Lars Pettersson: Koutokeino, kylmä kosto

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olivat kaikki auton ikkunat jäätyneet umpeen. Kasvoilleni alkoi kertyä kuuraa, kulmakarvat muuttuivat kokkareisiksi ja huomasin, että jaloista oli häviämässä tunto. Sormet tuntuivat hanskoissa kovilta puikoilta. Yritin vetää kädet kainaloiden alle, mutta paksu takki teki minusta kömpelön ja lihaksia oli vaikea liikuttaa.

Väitetään, että tämä oli kaikkein miellyttävin tapa kuolla. Paleltua kuoliaaksi.

Toisinaan löydetään kallion kielekkeille kuoliaaksi jäätyneitä alppihiihtäjiä, joilla on autuas hymy huulillaan.

Ruotsalaisen Lars Petterssonin trilleri Koutokeino, kylmä kosto (Kautokeino, en blodig kniv, Minerva Crime, suomennos Salla Korpela) on hyytävä kosketus saamelaiskultturia, josta haluaisimme nähdä vain matkailumainokset hymyilevine saamenpuvuissa poroja silittelevine ihmisineen, valkeat tunturit, jokien ja purojen usvat, tunturikihut ja nuotiotulet. Onneksi loistava Åsa Larsson dekkareineen on karaissut minut kestämään ja arvaamaan, että saamelaiset kirjoittavat omat lakinsa elleivät maan lait vastaa yleistä oikeustajua. Ja se mikä on yleinen oikeustaju on kuin geeneissä perittyä tietoa, jotain mitä et voi paeta, jotain joka ei unohda vääryyttä, ei anna anteeksi ikinä, vaan kostaa, jotain josta saamelainen sanoo min vuorbi, meidän kohtalomme.

Tukholmassa ikänsä asunut, saamelaisäidin ja ruotsalaisisän tytär, apulaisssyyttäjä Anna Magnusson, on palannut kotikyläänsä Norjan Finnmarkiin isoäitinsä pyynnöstä. Annan pitäisi auttaa raiskauksesta syytettyä serkkuaan Nils Mattisia, ettei tätä tuomittaisi, sillä perhe ei selviä ilman häntä. Hyvin äkkiä Anna vakuuttuu kuitenkin Mattisin syyllisyydestä eikä kaihda mitenkään olla tuomatta mielipidettään esiin. Hän on kuin itsepäinen ja rohkea äitinsä, joka jätti sukunsa ja muutti etelään. Dom leat juste dego du eatni, muistutat äitiäsi, saa Anna kuulla tuon tuostakin, mutta Anna tiesi, että sanottu saattoi tarkoittaa myös: Olet äitisi.

Ne, jotka osaavat lukea koodeja, voivat tulkita, mitä kudelmien säikeet tarkoittavat. Kuka on virittänyt loimen. Aika ei mene, se tulee.

Luettuani Lars Petterssonin teoksen ja sen liepeet, oli  hirveän vaikea uskoa teosta esikoiseksi, sillä Pettersson kirjoittaa kuin peto! Kirjan henkilöt ovat äärimmäisen uskottavia aina Annasta urheiluhulluun nuoreen poliisiin Kristianseniin. Erityisen upeasti on kuvattu Annan isovanhemmat, mutta myöskin Annan äidin nuorin sisar Sara Marit, Nils Mattisin äiti. Hänen ja Annan välit eivät ole helpot, mutta sekin koetaan, että ollaan eri maata, mutta ehdottomasti samaa sukua.

Koutokeino, kylmä kosto ei sisällä tyhjäkäyntiä, vaan se hengittää tiheästi kiihtyvän pakkasen ja kaasuttavan moottorikelkan tahtiin. Se on irtileikatut poronkorvat, puukon viiltohaava, murskatut ruusut, murha, saamelaisen naisen vahvuus, poron pelokkaat silmät, aina vahvemman kunnioitus sukupuoleen katsomatta, kieli joka tarkoittaa toista, mitä sanoo, se on Aki Kaurismäkeläinen filmileikkaus pohjoisen yöelämästä tai isoäidin valmistama juhlaruoka, soavvasbirkot, savustettua poronlihaa sienikastikkeessa puikulaperunoiden ja puolukkasurvoksen kera, se on savuisen baarin känni ja kourivat kourat, se on revontulet ja lumen taju, huikea joiku kuolemaa ja intohimoa...

Polvet koukussa hyökkäsin Kristiansenin kimppuun samalla silmänräpäyksellä, kun hän astui kylpyhuoneesta ulos. Tartuin häntä vyötäisiltä ja kaadoin hänet suorilta jaloilta. Hän kaatui suin päin natisevalle vuoteelle. Nousin hänen päälleen ja yritin lukita hänen kätensä selän taakse. Mutta hän oli liian vahva ja onnistui vääntämään kätensä vapaaksi otteestani. Niinpä asetuin hajareisin hänen selkänsä päälle ja yritin painaa häntä pehmeää patjaa vasten. Hän hengitti raskaasti tultuaan yllätetyksi ja koska hänen kasvonsa olivat kulunutta tyynyä vasten.

Hänen keskittymisensä herpaantui. Selkälihakset rentoutuivat...Suutelin hänen selkäänsä, ja hän huokaisi lamaantuneena. Miksi käyttää väkivaltaa, kun vahvan miehen voi taltuttaa näin yksinkertaisesti?

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika

*****

Dekkarit Leena Lumissa