Ilona Pietiläinen: Talven henki Anna joulun tulla

Hän ken kantaa joulua sydämessään koko vuoden. Ehkä jopa hyräilee joululaulua juhannusaaton aattona marketin hyllyjen välissä ja saa jonkun nauramaan, hän osaa arvostaa ensimmäisiä kuuraisia aamuja, mutta sitä ennen jo sen alkusoittoa, ruskaa. Jouluihmiselle joulu ei ole vain muutamia päiviä, vaan se on viikkoja lellumista kaikessa joulumaisessa. Se on jouluviitta, joka lämmittää suloisesti ja jos sen alle pääsee jo ruska-aikaan, vielä parempi. Minun jouluni alkaa Ilonan joulukirjasta. Joka vuosi odotan sitä yhtä kiihkeästi kuin lapsi jouluaattoa. Tänä vuonna saan aloittaa aikaisemmin, mikä hyvin sopiikin, sillä mitä rauhallisemmin ja pidemmin, sen parempi. Lähdetään houkuttamaan talven henkeä, jonka perässä hiippailee hiljaisin töppösin joulu!

Ilona Pietiläisen Talven henki Anna joulun tulla (Docendo 2020) voitti tämän vuotisen kauneimman kannen tittelin jälleen kerran. Meillä on kaipuu johonkin osaan lapsuutta ja rauhoittumista, saamme hyvää mieltä kun lukiessamme muiden joulutavoista ja katsellessa kauniita kuvia. Etsimme myös ehkä uusia herkkuja joulupöytään, samalla kun joulukirjailijamme nuori koira Myrsky suukottaa emäntäänsä. Myrsky onkin tämän kirjan pörröinen tähti, joka on selvästi lahjakas poseeraamaan. Samalla kun jälleen mietin pörröistä perheenjäsentä meille edesmenneen suuriruhtinatar Olgan jälkeensä jättämään aukkoon, nappaan joulupöytäämme tämänvuotisen uuden herkun. Meillä on nimittäin perinne, että yksi uusi juttu kokeillaan joka vuosi. Nyt se on mätikuiskaus. Jos pääpainopiste on meren antimilla, mätikuiskauksella on selvä kutsu meille. Kokeile sinäkin helpolla reseptillä!

Ilonan kirjassa ollaan paljon ulkona ja nuotiotulilla. Nautitaan hunajalla savustettua lohimedaljongia ja auraajasalaattia. Luonnon antimista askarrellaan koristeita syyskuisteille ja pienimmätkin perheenjäsenet ovat mukana. Myrsky kuitenkin vaativimmilla seikkailuilla osaa ottaa tilansa.

Jämsän Hirvikartanolla tapaamme täpläkauriita, joista etenkin Sauli on kova suukottelemaan.

Täpläkauris on talvella harmaanruskea, mutta täplät palaavat kylmien mentyä. Nautimme kauriiden seurallisuudesta, ensilumen hiutaleista ja jo valkeasta maasta. Ulkoretkellä nautitaan kuumaa glögiä ja tulistelupaikan torttuja. Ei joulua ilman koristeluja. Talvinen pienoismaailma syntyy vaikka vanhoihin lasipurkkeihin, kuten tämä amaryllisvarjo Lumiakan kera.

Ilonan oma joulukattaus rakentuu sametista, havuista kera puuteriruusujen, roosista joulupalloista, kestävistä neilikan kukista, eriparisista astioista...Jotain uutta, jotain vanhaa, muistot elävät. Joulupöydän makeana herkkuna on nyt joulupöydän kääretorttu:

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3/3 dl vehnäjahoa

1 tl leivinjauhetta

Täytteeksi ja koristeluun:

4 dl kermavaahtoa

hilloa (makusi mukaan, esimerkiksi vadelma, mustikka, kirsikka tai mansikka)

polkkakarkkimursketta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet toisiinsa ja lisää seos siivilän kautta muna-sokeri –vaahtoon.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä taikina pellille. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Tortun paistuessa ripota valmiiksi sokeria leivinpaperille. Ota torttupohja uunista ja kumoa se sokeroidulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi pois. Anna kääretorttupohjan jäähtyä.

Vatkaa kermavaahto. Levitä hillo kääretorttupohjalle ja lisää kerros kermavaahtoa. Kääri varovasti rullalle käyttäen leivinpaperia apuna.

Leikkaa kääretortun päät tasaisiksi ja koristele koko komeus kermavaahdolla. Joulun maku syntyy kakun päälle ripotellusta polkkakarkkimurskeesta.

Vinkki: Jouluisen kääretörtun koristelet myös puuteroiduilla tuoreilla vadelmilla.

Visiteeraamme monissa kodeissa, joissa joulu on mielentila. Käymme Jonnan jouluvintillä, Annikan ja Nooran talvikodeissa, Tiinan pihamökin joulussa, Miran joulukodissa hyggeilemässä, Marikan kanssa valitsemme maljakkokukkia ja nautimme talvijuomaa jäisillä karpaloilla ja rosmariinin oksalla. Annen kotona Marika suunnittelee ruokailuryhmän niin, että mattoa varmaan riittää myös tuolien alle:

Suvin, Petrin ja Lumin kodissa viivähdämme pidempään. Äiti ja Lumi leipovat jo pipareita, taustalla soivat milloin suomalaiset klassikot kuten Sylvian joululaulu tai Louis Amstrongin joulutunnelmat. Kissat Nemo Onninen ja Mini Morris ovat saaneet kaulaansa joulurusetit.

Suvi kattaa pöytää 1927 valmistuneessa talossa Lahdessa. Seinät muistavat monenlaisia jouluja ja nauttivat jatkuvuudesta. Sali on virittynyt juhlatunnelmiin burgundin punaisilla ja valkoisilla verhoilla, amarylliksin ja leivonnaisin sekä jouluvaloin.

Olen nyt aika herkkänä tällaisiin vanhoihin puutaloihin, koska tyttäremme osti armaansa kanssa satavuotta vanhan, kolmikerroksisen, vaaleanpunaisen puutalon. Talon tunnelma on aivan erityinen...ehkä seinät kuiskivat uniimme menneiden aikojen tunnelmia.

Suvin maustekakkukuuset ovat wau! Niiden ohje löytyy kirjasta. Näyttävät kivoilta ja varmaan maistuvatkin sitten kun niitä saa syödä tai sitten ne ovat kuin meidän yhdet ikipiparit, joissa Olga –koirakin mukana, että ne otetaan joka vuosi esiin uudelleen ja uudelleen.

Suvin, Petrin ja Lumin joulukuusenkoristeet ovat tuliaisia joulumarkkinareissuilta. Ne muistuttavat Lyypekistä, Lontoosta, Krakovasta...

Talvi- ja joulutunnelmiin vetäjä Ilona:

Joulu on minulle suurimmaksi osaksi tunnetta. Kuullessani tuon sanan sydämen kohdalla tuntuu lämpöinen ailahdus. Jouluun kuuluu tänä vuonna yksi karvakuono, joka on opettanut meille vuoden aikana paljon. Siitäkin sydän kääntyy ympäri. Myrsky on ottanut paikkansa sohvalta ja tehnyt pesänsä meidän elämäämme.

Jos olisin koti, odottaisin sinua ovi auki. Keittäisin kuumaa juomaa... Sohvalle veisin lämpimiä peitteitä ja sytyttäisin kynttilät palamaan.

Tässä tunnelmassa kirjoitan kirjan viimeiset sanat. Niiden muodostuminen lauseiksi on kuin helminauhan rakentamista. Tuon helminauhan päättää kiitollisuus.

Toivon, että talven henki tavoitti sinut. Muista unohtua katselemaan alas leijailevien hiutaleiden kauneutta.

*****

Sisustuskirjat Leena Lumissa