsin aina ulkomaisissa kaupungeissa teattereita, joissa ei dubata.
PoistaÄlä muuta sano, onneksi meillä ei dubata! Olisi ihan hassua katsoa mitään elokuvaa suomeksi dubattuna, koska kieli on juuri osa kulttuuria. Ajattele, joku lännenleffa vaikka savoksi! Venäjällä jotkut sarjat vain selostetaan, sama henkilö kertoo, mitä kukin sanoo. He katsovat mm. espanjankileisiä saippuasarjoja näin ala-arvoisesti tuotettuna.
Herttinen sentään, miten tuollaisen tiesitkään.
PoistaDubbaus pilaa monta asiaa. Lännen leffa savoksi tai joku upea ranskalainen Porin murteella;) Miti mitä dubbaus merkkaa vaikka lukutaidolle. Opin 4-vuotiaana lukemaan, koska televisiosta tuli joku englanninkielinen lastensarja, jossa oli tekstit suomeksi, mutta edes meidän apulainen ei ehtinyt minulle lukea. Ja Aku Ankan kanssa oli samoin eli en ollenkaan halveksi sarjakuvia.
Näin on moni suomalainen lapsi oppinut lukemaan, kun on huomannut, että lukemisesta on todella hyötyä. Ja sitten oppii myös siinä sivussa vieraita kieliä.
PoistaKuhmon yläkoululla oli ystävyyskoulu rajan takana Kostamuksen kaupungissa. Me tapasimme englanninopettaja Olgan perhettä ja näiimme heillä telkkarissa näitä selostettuja sarjoja. Perhe nautti ohjelmista, mutta kirosi kyllä selostamista. Minä en olisi jaksanut katsoa noin tökeröä yhtään. Meillä he nauttivat, kun kuulivat tuttuja amerikkalaisia sarjoja englanniksi!
Marjatta, just niin.
PoistaNiissähän on 'väärät' äänetkin.
Taidan mennä katsomaan :)
VastaaPoistaMai, hyvä juttu!
PoistaMitähän pidit?
PoistaHellou Leena, kivaa leffavinkkejä, kiitos. <3 Kävin tänään katsomassa Herkullinen elämä, oli ehdottomasti vuoden mielensähyvittäjäleffa. Suosittelen kaikille. <3
VastaaPoistaIhanaa iltaa. <3
Tiia
Hi you!
PoistaOle hyvä♥ Oijoi, sellaista minulle ei nyt, please. Olen sellainen suri herkkuheikkous koko nainen, että välillä oikein harmittaa. Ostan muuten jonkin verran leffoja, sellaisia, jotka tulee katsottua useaankin kertaan.
Kiitos ja hyvää uutta päivää: Torstai on toivoa täynnä♥
Katsoin eilen elokuvan ensimmäistä kertaa. Ja se todellakin on niin hieno kuin kerroit. Jokin elokuvassa jäi mieleen kaihertamaan. Varmaan ne rivien välit, jotka mainitset ja etenkin se, että Mary jätettiin lopulta yksin. Niin surullista, mutta samalla hyvin tavallista.
VastaaPoistaAnna, eikö vain! Sehän siinä just olikin, se kaiherrus ja siksi minun oli suorastaan pakko ostaa leffa omaksi. Halusin tarkkailla, suorastaan suurennuslasilla tarkkailla, MITEN Gerri ja Tom sen tekivät. Todellakin, tuota tapahtuu.
PoistaKatsoin tämän eilen tutustuttuani Hesarin arvioon. Löysin tämän postauksen vasta nyt.
VastaaPoistaAivan uskomattomattoman hieno elokuva. "Hyväntekijöiden" katseet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Lesley Manville näytteli riipaisevan hienosti Marya.
Toinen Leena
Toinen Leena, hyvä sinä! Just se, just se. Ja lpultahan Gerri myös sanoo, missä kulkevat rajat perheen ja muun väen välillä.
PoistaLesley Manville näytteli niin upeasti, että bongasin hänet googlaamalla Mike Leigh'n ja siellä oli leffa, jonka nimeä en nyt muista, mutta mietin, että sen voisi tilata CDON.COMilta.
Katsoin eilen unta vastaan taistellen puheena olevan elokuvan ja varsinkin sen loppu, kuva yksinjääneestä Marysta jäi mieleen pysyvästi. Samalla se vaikutti niin että kävin juuri tapaamassa ihmistä, joka asuu yksin kävelymatkan päässä. Juttelimme monta tuntia, ja hän ei olisi laskenut minua pois.
VastaaPoistaNyt mietin täällä kotona, olenko kuin se pariskunta joka koki itsensä hyviksi ihmisiksi toisten kustannuksella. Vai oliko se vain tuo filmi, joka vaikutti käyntiini. En osaa sanoa. Mutta itsekin nautin siitä keskustelusta, joka käytiin. Puhuttiin kirjallisuudesta, Jumalasta, luonnon kauneudesta. Hän lähti saattamaan minua, vaikka on kulkurajoitteinen. Kohta 90-vuotias! Toivoi, että kävisin pian uudelleen. Käynkö? Rehellisesti sanoen, en tiedä. Mutta hänen ilonsa oli vilpitön. Jos en käy, olen itsekäs ihminen. Mutta käynkö velvollisuudesta, en tiedä. Saa nähdä...
Liisu, minulle filmi aukeni kaikineen vasta toisella kerralla ja nyt katsomme sen viikonloppuna jo neljännen kerran. Nyt katson muita asioita kuin aiemmalla kerralla sekä tatuoin itseeni, että minusta ei tule Gerriä.
PoistaWau! Elokuva teki hyvää heti. Mietippä, jos käyt vähän velvollisuudesta, etkä siitä itse rasitu, onko se niin paha. Hänen ilonsa oli nytkin vilpitön. Mutta muista myös omat voimavarasi. Itseään pitää myös säästää. Siinäkö syy, miksi niin moni jää yksin, kun pelkää uupuvansa itse, jos käy vanhuksen tai sairaan luona, vai olemmeko vain alkaneet elää 'omissa piireissämme'.
Tämä oli ihana lämminhenkinen elokuva.
VastaaPoistaAnna, sitäkin.
PoistaOmahyväisyyden sohaisu kiinnostaa. Meni nyt tämä leffa ohi, kun tämän sinun kirjoituksesikin huomasin vasta nyt. Mutta ei hätää, kyllä tämä vielä vastaan tulee.
VastaaPoistaOmppu, ja tämän saa edullisesti CDON.COMilta. Meillä on tämä ja huomenna katsomme neljännen kerran;)
PoistaLeena, kiitos muistuttamisesta! Katsoimme elokuvan eilen illalla ja pidimme. Upea elokuva, jonka katson joskus uudestaan. Uskon, että elokuva aukenee erilailla toisella kerralla.
VastaaPoistaMarjatta, ole hyvä. Ekalla kerralla näin vain melkein sen harmonian, vuodenaikojen vaihtelut ja puutarhajutut ja perheen keskinäisen lämmön. Toisella ja kolmannella kerralla tajusin, mistä Gerrin ja Tomin onni ammentaa eli omahyväisyydestä, siitä, että ympärillä on heitä 'alempia' ihmisiä.Ennsin se näkyy vain silmistä ja ruumiinkielestä ja lopulta Gerrin ja Tomin käytöksestä. Katsomme tämän huomenna neljännen kerran;)
PoistaJuuri noin. Seurasin elokuvan henkilöitä ja vuodenaikojen vaihteluita, en edes ajatellut pariskunnan omahyväisyyttä.
PoistaAntoisaa elokuvailtaa!
Marjatta, kyllä se sieltä tihkuu muutaman katselukerrn jälkeen.
PoistaKiitos, vaikka tänään ei sitä ollutkaan;) Olen elämäni eka kerran unohtanut vastata: Olen pahoillani!
Olet kehunut tätä elokuvaa sen verran moneen otteeseen, että hitaampikin (=minä ;) ) älysi lainata leffan kirjastosta ja katsoa sen. Tykättiin miehen kanssa tästä tosi paljon, ihana elokuva! <3
VastaaPoistaPitää katsoa joskus uudestaan – nyt kun luin tätä keskusteluketjua blogissasi, niin ymmärrän paremmin, miksi muuten niin sympaattisesta leffasta jäi lopussa vähän halju maku. Siis toki itsekin leffan lopussa tajusin, että ikävä fiilis johtui Maryn yksinäisyydestä ja surullisuudesta lopussa.
Maria, minä en saa tästä tarpeekseni. Toki on pari muutakin samanlaista. Tämä on vain niin koskettava ja kerta kerralta tunne vahvistuu ja kaikki se, mitä noista ihmisistä alkaa nähdä.
PoistaNo, sitten varmaan huomasit paitsi Maryn järkyttävän syrjästäkatsojan roolin, myös sen, että olin eka kerran missannut kommentit: Olen järkyttynyt!
...jatkan, oli pakko lähettää kommentti kun pelkäsin sen katoavan, jos vahingossa heilautan tätä puhelinta tms. ;)
VastaaPoistaNiin siis ihastuin heti alkuun elokuvan lämminhenkisyyteen ja etenkin Tom (mutta myös Gerri) oli minusta aivan ihana ja symppis. En ajatellut, että he keräisivät ympärilleen vähän reppanoita tyyppejä tunteakseen itse paremmuutta, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niin taisi tosiaan olla :( Vaikka olihan heillä ystäväpiirissä mm. se lääkäri, joka sai vauvan ja jolla oli kaikin puolin elämä hallinnassa, samoin kuin pojan tyttöystävällä, jonka he myös toivottivat lämpimästi tervetulleiksi.
Tuntui tosi pahalta, kuinka he sysäsivät Maryn luotaan. Mutta pakko myöntää, että jos minulla olisi kolmikymppinen poika joka toisi tyttöystävänsä ensi kertaa näytille, ja itseni ikäinen ystäväni rupeaisi siinä härskejä vihjailemalla yrittämään lyödä kiilaa nuoren parin väliin, niin kyllä minäkin suuttuisin ;) Mutta että välit kokonaan poikki :/
Elokuvassa oli ihanaa se, miten vähän surkeistakin sattumuksista ja mokista selvittiin lämmöllä ja huumorilla. Ja se, että henkilöt (näyttelijät ja se miten heidät oli meikattu, puettu ja kammattu) olivat ns. "tavallisen näköisiä" – jotain toista kuin muoviset Hollywood-tähdet, kaikki kunnia toki omista rooleistaan heillekin
Maria, välillä multa pitkät kommentit katoavat, joten pitkät kopsaan...;)
PoistaEivätkö vain.Minäkin katelsin heitä kuin unelmaparia, mikä he tietysti tavallaan ovatkin, vaikkakin ihan eivät, sillä heidän parisuhteensa ammentaa myös omahyväisyydestä ja heidän paremmuudestaan. Muistan lääkärin ja vauvan hyvin. Se kohtaus ei unohdu...Ukso tai älä, tunnen just tuollaisen parin kuin Tom ja Gerry ja kaiken huipuksi stemmaa jopa ammatit. Olen kuullut heidän asennnettaan vuosikymmenia ja tiedän, että siitä ammentavat, muuten olisi vähän tyhjää ns. Jollain oudolla tavalla just Gerri oli minusta selvemmin järkyttävä, koska hän oli Marylle aluksi kuin äitihahmo.
Mary oli niin reppana, hän vain netisestään reppanoitui, joten olihan se tilanne silloin tosiaankin perheelle liikaa. Minäkin olisin siinä tilanteessa Gerri, enkä yhtään halua hurkastella, mutta oi, miksi,siinä ei ollut sitä ihanuutta, että Gerri ja Mary olisivat olleet muuten yhdessä tai että Mary olisi tajunnut tilansa. Ehkä hän tajusikin ja siksi joi enemmän ja masentui. Toisaalta, pidin paljon Tomin veljestä, siitä leskestä ja hänellä oli selvästi näkemystä Maryn suuntaaan, jos elokuva olisi ollut vähän pidempi niin ehkä...Ja silloin Mary olisi ollut perhettä! Maryhan kaipasi enemmän kuin mitään perhettä ja hyväksyntää. Hän olisi sitten voinut ehkä saada vähän itsevarmuutta ja olla juomatta noin paljon, eikä puhua noin höpsöjä. Oli väärin hylätä Mary kokonaan, eikös Gerry ollutkin juuri ammattilainen, jonka olisi piätnyt tajuta, miten tukea ilman, että Mary asuu heillä.
Ah, rakastin Tomin ja Gerrin palstaviljelyä;) Tämä leffa, jos mikä ikinä, näyttää, miksi brittielokuva on kuin yö ja päivä versus joku amerikkalainen. En jaksa katsoa barbeja, vaan näitä arkirealistisia, mahdollista olla, mahdollista tapahtua elokuvia. Tosin minullakin on muutamia naisnäyttelijäitä yhdysvalloista, joita seuraan, mutta brittileffa on brittileffa.
Kai olet nänyt Catherine Deneuven tähdittämän Eräs joulutarina...Tilaan niitä joka vuosi muutaman ja annan lahjaksi, sillä siinä on myös syvyyttä, joskin aivan eri tyylillä kuin tässä, mutta ei mitään amerikkalaista teflonia.